"Se, mitä voi ruokaa valmistaessa kokea ja aistia tai mihin aikaan, paikkaan ja sosiaaliseen yhteisöön kiinnittyä, voidaan helposti ohittaa pitämällä ruokaa välttämättömänä pahana, jonka voi aikaa säästääkseen ostaa valmiina hyllystä.
Olen jo pitkään
halunnut perehtyä enemmän erilaisten luonnon villikasvien hyödyntämiseen
ruoanlaitossa. Pihlajanmarjat ovat houkutelleet etenkin tänä syksynä, sillä
puissa notkuu valtavia tulipunaisia terttuja joka puolella minne katsonkin.
Vaikkakin marjat menevät hyvään käyttöön lintujen ravinnoksi, on mielestäni
myös sääli, ettei suurin osa ihmisistä osaa ajatella hyödyntävänsä marjoja
itse. Tänä vuonna pihlaja on tuottanut valtavan sadon, josta riittää kyllä niin
meille kuin linnuillekin. Tertut ovat vieläpä erittäin nopea kerättävä! Kävimme
kahteen pekkaan isäni kanssa keräämässä kahden muovikassin pohjalliset marjoja,
ja siinä kesti 5–10 minuuttia. Riivittynä pihlajanmarjoja kertyi ehkä vähän
vajaa ämpärillinen. Suurin työ onkin marjojen riipimisessä tertuistaan, sillä
ne pitäisi saada kokonaan irrotettua kovista varsistaan, joita ei mehuissa ja
hilloissa kaivata. Marjat kannattaa huuhdella huolellisesti, sillä niihin
kertyy ilmasta melko paljon pölyä ja hyönteisten seittejäkin on joukossa. Myös
metsäluteet näyttävät viihtyvän pihlajassa. Marjoja kannattaa mieluusti käyttää
pakkasessa, jos ne kerää ennen syksyisiä pakkasöitä, sillä kylmä pehmentää
hieman marjan kitkerää makua.
Valitsin tämän
päivän kokeiluun Helsingin sanomissa 6.9.2012 julkaistun reseptin. Siinä marmeladiin
käytetään vaniljaa, joka tuo mukavan sivujuonteen makuun. Marmeladista tuli
sopivan kirpeää herkkua, jota voisi käyttää hyvin esimerkiksi leivonnaisten
täytteissä – ja tietysti teehetkellä rapeaksi paahdetun leivän päällä.
Valmistamastani määrästä riitti marmeladia kolmeen pieneen säilöntäpurkkiin (tilavuus 2 dl).
Pihlajanmarjamarmeladi:
5 dl
pihlajanmarjoja
4 dl vettä
n. 4 1/2 dl
hillosokeria
1 vaniljatanko
Irrota
pihlajanmarjat huolellisesti tertuistaan ja jätä huonot pois. Huuhtele marjat siivilässä.
Keitä marjoja vedessä noin 15 minuuttia, kunnes ne ovat pehmenneet riittävästi.
Siivilöi muodostunut mehu toiseen astiaan ja puserra myös marjat siivilän läpi.
Mittaa syntynyt mehu. Hillosokeria käytetään noin 100 g / 1 dl mehua. 1 dl
sokeria painaa 85 g. Jos siis mehua on syntynyt reseptin arvion mukaisesti 3,5
dl, voit käyttää marmeladin valmistukseen 4,5 dl hillosokeria.
Kaada mehu takaisin
kattilaansa ja kuumenna. Halkaise vaniljatanko ja raaputa sen siemenet mehun
joukkoon. Lisää myös vaniljatangon puolikkaat mehuun. Lisää mehuun hillosokeri
ja sekoita huolellisesti. Keitä 10 minuuttia. Poista lopuksi vaniljatangon
puolikkaat ja purkita kuuma marmeladiseos puhtaisiin kuumennettuihin
säilöntäpurkkeihin. Säilytä viileässä.
Pihlajalla on
aikoinaan ollut suuri arvo suomalaisessa kulttuurissa. Sitä pidettiin pyhänä
puuna, jonka poistaminen pihapiiristä toi huonoa onnea. Hyväsatoinen pihlaja
ennusti seuraavasta talvesta vähälumista, sillä sanonnan mukaan ”pihlaja ei
kahta taakkaa kanna”. Pihlajaa käytetään koristepuuna, mutta sillä on ollut
merkitystä hyötykäytössä esimerkiksi siinä mielessä, että puutarhassa se
houkuttelee haittahyönteisiä ja toimii usein myös merkkinä vesisuonen
sijainnista. Pihlajan lehdistä voi tehdä yrttiteetä, ja marjat sisältävät
runsaasti C-vitamiinia, jopa kolme kertaa appelsiinia enemmän. Myös karoteenia
on pihlajanmarjoissa runsaasti. Erinomaiset ravintoarvot ja helppo kerättävyys
puhuvatkin pihlajan puolesta syötävänä marjana. Happamuutta on turha pelätä,
usein pihlajanmarjat ovat suorastaan makeita. Etenkin tämän syksyn mehukkaat,
suuret marjat. Käytän pihlajanmarjaa nykyisin esimerkiksi aamiaispirtelössäni puolukoiden, mustikoiden tai mustaviinimarjojen kanssa.
