Hortoilua eli villiyrttien käyttöä ruoanvalmistuksessa – Wild Herbs in Cooking

Olen huolissani seuraillut työmatkoilla sitä, kuinka nopeasti erilaiset kasvit ovat pyrähtäneet kasvuun viime viikkojen aikana. Milloin olisi aikaa kerätä villiyrttejä? Viikonloppuna matkustin kotikonnuille Etelä-Savoon, jossa kevät ei ole vielä yhtä pitkällä kuin Etelä-Suomessa. Niinpä minulle tarjoutui hyvä mahdollisuus kerätä juuri täydellisessä mitassa olevia villiyrttejä kuivattavaksi. Nokkoset eivät vielä olleet nousseet riittävään mittaan, mutta astiaani kertyi vuohenputkea, maitohorsmaa sekä voikukkaa. Näistä syntyy erinomainen vitamiinipitoinen viherjauhe, jota voi käyttää luonnollisena vaihtoehtona pilleripurkeille. Itse käytän viherjauhetta etenkin aamiaispirtelössä.

Ajattelin kerätä näistä villiyrteistä hieman tietoa tähän yhteyteen. En niinkään kuvaile kasvia lajintuntemuksen näkökulmasta, vaan esittelen lyhykäisesti niiden käyttöä ruoanvalmistuksessa.

Vuohenputki (Aegopodium podagraria):

Nimityksiä mm: ihmisenputki, kihtiruoho.

Vuohenputkesta käytetään ravinnoksi nuoret lehdet. Vasta aukeamassa olevat lehdet ovat jo auenneita hieman makeampia. Vuohenputki sisältää paljon proteiinia, rautaa, C-vitamiinia ja magnesiumia. Sitä on perinteisesti käytetty rohtokasvina erilaisten nivelvaivojen hoidossa: murskatut vuohenputken lehdet sekä haudutetut lehdet ja juurakot auttavat nivelsärkyyn hauteina käytettyinä. Kansanlääkinnässä vuohenputkikylpyjä on aikoinaan myös käytetty väsymyksen hoitamiseen. Voit käyttää vuohenputkea tuoreena tai kuivattuna. Tuoreena se sopii mainiosti pinaatin tai kaalin tapaan käytettynä. Tee vuohenputkesta salaattia, lisää sitä piiraisiin, muhennoksiin ja munakkaisiin tai hyödynnä keitossa. Voit myös käyttää ravinteikasta kasvia esimerkiksi ohukaisissa sekä leivässä. Kuivattuna vuohenputki taipuu useaan samaan ruokaan kuin tuoreenakin käytetty. Sen lisäksi voit yhdistellä kuivattua vuohenputkea muiden villiyrttien kanssa viherjauheessa. Kuivauksen lisäksi voit myös pakastaa vuohenputken lehtiä.

Maitohorsma (Epilobium angustifolium):

Nimityksiä mm: hepohäntä, horma, hormu, häränhäntä, häränhäntike, Jesuksen kukka, maitiainen, maitohorma, paloheinä, palohorma, palohorsma, palokukka, paloruoho, rieskaruoho, tuliheinä, tulivormu, tuulensääri, vormuruoho.

