Laatikkoruoat arjen pelastajina – Casserole Dishes to the Rescue

"Lihaperunasoselaatikon alkuperä vaikuttaa olevan Isossa-Britanniassa ja Irlannissa, missä hyvin samantyylinen ruoka on jo 1700-luvun lopulta asti tunnettu nimellä Cottage pie.

Uuden työn tuottamat haasteet ovat näkyneet myös blogin hiljaiselona. Ensimmäiset kuukaudet uutta työelämää pyörittäessä olen pyrkinyt helpottamaan ruoanlaittoa valmistamalla runsaasti erilaisia laatikkoruokia, joita on viikolla nopeaa ja vaivatonta lämmittää. Lihamakaronilaatikko, Janssonin kiusaus, kaalilaatikko ja lasagne ovat melkoisia arjen pelastajia! Vaivaton lihaperunasoselaatikko on myös yksi näppärä lisä listaan. Yksinkertaisimmillaan ja perinteisimmässä muodossaan tämä laatikkoruoka on hyvin pelkistetty, ja siihen sisältyy vain jauhelihaa, sipulia, perunamuusia sekä pari kananmunaa. Hinta ei päätä huimaa, joskin ruoka kaipaa seurakseen myös hieman kasviksia. 

Lihaperunasoselaatikko:

n. 1 1/4 kg jauhoisia perunoita (esim. Rosamunda)

50 g voita

4–5 dl maitoa

2 sipulia

400 g jauhelihaa

suolaa

mustapippuria

meiramia

2 kananmunaa

(korppujauhoja)

Kuori ja lohko perunat ja keitä ne suolavedessä pehmeiksi. Soseuta perunat, mausta voilla ja lisää maitoa niin, että sose on löysää. Sekoita joukkoon kananmunat. Kuullota sipulit ja ruskista jauheliha. Mausta liha makusi mukaan. Sekoita sipuli ja liha keskenään ja levitä voidellun uunivuoan pohjalle. Kaada päälle perunasose. Halutessasi voit ripotella pinnalle korppujauhoja. Paista 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin värin. Tarjoile esimerkiksi puolukka-kaaliraasteen kera. 

Laatikkoon lisättävä perunasose saa olla melko löysää, sillä se tiivistyy paistettaessa ja etenkin, jos ruokaa riittää tähteeksi seuraavalle päivälle, se voi olla helposti turhan jämäkkää. Yksinkertaisen ruoan etu on se, että siihen saa hyvin vaihtelua kokeilemalla mukana erilaisia lisäaineksia. Juurekset sopivat tähän laatikkoruokaan erinomaisesti, ja mausteilla kokonaisuutta saa jälleen uudenlaiseksi.

Lihaperunasoselaatikko käsitetään Suomessakin melko perinteikkääksi ruoaksi, mutta sen tarkempaa historiaa täällä päin on hankala kaivella esiin. Samantyylinen ruoka tunnetaan isoäitini keittokirjassa vuodelta 1950 nimellä peruna- ja lihalaatikko, tosin kyseisessä reseptissä jauhettava liha on tähteeksi jäänyttä keitettyä tai paistettua nautaa. Tähteiden hyödyntäminen vaikuttaa olleen tämänkaltaisten reseptien pääjuju, sillä kirjasta löytyy myös muita saman sarjan laatikkoruokia. Lauantailaatikossa hyödynnetään edellispäiväiset keitetyt perunat paloittelemalla ne lihan joukkoon ja kaatamalla päälle munamaito. Lihaperunasoselaatikon alkuperä vaikuttaa olevan Isossa-Britanniassa ja Irlannissa, missä hyvin samantyylinen ruoka on jo 1700-luvun lopulta asti tunnettu nimellä cottage pie (tai lampaanlihaa käytettäessä shepherd's pie). Ruoan nimi juontaa juurensa maaseudulla asuvien ihmisten mökkeihin (cottage), sillä ruoka tuli alunperin tutuksi juuri vähävaraisilla alueilla, missä edullista perunaa alettiin 1700- ja 1800-luvuilla hyödyntämään yleisesti ruoanlaitossa. Englantilainen versio vaikuttaa usein olevan valmistettu asettamalla liha vuoan pohjalle ja levittämällä perunamuusi niiden päälle paksuksi kerrokseksi. Nykyisin cottage pie näyttää usein sisältävän myös porkkanaa tai herneitä, ja paloiteltu tähdeliha vaihtuu usein juuri jauhelihaan. 

Suomessa lihaperunasoselaatikko on myös tuttu kouluruoka. Suosikkiruokien äänestyksissä tämä mieto mutta maukas laatikkoruoka on saanut hyvin suosiota vuodesta toiseen. Sen edulliset raaka-aineet sopivat hyvin myös pienellä budjetilla valmistettavien kouluruokien joukkoon. Lihaperunasoselaatikko löytyy kouluruokalistalta ainakin 80-luvun alusta lähtien, mutta yksinkertaisten raaka-aineidensa puolesta olisin taipuvainen uskomaan, että se saattoi yleistyä lounaslistoilla jo 70-luvun puolella. 

*  *  *

I recently started a new job, and the positive challenges have had an impact on the blog, as well. The first two months now have been quite busy, and I have eased up my everyday cooking by preparing different types of casserole dishes, that are quick and easy to heat up after a work day. Macaroni casserole, Jansson's casserole, Cabbage casserole and Lasagne are real life saviors when the weekdays are busy. This applys to the simple Meat Potato Casserole, as well. In its simplest and most (Finnish) traditional version it only includes minced meat, onion, mashed potatoes and a couple of eggs. The price tag is relatively small even though the dish does ask for some fresh veggies on the side.

Meat Potato Casserole:

about 1 1/4 kg (2 3/4 lbs) mealy potatoes (e.g. Rosamunda)

50 g (1 3/4 oz) butter

4–5 dl (1 3/4 cups) milk

2 onions

400 g (14 oz) minced beef

salt

black pepper

marjoram

2 eggs

(breadcrumbs)

Peel and cut the potatoes into rather large pieces. Cook them soft in salted water. Mash the potatoes, and add in milk so that the mash becomes loose. Add the eggs. Sauté the onions and brown the beef. Season the beef according to your own preferences. Mix together the onions and the beef and place onto the bottom of a buttered oven tin. Spread the mashed potatoes on the surface. If you like, you can sprinkle some breadcrumbs on top. Bake the casserole in 200 C / 390 F for about 45 minutes, until the surface gets a beautiful colour. Serve with grated cabbage and lingonberries, for instance.

