Sisaruspullat – Sibling Buns

Pulla sopii hyvin pakkaspäiviin. Pikkupullia on nopea ja vaivaton pyöritellä, ja vielä vaivattomampaa on, jos valmistat ne sisaruspulliksi. Sisaruspullien kanssa ei välitetä kohoamisvarasta tai koristelusta. Ne pyöräytetään nopeasti sokeri-kaneliseoksessa ja ladotaan paistopellille pienin välimatkoin. Näin pullat kohoavat toisiinsa suloisesti kiinni. Sisaruspullien kanssa voi toki alkaa kikkailemaankin ja piilottaa pullien sisään vaikka kuivattuja hedelmiä tai painaa keskelle voisilmän. Yksinkertaisimmillaan sisaruspulla on kuitenkin pelkkä pikkuinen pulla, joka maistuu mainiolta vaikkapa kuuman kaakaon kanssa. 

Sisaruspullat (n. 35 kpl):

Taikina:

5 dl maitoa

50 g hiivaa

2 dl sokeria

1 tl suolaa

3 rkl kardemummaa

2 kananmunaa

125 g rusinoita

150 g voita

n. 2 l vehnäjauhoja

Pinnalle:

50 g voita

5 tl kanelia

2 dl sokeria

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva, sokeri, suola, kardemumma ja kananmunat. Lisää vähitellen jauhoja sekoittaen taikinaa aluksi vispilällä saadaksesi siihen runsaasti ilmaa. Siirry käsin vaivaamiseen taikinan paksutessa. Lisää alustuksen loppuvaiheessa rusinat sekä pehmeä voi. Alusta taikina pehmeäksi, siten että se alkaa irtoilla kädestä ja astian reunoista. Lisää lopuksi ripaus jauhoja kuivikkeeksi ja sekoita kevyesti taikinaan käännellen. Kumoa taikina työtasolle ilman jauhotusta ja anna levätä 5–10 minuuttia. 

Sulata rasva voitelua varten. Leikkaa taikinasta lohkoja ja pyöräytä jauhottomalla työtasolla kevyesti säikeeksi. Leikkaa säikeestä sopivan kokoisia palasia. Muodosta kämmenestäsi kupera ja pyöräytä taikina työtasoa vasten pyöreäksi pullaksi. Kasta pullat voisulaan ja pyörittele lautasella sokeri-kaneliseoksessa. Lado pullat leivinpaperin päälle uunipellille lähelle toisiaan. Anna kohota liinan alla 30–40 minuuttia, kunnes pullat ovat kohonneet lähes kaksinkertaisiksi kiinni toisiinsa. Paista pullia 225-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

*  *  *

Cold frosty days are perfect for baking buns. Small buns are quick and effortless to make. The so-called Sibling Buns are even more easy: you don't have to worry about leaving enough space between the buns or how to decorate them pretty. They are simply rolled in cinnamon and sugar and placed on the baking tray close to each other. This way the buns will rise attached to each others. That's why they're called siblings! Naturally you can dress them up as well, for instance by hiding dried fruits inside each one or placing a butter eye in the middle. The simplest way is to just enjoy them as they are, maybe with a cup of hot chocolate?

Sibling Buns (about 35 pieces):

Dough:

5 dl (2 cups) milk

50 g ( 1 3/4 oz) baking yeast

2 dl (3/4 cup) sugar

1 tsp. salt

2 tbsp. cardamom

2 eggs

125 g (4 1/2 oz) raisins

150 g (5 oz) butter 

approximately 2 l (4 pt) plain flour

On surface:

50 g butter

5 tsp. cinnamon 

2 dl (1 cup) sugar

Heat up milk into body temperature (37 C / 98,6 F) and pour into a large container. Whisk yeast, sugar, salt, cardamom and the eggs into the milk. In small portions, blend in carefully the plain flour. As the dough gets thicker, prime it with your hands. When the dough starts to be almost done, add raisins and soft butter. Blend in flour until the dough starts to break away from your hands but is still soft. Finally, add a pinch of flour on top and turn around a couple times. Place the dough on a clean working top and let rest for 5–10 minutes. Don’t use more flour.

Melt the butter. Cut the dough into smaller pieces and roll into loose braids. Cut the braids into smaller pieces. Form your hand into a gibbous shape and roll the piece of dough between your hand and the tabletop into a round bun. Dip the bun in the melted butter and roll in the cinnamon-sugar mixture on a plate. Place the buns on an oven tray close to each others and let rise covered with a cloth for 30–40 minutes until doubled. Bake for about 15 minutes in 225 C / 435 F.

Vapun pehmeät munkit – Soft Doughnuts for May Day

"Yhdysvalloissa munkki on kokenut omanlaisensa kehityskaaren, mutta pohjoismainen munkki on puolestaan ilmeisesti saanut vaikutteita ainakin Saksasta.