Maitohorsmaa voi hyödyntää ruoanvalmistuksessa monipuolisesti. Siitä soveltuvat käytettäväksi niin varsi, lehdet, kukinnot kuin juuretkin. Onpa horsman siemenkarvatkin osattu aikoinaan hyödyntää, sillä ne soveltuvat hyvin tyynyjen ja patjojen täytemateriaaliksi. Siemenkarvoista on myös eläinten karvoihin yhdistettynä kehrätty lankaa. Maitohorsma sisältää runsaasti ravintokuitua, proteiinia, fosforia, riboflaviinia sekä C- ja A-vitamiinia. Myös horsma soveltuu rohdokseksi, sillä se ehkäisee tulehduksia ja supistaa limakalvoja. Horsmaa voi käyttää kurlutteluvetenä suun ja nielun tulehduksien hoidossa ja murskatut lehdet soveltuvat haavojen puhdistamiseen ja vähäisen verenvuodon tukahduttamiseen. Maitohorsma on parhaimmillaan nuorena lyhyenä versona, jolloin sen varsi on pehmeä niin rakenteeltaan kuin maultaankin. Nuorta maitohorsmaa käytetäänkin tuoreena useimmiten parsan tavoin keitettynä. Se soveltuu esikeitettynä hyvin myös kasvispaistoksiin ja wokkeihin. Lehdet soveltuvat hyvin salaatteihin, muhennoksiin, munakkaisiin ja yrttijuomiin. Jos käytät horsmaa teessä tai yrttijuomissa, voit hiostaa lehtiä ennen niiden kuivaamista. Tähän löytyy kattavat ohjeet esimerkiksi Kuu Yrttitarhassa -blogista. Vaikka tuoreena käytettäessä maitohorsma onkin parhaimmillaan nuorena versona, sen lehtiä voi hyvin käyttää aina siihen asti kunnes kasvi alkaa kukkia. Minkä tahansa villiyrtin aromit ja ravintoaineet ovatkin parhaimmillaan ennen kukintaa, sillä kukinnan alkaessa kasvi käyttää ravinteet itse kukkiensa tuottamiseen. Horsman kukkia hyödynnetään salaateissa ja annosten koristeina. Kukista kannattaa kerätä vain vaaleanpunaiset osat, sillä vihreät kukinnon osat tuovat ruokaan kitkerää makua. Myös horsman juuret soveltuvat hyvin ravinnoksi. Niitä on kuivattuina aikoinaan käytetty kahvin korvikkeena, mutta nykyisin paras tapa hyödyntää kuivatut, jauheeksi hierotut juuret on varmaan leipätaikinassa, puurossa sekä muhennoksissa.

Maitohorsma – Fireweed

Voikukka (Taraxacum officinale):

Nimityksiä mm: häkkivillapää, hökkörä, höyhenheinä, höytypää, isänkukka, julmu, kalloniska, keltakukka, keltaukko, kultaharja, kultakukka, leijonanhammas, maitiainen, maitoheinä, munkinpää, punkkikukka, pörhäpää, pörhöpää, pörrinkäinen, pörröpää, siankukka, siansilmä, sianyrtti, syyläkukka, syyhykukka, sängynkastelija, villapää, voiheinä, voinunnu.

Voikukka on monikäyttöinen villiyrtti: siitä soveltuvat käytettäväksi etenkin lehdet, juuret ja kukinnot. Voikukka sisältää runsaasti rautaa, C- ja A-vitamiinia, kalsiumia sekä kaliumia. Se on yleinen rohdoskasvi ja soveltuu erityisen hyvin nesteenpoistajaksi, sillä runsas kaliumpitoisuus tasapainottaa virtsan mukana väheneviä kaliumvarastoja. Voikukan juuren käyttäminen edistää puolestaan ruoansulatusta, sapen eritystä ja maksan toimintaa. Ruoanvalmistuksessa tuoreet voikukan lehdet soveltuvat etenkin salaatteihin ja muhennoksiin. Juuret maistuvat keitoissa sekä muhennoksissa, on niistä aikoinaan valmistettu kahvinkorvikettakin. Voikukan kukintoja voi salaatin lisäksi hyödyntää siman, viinin ja oluen valmistuksessa. Aukeamattomat nuput sopivat kapristen tavoin säilöttäviksi.

(Lähteenä mm. Arktiset aromit ja Yrttitarha)

*  *  *

While travelling to work I’ve been checking out the plants and how quick they have been growing. I’ve been a bit worried, because they have actually grown too fast for me and I haven’t had the time to go pick for wild herbs. Well, last weekend I travelled to Southern Savonia that is more North, and there the spring hadn’t gotten so far yet. While being there I had the great opportunity to pick fresh and young wild herbs for drying. There weren’t many nettles yet, but I filled my vessel with goutweed, fireweed and dandelion. I used them in great green powder that is perfect super food and great alternative for vitamin pills. I use green powder especially in my breakfast smoothie.

