Illanistujaisten kinkkupiiras – Quiche Lorraine

"Kotitekoisen pullan ja itse keitetyn kahvin sijaan kupponen kuumaa tulee trendikkään kahvilan design-kahvinkeittimestä ja leivonnainen valitaan lasisen vitriinin laajasta ammattilaisten valmistamien herkkujen valikoimasta.

Valitsin eilisiä illanistujaisia varten valmistettavaksi kinkkupiiraan, jota en muuten ole koskaan valmistanut. Kasasin erilaisista resepteistä taas itselle mieluisen version, ja pienoisella jännityksellä tarjottu piirakka kelpasi syöjilleen hyvin. Sanoisinpa, että se on varsin onnistunut kokonaisuus. Laitoin itse täytteeseen vielä pienen ripauksen suolaa, mutta omaan makuuni se teki piiraasta hieman liiankin suolaista, sillä pekoni ja aurinkokuivattu tomaatti tuovat suolaisuutta riittävästi.

Kinkkupiirakka:

Pohja:

150 g margariinia

2 dl vehnäjauhoja

2 dl grahamjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

suolaa

3 rkl vettä

Täyte:

200 g palvikinkkua

1/2 kpl purjo

100 g pekonia

aurinkokuivattua tomaattia

3 kananmunaa

2 dl ruokakermaa

2 dl kermaviiliä

150 g Emmental-juustoraastetta

basilikaa

mustapippuria

Nypi taikinaan ainekset vettä lukuun ottamatta murumaiseksi seokseksi. Lisää lopuksi vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Painele taikina piirasvuoan (halkaisija n. 30 cm) pohjalle ja reunoille jauhoja apuna käyttäen. Pane vuoka jääkaappiin 10–15 minuutiksi ja paista sitten 200-asteisen uunin keskitasolla 10–15 minuuttia. Näin taikinan pinta sietää paremmin piiraan täytteitä. Valmista täyte sillä välin kun pohja paistuu. Paloittele pekoni ja ruskista se pannulla. Siirrä pekoni toiseen astiaan odottamaan. Pese ja leikkaa purjo pieniksi paloiksi ja kypsennä sitä hetki pannulla. Ripottele purjo, pekoni sekä pilkottu kinkku ja aurinkokuivattu tomaatti piiraspohjan päälle. Sekoita keskenään kananmunat, ruokakerma, kermaviili, juustoraaste sekä mausteet. Kaada seos piiraan päälle. Koristele halutessasi esimerkiksi leikatuilla kirsikkatomaateilla. Jatka piiraan kypsentämistä vielä noin 30 minuuttia eli kunnes pinta on kauniisti ruskettunut. Tarjoile esimerkiksi fetasalaatin kera.

MARGINAALISSA:

Olen viime aikoina miettinyt suomalaista vierailukulttuuria. Ennen vanhaan oli yleisenä tapana piipahtaa tuttujen luona kylässä harva se päivä. Vierailu tuttavien luona ei kuitenkaan nykyisin ole yhtä itsestään selvää ja se vähintäänkin edellyttää asiasta sopimista ennakolta. Yllätysvieraisiin suhtaudutaan nihkeästi, ja ystäviä tavataan ainakin kaupungissa usein  mieluummin julkisilla paikoilla. Kotitekoisen pullan ja itse keitetyn kahvin sijaan kupponen kuumaa tulee trendikkään kahvilan design-kahvinkeittimestä ja leivonnainen valitaan lasisen vitriinin laajasta ammattilaisten valmistamien herkkujen valikoimasta. Vierailukulttuurista ja ystävien tapaamisesta on tullut jollain tavoin etäisempää. Tuntuu paljon intiimimmältä valmistaa itse kahvipullaa ja kaataa höyryävää juomaa itse ystävän kuppiin. Se tuntuu läheiseltä ja lämpimältä, kodikkaalta. Toisen ihmisen päästäminen omaan kotiin osoittaa  enemmän luottamusta ja avoimuutta, kuin pikainen lounastreffi kadun kulman kahvilassa.

*  *  *

I made a Quiche Lorraine for yesterday’s social evening. I’ve never actually made Quiche Lorraine, and I put together different recipes to make one to fit my own taste. And I have to say; it turned out to be a pretty perfect combination. I used some salt also in the filling, but the bacon and sun dried tomatoes give it enough salty taste so it was a bit too much.

Quiche Lorraine:

Pastry:

150 g (5 oz) margarine

2 dl (7 oz) plain flour

2 dl (7 oz) graham flour

1 dl  (3 oz) oat flakes

salt

3 tbsp. water

Filling:

200 g (7 oz) smoked ham

1/2 pc. leek

100 g (3,5 oz) bacon

sun dried tomatoes

3 eggs

2 dl (7 oz) cream

2 dl (7 oz) sour cream

150 g (5 oz) grated Emmental cheese

basil

black pepper

Pick all the pastry ingredients except water into a grainy mixture. Add cold water and mix into a pastry. Pat the pastry on the bottom and the edges of a pie tray (diameter about 30 cm / 12 inches): use flour for help. Put the tray in the refrigerator for about 10–15 minutes and then bake in about 200 C / 390 F oven for 10–15 minutes. This way the filling won’t soak the bottom of the pie. Prepare the filling while the pie tray is in the oven. Cut the bacon into small pieces and fry on a pan. Wash and cut the leek into small pieces and sauté for a while. Cut the ham and sun dried tomatoes into small pieces. Add the leek, bacon, ham and sun dried tomatoes onto the bottom of the pie. Mix together the eggs, sour cream, cream, grated cheese and spices. Add on top of the pie. You can decorate the pie with cherry tomatoes or such, if you like. Continue baking of the pie for about 30 minutes. Serve for example, with feta salad.