The potato mash should be quite loose, as it will thicken when baked. Especially, if you know there will be leftovers for tomorrow, too, add some extra milk as the mash easily gets too solid in the fridge. The benefit of the simple dish is that it's very easy to variate by trying out some extra ingredients or spices. Root veggies work very nicely with this dish, for instance.

This casserole is considered rather traditional in Finland, but it's difficult to find any information of its history in Finland. I found a similar recipe in my grandmother's cook book from 1950, called Potato and Meat Casserole. In this recipe the meat was leftover beef that had previously been cooked or roasted. In fact, reusing leftovers seems to be the main idea in these types of dishes. This can be seen in other similar recipes in the cook book: for example, the "Saturday Casserole" includes leftover potatoes that are chopped together with the meat and then covered with a mixture of milk and eggs. The origins of the Finnish meat potato casserole seem to go back to Great Britain and Ireland. There a similar dish has been known ever since the late 18th century by the name Cottage pie (or Shepherd's pie, when using lamb). The name originates from the cottages where rural workers used to live. It was among the poor where potatoes were starting to be commonly used in the late 1700's. The English version seems to be made by placing the meat on the bottom and spreading the potato mash on top. These days Cottage Pie often includes carrots and peas, as well. The cut roasted beef is often replaced by minced meat, just like in Finland.

In Finland the Meat Potato Casserole is also a common school lunch. It has been quite a popular school dish when voting the students' favourite school meals. Its affordable ingredients also fit very well to the low budget of school meals. The casserole can be found on the lunch lists at least from the beginning of the 80's, but I believe that it has been there also in the 70's, as the ingredients are so simple.

Sadonkorjuun herkkuhetki – Harvest time treat

"Happamat marjat sopivat marjalottaan, sillä ne erottautuvat kirpeydellään pehmeästä maitopohjaisesta kokonaisuudesta. 

Viinimarjojen satoaikana keitettävää, mehustettavaa ja leivottavaa riittää. Ihanan kirpeät viinimarjat sopivat hienosti yksinkertaisiin ja raikkaisiin jälkiruokiin. Kokeilin viinimarjoja perinteisessä lotassa, jossa maitorahkan ja kerman pehmeä maku saa marjoista hienosti lisäpotkua. Tämä jälkiruoka hupenee ennen kuin ehtii kissaa sanoa!

Marjalotta:

6 dl viinimarjoja

2 dl kuohukermaa

5 dl maitorahkaa

4 rkl sokeria

4 liivatelehteä

1 dl mehua

Vuoraa n. 1 1/2 litran vetoinen astia tuorekelmulla ja asettele kauttaaltaan sen pohjalle ja reunoille viinimarjoja. Vaahdota kuohukerma ja sekoita se sokerin kanssa maitorahkan joukkoon. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä ja kiehauta mehu. Liuota liivatelehdet mehuun ja anna seoksen hieman jäähtyä. Sekoita lopuksi liivateneste huolellisesti maitorahkaseokseen. Lisää loput marjoista ja kaada seos vuokaan. Anna marjalotan hyytyä jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään. Kumoa lotta varovasti tarjoiluvadille ja poista tuorekelmu ennen tarjoilua. 

Kokeile rohkeasti erilaisia marjoja marjalotassa. Ensin suunnittelin kokeilevani mustikoita, mutta luulen, että niiden pehmeä, makea maku häviäisi kokonaisuuteen. Happamat marjat luultavasti sopivat marjalottaan paremmin, sillä ne erottautuvat maitopohjaisesta kokonaisuudesta. Miten siis olisi marjalotta vaikkapa puolukoista, karviaisista tai karpaloista?

 *  *  *

You could spend days and days just cooking and baking, now when the berries are ripe. The lovely, acidic currants are perfect for simple and fresh desserts. I used black and red currants in a traditional Charlotte. The smooth flavour of quark and cream made a perfect match with the berries. As we tend to say, this dessert will disappear before you can say "cat"!

Berry Charlotte

6 dl (2 1/2 cups) currants 

2 dl (1 cup) double cream

5 dl (2 cups) quark

4 tbsp. sugar

4 sheets of gelatine

Line about 1 1/2 litre (3 pt) size bowl with saran wrap and place the berries all over the edges and the bottom. Whip the double cream and add to the quark with sugar. Soak the gelatine sheets in cold water while bringing the juice to a boil. Mix the sheets with the juice and let cool down. Finally, mix the liquid with the quark and add the rest of the berries. Pour the mixture to the bowl, even out the surface. Let the Berry Charlotte rest in the fridge until the next day. Carefully turn over the coagulated treat onto a serving tray.

Try out other berries with charlotte recipes, too! I bet acidic berries are all very nice with the soft flavours of quark and cream. First I thought I'd like to try out blueberries, but they are so soft and sweet in flavour, I don't think they would stand out enough. But how about lingonberries, gooseberries or cranberries?

SaveSave

Kesäinen pitsikakku – The Summerly Lace Cake

"Parhaimmillaan kakku on vetäydyttyään jääkaapissa vuorokauden: voit siis hyvin koota kakun jo hyvissä ajoin ja koristella sen vasta vähän ennen tarjoilua.

Kesä on oikeaa juhlien ja täytekakkujen aikaa. Eri tavoin koristellut kakut ovat ihanaa katseltavaa ja maittavaa syötävää. Tutustuin tällä viikolla perinteiseen pitsikakkuun, jossa kakun pinta saadaan näyttäväksi uunissa paistetulla mantelikrokanttilevyllä. Kakun reunat voi koristella sipaisulla kermavaahtoa, ja kaunis kokonaisuus on sillä siisti. Itse innostuin kokeilemaan koristeena myös syreeninkukkia, jolloin kakkuun riitti vähäisempi määrä kermavaahtoa. Herkät mutta napakat kukat sopivat vaaleaan kakkuun hienosti. Tämä resepti on kaiken lisäksi luontaisesti gluteeniton: perunajauhoista valmistettava pohja sopii kaikenlaisille herkuttelijoille. 