I wanted to collect here some information about these specific wild herbs. I’m not describing the plants for you to recognize them in the wild, for this you can find much better information on different kinds of web pages. I’m trying to introduce some ways to use these plants in cooking.

Goutweed (Aegopodium podagraria):

Also known as: Ground Elder, Herb Gerard, Bishop's Weed and Snow-In-The-Mountain.

From goutweed people usually utilize the young leaves. The leaves that are just about to open up are a bit sweeter than the ones that are fully open. Goutweed contains a lot of protein, iron, vitamin C and magnesium. In Finland it has been used as herb, in treatment of different problems with the joints. Crushed goutweed leaves and also cooked leaves and roots can help with acing joints when used as a poultice. Goutweed baths have previously also been used as treatment to fatigue. You can use goutweed fresh or dried. When fresh it can be used like spinach or cabbage. Use it in salads, pies, stews, omelettes and soups. You can also add this nutritious plant to pancakes and bread. Dried goutweed fits to many of the same dishes as when fresh. In addition you can add dried goutweed to green powder with different wild herbs. You can also store the fresh leaves in a freezer.

Fireweed (Epilobium angustifolium):

Also known as: Blood Vine, Blooming Sally, Bouquet Rouge, Flowering Willow, French Willow, Great Willowherb, Purple Rocket, Rose Bay Willow, Rosebay Willow, Tame Withy, Wickup, Wicopy, Willow Herb.

Fireweed is multitalented ingredient in cooking. You can use the stalk, leaves, inflorescence and roots. In the past people have even used the hair of the seeds as filling in pillows and mattresses. The hair has also been used with animal hair to spin thread. Fireweed contains a lot of dietary fiber, protein, phosphorus, riboflavin and both vitamin C and A. Fireweed is also a herb, as it prevents infections and contracts mucous membrane. You can use fireweed in water to gurgle in your throat if there’s an infection in your mouth or throat. Crushed fireweed leaves can be used for cleaning up cuts and repress mild bleeding. Fireweed is at its best when still very young. Then the stalk is still soft, both in texture and flavor. Young fireweed is commonly used cooked like asparagus. It can also be used pre cooked in different types of stir-fries. The leaves are perfect for salads, stews, omelettes and herbal drinks. If you’re using the herb as a tea or in herbal drink, you can try sweating the leaves before dryig them. This way the flavors are better. Even though fireweed is at its best when used young, you can also use the leaves later on, just make sure it’s before the plant is blossoming. In any plants the nutrient values are best before the plants use their strength for the flowers. Fireweed flowers are used in salads and decorating food. You should only use the pink flowers, the green parts will bring your food acrid taste. Also the roots of fireweed are usable. In the past they were used as substitute for coffee in Finland, but nowadays the best way to utilize them is to dry them, grind them into powder and use in bread, porridge and stews.

Dandelion (Taraxacum officinale):

Also known as: Swine's Snout, Butter Flower, Worm Rose, Blowball, Canker Wort, Irish Daisy, Lion's Tooth and Wild Endive.

Dandelion is a great wild herb: you can use its leaves, roots and inflorescences. Dandelion contains a lot of iron, vitamins C and A, calcium and potassium. It has been widely used as a herb and it works especially well as a diuretic, since the potassium it contains will prevent your body from loosing too much of it in urine. The dandelion root helps digestion, gallbladder and liver function. In cooking the young dandelion leaves are tasty when used in salads and stews. The roots work well in soups and stews, but they have also been roasted and used as substitue for coffee. In addition to salads, you can use the inflorescences of dandelion in mead, wine and beer. The dandelion buds can be conserved the same way as capers.

Voikukka – Dandelion

Ruusunmarjojen kuivatus – Vitamin Bombs a.k.a. Rose Hips

"On sääli, että näin ravinteikas marja jää suomalaisillakin pääsääntöisesti hyödyntämättä.