OVER THE EDGE:

Lately I’ve been thinking about the Finnish custom of visiting one’s friends. It used to be normal to visit one another’s’ home every now and then even without notifying them beforehand. Nowadays surprise visitors are not as welcome as before, and people don’t even visit their friends that often anymore. It’s “more convenient” to see each other in public places. Instead of baking yourself and making coffee at home for friends, people get their coffees from the design coffee makers in modern cafés and choose their baked goods from a glass showcase filled with professionally made delicacies. It all has become somewhat more… distant. Doesn’t it feel a lot more intimate to prepare the baked goods yourself and pour the steamy hot coffee for your friend yourself? It’s more intimate, warm and homely. Letting a person into your own home shows trust and openness, way more than a quick lunch date in a coffee shop at some street corner. 

Sadesään puuro – Barley Oven Porridge

"Kuivattuja omenoita on näppärä hyödyntää kiisselin valmistuksessa.

Sateinen sunnuntai on juuri sopiva päivä valmistaa uunissa pitkään haudutettua ohrapuuroa. Valmistin puuroa makeuttamaan myös omenakiisselin, jonka tein kuivatuista omenoista. Toin jonkin aikaa sitten kotoa isän kuivattamia omenoita aimoannoksen, ja niitä oli nyt näppärä hyödyntää kiisselin  valmistamisessa. Kotipihan kuivatut omenat toivat kiisseliin kirpeyden lisäksi paljon makeutta, joten kiisseli ei kaivannut paljon sokeria. Maista kiisseliä ja lisää sokeria makusi mukaan.

Ohrauunipuuro:

1 1/2 l maitoa

2 1/2 dl ohrasuurimoita

1 tl suolaa

Mittaa maito ja ohrasuurimot uunivuokaan. Sekoita joukkoon suola. Paista miedolla lämmöllä, noin 175-asteisessa uunissa, 1,5–2 tuntia. Jätä puuro jälkilämmölle hautumaan. Tarjoile sellaisenaan tai esimerkiksi omenakiisselin kera.

Kiisseli kuivatuista omenoista:

3 dl kuivattuja omenoita

1 l vettä

1 tl kanelia

3 rkl sokeria

2 rkl sitruunamehua

3 rkl perunajauhoja

Keitä pienityt omenat pehmeiksi vedessä. Poimi sitten omenat kattilasta pois ja sekoita veden joukkoon kaneli, sokeri sekä sitruunamehu. Sekoita perunajauhot pieneen tilkkaan kylmää vettä ja kaada ohuena nauhana kiisseliin koko ajan sekoittaen. Anna vielä kiehahtaa, mutta älä keitä. Lisää lopuksi omenat takaisin kiisselin joukkoon.

Puuro on vaivaton ja täyttävä ateria. Entisaikoina ohra oli tärkein ruokaviljamme, mutta sen käyttö on huomattavasti vähentynyt rukiin ja vehnän yleistyttyä ja riisin syrjäytettyä sen aseman ruoanlaitossa 1950-luvulla. Suurin osa ohrasta meneekin nykyisin eläinrehuksi. Ohrassa on kuitenkin yleisimpiin viljalajeihin verraten hyvin proteiinia, ja se on myös runsaskuituista. Se onkin eritoten muuten vähän proteiinia sisältävää ruokavalioita noudattaville erittäin suositeltava ruokavilja.

*  *  *

It’s a rainy Sunday, so what would be a better meal than good old Barley Porridge slowly simmered in the oven. I also cooked Apple Kissel that had dried apples in it. (You can also prepare the Kissel from fresh apples, if you like) A while ago I brought dried apples from home: my father had first carved the seedcases out and then sliced the apples. He then hung the slices to a stick to dry. It’s a very convenient way to store apples, if you have plenty of them. The apples were sour but also very sweet, so the Kissel didn’t need much sugar. Taste the Kissel and add sugar to suit your own taste.

Barley Oven Porridge:

1 1/2 l (3 pt) milk

2 1/2 dl (1 cup) barley groats

1 tsp. salt

Measure the milk and the barley in an oven pan. Add salt and bake slowly in 175 C / 350 F oven for about 1,5–2 hours. Leave the porridge to simmer in the oven after turning the heat off. Serve as it is or with Apple Kissel, if you like.

Apple Kissel from dried apples:

3 dl (10 oz) dried apples

1 l (2 pt) water

1 tsp. cinnamon

3 tbsp. sugar

2 tbsp. lemon juice

3 tbsp. potato flour

Boil the apples in water until soft. Remove the apples then, and add sugar, cinnamon and lemon juice to the kissel. Mix the potato flour into a small amount of cold water and pour it slowly into the kissel while stirring. Bring the kissel to boiling point and then remove from the hot stove. Add the apples back into the kissel.

Porridge is a simple and effortless meal and also very filling. Back in the days barley was the main grain used in Finland, but the usage had decreased significantly as wheat and rye became more common and as rice overtook its place in cooking in the 1950’s. The main part of barley crops in Finland is nowadays used as fodder for animals. However, barley contains more protein than most grains, and it’s also very high in fibre. Therefore it’s advisable to use it when following diet that contains less protein (for example, vegan diet). 

Puolukkamehu – Lingonberry juice

"Mehun keittämisestä syntyvää sakkaa ei kannata heittää pois, vaan säilyttää marjapiirakkaa varten.

Sain viimein keitettyä mehuksi puolukat, jotka eivät mahtuneet pakastimeen ja jotka päädyin survomaan siksi aikaa kunnes ehdin käsittelemään ne. Puolukkamehun voi keittää helposti kattilassa ja säilöä näppärästi puolen litran kokoisiin mehupulloihin. Tästä määrästä puolukoita syntyy hieman päälle litra vahvaa mehua.