Pitsikakku (gluteeniton):

Pohja: 
4 kananmunaa
2 dl sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl perunajauhoja

Pitsipinta:
50 g voita
1/2 dl mantelirouhetta
1 rkl maitoa
1 rkl siirappia
3 rkl mantelijauhetta
1/2 dl sokeria
1/2 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 sitruuna
2 kananmunaa
1 1/4 dl sokeria
50 g voita
2 dl kuohukermaa
2 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria

Koristeluun:
4 dl kuohukermaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Aloita valmistamalla kakkupohja: vaahdota kananmunat ja sokeri. Sekoita leivinjauhot perunajauhoihin ja lisää siivilän läpi vaahtoon varovasti käännellen. Kaada voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä puutikulla: kypsästä kakusta tikkuun ei jää taikinaa. Valmista kakun päälle tuleva pitsipinta sulattamalla voi ja sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Levitä seos leivinpaperilla suojatulle uunipellille noin kakun pinnan kokoiselle alueelle.: pinta laajenee paistettaessa. Paista seosta 200-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia, kunnes krokantti saa kauniin värin. Leikkaa lämpimästä levystä kakun pinnan kokoinen ympyrä. Anna pitsin jäähtyä täysin. 

Täytettä varten raasta kattilaan sitruunan kuori ja purista mehu. Mittaa kattilaan kananmunat, sokeri sekä voi ja kuumenna jatkuvasti sekoittaen kiehumispisteeseen, jolloin kiisseli sakenee. Älä keitä kiisseliä vaan poista levyltä ja anna jäähtyä täysin. Vaahdota kuohukerma ja sekoita jäähtyneeseen kiisseliin. Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Kokoa kakku kostuttamalla pohjalevy sokerilla makeutetulla maidolla ja levittämällä sen päälle täytettä. Kostuta myös päällimmäiseksi tuleva pohjalevy ja levitä sitten kakun pinnalle ja reunoille kermavaahtoa. Aseta lopuksi pitsilevy kakun pinnalle. Paina sitä hieman niin, että kermavaahto kurkistaa pitsin rakosista. Huolittele pitsin reunat esimerkiksi kermavaahdolla koristelemalla. 

Nykyaikainen sokerikakku on lie syntynyt vasta 1800-luvun puolivälissä, kun  uusia innovaatioita, ruokasoodaa ja leivinjauhetta alettiin käyttää hiivan sijaan yleisenä kakun kohottajana. Siihen saakka kakut olivat hieman leipää muistuttavia, sokerikakkua tiiviimpiä versioita. Ensimmäiset kakun kuorrutteet vaikuttaisivat olleen tomusokerista ja munanvalkuaisista tehdyt seokset, jotka levitettiin kakun pinnalle ja käytettiin nopeasti uunissa: näin kuorrute kovettui kakun päälle kiiltäväksi pinnaksi. Sittemmin kakuissa yleistyivät voikreemikuorrutteet. 

Pitsikakku on erityisesti Etelä-Pohjanmaalainen herkku. Joidenkin mielestä perinteinen versio valmistetaan pelkkiä perunajauhoja käyttämällä, toisten mielestä joukossa voi olla myös vehnäjauhoja. Itse näkisin, että kakun keskeisin idea on juuri pitsipinnan valmistaminen. Sillä kakku saa vaivattomasti loppusilauksensa ja sen rapeus tuo muuten hyvin pehmeään kakkuun mukavan lisän. Täytteenä käytettävä sitruskiisseli on ihanan kirpeää ja makeaa. Seuraavalla kerralla luultavasti hieman jatkojalostan kakkua tuomalla siihen enemmän suutuntumaa. Kerrosten välissä voisi sitruskiisselin lisäksi ehkä ainakin olla sipaisu kinuskia sekä ripaus mantelirouhetta. Parhaimmillaan kakku on vetäydyttyään jääkaapissa vuorokauden: voit siis hyvin koota kakun jo hyvissä ajoin ja koristella sen vasta vähän ennen tarjoilua. Syreeninkukat toimivat kakun koristeena hyvin: ne ovat yksinkertaisen muotoisia ja napakoita. Syötävät syreeninkukat eivät makunsa puolesta tuo kakkuun erityistä lisää, sillä ne ovat hieman kirpeitä ja etenkin suurina määrinä päätyvät jäämään lautasen reunalle. Kukkien säilyvyys kakussa on ymmärrettävästi suhteellisen lyhyt: ne kestävät hyvin yhdet juhlat, mutta jos kakkua jää rääppiäisiin, ehtivät terälehdet nuupahtamaan. Jos haluat koristella kakkusi kermavaahtopursotuksin, suosittelen varaamaan enemmän kuohukermaa; reseptin määrällä kakun saa juuri ja juuri päällystettyä ohuella kermakuorrutuksella. 

*  *  *

Summer is the time of parties and delicious treats. It's the time of beautiful cakes each decorated in ever so beautiful manner. This week I learned about the traditional Lace Cake that is crowned with an almond brittle topping. You can cover the sides of the cake with a thin lining of whipped cream, and the beauty is done just like that. I got excited about lilacs this week, so I decided to use them in the decoration. This way I didn't need as much whipped cream. The beautiful inflorescences are both delicate and strict and since they're white, they fit to the cream nicely. This recipe is also gluten free: the pastry is made from potato flour, so it suits all types of eaters. 

Lace Cake (gluten free):

Pastry:
4 eggs
2 dl (3/4 cup) sugar
1 1/2 tsp. baking powder
2 1/2 dl (1 cup) potato flour

The lace decor:
50 g (2 oz) butter
1/2 dl  (1/4 cup) crushed almonds
1 tbsp. milk
1 tbsp. syrup
3 tbsp. grinded almonds
1/2 dl (1/4 cup) sugar
1/2 tsp. baking powder

Filling:
1 lemon
2 eggs
1 1/4 dl (1/2 cup) sugar
50 g (2 oz) butter
2 dl (1 cup) double cream
2 dl (1 cup) milk
2 tsp. vanilla sugar

For decorating:
2 dl (1 cup) double cream
2 tbsp. sugar
1 tsp. vanilla sugar

Start with the pastry: whip the room temperature eggs and sugar into foam. Mix together the baking powder and potato flour and carefully add into the pastry through a sieve. Pour the pastry into a buttered and floured cake tin with a removable bottom. Bake the cake in 175 C / 345 F for about half an hour. Make sure the cake is done by pricking it with a wooden stick: if the cake is done, there won't be any pastry stuck to it. Prepare the lace decor by melting the butter and mixing together all the ingredients. Spread the mixture on a baking tray covered with baking paper. It will spread while in the oven. Bake in 200 C / 390 F for about 5 minutes, until the brittle gets a golden color. When the brittle is still warm, cut it into a round shape the size of the cake tin.  Then leave it to completely cool off. 