Olen tänä vuonna ollut auttamattomasti myöhässä kaikkien villiyrttien kanssa, mutta onneksi kasveilla on hieman omat rytminsä ja muun muassa pihlajaakin löytää edelleen kerättäväksi. Innostuin viikonloppuna hoitamaan pois alta jälleen yhden pitkittyneen suunnitelmani: ruusunmarjojen keruun. Olen ostanut yrttikuivurin, jota toivon hyödyntäväni tulevaisuudessa vielä runsaasti, ja se pääsi koekäyttöön kiulukoiden kanssa. Ruusunmarjojen säilöminen ei ole järin miellyttävää puuhaa. Kookkaiden kiulukoiden kerääminen on hyvin vaivatonta, mutta niiden käsittely vie aikaa. Poimimissani kiulukoissa oli myös tässä vaiheessa jo melko paljon toukkia, jotka vähensivät saalistani (Kannattaakin ehkä tarkistaa jo paikan päällä pari marjaa, jotta näkee onko pensaassa matoja: näin voit koittaa löytää pensaan, johon toukat eivät vielä ole kerinneet). Koversin kiulukoita kokonaiset neljä tuntia ja mieheni piti minua jo hulluna. Mutta jos jotain on päättänyt niin pitäähän se toteuttaa, ja nyt ovat ihanat kiulukan viipaleet täydellisessä, rapeassa kunnossa säilöttäväksi talven yli.

Ruusunmarjojen kuivatus:

Koska ruusunmarjat kannattaa huuhdella huolellisesti ennen niiden käsittelyä, ne voi kerätä mihin aikaan päivästä tahansa. Poimi ruusunmarjoja, jotka ovat punertavia ja kypsiä, mutteivät vielä tunnu pehmeiltä vaan napakoilta. Pehmeät ruusunmarjat ovat hankalia käsitellä ja sisältävät todennäköisemmin toukkia. Huuhtele kiulukat siivilässä ja aloita perkaaminen pyöräyttämällä kuihtuneet kehälehdet irti kiulukasta. Tyveen jää helposti pieni tulppamainen kukkapohjus, joka on myös hyvä tässä vaiheessa nyppäistä irti: sen mukana irtoavat kiulukan sisälle kuivuneet emien varret, jolloin kiulukan kovertaminen sujuu siistimmin. Leikkaa sitten kiulukat halki poikittain. Näin päin siemenet on helpompi kovertaa teräväkärkisellä lusikalla kiulukan sisältä. Poistettuasi siemenet kuivata halkaistut tai pienemmiksi viipaloidut kiulukat täysin kuiviksi joko hyötykasvikuivurissa tai 30–40 -asteisessa uunissa luukku raollaan. Säilö kiulukat ilmatiiviisiin purkkeihin.

Minkä tahansa ruusun marjat ovat syötäväksi kelpaavia. Itse keräsin kurtturuusun (Rosa Rugosa) kiulukoita, jotka ovat suuren kokonsa vuoksi mukavampia käsiteltäviä. Tässä antamani ohjeistus perustuu itselleni nyt kehittyneeseen tekniikkaan, jonka katsoin tekevän kiulukoiden perkaamisesta mahdollisimman siistiä ja vaivatonta. Tosiasia kuitenkin on, että kiulukoiden perkaaminen vie paljon aikaa ja siitä tuntuu jäävän melko vähän käteen verrattuna siementen määrään. Ilmeisesti kuitenkin myös siemeniä voi kuivata ja säilöä esimerkiksi teessä käytettäväksi. Kiulukat kypsyvät elo–syyskuussa ja nytkin oli pensaissa edelleen runsaasti raakoja kiulukoita, joten voit toki kerätä ruusunmarjoja vähitellen, jolloin niiden puhdistaminen ei ole yhtä rasittavaa puuhaa.

Vaikka ymmärränkin että ruusunmarjojen käsittelyn työteliäisyys vähentää niiden käyttöhaluja, on silti sääli, että näin ravinteikas marja jää suomalaisillakin pääsääntöisesti hyödyntämättä. Ruusunmarjassa on runsaasti C- ja E-vitamiinia sekä karotenoideja. Tutkimusten mukaan missään muussa marjassa ei ole yhtä paljon C-vitamiinia kuin ruusunmarjassa, ja E-vitamiininkin määrä on yleisiin öljyihin ja siemeniin verrattuna huipputasoa. Karotenoideista ruusunmarja sisältää beeta-karoteenia samassa määrin kuin porkkana ja lykopeenia suhteellisesti jopa enemmän kuin tomaatti. Kuivattaessa vitamiinit eivät edes huomattavasti vähene, joten se on erinomainen menetelmä säilöä tämä vitamiinipommi. Ruusunmarja on kuivattuna monipuolinen villiyrtti, sillä siitä voi valmistaa muun muassa sosetta, hilloa, kiisseliä sekä teetä, ja sitä voi käyttää esimerkiksi maukkaassa vispipuurossa puolukan sijasta. Sokerin kanssa soseeksi keitetyt ruusunmarjat säilyvät hyvin myös pakastettuna. Itse en ole vielä päättänyt millaisessa yhteydessä tulen kiulukkani hyödyntämään, olen ripotellut niitä nyt vain myslin sekaan.  Kenties myöhemmät kokeilut tulevat nähtäväksi täälläkin!

* *  *

This year I’m completely falling behind with all my great plans about harvesting wild herbs. Luckily the plants seem to have their own pace, and where for example another tree has produced ripe berries long ago and they’re already outdated, another tree still has them in perfect condition for me to pick. I’ve picked some rowanberries and frozen them, but this weekend I finally managed to pick rose hips, as well. I’ve bought a dryer that I plan to use a lot in the future, and now I had the chance to try it out. Preservation of rose hips is not exactly pleasant. It’s very effortless to pick the large hips, but cleaning them takes a lot of time. As I am falling behind with the task, many of the rose hips also had worms in them, so I didn’t get as much cleaned as I had planned (A good thing would be to check out a couple of hips on location to see if the worms have found the rose bush: this way you can try to find another one). I spent four hours cleaning the hips and my husband thought I was crazy. But you know, if you’ve decided to do something, you gotta finish it! Now I have perfect dry rose hips to keep for the winter.

How to Dry Rose Hips:

As you need to rinse the rose hips carefully, it doesn’t matter when you collect them; they can still have some dew on them. Only pick rose hips that are red and ripe, but still firm, not soft. The soft rose hips are very difficult to handle and will more likely contain worms. Rinse the hips in a strainer and start cleaning them by rolling over the withered tepals. The small plug-like receptacle easily stays on the stem of the tepals, so pick it out, as well; that way you’re able to remove most of the withered pistil styles and cleaning up the hip will be easier. Cut the hips in half; I recommend doing this crosswise, not lengthwise. This way the seeds are easier to cave out with a sharp tipped spoon. After you have removed the seeds, you can still slice the hips if you want to. Dry them in a dryer or in the oven (30–40 C / 86–104 F) with the door slightly open. Store the dry rose hips in air tight jars.

You can eat any rose hips. I picked Rugosa rose hips that are larger and therefore easier to pick and handle. The instructions I’m giving you now are based on the technique I made out when cleaning out the hips; I felt it was easier to clean them this way. But the truth is, that cleaning rose hips takes a lot of time and it seems to create more seeds than things to dry. Apparently some people also dry and store the seeds for tea, though. The rose hips ripen during August and September, and on the weekend I still saw some raw hips. You can pick and dry the hips little by little; that way it won’t be as arduous.

Even though I understand that the hard work diminishes the use of rose hips, it’s truly a pity that they are not used more in Finland, either. Rose hips contain huge amounts of nutrients, such as vitamin C and E and carotenoids. According to researches rose hips contain more vitamin C than any other berries, and the amount of vitamin E is also on high level compared to most oils and seeds. When it comes to carotenoids, rose hips contain beta-carotene as much as carrots do, and lycopene even more than tomatoes. The vitamins survive the drying process and therefore dried rose hips are true vitamin bombs. You can use the dried hips for jam, mash, kissel and tea, and make, for example, delicious whipped porridge using them instead of lingonberries. If you cook the hips with sugar to make mash, you can also easily store it in the freezer. I haven’t yet decided where I want to use my rose hips. I have been adding them to some muesli, but the future experiments will be brought to daylight later on.

Mesiangervon kuivatus – Dried Meadowsweet

"Rohtona käyttämisen lisäksi mesiangervon kukintoja on käytetty myös paljon etenkin siman, viinin ja oluen maustamiseen.

Olen jo pitkän aikaa ollut kiinnostunut erilaisista luonnonkasviksista ruoanlaitossa. Kauniit, pumpulin pehmeinä tursuilevat mesiangervon (Filipendula ulmaria) kukinnot kiinnittivät viime viikolla huomioni työmatkan varrella ja aloin suunnitella niiden keräämistä kuivausta varten. Sinä päivänä kun olin varustautunut ylimääräisellä kassilla ja saksilla työmatkalle alkoi kuitenkin sataa, ja suunnitelmani vaikuttivat valuvan pisaroiden mukana hukkaan. Onneksi viikonloppureissulla Etelä-Savossa läheisen niityn laidalla kasvoi runsaasti mesiangervoja, sillä eilisellä työmatkalla sain huomata ihailemieni tylvöjen kukkineen jo auttamatta yli ja muuttuneen rusehtaviksi.

Mesiangervon kuivatus:

Kerää mesiangervo varsineen aurinkoisen päivän iltana, jolloin kasvi on mahdollisimman kuiva. Kuivatukseen sopii kukkaan puhjennut mesiangervo, joka on edelleen vaalea: ruskeaksi ylikukkineita kasveja ei kannata kuivata. Ripusta kasvi varrestaan ylösalaisin roikkumaan tai erittele kasvin lehtiä tai kukintoja kuivurin ritilöille. Kuivata, kunnes kasvin osat ovat täysin kuivia. Hiero kuivatettu mesiangervo ilmatiiviiseen säilytysastiaan siivilän läpi. Näin saat siitä vaivattomasti eroteltua jäljelle jääneet kovemmat lehtiruodit ja varren osat. Voit myös riipiä kukintoja ja valkoisia nuppuja kevyesti sormin, jos haluat niiden säilyvän mahdollisimman kokonaisina. Jos kuivatat sekä lehtiä että kukintoja, säilö ne erikseen, niin voit käyttää niitä eri tarkoituksiin.

Suomessa yleinen mesiangervo viihtyy kosteilla alueilla peltojen laidoilla ja niityillä. Suuret kukinnot ovat vaivattomia kerättäviä ja esimerkiksi ylösalaisin kuivattaminen varressaan edelleen kiinni vaikuttaa hyvin kätevältä menetelmältä. Sen sijaan itse nipsin kukkatöyhtöjä erikseen kuivuriin, jolloin työn määrä oli huomattavasti suurempi. Mesiangervoa voi käyttää monipuolisesti rohdoskasvina. Se sisältää luonnon omaa salisyylihappoa ja auttaa siten erilaisiin flunssaoireisiin, päänsärkyyn ja myös reumakipuihin. Sekä lehtiä että kukkaan puhkeavia kukintoja voi kuivattaa teessä käytettäväksi. Mesiangervoteetä ei voi keittää, etteivät vaikuttavat aineet haihdu: sen sijaan kukkia ja lehtiä sekoitetaan kuumaan veteen ja teen annetaan hautua yön yli. Teetä ei tulisi käyttää kuin väliaikaiseen lääkitsemiseen, jottei siitä tulisi liika-annostusta.