Puolukkamehu:

2 l tuoreita puolukoita

7 dl vettä

3–4 dl sokeria

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää siihen puolukat. Keitä noin 10 minuuttia, painellen välillä puolukoita kattilan laitoja vasten. Siivilöi sitten mehu mitta-astiaan. Varo painelemasta puolukan sakkaa mehuun mukaan. Ota sakka talteen piirakkatäytettä varten. Mittaa mehun määrä: litraan puolukkamehua voit käyttää makusi mukaan 3–4 dl sokeria. Kaada mehu takaisin kattilaan ja lisää joukkoon sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja kerää pintaan muodostuva vaahto reikäkauhalla pois. Pullota kuuma mehu saman tien puhdistettuihin, kuumennettuihin pulloihin. Säilytä viileässä.

Marjojen mehustaminen on mainio tapa säilöä niitä, jos pakastintila ei riitä. Mehuihin saa erilaisia vivahteita sekoittamalla erilaisia marjoja keskenään. Myöhemmin aion kokeilla pihlajanmarjojen mehustamista ja mehun sekoittamista juurikin puolukan kanssa. Myös omena ja pihlaja voisivat sopia yhteen. Mehun keittämisestä syntyvää sakkaa ei kannata heittää pois, vaan säilyttää marjapiirakkaa varten. Itse en nyt alkanut piirakkaa leipomaan, mutta laitoin sakan rasiassa pakastimeen myöhempää käyttöä varten. Näin marjat saadaan kokonaisuudessaan hyödynnettyä. Mehuista on myös näppärä keittää nopea mehukiisseli puuron kaveriksi perunajauhoilla suurustamalla! 

*  *  *

Today I finally made juice from the lingonberries that didn’t fit to the freezer a week ago. It’s easy to boil the lingonberries with water simply in a kettle. The nice sized bottles for the juice is about half a litre (1 pt). From this amount of lingonberries you’ll get a bit over a litre (2 pt) of juice.

Lingonberry juice:

2 l (4 pt) fresh lingonberries

7 dl (1,5 pt) water

3–4 dl (1 1/2 – 2 cups) sugar

Boil up the water and add the fresh lingonberries. Boil for about 10 minutes and press the berries with a spoon or a scoop once in a while. Strain the juice in a measure bowl. Be careful not to push the berries through the strainer. Put the dregs left over in a separate container and store for later use in a pie. Measure the amount of the juice: for a litre (2 pt) of juice you can use about 3–4 dl (1 1/2 – 2 cups) of sugar depending how sweet you want the juice to be. Pour the juice back into the kettle and add sugar. Heat up and collect the foam formed on top of the juice. Pour the hot juice in hot clean bottles and seal with a plastic bottle top. Store in a cool place.

Making juice is a good choice of storing berries, if you don’t have enough space in your freezer for them. By mixing different berries it’s possible to get different variations of juice. I’m planning to make juice from the rowanberries later on, and then mix the lingonberry and rowanberry juice together. Also apple and rowanberries might work well together. Don’t discard the left over dregs of lingonberries (or other berries when making juice, for that matter): you can use them in a pie later on. I didn’t want to start baking today, so I just put the dregs in the freezer for later use. This way you can utilize the berries completely.

Pappilan hätävara – Rectory’s Makeshift

"Kermavaahdon ja puolukan liitto on pettämättömän kaunis. 

Muutama viikko sitten kokeilin innokkaana pikkuleipien valmistamista saamani reseptin mukaan. Jokin meni kuitenkin vikaan, eivätkä ne aivan onnistuneet. Pakastin pikkuleivät ja päätin hyödyntää niitä myöhemmin esimerkiksi pappilan hätävarassa. Kokeilinkin tulosta tänään, kun jääkaapissamme oli vielä muutama päivä sitten omaan mehuunsa säilötyt puolukat. Tämän vuoden puolukkasato on erinomainen, keräämäni puolukat ovat suuria (mustaviinimarjan kokoisia), mehukkaita ja erittäin makeita. Jos asuisin vanhoilla kotikulmillani, jossa mättäät odottavat metsän rubiineja notkuen vain viiden minuutin kävelyn päässä, kantaisin marjoja kotiin ämpäreittäin. Keittäisin niistä mehuja ja survoisin hilloja niin että hyllyt olisivat katkeamispisteessä. Nyt nautin saamastani sadosta pienemmässä mittakaavassa, mutta kaupunkilaisnäkökulmasta tarkasteltuna taitaa saaliini silti olla aika onnistunut.

Pappilan hätävara (4:lle):

5 dl kuivahtanutta pullaa tai pikkuleipiä

1 dl maitoa

1 tl vaniljasokeria

2 1/2 dl survottuja puolukoita tai puolukkahilloa

2 dl kuohukermaa

1 rkl sokeria

keksejä

Vaahdota kerma ja mausta sokerilla. Jos käytät tuoreita puolukoita, survo ne ja mausta pienellä määrällä sokeria. Kostuta varoen pikkuleipiä vaniljasokerilla maustetussa maidossa. Kerrosta joko usean pienen tai yhden suuremman lasimaljan pohjalle pikkuleipäpaloja, sitten hilloa ja kermavaahtoa. Lisää vielä toiset kerrokset kutakin. Koristele esimerkiksi keksin palasilla. Anna jälkiruoan mehustua jääkaapissa ennen tarjoilua.