Vappu ei olisi sama ilman pehmoisia munkkeja. Olen paistanut niitä useana vuonna ja vähitellen tullut paistohommissa paremmaksi. Mielessäni kummittelee kuitenkin yhä lapsuuden ajoista muistoihin syöpyneet ”Elarin munkit”, maalaiskuntamme kirkonkylällä sijainneesta elintarvikekaupasta ostetut ihanan pehmeät munkkirinkilät. En käsitä, miten puodin pitäjät saivat munkeista niin ihanan kuohkeita ja meheviä. Haasteena munkkien valmistamisessa on, että hyvän pullataikinan lisäksi myös paistovaiheen pitäisi onnistua, jotta munkista tulisi oikein hyvä. Sopivan lämpötilan etsiminen paistoöljylle on hienosäätöä, josta riippuu koko vapun makuelämys.

Munkit (n. 20 kpl):

2 1/2 dl maitoa

40 g tuorehiivaa

1 dl sokeria

1/2 tl suolaa

3 rkl kardemummaa

1 kananmuna

n. 6 dl vehnäjauhoja

75 g voita

Paistamiseen:

n. 5 dl rypsiöljyä

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon hiiva, sokeri, suola, kardemumma sekä kananmuna. Sekoita joukkoon vähitellen vehnäjauhoja. Taikinan paksutessa siirry alustamaan käsin. Alustuksen loppuvaiheessa lisää taikinaan pehmennyt voi. Lisää taikinaan jauhoja, kunnes se alkaa irrota käsistäsi sekä kulhon reunoista. Pyri jättämään taikina mahdollisimman pehmeäksi. Anna taikinan nousta kaksinkertaiseksi liinalla peitettynä. Kumoa se sitten työtasolle ilman jauhotusta. Leikkaa taikinasta lohkoja ja pyöräytä jauhottomalla työtasolla kevyesti säikeeksi. Leikkaa säikeestä palasia, muodosta kämmenestäsi kupera ja pyöräytä taikina työtasoa vasten pyöreäksi pullaksi. Lado munkit leivinpaperin päälle uunipellille harvakseltaan ja anna niiden kohota liinan alla sen aikaa kunnes paistoöljy on kuumentunut.

Lämmitä suuressa teräskattilassa rypsiöljy noin 170-asteiseksi. Pidä kattilan kansi lähettyvillä, jotta voit käyttää sitä tukahduttamiseen jos öljy sattuu syttymään palamaan. Testaa öljyn lämpötilaa pienellä pullataikinan palasella: jos taikinapala kypsyy kauniin ruskeaksi noin minuutissa ja jää kellumaan öljyn pinnalle, öljy on sopivan kuumaa. Höyryävä öljy on liian kuumaa. Jos haluat munkkirinkilöitä, pistä sormesi munkin keskelle ja pyörittele taikinan keskelle suuri reikä. Aseta munkkeja harvakseltaan kattilaan öljyyn paistumaan. Tarkista että munkki paistuu kauniin ruskeaksi ja käännä se ylösalaisin paistaaksesi myös toinen puoli. Imeytä munkeista enin rasva kääntelemällä niitä lautaselle levitetyn talouspaperin päällä. Kääntele sitten lämpimiä munkkeja sokerissa molemmin puolin. Munkit ovat parhaimmillaan paistopäivänään.

Munkin syntytaustat ovat epäselvät. Se vaikuttaisi saaneen alkunsa Ranskassa, josta se luultavasti levisi Yhdysvaltoihin New Orleansiin 1700-luvun kieppeillä (Lähde: Raholan syötäviä sanoja). Yhdysvalloissa munkki on kokenut omanlaisensa kehityskaaren, mutta pohjoismainen munkki on puolestaan ilmeisesti saanut vaikutteita ainakin Saksasta muuntautuen esimerkiksi berliininmunkiksi. Munkit ovat parhaimmillaan lämpiminä ja paistopäivänään tarjoiltuna. Jos haluat tarjota niitä seuraavana parina päivänä, älä sokeroi niitä paiston jälkeen, vaan lämmitä ne juuri ennen tarjoilua ja sokeroi vasta sitten. Näin munkit toimivat varsin hyvin ainakin kahtena seuraavanakin päivänä. Sokeroitu munkki alkaa säilöttynä hikoilla ikävästi ja sen pinta vettyy. Sokeroimattomat munkit voi hyvin myös pakastaa ja tarjoilla myöhemmässä vaiheessa samalla tavoin lämmityksen ja sokeroinnin kautta. Munkkirasvan voit säilyttää jääkaapissa seuraavaan paistokertaan.

*  *  *

Finnish May Day wouldn’t be the same without delicious doughnuts covered with sugar. The Finnish word munkki for doughnuts means literally “monk”. The name is thought to originate from deep-frying the pastry; the beautiful brown colour resembles the cowl a monk wears. Also the round shape is told to resemble that of a hefty monk. I have fried doughnuts many times and gotten quite good at it, but I still wistfully reminisce the best ones I ever had; we had a small grocery shop in our village that sold the softest doughnuts ever. To this date I still haven’t figured out how they managed to make them so soft, and there are no words to describe the flavour after biting into a warm, sugar coated doughnut. In addition to needing good bun dough, you’ll also need to succeed in frying the doughnuts. Finding the right temperature oil for them is real fine-tuning that will have an impact on the whole tasting experience.

