Ruusunmarjojen kuivatus – Vitamin Bombs a.k.a. Rose Hips

"On sääli, että näin ravinteikas marja jää suomalaisillakin pääsääntöisesti hyödyntämättä.

Olen tänä vuonna ollut auttamattomasti myöhässä kaikkien villiyrttien kanssa, mutta onneksi kasveilla on hieman omat rytminsä ja muun muassa pihlajaakin löytää edelleen kerättäväksi. Innostuin viikonloppuna hoitamaan pois alta jälleen yhden pitkittyneen suunnitelmani: ruusunmarjojen keruun. Olen ostanut yrttikuivurin, jota toivon hyödyntäväni tulevaisuudessa vielä runsaasti, ja se pääsi koekäyttöön kiulukoiden kanssa. Ruusunmarjojen säilöminen ei ole järin miellyttävää puuhaa. Kookkaiden kiulukoiden kerääminen on hyvin vaivatonta, mutta niiden käsittely vie aikaa. Poimimissani kiulukoissa oli myös tässä vaiheessa jo melko paljon toukkia, jotka vähensivät saalistani (Kannattaakin ehkä tarkistaa jo paikan päällä pari marjaa, jotta näkee onko pensaassa matoja: näin voit koittaa löytää pensaan, johon toukat eivät vielä ole kerinneet). Koversin kiulukoita kokonaiset neljä tuntia ja mieheni piti minua jo hulluna. Mutta jos jotain on päättänyt niin pitäähän se toteuttaa, ja nyt ovat ihanat kiulukan viipaleet täydellisessä, rapeassa kunnossa säilöttäväksi talven yli.

Ruusunmarjojen kuivatus:

Koska ruusunmarjat kannattaa huuhdella huolellisesti ennen niiden käsittelyä, ne voi kerätä mihin aikaan päivästä tahansa. Poimi ruusunmarjoja, jotka ovat punertavia ja kypsiä, mutteivät vielä tunnu pehmeiltä vaan napakoilta. Pehmeät ruusunmarjat ovat hankalia käsitellä ja sisältävät todennäköisemmin toukkia. Huuhtele kiulukat siivilässä ja aloita perkaaminen pyöräyttämällä kuihtuneet kehälehdet irti kiulukasta. Tyveen jää helposti pieni tulppamainen kukkapohjus, joka on myös hyvä tässä vaiheessa nyppäistä irti: sen mukana irtoavat kiulukan sisälle kuivuneet emien varret, jolloin kiulukan kovertaminen sujuu siistimmin. Leikkaa sitten kiulukat halki poikittain. Näin päin siemenet on helpompi kovertaa teräväkärkisellä lusikalla kiulukan sisältä. Poistettuasi siemenet kuivata halkaistut tai pienemmiksi viipaloidut kiulukat täysin kuiviksi joko hyötykasvikuivurissa tai 30–40 -asteisessa uunissa luukku raollaan. Säilö kiulukat ilmatiiviisiin purkkeihin.

Minkä tahansa ruusun marjat ovat syötäväksi kelpaavia. Itse keräsin kurtturuusun (Rosa Rugosa) kiulukoita, jotka ovat suuren kokonsa vuoksi mukavampia käsiteltäviä. Tässä antamani ohjeistus perustuu itselleni nyt kehittyneeseen tekniikkaan, jonka katsoin tekevän kiulukoiden perkaamisesta mahdollisimman siistiä ja vaivatonta. Tosiasia kuitenkin on, että kiulukoiden perkaaminen vie paljon aikaa ja siitä tuntuu jäävän melko vähän käteen verrattuna siementen määrään. Ilmeisesti kuitenkin myös siemeniä voi kuivata ja säilöä esimerkiksi teessä käytettäväksi. Kiulukat kypsyvät elo–syyskuussa ja nytkin oli pensaissa edelleen runsaasti raakoja kiulukoita, joten voit toki kerätä ruusunmarjoja vähitellen, jolloin niiden puhdistaminen ei ole yhtä rasittavaa puuhaa.