Valmistin jälkiruoan tuoreista puolukoista survomalla, ja ne sopivat jälkiruokaan ihanasti. Kermavaahdon ja puolukan liitto on pettämättömän kaunis. Pappilan hätävara on yksi leipävanukkaan muoto. Sen idea on kasata herkku kaapista löytyvillä aineksilla yllätysvieraiden sattuessa vieraisille. Nykyversio on aikojen saatossa syntynyt muunnos, sillä alunperin pappilan hätävara on ollut jämäleivistä tehtyä, väliin suolaistakin hätävarasapuskaa. Internetlähteet eivät tarjoa paljoa tietoa jälkiruoan eri kehitysvaiheista, mutta jossain välissä arvokas kermavaahto on löytänyt tiensä kyseiseen herkkuun, ja loppu onkin historiaa – muokattuna versiona vain.

*  *  *

A few weeks ago I tried preparing simple cookies, but they didn’t come out right. I decided to store them in a freezer and use them for something else. Today I decided to prepare Rectory’s Makeshift, a traditional Finnish trifle. I also still had the mashed lingonberries in the fridge so I decided to use them in the trifle (instead of lingonberry jam). The lingonberry crop this year is great. The ones I brought home are huge (as in the size of blackcurrants), juicy and very sweet. Perfect! If I lived around my old neighbourhood, where the tussocks are heavy with the rubies of the forest and only 5 minutes walk away, I would carry the berries home in barrels. I would boil them into juices and mash them into jams so that the shelves carrying them would be at breaking point. Instead, I now enjoy my harvest in a smaller scale. But considering that I live in a city, I think my lingonberry catch is quite successful.

Rectory’s Makeshift / Finnish trifle (for 4 people):

5 dl (2 cups) dried out buns or cookies

1 dl (0,5 cup) milk

1 tsp. vanilla sugar

2 1/2 dl (1 cup) mashed lingonberries or lingonberry jam

2 dl (7 oz) cream

1 tbsp. sugar

biscuits

Whip the cream and season it with sugar. If you’re using fresh lingonberries, mash them and season with some sugar. Dip the cookies or buns quickly in the milk that is mixed with the vanilla sugar. Place the cookies, lingonberries and whipped cream into layers in smaller dessert bowls or in a big one. Leave a layer of whipped cream on top and decorate the dessert with large pieces of biscuits, if you will. Let the dessert moisten in a fridge before serving it.

The cream and lingonberries work together beautifully. The Rectory’s Makeshift is one form of a bread pudding. The idea is to put together what ever you find from the cupboards in case you get surprise visitors. The modern version, which this is, is quite different from the original one that was not even always a sweet dessert. Back in days left over bread was dried and stored and put together as a makeshift food, when needed. The Internet sources aren’t telling how the dessert has formed into its modern version, but somewhere in the middle the valuable cream got its way in the delicacy. The rest is history – only, in a modified way.

Happamia, sanoi kettu – Rowan Berry Marmalade

"Se, mitä voi ruokaa valmistaessa kokea ja aistia tai mihin aikaan, paikkaan ja sosiaaliseen yhteisöön kiinnittyä, voidaan helposti ohittaa pitämällä ruokaa välttämättömänä pahana, jonka voi aikaa säästääkseen ostaa valmiina hyllystä.

Olen jo pitkään halunnut perehtyä enemmän erilaisten luonnon villikasvien hyödyntämiseen ruoanlaitossa. Pihlajanmarjat ovat houkutelleet etenkin tänä syksynä, sillä puissa notkuu valtavia tulipunaisia terttuja joka puolella minne katsonkin. Vaikkakin marjat menevät hyvään käyttöön lintujen ravinnoksi, on mielestäni myös sääli, ettei suurin osa ihmisistä osaa ajatella hyödyntävänsä marjoja itse. Tänä vuonna pihlaja on tuottanut valtavan sadon, josta riittää kyllä niin meille kuin linnuillekin. Tertut ovat vieläpä erittäin nopea kerättävä! Kävimme kahteen pekkaan isäni kanssa keräämässä kahden muovikassin pohjalliset marjoja, ja siinä kesti 5–10 minuuttia. Riivittynä pihlajanmarjoja kertyi ehkä vähän vajaa ämpärillinen. Suurin työ onkin marjojen riipimisessä tertuistaan, sillä ne pitäisi saada kokonaan irrotettua kovista varsistaan, joita ei mehuissa ja hilloissa kaivata. Marjat kannattaa huuhdella huolellisesti, sillä niihin kertyy ilmasta melko paljon pölyä ja hyönteisten seittejäkin on joukossa. Myös metsäluteet näyttävät viihtyvän pihlajassa. Marjoja kannattaa mieluusti käyttää pakkasessa, jos ne kerää ennen syksyisiä pakkasöitä, sillä kylmä pehmentää hieman marjan kitkerää makua.

Valitsin tämän päivän kokeiluun Helsingin sanomissa 6.9.2012 julkaistun reseptin. Siinä marmeladiin käytetään vaniljaa, joka tuo mukavan sivujuonteen makuun. Marmeladista tuli sopivan kirpeää herkkua, jota voisi käyttää hyvin esimerkiksi leivonnaisten täytteissä – ja tietysti teehetkellä rapeaksi paahdetun leivän päällä. Valmistamastani määrästä riitti marmeladia  kolmeen pieneen säilöntäpurkkiin (tilavuus 2 dl).

Pihlajanmarjamarmeladi:

5 dl pihlajanmarjoja

4 dl vettä

n. 4 1/2 dl hillosokeria

1 vaniljatanko

Irrota pihlajanmarjat huolellisesti tertuistaan ja jätä huonot pois. Huuhtele marjat siivilässä. Keitä marjoja vedessä noin 15 minuuttia, kunnes ne ovat pehmenneet riittävästi. Siivilöi muodostunut mehu toiseen astiaan ja puserra myös marjat siivilän läpi. Mittaa syntynyt mehu. Hillosokeria käytetään noin 100 g / 1 dl mehua. 1 dl sokeria painaa 85 g. Jos siis mehua on syntynyt reseptin arvion mukaisesti 3,5 dl, voit käyttää marmeladin valmistukseen 4,5 dl hillosokeria.