Sugar Coated Doughnuts (about 20 pieces):

2 1/2 dl (1 cup) milk

40 g  (1 1/2 oz) fresh baking yeast

1 dl (1/2 cup) sugar

1/2 tsp. salt

3 tbsp. cardamom

1 egg

about 6 dl (2 1/2–3 cups) plain flour

75 g (2 2/3 oz) butter

For Deep-frying:

about 5 dl (2 cups) canola oil

Heat up milk into body temperature (37 C / 98,6 F) and pour into a large container. Whisk baking yeast, sugar, salt, cardamom and the eggs into the milk. In small portions, blend in carefully the plain flour. As the dough gets thicker, prime it with your hands. When the dough starts to be almost done, add soft butter. Blend in flour until the dough starts to break away from your hands but is still soft. Let the dough rise under a clean cloth until doubled. Place the dough on a clean working top: don’t use more flour. Cut the dough into smaller pieces and roll into loose braids. Cut the braids into smaller pieces, then form your hand into a gibbous shape and roll the piece of dough between your hand and the tabletop into a round bun. Place the buns sparsely on an oven tray and let rise covered with a cloth while heating up the cooking oil.

In a large steel kettle, heat up the cooking oil to about 170 degrees C / 340 F.  Keep the lid of the kettle close in case the oil catches fire. Test the temperature of the oil by placing a small piece of dough into the kettle: if it cooks in about a minute and stays on the surface of the oil, the oil is hot enough. If the oil steams, it means it’s too hot. If you want to make doughnuts with holes, stick your finger through the dough and make a large hole into the doughnut. Place the doughnuts sparsely into the kettle to fry. When the other side has a beautiful golden color, flip the doughnut around. Check they cook evenly on both sides. Pick the fried doughnuts up and place on a plate covered with paper towels: turn them around a couple times to soak most of the oil into the towels. Place them on a plate of sugar and roll them around evenly. The doughnuts are best when served on the same day.

The history of doughnuts is not well known. Apparently they are originated to France and spread across the ocean to New Orleans somewhere around the 18^th century. In the US doughnut has had its own development, but apparently in Nordic countries it has been influenced more by the Germans (hence, for instance, the Berliner). Doughnuts are best when enjoyed the same day as they are prepared, but you can also leave them without sugar coating and store in the fridge for a couple of days: before serving them, heat them up and roll in sugar. This way they will be very delicious even if not just made. If you coat the doughnuts with sugar, it won’t take too long until they start to sweat. You can also freeze the doughnuts without the sugar coating. The oil can be stored in the fridge for the next time you want to fry doughnuts.

Mehevä omenapitko – Delicious Apple Braid

"Juhlavan kahvipöydän kruunuksi ei tämänpäiväisestä kokeilustani ehkä aivan ole, mutta lähipiirin kera nautittavaksi se sopii mainiosti.

Päivä lähtee hyvin käyntiin pullataikinan siivittämänä. Olen jo pitkään pyöritellyt mielessäni ajatusta omenapullasta. Lopulta päädyin tekemään kotimaisen version viineristä käyttämällä täytteessä omenalohkoilla terästettyä omenamarmeladia sekä tavallisesta rahkapullasta tuttua täytettä. Lopputulos on mehevä, mutta säilyttää edelleen tutun pullamaisuutensa. Samoista aineksistahan voi yhtä lailla leipoa piirakan, tosin tällöin omenoita tarvitaan enemmän.

Omenapitko (2 kpl):

2 1/2 dl maitoa

25 g hiivaa

3/4 dl sokeria

1/4 tl suolaa

1 rkl kardemummaa

1 kananmuna

75 g margariinia

n. 7 dl vehnäjauhoja

Täyte:

2 dl maitorahkaa

1 kananmuna

2 rkl sokeria

2 tl vaniljasokeria

250 g paiston kestävää omenamarmeladia

2 hapanta omenaa

kanelia

(mantelilastuja)

Voiteluun:

1 kananmuna

Valmista pullataikina. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon hiiva, sokeri, suola, kardemumma sekä kananmuna. Sekoita joukkoon vähitellen vehnäjauhoja. Taikinan paksutessa siirry alustamaan käsin. Alustuksen loppuvaiheessa lisää taikinaan pehmennyt margariini. Lisää taikinaan jauhoja, kunnes se alkaa irrota käsistäsi sekä kulhon reunoista. Kääntele joukkoon kuivikkeeksi vielä pieni ripaus jauhoja. Anna taikinan kohota liinan alla kaksinkertaiseksi. Valmista sillä välin rahkatäyte sekoittamalla keskenään maitorahka, kananmuna sekä sokerit. Kuori ja lohko omenat.