In a kettle, grate the skin of the lemon and squeeze its juice. Measure in the eggs, sugar and butter and bring to a boil while mixing. The kissel will thicken during the heating. Don't cook it but once brought to a boiling point, remove from heat and completely let cool off. Whip the cream and mix together with the cold kissel. Cut the cake bottom into three layers. Assemble the cake by moistening each layer with sweetened milk and spreading the filling on top. Also moisten the topmost layer and then spread whipped cream on the edges and the top. Finally, place the lace decor on top of the cake. Gently press it down so that the cream peeks through its small holes. Clean up the edges by adding some whipped cream, for instance. 

The layered sugar cake that is so common today seems to originate to the mid-19th century. Earlier on cakes had been leavened with yeast and they resembled more breads. Now new innovations, baking soda and baking powder, quickly became more and more popular and the cakes were turned into fluffier versions we know so well today. The first icings seem to have been made from powdered sugar and egg whites: the mixture was spread over the cake and baked for a little while so that the surface would turn hard and shiny. Later on butter cream toppings became more common. 

The lace cake is traditional in the Southern Ostrobothnian area in Finland. Some think it has to be baked using only potato flour, but others find plain flour to be working well, too. I think it doesn't matter which type of flour is used in the pastry: what makes Lace Cake is the almond brittle. It gives the cake an effortless and beautiful finishing while brining some nice crunchiness to the whole. The lemon kissel used in the filling is heavenly. Next time I believe I will add something to this soft cake to bring it some more texture. Maybe there could be some caramel between the layers, too, and a sprinkle of crushed almonds. The cake is at its best after staying in the fridge for a day. You can assemble the cake early and decorate it just before the party. The lilac inflorescences work well with the cake: they have a simple form and they're quite sturdy. Their flavor won't bring the cake much though, since they taste quite sour. Especially in large quantities they easily end up on the side of the cake plate. They won't last very long, either: maybe through one day but if there's any leftovers, the flowers will wither. If you want to decorate the cake with whipped cream, reserve more double cream: with the amount in this recipe I could only coat the cake with a thin layer.

SaveSave

Klassinen kiisseli – Classic Kissel

"Ilmeisesti kiisseli on vuosisadan alussa ollut hyvin suosittu jälkiruoka.

Kiisselit ovat loistavan vaivaton ja makoisa lisä vaikkapa iltapalalle. Valmistus on helppoa ja nopeaa, eikä hinta päätä huimaa – etenkään jos olet onnekas ja valmistat kiisselin itse kerätyistä marjoista tai hedelmistä. 80–90-lukujen lapsuuteeni kuuluivat tuhdit iltapalat, jotka muodostuivat usein puurosta ja kiisselistä. Iltapalapuurot olivat meillä vaaleita: ohra-, riisi- ja mannapuuroa. Välillä puuroa valmistettiin liedellä, usein vaivattomasti uunissa. Kiisselit olivat useimmiten itse kerätyistä mustikoista valmistettuja. Samoin raparperi- ja vadelmakiisseli olivat meillä tuttuja iltapalapöydän vieraita. Mutta kiisseliähän voi tehdä mistä vain, vaikkapa pelkästä mehusta. Kuivatut hedelmät ovat myös hyvä kiisselin aines.

Kiisseli:

1 l vettä

n. 200–300 g marjoja tai hedelmiä

4–6 rkl sokeria

4–5 rkl perunajauhoja

Mittaa vesi ja marjat kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Jos valmistat kiisselin marjoista, riittää parin minuutin keittäminen. Kuivahedelmiä käytettäessä liota hedelmiä kylmässä vedessä ennen niiden pehmeämmäksi keittämistä. Lisää sitten joukkoon sokeri. Sekoita perunajauhot pieneen tilkkaan kylmää vettä ja sekoita kiisseliin ohuena nauhana kaataen. Anna kiisselin vielä kevyesti kiehahtaa ja poista sitten keitinlevyltä. Tarjoa kiisseliä jälkiruokana tai tukevampana ateriana esimerkiksi puuron tai voileipien kera.

Kiisseli on tarkoitus valmistaa ilman turhia keittelemisiä. Näin marjojen ja hedelmien vitamiinit säilyvät parhaiten. Kun siis herkut ovat sopivan pehmoisia, on kiisseli viittä vaille valmis. Kuivahedelmät pehmenevät hieman pelkässä liotuksessakin, joten se on hyvä tapa säästää vitamiineja.

Suomalaisen kiisselin historiasta ei paljoa tietoa heru. Ilmeisesti kiisseli on vuosisadan alussa ollut hyvin suosittu jälkiruoka. Ainekset siihen on perinteisesti kerätty puutarhan pensaista tai metsien mättäistä, mutta varakkaammat saattoivat herkutella myös esimerkiksi luumukiisselillä. Pulavuodet verottivat myös kiisselin syöntiä, kun sokeri oli kortilla.  Esimerkiksi porkkana- ja ruusunmajakiisseli tulivat suomalaisille tutuiksi. 60-luvulle tultaessa kiisselin suosio vähitellen väheni, koska markkinoille tuli uusia herkkuja. Kiisseli on kuitenkin maukas ja sangen terveellinen herkku. Suomessa tunnetaankin monen monituista kiisselireseptiä, johtuen juuri sen helposta valmistuksesta.

*  *  *

Different types of kissel are splendid in their effortlessness and delicious flavours. You can enjoy kissel as a dessert but also as evening snack. Cooking kissel is quick and easy, and the price is very cheap – especially if you are lucky enough to be using your own hand picked berries or fruits. In the 80’s and 90’s when I was a child we used to have sturdy kissel and porridge very often as an evening snack. The porridge we used to have in the evening was always light in colour: barley, rice and semolina porridge. Sometimes the porridge was made on the stove but pretty often in the oven. The kissel was often made from self picked blueberries. Rhubarb and raspberry kissel were also visiting the supper table often. But you can make kissel out of pretty much anything, even plain juice. Dried fruits are also a very good ingredient in kissel.

Kissel:

1 l (2 pt) water

about 200–300 g (7–10 oz) berries or fruits

4–6 tbsp. sugar

4–5 tbsp. potato flour

Measure the water and berries into a kettle and bring to a boil. If you are preparing the kissel from berries, a couple minutes of cooking is enough. When using dried fruits it’s good to soak them in the cold water before cooking them softer. Once the ingredients are soft, add sugar. Mix the potato flour in a small amount of water and pour slowly into the kissel while mixing. Bring the kissel to a boil once more before removing it from heat. Serve as a dessert or as an evening snack with porridge or sandwiches, for instance.