Kaada mehu takaisin kattilaansa ja kuumenna. Halkaise vaniljatanko ja raaputa sen siemenet mehun joukkoon. Lisää myös vaniljatangon puolikkaat mehuun. Lisää mehuun hillosokeri ja sekoita huolellisesti. Keitä 10 minuuttia. Poista lopuksi vaniljatangon puolikkaat ja purkita kuuma marmeladiseos puhtaisiin kuumennettuihin säilöntäpurkkeihin. Säilytä viileässä.

Pihlajalla on aikoinaan ollut suuri arvo suomalaisessa kulttuurissa. Sitä pidettiin pyhänä puuna, jonka poistaminen pihapiiristä toi huonoa onnea. Hyväsatoinen pihlaja ennusti seuraavasta talvesta vähälumista, sillä sanonnan mukaan ”pihlaja ei kahta taakkaa kanna”. Pihlajaa käytetään koristepuuna, mutta sillä on ollut merkitystä hyötykäytössä esimerkiksi siinä mielessä, että puutarhassa se houkuttelee haittahyönteisiä ja toimii usein myös merkkinä vesisuonen sijainnista. Pihlajan lehdistä voi tehdä yrttiteetä, ja marjat sisältävät runsaasti C-vitamiinia, jopa kolme kertaa appelsiinia enemmän. Myös karoteenia on pihlajanmarjoissa runsaasti. Erinomaiset ravintoarvot ja helppo kerättävyys puhuvatkin pihlajan puolesta syötävänä marjana. Happamuutta on turha pelätä, usein pihlajanmarjat ovat suorastaan makeita. Etenkin tämän syksyn mehukkaat, suuret marjat. Käytän pihlajanmarjaa nykyisin esimerkiksi aamiaispirtelössäni puolukoiden, mustikoiden tai mustaviinimarjojen kanssa.

Marginaalissa:

Seuratessani kaupungin hälinän siivittämää arkea ja ihmisten toimintaa, pysähdyn välillä ihmettelemään: mihin meillä kaikilla on niin kiire? Ihmisillä on tarve pyrkiä jatkuvasti eteenpäin ja tavoitella tulevaisuutta, mutta siinä samassa tämä hetki jää usein huomiotta. Take Away -kahvi kädessä juosten ja katse maahan luotuna kuljemme tehtävästä toiseen. Elämä vaikuttaa kovin työ- ja suorituskeskeiseltä. Tekeekö kiire meistä jotenkin tärkeämpiä? Tuskin kukaan kuitenkaan kokee syvällisimmiksi arvoikseen tai tavoitteikseen uhrautua kasvottoman työnantajan eduksi tai keskittää kaikki energiansa ja tarmonsa kello kahdeksan ja neljän välille. Miten tämä sitten liittyy ruokaan? Etäisesti. Ruoka on vain yksi osa tässä palapelissä. Se, mitä voi ruokaa valmistaessa kokea ja aistia tai mihin aikaan, paikkaan ja sosiaaliseen yhteisöön kiinnittyä, voidaan helposti ohittaa pitämällä ruokaa välttämättömänä pahana, jonka voi aikaa säästääkseen ostaa valmiina hyllystä. Mihin sitä aikaa oikein säästetään? Ehkä ruoalla ei ole väliä. Ei ainakaan kaikille. Itseeni tämä koko projekti on kuitenkin tehnyt vaikutuksen, joka ulottuu vatsaa pidemmälle.

*  *  *

For a long time I’ve been very interested about using natural, wild ingredients in cooking. The rowan tree especially has caught my eye with its beautiful red berries. This year the trees are packed with huge juicy berries, and even though they serve great meal for birds, I feel it’s a pity that most of people won’t even consider using rowanberries themselves. The huge crop this year should well suffice for both the birds and us. The racemes are very quick to pick, by the way. It took about 5–10 minutes for my father and me to pick somewhat 8 litres (about 2 gallons) of cleansed berries. The biggest work is with separating the berries from the racemes, as you should discard all the stems. The berries are often covered with dust or have webs and such, so it’s good to rinse them carefully. If you pick rowanberries before the frosty nights, it’s good to store them in a freezer for a while: the cold softens the sour taste of the berries.

This recipe has vanilla, which gives the marmalade a nice soft taste. The sharp tasting marmalade fits well for cakes or other baked goods. Of course it’s just perfect spread on a crunchy toast served with tea. This amount fits into three small jars as it produces about 6 dl (2,5 cups) of marmalade.

Rowan Berry Marmalade:

5 dl (2 cups) rowan berries

4 dl (1 3/4 cups) water

about 4 1/2 dl (2 cups) jelly sugar

1 vanilla pod

Separate the berries from the raceme and discard the bad ones. Rinse the berries carefully. Boil them in water for about 15 minutes, until they are soft enough. Strain the juice into another container and squeeze the berries through the strainer. Measure the amount of the juice. You should use about 100 g (3,5 oz) of jelly sugar for 1 dl (about half a cup) of juice. 1 dl of sugar weighs 85 g. If you have about 3,5 dl (1,5 cups) of juice, as estimated in the recipe, you can use 4,5 dl (2 cups) of jelly sugar for the marmalade. 

Pour the juice back into the kettle and heat up. Split the vanilla pod in two and carve the seeds out. Add both the seeds and the two pieces to the juice. Add jelly sugar and mix carefully. Let it boil for 10 more minutes. Remove the vanilla pod and pour the hot marmalade in clean, hot jars. Store in a cool place.