Kumoa kohonnut taikina työtasolle ja jaa se kahteen osaan. Kaulitse taikinasta n. 27 x 30 cm kokoinen suorakulmio. Levitä pitkille sivuille ohut nauha rahkatäytettä, kuten kuvassa. Käännä sitten reunat täytteen yli. Levitä pitkon keskelle kapeahkolle alueelle omenamarmeladia. Käännä reunat vielä kerran niin, että ne melkein ylettävät marmeladiin saakka. Lisää marmeladin reunoille rahkatäytettä. Asettele marmeladin päälle omenalohkoja ja ripottele päälle kanelia. Voit koristella pitkon mantelilastuilla. Voitele taikinareunat kananmunalla ennen uuniin laittoa. Paista pitkoja 200-asteisessa uunissa 10–15 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin ruskean värin.


Tämänkaltaista pullaa leipoessa on vaikeaa saada lopputuloksesta täsmällisen näköinen. Siksi taitaakin olla yleisempää leipoa pulla aina joko sidottuun muotoon letin kaltaiseksi tai erilaisiin muotteihin, joissa se kohoaa kauniisti ja hallitusti. Juhlavan kahvipöydän kruunuksi ei tämänpäiväisestä kokeilustani ehkä aivan ole, mutta lähipiirin kera nautittavaksi se sopii mainiosti. Rustiikkisesta ulkomuodostaan huolimatta pitkon maku on erinomainen, ja tulen luultavasti jossain vaiheessa kehittelemään ajatusta eteenpäin. Kuinkakohan täytteeksi sopisivat muut hedelmät?

*  *  *

A good way to start a day is by baking buns. For some while now I’ve been planning to use apples with buns, and I ended up baking a Finnish version of a Danish pastry. I used apple marmalade and fresh apples together with a basic quark filling to give the bun a juicy taste. The end result is tasty and still has a bun like essence. The same ingredients can just as well be used to make an apple pie; you just need more apples for it.

Apple Braid (2 pieces):

2 1/2 dl (1 cup) milk

25 g (1 oz) fresh baking yeast

3/4 dl (1/3 cup) sugar

1/4 tsp. salt

1 tbsp. cardamom

1 egg

75 g (2 2/3 oz) margarine

about 7 dl (3 cups) plain flour

Filling:

2 dl ( 1 cup) quark

1 egg

2 tbsp. sugar

2 tsp. vanilla sugar

250 g (9 oz) apple marmalade

2 sour apples

cinnamon

(almond flakes)

For Buttering:

1 egg

Prepare the bun dough. Heat up milk into body temperature (37 C / 98,6 F) and pour into a large container. Whisk yeast, sugar, salt, cardamom and the egg into the milk. In small portions, blend in carefully the plain flour. As the dough gets thicker, prime it with your hands. When the dough starts to be almost done, add soft butter. Blend in flour until the dough starts to break away from your hands but is still soft. Finally, add a pinch of flour on top as a dehydrant and turn around a couple times. Under a linen cloth, let the dough rise until doubled. Meanwhile, prepare the quark filling; mix together quark, egg and both plain and vanilla sugar. Peel and slice the apples.

Place the dough onto a clean working top and divide it in two. Roll the dough into about 27 x 30 cm (11 x 12 inch) rectangular. As shown in the picture, place a thin line of quark filling near the long edges. Fold the edges over the filling. In the middle of the braid, spread a layer of apple marmalade. Fold the edges one more time so that they almost touch the marmalade layer. Add quark filling to the edges of the marmalade layer. Place apple slices on top of the marmalade and sprinkle some cinnamon on top. If you like, you can decorate the apple braid with almond flakes. Before baking, butter the edges of the braid with some egg. Bake for 10­–15 minutes in 200 C / 390 F.

When baking bun like this, it's a bit difficult to get it look sharp. I suppose that's why usually bun is baked either into bound form like braids or with the help of various molds that help it rise beautifully in a controlled matter. Today's experiment isn't quite 'Queen of the coffee table' kind of material, but it fits nicely to a more informal use. Despite its rugged looks it tastes wonderful and I probably will be developing the idea furthermore some day. I wonder how some different fruits would fit to the filling?

Pullakranssi neljällä säikeellä – Bun Wreath with Four Braids

"Pullakranssi on aina tuntunut minulle liian suurelta palalta haukattavaksi.

Isoisän kahvipullaksi muotoutui tällä kertaa kranssi, jonka letittäminen on aina tuntunut minulle liian suurelta palalta haukattavaksi. Käyttäen kuitenkin apuna ohjetta neljällä säikeellä letittämisestä kranssi onnistui vallan mainiosti. Yhdestä viiden desilitran pullataikinasta saat kaksi pullakranssia. Voit katsoa ohjeen taikinan valmistamiseen esimerkiksi pikkupullien reseptistä.

Haastava kohta on säikeiden päättäminen toisiinsa kiinni, sillä löysästi yhteen silitellyt säikeet aukeavat helposti paistettaessa. Säikeet kannattaa pyöritellä hyvin ohuiksi, muuten nelisäikeisestä kranssista uhkaa kasvaa liian suuri. Itse pyöritin säikeet noin 90 cm pitkiksi ja halkaisijaltaan suunnilleen 1 1/2 cm paksuiksi. Alla ovat kuvalliset ohjeet letityksestä, joka toimii samalla periaatteella kuin neljän säikeen pitkossakin. Käännä valmis letti lopulta pyöreäksi kranssiksi. Yhdistä kunkin säikeen omat päät toisiinsa kiinni, jolloin kukin säie muodostaa eheän pyöreän säikeen. Anna kohota liinan alla noin 30 minuuttia. Voitele kranssi kananmunalla ja ripottele pinnalle sokeria sekä kanelia. Paista 200-asteisessa uunissa 20–30 minuuttia.