Kissel is supposed to be made without cooking it too much. This way the vitamins are preserved best way possible. So when the treats are getting soft, the kissel is almost done. Dried fruits will get softer when soaking, too, so it’s a good way to preserve the vitamins.

There’s not much information to be found on the history of Finnish kissel. Apparently kissel has been a very popular dessert in the early 1900’s. Traditionally the ingredients have been picked in the garden or forest, but wealthier people might also treat themselves with prune kissel. During the severe depression after the world wars kissel wasn’t made that often anymore: sugar was heavily regulated. People started making carrot and rose bud kissel, as well. The popularity of kissel went down during the 60’s, as other types of treats became available. Still, kissel is very tasty and quite a healthy treat. Thanks to the simplicity of the dish there are tons of kissel recipes in Finland.

Terveysruokaa: maittavat jauhemaksapihvit – Healthy and tasty: Liver Patties

"Itse tehdyt maksaruoat ovat luonnollisesti kaupasta ostettuja tömäkämpiä, joten liian innokkaaksi maksalla kokkailjaksi ei kannata ruveta. 

Sisäelin- ja veriruoat ovat terveellisiä ja maittavia, mutta niitä tulee valmistettua harmillisen harvoin. Olen enemmän tottunut veren käyttöön ruoassa, mutta viime viikolla valmistin jauhemaksapihvejä ensimmäistä kertaa. Pihvien raaka-aineet ovat hyvin yksinkertaisia ja edullisia ja niistä saa maittavaa ja terveellistä ruokaa. Kokeile voimakkaan makuisten pihvien kyytipoikana hyvää olutta, niin makuelämys vie kielen mennessään.

Jauhemaksapihvit:

300 g perunoita

2 sipulia

300 g jauhettua maksaa

1 kananmuna

1 tl suolaa

ripaus valkopippuria

mustapippuria

meiramia

Kuori ja raasta raa'at perunat hienoksi raasteeksi. Pilko sipulit. Jos käytät kokonaista maksaa, jauha se lihamyllyssä. Sekoita ainekset keskenään, lisää kananmuna ja mausteet. Jos taikina tuntuu löysältä, voit lisätä siihen hieman perunaa. Paista taikinasta pannulla keskilämmöllä paksuhkoja pihvejä. Tarjoa esimerkiksi perunamuusin, puolukkasurvoksen ja haudutettujen sipulirenkaiden kera.

Maksan rakenne on erikoinen. Kokonaisena se on sitkaan tuntuinen mutta hieman hyllyväinen. Jauhettuna maksasta tulee käytännössä nestettä. Omasta taikinastani tuli suhteellisen löysää, mutta maksa vaikutti kuumalla pannulla koaguloituvan kuin veri ja pihvit onnistuivat erinomaisesti. Paistoin pihvit tavallisella pannulla, mutta löysemmän taikinan kanssa voi kokeilla myös pikkuletuille tarkoitettua ohukaispannua, joka varmistaa pihvin pysyvän toivotulla tavalla kasassa.

Maksa sisältää runsaasti rautaa sekä B12-vitamiinia. Niiden lisäksi se sisältää muihin ruoka-aineisiin verrattuna moninkertaisesti A-vitamiinia, jota ihmisen täytyy saada ravinnosta sillä keho ei sitä itse tuota. Eläinkunnan tuotteissa A-vitamiini esiintyy retinoideina, kasvikunnan tuotteissa karotenoideina, jotka muuttuvat ruoansulatusjärjestelmässämme retinoideiksi. Maksan A-vitamiinipitoisuus on niin suuri, että sen käytön kanssa kannattaa olla jossain määrin varovainen. Pitkään kestänyt liika-annostus aiheuttaa hitaasti sulavan A-vitamiinin määrän kasautumista ja sitä myötä terveyshaittoja. Tämä ilmenee esimerkiksi päänsärkynä tai väsymyksenä sekä ruoansulatuskanavan ja ihon oireiluna. Tämän vuoksi maksan käytölle on asetettu rajoituksia etenkin alle kouluikäisille lapsille sekä raskaina oleville naisille. Maksaa käytetään nykyään kuitenkin suhteellisen vähän ja erilaiset maksaruoat sisältävät erilaisia määriä maksaa. Tämän vuoksi onkin sanottava että A-vitamiinin aiheuttamat myrkytystilat ovat erittäin harvinaisia. Itse tehdyt maksaruoat ovat luonnollisesti kaupasta ostettuja tömäkämpiä, joten liian innokkaaksi maksalla kokkailijaksi ei kannata ruveta. Keskeistä myrkytystilan suhteen on se, että A-vitamiinia nautitaan pidemmällä aikavälillä runsaasti yli suositellun määrän. 100 g naudan tai sian maksaa sisältää retinoideja hieman alle 20 mg, mikä vastaa aikuisella noin kuukauden tarvetta. Popsittuani siis viikon sisään maksaa ehkä parinsadan gramman edestä on oma A-vitamiinikiintiöni täysi hyväksi aikaa.

*  *  *

Different types of dishes made from organs and blood are healthy and delicious, but I seem to cook them too rarely. I'm more used to cooking with blood, but last week I prepared liver patties for the first time in my life. The ingredients are very simple and affordable and they make very tasty and healthy food. Try serving some quality lager with the patties and the taste experience will be perfected.

Liver Patties:

300 g (10 1/2 oz) potatoes

2 onions

300 g (10 1/2 oz) grinded liver

1 egg

1 tsp. salt

hint of white pepper

black pepper

marjoram

Peel and grate the raw potatoes into fine mash. Cut the onions. If you are using a whole piece of liver, grind it in a meat grinder. Mix the ingredients together and add in the egg and seasonings. If the batter seems too runny, try adding some more potato to it. On medium heat, fry the batter into thick-ish patties. Serve with mashed potatoes, mashed lingonberries and fried onions.

The consistency of liver is peculiar. As a whole piece it's somewhat hardy but a bit wobbly. When grinded it pretty much turns into liquid. My batter was quite runny but when fried the liver seemed to coagulate like blood and the patties turned out very good. I fried the patties on a regular frying pan but you can also try out a pancake pan to make sure the batter stays in control.