In the past the rowan tree has had a great value in Finnish culture. It was considered as a holy tree and removing it from one’s courtyard brought bad luck. It was said: “Rowan tree won’t bear two burdens”; a good crop foretell there was going to be little snow the next winter. Rowan tree is used mostly as a decorative tree, but it has had benefits in the garden, for instance, as it draws moths. It also often indicates water veins, as it usually grows over them. The leaves of rowan tree can be used as herbal tea, and the berries contain a huge amount of vitamin C, even three times more than oranges. There’s also a lot of carotene in rowanberries. The great nutritional value and the fact that rowanberries are easy to pick speak for the usage of rowanberries in cooking. Don’t be afraid of the alleged sour taste; the berries are often even sweet. This year’s big, juicy berries especially. I use rowan berries in my Breakfast Smoothie with lingonberries, blueberries or blackcurrants.

Over the edge:

As I watch people running through their daily life, I sometimes stop and wonder: what’s all the rush for? We have an urge to constantly push forwards, but while reaching for future, we often miss the present. We just keep struggling, running around with our Take Away Coffees from one duty to another.  Life seems very work-oriented and centred on performance. Does rush make us more important? Still, I do not expect anybody to really aim towards putting the needs of a faceless employer before their own, or putting all their efforts between 8AM and 4PM. What’s this all got to do with food, you might ask. A little. Food is just one piece in the puzzle. The things you can experience or sense, or to which time, place and social community you can be attached to through cooking can easily be disregarded by considering food as just something you grab on the go to save time. What for? Maybe food isn’t that important. At least to everybody it isn’t. But this whole project has had a real impact on me; one that extends further than just to the stomach.

Järvikalaa lautasella – Pike Steaks

"Myllyn läpi jauhettuna kalasta hienontuvat kaikki ruodot, ja siitä on helppo muotoilla maittavia pihvejä.

Viikonloppureissu Etelä-Savoon kotikulmilleni oli oikeaa sadonkorjuun juhlaa. Puutarhasta nousi valtavia valkosipuleita, puut notkuivat omenoita ja metsästä kannettiin suuria, meheviä puolukoita. Tämä aika vuodesta on kylmästä kesästäkin huolimatta antoisaa aikaa. Kannoin kotiin selkä vääränä tuoretta ruokaa, joita yritin mahduttaa pakastimeemme heikohkolla tuloksella. Osan puolukoista säilöin isäni kehotuksesta vanhan kansan oppien mukaisesti. Survoin ne perunansurvimella astiaan ja painelin tiiviisti liemeensä. Suoraan puolukoiden päälle asetin tiiviisti leivinpaperin, jonka painoin vielä pienen kattilan kannen alle. Astia päätyi kylmälle parvekkeelle hämärään nurkkaan. Lähipäivinä puolukoista olisi tarkoitus keittää mehua. Reissulta lähti mukaan myös kuivattuja yrttejä, kantarelleja, nauriita, punajuuria, omenahilloa, kahden hauen fileet sekä pihlajanmarjoja. Katiskasta haetut pienehköt hauet perattiin kotona ja tänään jauhoin ne myllyllä kalapihvejä varten.

Haukipihvit:

1/2 dl korppujauhoja

1 dl maitoa

500 g haukifileetä

2 rkl sitruunamehua

2 kananmunaa

1 sipuli

3 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

valkopippuria

sitruunapippuria

tilliä

Laita korppujauhot maidon sekaan turpoamaan. Lisää joukkoon sitruunamehu sekä kananmunat. Pilko sipuli ja hienonna se hyvin pieneksi, lisää muiden ainesten joukkoon. Jauha haukifileet lihamyllyllä kahteen kertaan. Samassa voit myös jauhaa valkosipulin kynnet. Sekoita jauhettu kala muihin aineksiin ja mausta. Muotoile massasta pihvejä ja paista niitä pannulla keskilämmöllä molemmin puolin. Tarjoa esimerkiksi keitettyjen perunoiden sekä maitokastikkeen kera.

Olen itse hieman ruotokammoinen, ja kenties senkin vuoksi kalan syöminen on jäänyt minulla aikuisiällä melko vähälle. Myllyn läpi jauhettuna kalasta kuitenkin hienontuvat kaikki ruodot, ja siitä on helppo muotoilla maittavia pihvejä. Painelin massan piparivuoan läpi pannulle, jolloin pihveistä tuli pyöreitä. Massa on kuitenkin sen verran kiinteää, että siitä on helppo painella hyvin kasassa pysyvät pihvit sellaisenaankin, ja miksei massaa voisi muotoilla yhtä lailla kalapulliksikin. Pihvejä voi maustaa oman maun mukaan hyvin monipuolisesti.

*  *  *

Last weekend I went home to Southern Savonia. Despite the cold summer, it was a true festivity of the harvest season. There were huge garlics, beautiful apples and juicy lingonberries. I could hardly carry all my bags back home; they were so full with fresh, organic food. I couldn’t even fit them all to the freezer. Lingonberries can be preserved by mashing them into a bowl, so they are covered with their own juice; place a piece of baking paper tightly onto them and press it down with a lid from a kettle. Store in a cool place. When I’ll have enough time, I’ll prepare the lingonberries by boiling them into juice. I also brought home dried herbs, chantarelles, turnips, red beets, apple jam, two fillets of pike fish and a lot of rowan berries. The pike fish caught in a fish trap were gutted and today I minced the fillets to prepare some fish steaks.

Pike Steaks:

1/2 dl (1,7 oz) breadcrumbs

1 dl (1/2 cup) milk

500 g (1 lb) pike fillet

2 tbsp. lemon juice

2 eggs

1 onion

3 garlic cloves

1 tsp. salt

white pepper

lemon pepper

dill

Mix the breadcrumbs with milk. Add lemon juice and eggs. Cut the onion into small pieces and add them to the mixture. Mince the pike fillets twice in a grinder. You can also grind the garlic with the fish. Mix the fish into other ingredients. Shape into steaks and fry on medium temperature on both sides. Serve with boiled potatoes and the traditional white gravy.