Rohtona käyttämisen lisäksi mesiangervon kukintoja on käytetty myös paljon etenkin siman, viinin ja oluen maustamiseen. Sitä voi kokeilla erilaisiin jälkiruokiin sekä myös keittoihin makua tuomaan. Tuoreita lehtiä voi lisätä esimerkiksi salaattiin makua tuomaan. Tuoreena mesiangervon maku on hyvin vahva, ja vaikka tuoksu kuivattaessa mietoneekin, maku ei, joten kannattaa yrttiä lisätä ruokaan vähitellen ja maistellen. Myös hyönteiset huomaavat voimakkaan kasvin: kukinnot kannattaa tarkistaa erilaisten toukkien ja siivekkäiden varalta. Vierailemallani niityllä viihtyi aurinkoisena päivänä huomattava määrä kimalaisia ja paarmoja, joista jälkimmäiset pääsivät pistämään suojaamattomat sääreni lukuisille paukamille. Edelleen pihalla kukintoja erotellessani hyönteiset lentelivät kuivurin ritilälle kuin huumaantuneina yrtin tuoksuista. Eikä se ole ihme, aromaattinen tuoksu todella on huumaavan herkullinen enkä malta odottaa että pääsen pian kokeilemaan sitä suunnittelemani kuivakakun mausteena.

*  *  *

For some time now I’ve been extremely interested in using different kinds of natural herbs in cooking. The beautiful, softly flouring Meadowsweet (Filipendula ulmaria) caught my eye a few days ago on my way to work and I started planning on how to pick them and dry them for later use. Well, the day came when I finally had an extra bag and scissors with me, and it started to rain. I could just feel my great plans dripping down alongside with the raindrops. Luckily I found lots of meadowsweet on a weekend trip to Southern Savonia, and managed to dry them after all; when I got back home and went to work yesterday, I could see that the ones I had seen before had already blossomed all the way; you can’t dry the ones that are brown.

How to dry Meadowsweet:

Pick Meadowsweet after a sunny day, when the herb is as dry as possible. The best kind of Meadowsweet to dry is one that blossoms with white flowers: if the flowers are already brown, there’s no use drying them. Hang the herbs upside down or separate flowers and leaves on a dryer. Let the herb dehydrate until completely dry. Rub the dry Meadowsweet through a strainer and preserve it in an airtight can. With a strainer it’s easy to separate the bigger stems from the flowers. If you don’t want to break the flowers and white buds, you can also gently rub them between your fingers; this requires more work, though. If you are drying both the leaves and inflorescences of Meadowsweet, store them separately, so you can use them for different purposes.

Meadowsweet is very common in Finland and grows in damp surroundings, such as meadows or edges of fields. The big inflorescences are easy to pick and dry when still attached to their stems; just hang them upside down in a dry place. I however dried the herbs in a dryer, so I took the flowers apart, which took quite a long time. Meadowsweet is a very multifaceted herb. It contains natural salicylic acid and can be used for treatment of common cold, headache and rheumatism. Both the leaves and the inflorescences can be used for tea. Meadowsweet tea should not be cooked, but the herb should be mixed together with hot water and left to infuse over night. The tea should only be used for temporal medication to avoid overdose that can cause dizziness, nausea and abdominal pain. (The information is from a book written by Toivo Rautavaara , a Finnish doctor of Agriculture and Forestry.)

In addition to medical treatment, meadowsweet can also be used as a seasoning; it has been used for mead, wine and beer, for instance. You can try it for different desserts and even spice up soup with it. The fresh, green leaves can be used in salads. When still fresh, the scent and flavour of meadowsweet is very strong. After drying the scent gets weaker, but the flavour only strengthens, so use it in small amounts and add little by little to find the right amount. Also insects are drawn to this strong herb; I recommend checking the inflorescences carefully before drying them. When I went to collect the herb from a sunny meadow I found dozens of bumblebees and gadflies; the latter managed to sting my legs many times as I had not come to think of covering myself up. And when I was sitting in the yard, separating the herbs to the dryer, the scent still lured many insects into the flowers. I’m not surprised; the aromatic scent is so delicious I can’t wait trying it out on a bundt cake I’m planning for next weekend!