Liver contains a lot of iron and vitamin B12. It also contains multiple times more vitamin A than any other ingredient. Vitamin A can’t be formed in our bodies so we have to get it through food. In foods of animal origin vitamin A appears in retinol form whereas in foods of vegetable origin it appears as carotenoids that are converted into retinol form in our digestive system. The concentration of vitamin A is so high in liver that you should be a bit careful with it. If consumed excessively on a longer period of time, the toxic levels of vitamin A start to accumulate. It leads to different types of symptoms such as fatigue, headache and problems with digestive system and skin. This is why there have been set certain limitations especially for small children and pregnant women. Nowadays liver is not used that much though, and different foods contain different amounts of liver. Therefore it's not very likely to get intoxication due to vitamin A. Homemade liver food contains more vitamin A than readymade meals, obviously, so when cooking it's recommendable to not overuse liver. However, in the question of intoxication the main thing is not to get too much constantly. 100 grams (3 1/2 oz) of liver contains a bit less than 20 mg of retinol which for an adult equals about a month's recommended intake. After having eaten maybe about 200 grams of liver during one week it seems I have had my share of vitamin A for a while.

Uudenvuoden perunasalaatti - New Year's Potato Salad

"Kotitekoinen majoneesikastike tuo salaattiin miellyttävästi raikasta makua ja mehevyyttä.

Perunasalaatti kuuluu uuteenvuoteen. Se kuuluu siihen aivan kuten kinkku joulupöytään tai silli juhannukseen. Tähän mennessä olen nauttinut riittävästi kaupan perunasalaateista, mutta vähitellen niistä on alkanut työntyä esiin yhä pistävämmin liiallinen etikkaisuus. Kuten useita muitakin kaupan eineksiä, perunasalaatteja vaivaa myös rakenteen muhjuuntuminen ja makujen sekoittuminen yhtenäiseksi mössöksi. Ruoassa kuuluu mielestäni olla rakennetta, suutuntumaa ja erilaisia makuvivahteita. Ne saa aikaan vain tuoreista raaka-aineista. Salaateissa kannattaa myös välillä kokeilla, miten kuorimattomat kasvikset ja juurekset tuovat lisämakua: näin säilytät parhaiten myös niiden ravintoaineet.

Perunasalaatti (8:lle):

n. 7 kpl kiinteitä perunoita

1 purjo

2 hapanta omenaa

2 suolakurkkua

100 g hillosipuleita

Majoneesikastike:

1 tl sinappia

2 munankeltuaista

1/2 tl suolaa

100 g ruokaöljyä

1 tl viinietikkaa

1/2 sitruunan mehu

ripaus valkopippuria

Ota majoneesikastikkeen ainekset hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Aloita valmistamalla salaatti. Keitä perunat kypsiksi ja anna niiden jäähtyä kokonaan ennen paloittelua. Pese ja leikkaa purjo ohuiksi siivuiksi. Kuori ja paloittele omenat. Pilko myös suolakurkut. Sekoita salaattiainekset keskenään suureen kulhoon. Valmista sitten majoneesikastike. Sekoita sinappia, munankeltuaisia ja suolaa tehosekoittimella noin viisi minuuttia tai käsin vispilällä noin kymmenen minuuttia. Lisää seokseen ensin tipoittain ja sitten ohuena nauhana ruokaöljyä. Öljyn sekoittamisen loppuvaiheessa lisää majoneesiin myös vähitellen viinietikka. Sekoita joukkoon lopuksi sitruunamehu sekä valkopippuri. Kääntele majoneesikastike perunasalaatin joukkoon. Tarjoile salaatti esimerkiksi liharuoan kera. Salaatti säilyy jääkaapissa muutaman päivän.

Salaatissa käyttämäni majoneesikastikkeen resepti on peräisin kirjasta Keittotaito koteja ja kouluja varten (1950). Se tuo salaattiin miellyttävästi raikasta makua ja mehevyyttä. Salaatti on parhaimmillaan maustuttuaan kylmässä yön yli.

*  *  *

Potato salad is a must during the New Year’s eve. Just like ham during the Christmas or herring during the Midsummer. Until now I have been quite okay with the potato salad that can be found in stores. Little by little they have started to taste too much like vinegar, though. They also have the same problem as so many other convenience food: the ingredients get mashed into each other and the food looses it’s texture and nuances of flavour. You don’t always have to peel the veggies for the salad: the skin gives food lots of flavour and nutrients!

Potato salad (8 portions):

about 7 waxy potatoes

1 leek

2 sour apples

2 large pickles

100 g (3 1/2 oz) pickled onions

Mayo dressing:

1 tsp. mustard

2 egg yolks

1/2 tsp. salt

100 g (3 1/2 oz) canola oil

1 tsp. vinegar

1/2 lemon’s juice

pinch of white pepper

Take the ingredients for the mayo to room temperature in good time. Start by preparing the salad. Cook the potatoes and let them cool down completely before cutting them. Wash and slice the leek. Peel and chop the apples. Chop the pickles, too. Mix the salad ingredients in a large bowl. Prepare the mayo dressing. In a bowl, mix together the mustard, egg yolks and salt. If you’re using a blender, approximately five minutes, if manual whisk, about ten minutes. Start adding the canola oil first by drops and then in a thin stream. At the end of adding the oil, add also the vinegar little by little. Finally, add in the lemon juice and white pepper while carefully mixing. Add the mayo dressing to the salad. Serve with meat dishes, for instance. The potato salad will store a few days in the fridge.

The recipe for the mayo dressing was in my grandma’s cook book. I think it brings the salad some nice flavour and juiciness. The salad is at its best after staying in the fridge over night. 

Sanaviännöksiä ja hassuja nimiä – Word Contortions and Funny Names

"Murteiden ja erilaisten kansanomaisten nimitysten säilyttäminen on arvokasta työtä, jota tulisi harjoittaa arjessa mahdollisimman paljon.

Suomalaisilla ruoilla on mielestäni valtavan hauskoja nimiä. Mitä perinteikkäämmästä herkusta on kyse, sitä vinkeämpi on myös nimi. Tällaisia ihastukseni kohteita ovat esimerkiksi apposet, rättänä, kisko, mutti, suutarin lohi, sipatti, korvalaakit ja sonnin töyssy. Ruokien nimet kertovat paljon suomalaisesta huumorintajusta: ne ovat usein hieman sarkastisia ja nenäkkäitä, joskus jopa kaksimielisiä. Välillä olen päättänyt valmistaa jotain ruokaa vain siksi, että sen mielenkiintoinen nimi on kiinnittänyt huomioni. Yhtenä esimerkkinä toimii seitsennahkapuuro, johon törmäsin kirjassa Keittotaito koteja ja kouluja varten (Koskimies, H. & Somersalo, E. 1950. Porvoo: WSOY). Kanelinen puuro sopii hyvin talviseksi herkuksi.