I myself have a slight fear of fish bones, and I haven’t eaten much fish since I moved out from home. In fish steaks you can’t feel the bones. The minced fish is easy to shape into steaks, why not also into fish balls. I used a mould to make even sized steaks. It’s easy to season the fish steaks to fit your own personal taste. Some use soy sauce and chili with pike, others prefer fresh dill or chive. Try it yourself to find out what best suits your taste.

Yksi on joukosta poissa – Sailor’s Steak

"Tuntuu oudolta ajatella, kuinka paljon olenkaan arastellut ruoan valmistamista.

Viime viikolla anoppini pyysi minua kokeilemaan merimiespihvin tekoa, jotta hänellä olisi hyväksi havaittu resepti käytettävänään kun haluaa itse valmistaa kyseistä ruokaa. Innostuin haasteesta ja ryhdyin etsimään makuuni sopivaa reseptiä. Tavoilleni uskollisena en taaskaan löytänyt reseptiä, joka olisi minulle sellaisenaan kelvannut. Käytin perustana Helsingin Sanomien julkaisemaa reseptiä, jota muokkasin muiden löytämieni ohjeiden pohjalta itselleni sopivammaksi.

Merimiespihvi tunnetaan myös Patapihvinä, tai vitsin mukaan merimiesten keskuudessa nimellä Yksi on joukosta poissa. Se valmistetaan erittäin yksinkertaisista raaka-aineista, ja kokonaisen vuoallisen hinta tulee melko edulliseksi valitsemasi lihan hinnasta riippuen. Silti se maukkaudessaan sopii juhlavampaankin pöytään. Itse en ole koskaan ymmärtänyt tämän ruoan nimeä. Meni kauan, että kohdatessani koulun ruokalistalla nimen ”Merimiespihvi” osasin odottaa perunaista pataruokaa.

Merimiespihvi:

500 g mureaa naudanpaistia

1 kg kiinteitä perunoita

3 sipulia

voita tai öljyä

2 porkkanaa

1 nauris

2 1/2 dl ykkösolutta

2 1/2 dl lihalientä

suolaa

rouhittua mustapippuria

laakerinlehtiä

Anna lihan temperoitua huoneenlämmössä puoli tuntia ennen sen valmistamista. Leikkaa paisti puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja nuiji ohueksi lihanuijalla. Jos et omista lihanuijaa, ja olet ostanut valmiiksi mureutettua ja leikattua lihaa, voit myös lyödä lihan ohuemmaksi nyrkein. Paloittele viipaleita vielä hiukan, että saat sopivia haarukkapaloja. Ruskista lihapalat rasvan kanssa paistinpannulla molemmin puolin kolmessa erässä. Mausta lihat suolalla ja pippurilla. Kaada aina lopuksi pannulle lihapalojen sekaan noin 1 dl vettä ja sekoita sekaisin pannun pohjalla olevan liemen kanssa. Siirrä sitten lihapalat ja neste kattilaan odottamaan. Ruskistettuasi kaikki lihat hauduta niitä lihaliemessä pienellä lämmöllä puolesta tunnista tuntiin.

Kuori perunat, nauriit ja porkkanat lihojen kypsyessä ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Kuori ja halkaise myös sipuli ja leikkaa se ohuiksi viipaleiksi. Kuullota sipulia hetki pannulla voin kanssa. Voit halutessasi myös nopeasti kuullottaa juureksia. Voitele uunivuoka ja lado siihen juureksia sekä lihaa kerroksittain. Ripottele juureskerrosten päälle hieman suolaa ja pippuria. Halutessasi voit leikata kerrosten väliin myös ohuita valkosipulin siivuja. Jätä perunat alimmaiseksi ja päällimmäiseksi kerrokseksi. Sekoita lihaliemi ja olut ja kaada vuokaan ruoan päälle. Asettele joukkoon laakerinlehtiä. Hauduta vuokaa 175-asteisessa uunissa alatasolla noin tunti kannen tai folion alla, kunnes perunat ovat kypsiä. Poista folio kypsennyksen loppuvaiheessa, jotta merimiespihvi saa väriä. Tarjoile kuumana suolakurkun, saaristolaisleivän ja kylmän oluen kanssa.

Ostin kaupan lihatiskiltä takuumureaa naudan sisäpaistia ateriaa varten. Myyjän valitsema, juurikin merimiespihvejä silmällä pitäen käsitelty liha sopi minulle hyvin, sillä en itse osaa erityisemmin valmistaa lihaa. Asiaa paremmin tuntevat voivat itse ostaa kokonaisen paistin josta leikkaavat ja nuijivat mieleisensä kokonaisuuden. Aterian valmistaminen oli mielekästä ja yksinkertaista puuhaa. Käytin merimiespihvissä perunoiden lisäksi myös porkkanaa ja naurista saadakseni ateriasta tasapainoisemman. Muitakin juureksia, kuten lanttua voi käyttää. Perinteisessä versiossahan ei ole muita kasviksia perunan ja sipulin lisäksi, joten voit hyvin käyttää tätä reseptiä ja jättää vain juurekset pois. Tällöin et tarvitse yhtä paljon nestettä, noin neljä desiä riittää. Ylimääräiset juurekset kuitenkin sopivat pataan hyvin, mielestäni sellaisenaan kyseinen ruoka on aina ollut hieman tylsän makuista. Myös sipulia kannattaa käyttää runsaasti makua tuomaan. Olisin hyvin voinut lisätä joukkoon vielä neljännenkin, vaikka leikkausvaiheessa määrä vaikutti aika huimalta. Leikkasin itse naudan liian pieniksi paloiksi, eivätkä nyrkein ohentamani leikkeleet painuneet riittävästi kasaan: lihan palat olivat padassa melko pieniä ja paksuja, kun ne saisivat juuri päinvastoin olla vähän isoja ja oikein ohuita. Keitettäessä liha vetäytyy kasaan, joten raakana se saa olla hyvinkin ohutta. Suosittelen lihanuijan käyttöä.