 Aseta neljä pitkää säiettä kuvan osoittamalla tavalla. 

(Yläpuolelle jäävät hännät voivat olla lyhyemmät.)

Place four long and thin braids as shown in the picture.

(The loose ends above can be a bit shorter.)

Siirrä kolmas säie oikealle muiden säikeiden yli.

Move the third braid all the way to the right, over the other braids.

 Laske neljäs säie alas keskelle.

Place the fourth braid down in the middle.

Siirrä ensimmäinen alasäie vasemmalle muiden alasäikeiden yli.

Move the first braid in the lower section all the way to the left,

over the other braids in the lower section.

 Laske ylimmäinen säie alas keskimmäiseksi.

Jatka pitkon loppuun siirtämällä vuoron perään laitimmaisia säikeitä

muiden alasäikeiden yli ja sen jälkeen laskemalla yläsäie alas keskelle.

Place the topmost braid down in the middle.

Continue like this to the end of the bun loaf by moving the outermost braids

over the other lower section braids and by then placing the topmost braid down in the middle.

*  *  *

  

Today I decided to try out a bun wreath that has always seemed too difficult for me. It was actually pretty simple when using the instructions for four-braid bun loaf. With small dough as in the recipe for small buns, you can make two bun wreaths. 

The hardest part when making a bun wreath is attaching the braids to each other to form the wreath; if attached poorly, they easily break when baked. It’s good to roll the braids very thin, because when making a wreath with four braids, it easily gets too big. I rolled the braids to be about 90 cm (35 inch) long and only about 1 1/2 cm (2/3 inch) thick. Above you can see the instructions for braiding the wreath. When you have braided it into a long bun loaf, bend it to form a round wreath. Attach the two ends of each braid into each other to form a whole circle of a braid. Let the wreath rise under a linen cloth for about 30 minutes. Butter it with an egg and sprinkle some cinnamon and sugar on top. Bake for 20–30 minutes in 200 C / 390 F.

Mäenlaskun makua – Finnish Shrove Buns

"Miten tahansa laskiaispullan nauttiikaan, se on mahdotonta syödä siististi. 

Onneksi laskiaiseen kuuluu sekä sunnuntai että tiistai. Se tarkoittaa, että voi hyvällä omatunnolla nauttia herkullisia laskiaispullia vähintään kahtena päivänä, ellei jopa päivien välisenä maanantainakin, jottei herkkuputki katkeaisi. Laskiaispulla on kuulunut suomalaiseen laskiaisperinteeseen 1900-luvun alkupuolelta lähtien, jolloin suomenruotsalaiset rannikkokaupungit omaksuivat tavan Ruotsista. Vähitellen leivonnainen tuli tutuksi myös tavallisen kansalaisen kahvipöydässä, tosin mantelisydämisenä versiona. Mansikkahillolla ja kermavaahdolla ryyditetty laskiaispulla on nimittäin yleistynyt vasta 1950-luvulla. Jos haluat nauttia pullan oikein perinteisesti, syö se lautaselta, jolla on lämmitettyä maitoa.

Laskiaispulla mantelilla tai hillolla (12 kpl):

Taikina:

2 1/2 dl maitoa

25–40 g hiivaa

1 dl sokeria

1/4 tl suolaa

1 1/2 rkl kardemummaa

1 kananmuna

75 g rasvaa

n. 9 dl vehnäjauhoja

Pinnalle:

1 kananmuna

raesokeria / mantelilastuja

tomusokeria

Täyte:

1 dl mansikkahilloa / mantelijauhetta

2 dl kuohukermaa

2 rkl sokeria

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva, sokeri, suola, kardemumma ja kananmunat. Lisää vähitellen jauhoja sekoittaen taikinaa aluksi vispilällä saadaksesi siihen runsaasti ilmaa. Siirry käsin vaivaamiseen taikinan paksutessa. Lisää alustuksen loppuvaiheessa rasva. Alusta taikina pehmeäksi siten että se alkaa irtoilla kädestä ja astian reunoista. Lisää lopuksi ripaus jauhoja kuivikkeeksi ja sekoita kevyesti taikinaan käännellen. Kumoa taikina työtasolle ilman jauhotusta ja anna levätä 5–10 minuuttia. Leikkaa taikinasta lohkoja ja pyöräytä jauhottomalla työtasolla kevyesti säikeeksi. Leikkaa säikeestä sopivan kokoisia palasia. Muodosta kämmenestäsi kupera ja pyöräytä taikina työtasoa vasten pyöreäksi pullaksi (Halutessasi katso kirjoitus Pikkupullia rahkalla ja voisilmällä). Lado pullat leivinpaperin päälle uunipellille harvakseltaan. Anna kohota liinan alla 30–40 minuuttia, kunnes pullat ovat kohonneet lähes kaksinkertaisiksi. Voitele pullat kananmunalla ja ripottele päälle halutessasi raesokeria tai mantelilastuja. Paista pullia 225-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia.