Seitsennahkapuuro:

4 dl vettä

3 dl puuroriisiä

1 l maitoa

1 tl suolaa

3 rkl sokeria

2 rkl kanelia

voita

Keitä puuroriisiä vedessä niin kauan, että vesi on täysin imeytynyt riisiin. Lisää sitten maito vähitellen ja koko ajan sekoittaen. Anna maidon kiehahtaa kunnolla jatkuvasti sekoittaen, ja poista kattila sitten levyltä. Anna hautua kannen alla noin 40 minuuttia, kunnes puuro on pehmennyt ja jämäköitynyt. Mausta suolalla. Voitele uunivuoka voilla. Aseta vuoan pohjalle ohuehko kerros puuroa ja ripottele pinnalle kanelia sekä sokeria. Leikkaa päälle pieniä voinokareita. Kasaa puuro vuokaan näin kerroksittain. Ripottele päällimmäiseksi vielä kanelia ja sokeria. Kypsennä puuroa 200-asteisessa uunissa noin 30 min.

Suomen kieli perustuu vanhaltaan uudissanoihin, jotka on johdettu suomenkielisistä sanavartaloista. Jo aikoinaan kielessämme on jonkin verran myös esiintynyt muihin kieliin pohjautuvia lainasanoja, mutta ne ovat yleistyneet enemmän 1900-luvulla ja jatkuvasti kiihtyvää vauhtia. Kielemme suuri rikkaus ovat moninaiset murteet, joiden pohjalta lukuisten kompromissien seurauksena on syntynyt suomen yleiskieli. Valitettavasti murteet vaikuttavat jatkuvaan tahtiin liudentuvan, jolloin menetämme myös paljon kulttuurihistoriallisesti arvokasta tietoa ja perinnettä. Murteet eivät aiheuta ainoastaan ääntämyseroja yleiskielen sanoihin, vaan sisältävät lisäksi täysin omaperäisiä sanoja joita muilla murrealueilla ei tunneta. Tämä näkyy hyvin myös ruokien ja muiden yleisten asioiden nimistössä. Esimerkiksi voikukalle löytyy nopealla haulla ainakin 29 eri nimeä, mm. hökkörä, höyhenheinä, julmu, maitiainen, munkinpää, siansilmä ja voinunnu. Murteiden ja erilaisten kansanomaisten nimitysten säilyttäminen onkin mielestäni arvokasta työtä, jota tulisi harjoittaa arjessa mahdollisimman paljon. Siten muistamme kenties paremmin, mistä tulemme ja millaista elämää edeltäneet sukupolvemme ovat eläneet.

*  *  *

Finnish dishes have the funniest names. The more traditional it is, the quirkier the name it has been given to. It has been very difficult for me to try and translate some traditional names into English. I  would love to be able to do so because it would give you a nice insight to the culture that now cannot be fully transmitted. There is simply no way to translate words like apposet, rättänä, kisko, mutti or sipatti. They have their own background that are not even familiar to myself. Some names are easier though, because they are based on set phrases:  suutarin lohi (shoemaker’s salmon – which is not salmon but actually Baltic herring), korvalaakit (slap on the ear, a delicious bun) and sonnin töyssy (bull’s bump, heavenly oven baked cheese). I think the names show well the Finnish sense of humour. Often it is somewhat cheeky and sarcastic, sometimes even suggestive. There are times when I have decided to cook something just because the dish has such an interesting name. A good example is today’s Seven Skinned Porridge. Rice porridge with abundant cinnamon fits well to the season.

Seven Skinned Porridge:

4 dl (1 2/3 cups) water

3 dl (1 1/4 cups) porridge rice

1 l (4 1/4 cups) milk

1 tsp. salt

3 tbsp. sugar

2 tbsp. cinnamon

butter

Combine water, salt and rice in a kettle and bring to a boil. Cook until all the water is absorbed to the rice. Then add the milk and bring to a boil while stirring. As the milk starts to boil, remove the kettle from heat and let simmer for about 40 minutes, until the milk is absorbed to the porridge. Season with salt. In an oven pot, place a thin layer of porridge on the bottom. Sprinkle some cinnamon and sugar and cut a few pieces of butter on top. Layer the porridge like this, and add some cinnamon and sugar on the topmost layer, too. Bake the porridge in 200 C / 390 F for about 30 minutes.

The Finnish language is strongly based on neologism, that is, words that have Finnish roots. Even in the early times we had some loanwords, but they have become more common in the 20^th century with more and more accelerating rate. The richness of Finnish are its various dialects that through many compromises form the base for the standard language. Unfortunately, little by little we seem to be loosing the dialects which results in loosing also some culturohistorically valuable information and traditions. The Finnish dialects have impact on both the pronunciation and nomenclature. Finnish dialects have several thousands of words that are known only in their specific areas. Just with a quick search I could find 29 different names for dandelion, for instance. I think that preserving dialect and folksy words in our lingual culture is an important task that should be practiced as often as possible. Perhaps it helps us to remember where we come from and what kind of life the generations before us have lived.

Había una vez... Presidentin rouvan kaakku – A Cake Named After the President’s Wife

"Kahvinmakuinen täyte sopii täydellisesti makeaan pohjaan, ja kakku on parhaimmillaan vahvan kahvin kanssa tarjoiltuna.