MARGINAALISSA:

Olen aina ajatellut, etten osaa valmistaa ruokaa eikä minulla ole ruoan maustamiseen tarvittavaa loogista ajattelukykyä, mutta mitä enemmän itse teen, sen parempi huomaan olevani. Reseptejä seuraamalla perusruoan valmistaminen on amatöörillekin todella yksinkertaista ja usein hyvin vaivatonta. Tuntuu oudolta ajatella, kuinka paljon olenkaan arastellut ruoan valmistamista. Vaikka muutoin ajattelumaailmaani kuuluu, että vaivannäöllä ja harjoituksella voi oppia melkeinpä mitä vain, en osannut ajatella ruoanlaittotaidoistani samalla asenteella. Vaivaakohan monia muita sama ongelma? Tällöin kehotan tarttumaan rohkeasti keittiövälineistöön ja alkamaan harjoitella. Ilman tekemällä oppimista ei tästäkään taidosta tule mitään, ja silloin itse kukin pysyy riippuvaisena muiden valmistamasta ruoasta.

*  *  *

Last week my mother in-law asked me to prepare Sailor’s Steak so that she would then have a pre-approved recipe to try out. Of course that’s what I did, and I started by searching different types of recipes for the dish. The preparation manners vary a bit, and I used many recipes to put put this one together. Sailor’s Steak is a traditional casserole that usually contains beef, onion and potatoes, often also beer. The beef is first fried on a pan, then left simmering in a kettle and finally put together with the other ingredients, and baked in the oven for an hour or so. The result is a simple and easy dish that can also be very affordable depending on the price of the beef chosen for the casserole. I never understood the name of the dish and it still remains as a bit of a mystery, but at least nowadays, when I come across the name Sailor’s Steak, I know to expect this and not a real, big and juicy steak like I did earlier.

Sailor’s Steak:

500 g (1 lb) tender beef sirloin steak

1 kg (2,2 lbs) firm potatoes

3 onions

butter or oil

2 carrots

1 turnip

2 1/2 dl (1 cup) light beer

2 1/2 dl (1 cup) consommé

salt

grounded black pepper

laurel leaves

Take the beef to room temperature for about half an hour before preparing it. Cut the steak into thin slices and hammer them even thinner with a meat hammer. If you don’t own one, and you’ve bought beef that’s already been cut to steaks and hammered, you can also hammer it thinner with your fists. Cut the steaks into smaller pieces that are easier to get into your fork. Brown the beef with butter or oil on a frying pan on both sides and season them with salt and pepper. Do the browning in three batches: after each batch add a 1/3 cup water on the pan, stir it up with the juice on the pan and then pour both the meat and consommé formed in a kettle. After browning all the meet like this, let the beef simmer in its consommé for about 30 minutes to hour.

Meanwhile, peel the potatoes, carrots and the turnip and cut them into thin slices. Peel and cut the onions in half, then cut them into thin slices. Sauté onion. Handle an oven tray with oil and arrange the meat, potatoes, carrots, onions and turnips into layers. After each layer of vegetables, add some salt and pepper. If you want, you can also slice some garlic between the layers. Arrange the layers so that there’s potato on the bottom and on the top. Add some laurel leaves to the casserole and cover it up with a lid or some foil. Bake in a pre-heated oven (175 C / 350 F) for about an hour, until the potatoes are done. Remove the foil later, to get some colour to the casserole. Serve hot with pickles, Islander Bread and cold beer.

I bought some tenderness-guaranteed beef sirloin steaks from the supermarket. They had steaks that had been prepared especially for this dish. That was a good thing for me, since I’m not used to preparing meat myself. People who are more accustomed with handling meat can of course buy a whole roast and slice and hammer it down the way that is appropriate. Preparing the meal is very simple and quite fun, actually. Usually Sailor’s Steak includes only onion and potato, but I added some carrot and turnip to make it more balanced. You can also use other root vegetables, such as rutabaga. In case you want to prepare the traditional version without other root vegetables, you can simply leave out the carrot and turnip; in this case you also won’t need as much liquid to the casserole, about 4 dl, which is a bit more than 1,5 cups, should be enough. I think the extra vegetables were needed in the casserole: with just potatoes I've always felt the dish has lacked some taste. I cut the beef into too small pieces, and since I don't own a meat hammer and used my fists instead, the beef didn't get thin enough. The meat looses its proportions when cooked: it shrinks down and gets thicker. The pieces should be very thin and a bit too big to fit your mouth. Mine were thick and small.  I suggest you use a meat hammer with this one.

OVER THE EDGE:

I’ve always thought I’m not good at cooking and that I lack the ability to think logically when seasoning food. Lately I’ve realized that the more I cook myself, the better I get. When following a recipe, preparing basic food is very simple and effortless even to amateurs. Even though I tend to believe that learning just about anything is possible with some effort and practise, somehow I couldn’t see cooking that way. It's a bit weird thinking how many times I've been shy towards cooking. I wonder if many people have the same problem? If you do, I urge you to grab those kitchen supplies and bravely start your own experimental. This is a thing you will learn by doing. Otherwise you’ll just stay dependant on the food that other people prepare for you, and that's never a good thing.