Vaahdota ja mausta kuohukerma. Leikkaa pullista lakki pois. Jos teet hillosydämisiä pullia, aseta keskelle pullaa nokare mansikkahilloa ja pursota sen ympärille kermavaahtoa. Aseta lakki takaisin pullien päälle ja siivilöi pinnalle vielä kunnolla tomusokeria. Jos valmistat mantelisydämisiä laskiaispullia, koverra pullien keskelle pieni kolo lusikalla. Murenna pullan sisusta astiassa pieneksi ja sekoita siihen mantelijauhot sekä kermavaahto. Pursota täytettä pullien sisään ja aseta lakki takaisin päälle. Siivilöi halutessasi pinnalle tomusokeria.

Laskiaispullan kanssa toimii erittäin hyvin pullataikinan nostattaminen jälkikäteen, sillä niin pullasta tulee pehmeä ja mehukas. Koska itse pullaan ei tule rusinoita tai muita mehukkaita aineksia, sen kosteuteen kannattaa panostaa. Kuivakka pulla ei maistu hyvältä, oli sen sisään pursotettu kuinka paljon kermavaahtoa tahansa. En ole itse aiemmin maistanut mantelitäytteisiä laskiaispullia, mutta makuhan on varsin miellyttävä. Manteliset laskiaispullat ovat miedompia eivätkä yhtä makeita kuin hillotäytteiset. Myös lämpimään maitoon kastaminen oli minulle uusi asia, mutta yllätyksekseni se olikin varsin herkullinen tapa. Miten tahansa laskiaispullan nauttiikaan, se on mahdotonta syödä siististi. Ei siis muuta kuin sormet tahmeiksi ja suu makeaksi!

*  *  *

How convenient that Shrovetide includes both Sunday and Tuesday. That means you can, with a clean conscience, have shrove buns at least on two days, maybe even on the Monday in the middle. Shrove buns have been enjoyed In Finland since the beginning of the 20^th century when the Finnish-Swedish towns on the west coast adopted the delicacy from Sweden. Little by little the pastry became well known among common people. If you want to feel like a real Finn and take part in debating the superiority of either fillings (strawberry jam or almond paste), here’s a decent argument: the original shrove bun was filled with almond paste. Strawberry jam and whipped cream became popular no sooner than in the 50’s. If you want to enjoy the bun in a traditional way, eat it on a plate with warm milk.

Shrove Bun with Almond or Jam Filling (12 pieces):

Dough:

2 1/2 dl (1 cup) milk

25–40 g (1–1 1/3 oz) baking yeast

1 dl (1/2 cup) sugar

1/4 tsp. salt

1 1/2 tbsp. cardamom

1 egg

75 g (2 1/2 oz) butter

approximately 9 dl (3 1/2 cups) plain flour

On top:

1 egg

pearl sugar / almond flakes

powdered sugar

Filling:

1 dl (1/2 cup) strawberry jam / powdered almond

2 dl (1 cup) double cream

2 tbsp. sugar

Heat up milk into body temperature (37 C / 98,6 F) and pour into a large container. Whisk yeast, sugar, salt, cardamom and the egg into the milk. In small portions, blend in carefully the plain flour. When the dough starts to be almost done, add soft butter. Blend in flour until the dough starts to break away from your hands but is still soft. Finally, add a pinch of flour on top as a dehydrant and turn around a couple times. Place the dough on a clean working top and let rest for 5–10 minutes. Don’t use more flour. Cut the dough into smaller pieces and roll into loose braids. Cut the braids into smaller pieces. Form your hand into a gibbous shape and roll the piece of dough between your hand and the tabletop into a round bun (see the post for Quark Filled and Butter-eyed Buns). Place the buns sparsely on an oven tray and let rise covered with a cloth for 30–40 minutes until doubled. Butter the buns with egg and sprinkle pearl sugar (for jam filled shrove buns) or almond flakes (for almond filled shrove buns) on top. Bake for about 10 minutes in 225 C / 435 F.

Whip the cream and season it with sugar. Cut off the top part of each bun. If you want to make jam filled buns, place a dab of jam in the middle of the buns and extrude whipped cream around it. Place the top part back on and decorate the bun with powdered sugar. If you’re preparing almond filled buns, cave a hole with a spoon in the middle of each bun. Crumble the extra bun in a bowl and mix together with the whipped cream and powdered almond. Extrude the filling into each bun, place the top part back on and decorate with powdered sugar.

When baking smaller buns it’s good to let the dough leaven only after rolling it into buns. That’s how you get guarantee soft and juicy buns. Especially now, when there ain’t going to be raisins or such in the dough to give it extra taste, it’s good to make sure the baked buns will be extra soft. Dry bun does not taste good, no matter how much there’s whipped cream in it. I had never tasted almond filled shrove buns before, but they are quite nice, actually. The flavour is milder, but very pleasant. Enjoying the shrove buns by dipping them into warm milk was also a new experience, but to my surprise it was very delicious. It doesn’t matter which way you enjoy shrove buns; they’re impossible to eat without making a mess. So let’s get our fingers sticky and tongues sweet!