Marginaalissa:
Seuratessani
kaupungin hälinän siivittämää arkea ja ihmisten toimintaa, pysähdyn välillä
ihmettelemään: mihin meillä kaikilla on niin kiire? Ihmisillä on tarve pyrkiä
jatkuvasti eteenpäin ja tavoitella tulevaisuutta, mutta siinä samassa tämä
hetki jää usein huomiotta. Take Away -kahvi kädessä juosten ja katse maahan
luotuna kuljemme tehtävästä toiseen. Elämä vaikuttaa kovin työ- ja
suorituskeskeiseltä. Tekeekö kiire meistä jotenkin tärkeämpiä? Tuskin kukaan
kuitenkaan kokee syvällisimmiksi arvoikseen tai tavoitteikseen uhrautua
kasvottoman työnantajan eduksi tai keskittää kaikki energiansa ja tarmonsa
kello kahdeksan ja neljän välille. Miten tämä sitten
liittyy ruokaan? Etäisesti. Ruoka on vain yksi osa tässä palapelissä. Se, mitä
voi ruokaa valmistaessa kokea ja aistia tai mihin aikaan, paikkaan ja
sosiaaliseen yhteisöön kiinnittyä, voidaan helposti ohittaa pitämällä ruokaa
välttämättömänä pahana, jonka voi aikaa säästääkseen ostaa valmiina hyllystä.
Mihin sitä aikaa oikein säästetään? Ehkä ruoalla ei ole väliä. Ei ainakaan
kaikille. Itseeni tämä koko projekti on kuitenkin tehnyt vaikutuksen, joka
ulottuu vatsaa pidemmälle.
* *
*
For a long time I’ve been very interested about
using natural, wild ingredients in cooking. The rowan tree especially has caught my
eye with its beautiful red berries. This year the trees are packed with huge
juicy berries, and even though they serve great meal for birds, I feel it’s a pity
that most of people won’t even consider using rowanberries themselves. The huge crop
this year should well suffice for both the birds and us. The racemes are very
quick to pick, by the way. It took about 5–10 minutes for my father and me to
pick somewhat 8 litres (about 2 gallons) of cleansed berries. The biggest work
is with separating the berries from the racemes, as you should discard all the
stems. The berries are often covered with dust or have webs and such, so it’s
good to rinse them carefully. If you pick rowanberries before the frosty
nights, it’s good to store them in a freezer for a while: the cold softens the
sour taste of the berries.
This recipe has vanilla, which gives the
marmalade a nice soft taste. The sharp tasting marmalade fits well for cakes or
other baked goods. Of course it’s just perfect spread on a crunchy toast served
with tea. This amount fits into three small jars as it produces about 6 dl (2,5
cups) of marmalade.
Rowan Berry Marmalade:
5 dl (2 cups) rowan berries
4 dl (1 3/4 cups) water
about 4 1/2 dl (2 cups) jelly sugar
1 vanilla pod
Separate the berries from the raceme and
discard the bad ones. Rinse the berries carefully. Boil them in water for about
15 minutes, until they are soft enough. Strain the juice into another container
and squeeze the berries through the strainer. Measure the amount of the juice.
You should use about 100 g (3,5 oz) of jelly sugar for 1 dl (about half a cup)
of juice. 1 dl of sugar weighs 85 g. If you have about 3,5 dl (1,5 cups) of
juice, as estimated in the recipe, you can use 4,5 dl (2 cups) of jelly sugar
for the marmalade.
Pour the juice back into the kettle and heat
up. Split the vanilla pod in two and carve the seeds out. Add both the seeds
and the two pieces to the juice. Add jelly sugar and mix carefully. Let it boil
for 10 more minutes. Remove the vanilla pod and pour the hot marmalade in clean, hot
jars. Store in a cool place.
In the past the rowan tree has had a great
value in Finnish culture. It was considered as a holy tree and removing it from
one’s courtyard brought bad luck. It was said: “Rowan tree won’t bear two
burdens”; a good crop foretell there was going to be little snow the next
winter. Rowan tree is used mostly as a decorative tree, but it has had benefits
in the garden, for instance, as it draws moths. It also often indicates water
veins, as it usually grows over them. The leaves of rowan tree can be used as
herbal tea, and the berries contain a huge amount of vitamin C, even three
times more than oranges. There’s also a lot of carotene in rowanberries. The
great nutritional value and the fact that rowanberries are easy to pick speak
for the usage of rowanberries in cooking. Don’t be afraid of the alleged sour
taste; the berries are often even sweet. This year’s big, juicy berries especially. I use rowan berries in my Breakfast Smoothie with lingonberries, blueberries or blackcurrants.
Over the edge:
As I watch people running through their daily
life, I sometimes stop and wonder: what’s all the rush for? We have an urge to
constantly push forwards, but while reaching for future, we often miss the
present. We just keep struggling, running around with our Take Away Coffees
from one duty to another. Life
seems very work-oriented and centred on performance. Does rush make us more
important? Still, I do not expect anybody to really aim towards putting the
needs of a faceless employer before their own, or putting all their efforts
between 8AM and 4PM. What’s this all got to do with food, you might
ask. A little. Food is just one piece in the puzzle. The things you can
experience or sense, or to which time, place and social community you can be
attached to through cooking can easily be disregarded by considering food as
just something you grab on the go to save time. What for? Maybe food isn’t that
important. At least to everybody it isn’t. But this whole project has had a
real impact on me; one that extends further than just to the stomach.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti