"Korvapuusti-nimityksen alkuperäksi arvellaan kielellistä väärinkäsitystä.
Suomalaisten
kahvipöytien klassikko, korvapuusti, etsi tänään tiensä upouuteen uuniimme. Olen
työstämässä kandidaatin tutkielmaani ja ystäväni äiti työkaverinsa kanssa
auttavat minua testaamaan tuottamaani haastattelurunkoa. Halusin leipoa
kyläilyä varten kahvipullaa, ja mikäpäs sen mukavampi tuominen kuin tuore
kanelinen korvapuusti. Ainakin omasta mielestäni. Jälkinostatuksen kannattajana
pyöräyttelin puustit vain hieman levähtäneestä taikinasta ja annoin nousta
pellillä kunnolla ennen uuniin laittoa. Mutta kas kummaa! Paljon hehkuttamani
jälkinostatus ei vaikutakaan toimivan yhtä ihanasti korvapuustien kanssa. Se
johtuu siitä, että taikinalevy täytyy kaulia todella ohueksi, jos mielii, että
puustit nousevat kauniisti. Nyt kaulin taikinan suunnilleen puolen sentin
paksuiseksi, ja uunissa puustit jatkoivat kohoamistaan niin, että ne aukesivat.
Taidanpa ensi kerralla turvautua perinteiseen nostatukseen korvapuustien
kanssa. Siksi myös tässä reseptissä on perinteisen nostatuksen ohje.
Pehmeät
korvapuustit:
5 dl maitoa
2 1/2 dl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl kardemummaa
50 g hiivaa
2 kananmunaa
150 g voita
n. 2 l vehnäjauhoja
Päälle:
voita
kanelia
sokeria
1 kananmuna
Lämmitä maito
kädenlämpöiseksi ja kaada min. 5 litran vetoiseen astiaan sokerin, suolan ja
kardemumman päälle. Murra joukkoon hiiva ja sekoita huolella. Lisää kananmunat.
Sekoita joukkoon vähitellen vehnäjauhoja. Alustuksen loppuvaiheessa, sekoita
joukkoon pehmennyt voi. Jauhoja on riittävästi, kun taikina alkaa irtoilla
astian reunoilta ja kädestä, mutta on vielä tahmean tuntuista. Anna nousta
lämpimässä liinan alla noin puoli tuntia, kunnes taikina on kohonnut
kaksinkertaiseksi.
Kumoa taikina
työtasolle ja leikkaa se kahteen osaan. Kauli taikinasta ohut suorakulmion
muotoinen levy. Voitele kauttaaltaan pehmeällä voilla. Halutessasi voit jättää
suorakulmion alalaidan
voitelematta, sen sijaan kostuta laita vedellä pullasutia apuna
käyttäen. Vesi auttaa kiinnittämään reunan paremmin. Ripottele levyn päälle
runsaasti kanelia ja sokeria. Kääri ylälaidasta lähtien tiiviiksi rullaksi.
Leikkaa rullasta palasia joko tasaisesti (paksuus n. 5 cm) tai viistoittain
kuvassa näkyvällä tavalla. Viistoittain leikatessa rullat kuuluu kääntää niin, että kapeampi pää on ylhäällä ja leveämpi alhaalla. Paina puustin keskelle vako ja aseta pellille.
Nostata puusteja pellillä liinan alla vielä 15 min. ennen voitelua ja uuniin
laittamista. Paista 225-asteessa noin 10 min. Tarjoile kylmän maidon kera.
Korvapuustin
erityispiirre taitaa olla se, että pullan keskelle painetaan painauma, jotta
sivut nousevat sarvimaisiksi. Jotkut Internet-lähteet väittävät, että
korvapuusti pitää leikata aina viistoittain niin, että lopullisen leivoksen
pohja on yläosaa leveämpi. Omasta mielestäni kuitenkin tämä on toisarvoinen
seikka. Viistoittain leikatessa ongelmaksi muodostuu saumakohdan sijoittaminen:
se on vähintään joka toisessa puustin yläosassa, jolloin pulla helposti aukeaa
paistettaessa. Jos taikinakäärö leikatan suorin viilloin, sauma on helppo
sijoittaa käärön alle, jonne se myös jää. Tällöin puusti pysyy siistimpänä.
Itse en tunne
korvapuustille muita nimityksiä kuin isoisäni käyttämä korvalaaki. Tiedonhaku internetistä on kuitenkin oiva menetelmä oppia uutta myös
leivonnan lainalaisuuksista ja historiasta. Oulun alueella on ilmeisesti
yleistynyt ruotsin örfila-sanan kautta kehitetty väännös örkky, joskin ruotsalaiset puhuvat örfilaa käyttäessään läimäytyksestä,
eivät syötävästä. Pulla ei ole suomalaisissa kotitalouksissa kovin vanha
herkku: se alkoi yleistymään vähittäin vasta 1800-luvun lopulla, jolloin pullaa
leivottiin ostojauhoista, koska Suomessa vehnän viljely oli vielä vähäistä.
Kanelinen korvapuusti rantautui Suomeen luultavasti Ruotsista. Suomessa on
vuodesta 2006 vietetty Ruotsin tavoin Korvapuustipäivää 4. lokakuuta. Wikipedia
tietää kertoa, että kaneli ripotellaan pullataikinan päälle siksi, että
taikinassa se tuhoaisi hiivan eikä taikina nousisi. Sivustolla myös todetaan,
että suurimmat kanelipullat löytyvät Suomesta, jossa niiden koko voi kasvaa
halkaisijaltaan 20 senttimetriin. Raholan syötävissä sanoissa Korvapuusti-nimityksen
alkuperäksi arvellaan kielellistä väärinkäsitystä. Kirjastohistorian dosentti
Ilkka Mäkinen on perehtynyt sanan historiaan ja tehnyt johtopäätöksen, että
Suomessa giffel-vehnäsarvia myynyt ruotsalainen leipomo oli kääntänyt
leivonnaisen nimen erehdyksessä korvapuustiksi saksan Gipfel (huippu, kärki)
-sanan sijasta ranskan gifle (korvapuusti, läimäys) -sanan mukaan. Tällaisiin
kielellisiin erheisiin ja kielikuviin törmääminen on mielestäni aina yhtä
ihastuttavaa!
* *
*
The classic of all Finnish coffee tables, korvapuusti, found its way to our brand new
oven today. I’ve been working on my bachelor’s thesis and today a friend of
mine and me are going to meet her mother and her mother’s co-worker who I’m
going to interview to test my questionnaire. I wanted to bake some buns to take
with me, and what would be nicer than fresh Cinnamon Rolls; at least that’s
what I think. I’ve baked other buns so that the dough is only leavened after baking it into buns, and that’s what I did today, too. But as it turns out,
it’s a bit trickier when baking cinnamon rolls! You have to roll the dough into
a very, very thin plate if you want the rolls to rise beautifully. I rolled the
dough into about half a centimetre (0,2 inch) thick plate, and still the rolls
kept on rising in the oven and some got broken. That’s why the next time I
bake Korvapuusti
I’m going to leaven the dough the traditional way, before baking it into buns.
I also wrote it in this recipe.
Finnish Cinnamon Rolls:
5 dl (2 cups) milk
2 1/2 (1 cup) dl sugar
1 tsp. salt
2 tbsp. cardamom
50 g (2 oz) fresh baking yeast
2 eggs
150 g (5 1/2 oz) butter
about 2 l ( 9 cups) plain flour
On top:
butter
cinnamon
sugar
1 egg
Heat up the milk to body temperature and pour
into at least 5 litre (11 pt) bowl on sugar, salt and cardamom. Add crumbled
baking yeast and eggs. Mix carefully. Add plain flour little by little,
carefully stirring. When the dough is starting to get thicker add soft butter.
There’s enough flour when the dough starts to break away from the bowl and your
hands, but is still a bit sticky. Let the dough leaven in a warm place under a
cloth for about half an hour, until it’s double the size.
Place the dough onto a table and cut in half.
Roll into a thin square plate. Spread butter all around the plate. If you want,
you can leave the lower side without butter and add some water on it as in the picture below: it will
help fastening the roll. Sprinkle a lot of cinnamon and sugar all over the
plate. Roll from the upper side into a tight roll. Cut about 5 cm pieces either
straight or sideways as shown in the picture above. If you cut the roll sideways, turn it so that the narrow end is on top, wide end on bottom. Press a deep furrow in the middle
and place onto an oven tray covered with baking paper. Let rise for about 15
minutes before buttering them with egg. Bake for about 10 minutes in 225 C /
435 F. Serve warm rolls with cold milk.
I suppose what makes Finnish Cinnamon Rolls so
special is the furrow pressed in the middle of the bun. In the Internet it’s
suggested that the rolls have to be cut sideways for them to be Korvapuusti,
but I don’t think so. When cutting the rolls sideways, it’s more difficult to
place the seam correctly: at least in half of the rolls it will be on the upper
part causing the rolls to break in the oven. If you cut the rolls straight,
though, you can easily place the seal underneath the rolls, and they become
beautiful.
Bun is not a very old treat in Finnish
households: it became more popular in the late 1800’s, when it was baked from
foreign flour, as wheat was not commonly cultivated in Finland. Cinnamon rolls
came to Finland supposedly from Sweden. Since 2006 we have had a national
Korvapuusti day on 4th October. People in Wikipedia are smart enough
to tell that cinnamon is added only on top of the bun because it would kill the
yeast if added into the dough. It’s also said that the biggest cinnamon rolls
can be found in Finland, where they can be 20 centimetres (8 inches) by
diameter. The word Korvapuusti actually means a slap on the ear, but it is thought that the name is
originated from a simple misunderstanding. A historian Ilkka Mäkinen has
learned about the history of Korvapuusti, and says that there was a Swedish
bakery in Finland that sold wheat buns called giffel (Swedish for cinnamon rolls).
Instead of using the origin of the name, German Gipfel (peak, pinnacle), they translated
the name from French gifle (slap on the ear) into Finnish korvapuusti. I just love learning about such
funny lingual mistakes!
Näyttääpäs hyvältä! :)
VastaaPoistaKiitos vain! Korvapuustit ovat niitä ihanan simppeleitä herkkuja, missä vaivattomuus ja maku yhdistyvät loistavalla tavalla. Kaikkien viinereiden, munkkien, muffinssien, torttujen ja sarvien seasta tämän kahvittelijan käteen ponkaisee kyllä aina tutut ja turvalliset korvapuustit tai voisilmäpullat :)
VastaaPoista