Korvalaakit – Finnish Cinnamon Rolls

"Korvapuusti-nimityksen alkuperäksi arvellaan kielellistä väärinkäsitystä.

Suomalaisten kahvipöytien klassikko, korvapuusti, etsi tänään tiensä upouuteen uuniimme. Olen työstämässä kandidaatin tutkielmaani ja ystäväni äiti työkaverinsa kanssa auttavat minua testaamaan tuottamaani haastattelurunkoa. Halusin leipoa kyläilyä varten kahvipullaa, ja mikäpäs sen mukavampi tuominen kuin tuore kanelinen korvapuusti. Ainakin omasta mielestäni. Jälkinostatuksen kannattajana pyöräyttelin puustit vain hieman levähtäneestä taikinasta ja annoin nousta pellillä kunnolla ennen uuniin laittoa. Mutta kas kummaa! Paljon hehkuttamani jälkinostatus ei vaikutakaan toimivan yhtä ihanasti korvapuustien kanssa. Se johtuu siitä, että taikinalevy täytyy kaulia todella ohueksi, jos mielii, että puustit nousevat kauniisti. Nyt kaulin taikinan suunnilleen puolen sentin paksuiseksi, ja uunissa puustit jatkoivat kohoamistaan niin, että ne aukesivat. Taidanpa ensi kerralla turvautua perinteiseen nostatukseen korvapuustien kanssa. Siksi myös tässä reseptissä on perinteisen nostatuksen ohje.

Pehmeät korvapuustit:

5 dl maitoa

2 1/2 dl sokeria

1 tl suolaa

2 rkl kardemummaa

50 g hiivaa

2 kananmunaa

150 g voita

n. 2 l vehnäjauhoja

Päälle:

voita

kanelia

sokeria

1 kananmuna

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja kaada min. 5 litran vetoiseen astiaan sokerin, suolan ja kardemumman päälle. Murra joukkoon hiiva ja sekoita huolella. Lisää kananmunat. Sekoita joukkoon vähitellen vehnäjauhoja. Alustuksen loppuvaiheessa, sekoita joukkoon pehmennyt voi. Jauhoja on riittävästi, kun taikina alkaa irtoilla astian reunoilta ja kädestä, mutta on vielä tahmean tuntuista. Anna nousta lämpimässä liinan alla noin puoli tuntia, kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi.

Kumoa taikina työtasolle ja leikkaa se kahteen osaan. Kauli taikinasta ohut suorakulmion muotoinen levy. Voitele kauttaaltaan pehmeällä voilla. Halutessasi voit jättää suorakulmion alalaidan  voitelematta, sen sijaan kostuta laita vedellä pullasutia apuna käyttäen. Vesi auttaa kiinnittämään reunan paremmin. Ripottele levyn päälle runsaasti kanelia ja sokeria. Kääri ylälaidasta lähtien tiiviiksi rullaksi. Leikkaa rullasta palasia joko tasaisesti (paksuus n. 5 cm) tai viistoittain kuvassa näkyvällä tavalla. Viistoittain leikatessa rullat kuuluu kääntää niin, että kapeampi pää on ylhäällä ja leveämpi alhaalla. Paina puustin keskelle vako ja aseta pellille. Nostata puusteja pellillä liinan alla vielä 15 min. ennen voitelua ja uuniin laittamista. Paista 225-asteessa noin 10 min. Tarjoile kylmän maidon kera.

Korvapuustin erityispiirre taitaa olla se, että pullan keskelle painetaan painauma, jotta sivut nousevat sarvimaisiksi. Jotkut Internet-lähteet väittävät, että korvapuusti pitää leikata aina viistoittain niin, että lopullisen leivoksen pohja on yläosaa leveämpi. Omasta mielestäni kuitenkin tämä on toisarvoinen seikka. Viistoittain leikatessa ongelmaksi muodostuu saumakohdan sijoittaminen: se on vähintään joka toisessa puustin yläosassa, jolloin pulla helposti aukeaa paistettaessa. Jos taikinakäärö leikatan suorin viilloin, sauma on helppo sijoittaa käärön alle, jonne se myös jää. Tällöin puusti pysyy siistimpänä.