Vaikka ymmärränkin että ruusunmarjojen käsittelyn työteliäisyys vähentää niiden käyttöhaluja, on silti sääli, että näin ravinteikas marja jää suomalaisillakin pääsääntöisesti hyödyntämättä. Ruusunmarjassa on runsaasti C- ja E-vitamiinia sekä karotenoideja. Tutkimusten mukaan missään muussa marjassa ei ole yhtä paljon C-vitamiinia kuin ruusunmarjassa, ja E-vitamiininkin määrä on yleisiin öljyihin ja siemeniin verrattuna huipputasoa. Karotenoideista ruusunmarja sisältää beeta-karoteenia samassa määrin kuin porkkana ja lykopeenia suhteellisesti jopa enemmän kuin tomaatti. Kuivattaessa vitamiinit eivät edes huomattavasti vähene, joten se on erinomainen menetelmä säilöä tämä vitamiinipommi. Ruusunmarja on kuivattuna monipuolinen villiyrtti, sillä siitä voi valmistaa muun muassa sosetta, hilloa, kiisseliä sekä teetä, ja sitä voi käyttää esimerkiksi maukkaassa vispipuurossa puolukan sijasta. Sokerin kanssa soseeksi keitetyt ruusunmarjat säilyvät hyvin myös pakastettuna. Itse en ole vielä päättänyt millaisessa yhteydessä tulen kiulukkani hyödyntämään, olen ripotellut niitä nyt vain myslin sekaan.  Kenties myöhemmät kokeilut tulevat nähtäväksi täälläkin!

* *  *

This year I’m completely falling behind with all my great plans about harvesting wild herbs. Luckily the plants seem to have their own pace, and where for example another tree has produced ripe berries long ago and they’re already outdated, another tree still has them in perfect condition for me to pick. I’ve picked some rowanberries and frozen them, but this weekend I finally managed to pick rose hips, as well. I’ve bought a dryer that I plan to use a lot in the future, and now I had the chance to try it out. Preservation of rose hips is not exactly pleasant. It’s very effortless to pick the large hips, but cleaning them takes a lot of time. As I am falling behind with the task, many of the rose hips also had worms in them, so I didn’t get as much cleaned as I had planned (A good thing would be to check out a couple of hips on location to see if the worms have found the rose bush: this way you can try to find another one). I spent four hours cleaning the hips and my husband thought I was crazy. But you know, if you’ve decided to do something, you gotta finish it! Now I have perfect dry rose hips to keep for the winter.

How to Dry Rose Hips:

As you need to rinse the rose hips carefully, it doesn’t matter when you collect them; they can still have some dew on them. Only pick rose hips that are red and ripe, but still firm, not soft. The soft rose hips are very difficult to handle and will more likely contain worms. Rinse the hips in a strainer and start cleaning them by rolling over the withered tepals. The small plug-like receptacle easily stays on the stem of the tepals, so pick it out, as well; that way you’re able to remove most of the withered pistil styles and cleaning up the hip will be easier. Cut the hips in half; I recommend doing this crosswise, not lengthwise. This way the seeds are easier to cave out with a sharp tipped spoon. After you have removed the seeds, you can still slice the hips if you want to. Dry them in a dryer or in the oven (30–40 C / 86–104 F) with the door slightly open. Store the dry rose hips in air tight jars.

You can eat any rose hips. I picked Rugosa rose hips that are larger and therefore easier to pick and handle. The instructions I’m giving you now are based on the technique I made out when cleaning out the hips; I felt it was easier to clean them this way. But the truth is, that cleaning rose hips takes a lot of time and it seems to create more seeds than things to dry. Apparently some people also dry and store the seeds for tea, though. The rose hips ripen during August and September, and on the weekend I still saw some raw hips. You can pick and dry the hips little by little; that way it won’t be as arduous.

Even though I understand that the hard work diminishes the use of rose hips, it’s truly a pity that they are not used more in Finland, either. Rose hips contain huge amounts of nutrients, such as vitamin C and E and carotenoids. According to researches rose hips contain more vitamin C than any other berries, and the amount of vitamin E is also on high level compared to most oils and seeds. When it comes to carotenoids, rose hips contain beta-carotene as much as carrots do, and lycopene even more than tomatoes. The vitamins survive the drying process and therefore dried rose hips are true vitamin bombs. You can use the dried hips for jam, mash, kissel and tea, and make, for example, delicious whipped porridge using them instead of lingonberries. If you cook the hips with sugar to make mash, you can also easily store it in the freezer. I haven’t yet decided where I want to use my rose hips. I have been adding them to some muesli, but the future experiments will be brought to daylight later on.