Itse en tunne korvapuustille muita nimityksiä kuin isoisäni käyttämä korvalaaki. Tiedonhaku internetistä on kuitenkin oiva menetelmä oppia uutta myös leivonnan lainalaisuuksista ja historiasta. Oulun alueella on ilmeisesti yleistynyt ruotsin örfila-sanan kautta kehitetty väännös örkky, joskin ruotsalaiset puhuvat örfilaa käyttäessään läimäytyksestä, eivät syötävästä. Pulla ei ole suomalaisissa kotitalouksissa kovin vanha herkku: se alkoi yleistymään vähittäin vasta 1800-luvun lopulla, jolloin pullaa leivottiin ostojauhoista, koska Suomessa vehnän viljely oli vielä vähäistä. Kanelinen korvapuusti rantautui Suomeen luultavasti Ruotsista. Suomessa on vuodesta 2006 vietetty Ruotsin tavoin Korvapuustipäivää 4. lokakuuta. Wikipedia tietää kertoa, että kaneli ripotellaan pullataikinan päälle siksi, että taikinassa se tuhoaisi hiivan eikä taikina nousisi. Sivustolla myös todetaan, että suurimmat kanelipullat löytyvät Suomesta, jossa niiden koko voi kasvaa halkaisijaltaan 20 senttimetriin. Raholan syötävissä sanoissa Korvapuusti-nimityksen alkuperäksi arvellaan kielellistä väärinkäsitystä. Kirjastohistorian dosentti Ilkka Mäkinen on perehtynyt sanan historiaan ja tehnyt johtopäätöksen, että Suomessa giffel-vehnäsarvia myynyt ruotsalainen leipomo oli kääntänyt leivonnaisen nimen erehdyksessä korvapuustiksi saksan Gipfel (huippu, kärki) -sanan sijasta ranskan gifle (korvapuusti, läimäys) -sanan mukaan. Tällaisiin kielellisiin erheisiin ja kielikuviin törmääminen on mielestäni aina yhtä ihastuttavaa!

  

*  *  *

The classic of all Finnish coffee tables, korvapuusti, found its way to our brand new oven today. I’ve been working on my bachelor’s thesis and today a friend of mine and me are going to meet her mother and her mother’s co-worker who I’m going to interview to test my questionnaire. I wanted to bake some buns to take with me, and what would be nicer than fresh Cinnamon Rolls; at least that’s what I think. I’ve baked other buns so that the dough is only leavened after baking it into buns, and that’s what I did today, too. But as it turns out, it’s a bit trickier when baking cinnamon rolls! You have to roll the dough into a very, very thin plate if you want the rolls to rise beautifully. I rolled the dough into about half a centimetre (0,2 inch) thick plate, and still the rolls kept on rising in the oven and some got broken. That’s why the next time I bake Korvapuusti  I’m going to leaven the dough the traditional way, before baking it into buns. I also wrote it in this recipe.

Finnish Cinnamon Rolls:

5 dl (2 cups) milk

2 1/2 (1 cup) dl sugar

1 tsp. salt

2 tbsp. cardamom

50 g (2 oz) fresh baking yeast

2 eggs

150 g (5 1/2 oz) butter

about 2 l ( 9 cups) plain flour

On top:

butter

cinnamon

sugar

1 egg

Heat up the milk to body temperature and pour into at least 5 litre (11 pt) bowl on sugar, salt and cardamom. Add crumbled baking yeast and eggs. Mix carefully. Add plain flour little by little, carefully stirring. When the dough is starting to get thicker add soft butter. There’s enough flour when the dough starts to break away from the bowl and your hands, but is still a bit sticky. Let the dough leaven in a warm place under a cloth for about half an hour, until it’s double the size.

Place the dough onto a table and cut in half. Roll into a thin square plate. Spread butter all around the plate. If you want, you can leave the lower side without butter and add some water on it as in the picture below: it will help fastening the roll. Sprinkle a lot of cinnamon and sugar all over the plate. Roll from the upper side into a tight roll. Cut about 5 cm pieces either straight or sideways as shown in the picture above. If you cut the roll sideways, turn it so that the narrow end is on top, wide end on bottom. Press a deep furrow in the middle and place onto an oven tray covered with baking paper. Let rise for about 15 minutes before buttering them with egg. Bake for about 10 minutes in 225 C / 435 F. Serve warm rolls with cold milk.

I suppose what makes Finnish Cinnamon Rolls so special is the furrow pressed in the middle of the bun. In the Internet it’s suggested that the rolls have to be cut sideways for them to be Korvapuusti, but I don’t think so. When cutting the rolls sideways, it’s more difficult to place the seam correctly: at least in half of the rolls it will be on the upper part causing the rolls to break in the oven. If you cut the rolls straight, though, you can easily place the seal underneath the rolls, and they become beautiful.

Bun is not a very old treat in Finnish households: it became more popular in the late 1800’s, when it was baked from foreign flour, as wheat was not commonly cultivated in Finland. Cinnamon rolls came to Finland supposedly from Sweden. Since 2006 we have had a national Korvapuusti day on 4^th October. People in Wikipedia are smart enough to tell that cinnamon is added only on top of the bun because it would kill the yeast if added into the dough. It’s also said that the biggest cinnamon rolls can be found in Finland, where they can be 20 centimetres (8 inches) by diameter. The word Korvapuusti actually means a slap on the ear, but it is thought that the name is originated from a simple misunderstanding. A historian Ilkka Mäkinen has learned about the history of Korvapuusti, and says that there was a Swedish bakery in Finland that sold wheat buns called giffel (Swedish for cinnamon rolls). Instead of using the origin of the name, German Gipfel (peak, pinnacle), they translated the name from French gifle (slap on the ear) into Finnish korvapuusti. I just love learning about such funny lingual mistakes!