Minulla oli tänään etuoikeus kahvittaa Espanjasta saapuneita uusia perheenjäseniämme. Kun suunnittelin tämän aurinkoisen sunnuntain tarjoilua, olin pikkuisen pulman edessä. Mikä olisi sellainen kakku, jossa yhdistyisi perinteikäs suomalaisuus, kauneus ja ylipäätään mielenkiintoisuus? Vastaus oli loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen, ja niin oli kakkukin. Sen taustalla on myös mielenkiintoinen tarina. Tämä Sans Rival -tyyppinen marenkikakku on peräisin Ruotsista, mutta konditoria Stella alkoi valmistaa sitä Helsingissä 30-luvulla. Vuonna 1931 Suomi valitsi kolmannen presidenttinsä, P. E Svinhufvudin. Hänen vaimonsa Ellen rakasti pitää kahvikutsuja paikallisten naisyhdistysten jäsenten kanssa. Marenkikakku löysi tiensä kahvipöytään uudestaan ja uudestaan, ja pian sitä myös tarjottiin perinteisillä linnan kutsuilla. Konditoria iloitsi kakun suosiosta ja pyysi presidentin rouvalta lupaa nimetä se hänen mukaansa. Kuten sanotaan, loppu on historiaa, eikä ilman konflikteja. Konditoria myi kakkuaan myös Stockmannin tavaratalolle, jonka tilaukset muodostivat lopulta jopa kolmanneksen pienehkön yrityksen liikevaihdosta. 2006 Stockmann kuitenkin päätyi siirtämään tilauksensa kilpailevalle leipomolle vaikkakin jatkoi kakun markkinoimista Ellen Svinhufvudin nimellä. Konditoria ei tätä hyväksynyt ja haastoi tavaratalon markkinaoikeuteen. Vaikka Stella voittikin lakitaistelun, kävi sille köpelösti. Stockmannin tilauksen loputtua liike ajautui taloudellisiin vaikeuksiin. Se hakeutui konkurssiin 2008. Kakku on kuitenkin säilyttänyt paikkansa klassikkojen joukossa. Se on yksinkertainen valmistettava ja maistuu taivaalliselta. Ja miksipä ei, koostuuhan se melkeinpä pelkästään sokerista, voista ja manteleista.

Ellen Svinhufvud -kakku:

Taikina:

5 munanvalkuaista

3 1/2 dl tomusokeria

150 g mantelijauhetta

Täyte:

1 1/2 dl vahvaa kahvia

4 rkl sokeria

1 1/2 dl kuohukermaa

300 g voita

100 g mantelijauhetta

Päälle:

80 g mantelilastuja

tomusokeria

Aloita valmistamalla marenkitaikina. Vatkaa voimakkaasti sekaisin munanvalkuaiset sekä tomusokeri. Kun marenki on kovaa, lisää joukkoon varovasti käännellen mantelijauhe. Levitä marenkitaikina kahdelle uunipellille neljäksi suorakulmioksi. Paista pohjia 125-asteisen uunin ylä- ja alatasoilla noin puolitoista tuntia. Vaihtele välillä peltien paikkaa keskenään, jotta pohjat paistuvat tasaisesti. Poista pohjat pelleiltä ja aseta ritilälle jäähtymään. Keitä kahvi ja sekoita siihen sokeri. Anna kahvin jäähtyä kylmäksi ennen kerman sekoittamista sen joukkoon. Vatkaa huoneenlämpöinen voi pehmeäksi ja sekoita sitten siihen kahviseos ohuena nauhana samalla vatkaten. Lisää lopuksi mantelijauhe. Paahda kevyesti mantelilastuja kuivalla paistinpannulla. Anna jäähtyä. Kokoa lopuksi kakku levittämällä pohjakerrosten päälle täytettä. Levitä täytettä myös kakun pinnalle ja reunoille. Koristele mantelilastuilla sekä tomusokerilla. Säilytä kakkua jääkaapissa mutta ota se huoneenlämpöön hetki ennen tarjoilua.

Valmistin tätä kakkua tänään ensimmäistä kertaa, mutta se oli minulle iloinen yllätys. Marenkipohjien paistamiseen kului kyllä hieman aikaa, mutta kokonaisuuden valmistaminen oli hyvin helppoa ja yksinkertaista. Kun kaikki esivalmistelut oli tehty, kakun sai kasattua alta aikayksikön. Kahvinmakuinen täyte sopii täydellisesti makeaan pohjaan, ja kakku on parhaimmillaan vahvan kahvin kanssa tarjoiltuna. Ilolla suosittelen tätä kaunotarta! Loppujen lopuksi, jos se kerran kelpaa presidentin vaimolle, miksei meille muillekin?

*  *  *

Today I had the privilege of having some new family members over from Spain. When planning the sunny Sunday, I faced quite a conundrum. Which cake would be both traditional Finnish style and also beautiful and interesting to serve? The answer was simple, and so was the cake. It also has a nice story behind it. This Sans Rival type of meringue cake is originally from Sweden, but in the 30’s Confectionery Stella started to make it in Helsinki. In 1931 Finland elected its third president Pehr Evind Svinhufvud. His wife Ellen loved having tea parties with women from the local associations. The mocha flavoured meringue cake started visiting the coffee table more and more often, and it was even ordered to the traditional Independence Day parties held in the presidential palace. The confectionery asked for the president’s wife for her permission to name the cake after her. The rest is history, as they say, and not without conflict. In Helsinki the confectionery sold the cakes also to a department store called Stockmann. In 2006 the store changed their order to a competing bakery with a similar meringue cake. The packaging still referred to the president’s wife, which was not accepted by the confectionery. They sued the store. Well, how did it all end, then? Even though the confectionery won the legal battle, Stockmann was a huge client for it. When losing the cake order the confectionery was driven to financial difficulties. It filed bankruptcy in 2008. The cake has held on to its status as a classic. It’s simple to make and tastes like heaven. And why shouldn’t it? It consists entirely of sugar, butter and almonds.

The Ellen Svinhufvud Cake:

Crust:

5 egg whites

3 1/2 dl (1 1/2 cups) powdered sugar

150 g (5 oz) powdered almond

Filling:

1 1/2 dl (2/3 cup) strong coffee

4 tbsp. sugar

1 1/2 dl (2/3 cup) double cream

300 g (10 oz) butter

100 g (4 oz) powdered almond

On top:

80 g (3 oz) almond flakes

powdered sugar

Start by beating together the meringue batter. Whip together the egg whites and powdered sugar until very hard. Finally, carefully add in the powdered almond. On two baking tins, spread the meringue batter into four rectangles. Bake the crust in 125 C / 260 F on the higher and lower rack until light brown: this takes about an hour and a half. Switch the baking tins’ places every now and then so the crust bakes evenly. Remove the crust from the tins and place on a grill to cool off. Cook the coffee and mix it with sugar. Let cool off. Add the cream. Whip room temperature butter into pliable consistency and add the coffee in little by little. Finally, add in the powdered almond. Gently roast some almond flakes on a dry pan and let cool off. Assemble the cake by spreading the filling over each layer of the cake. Apply the filling also on top and the sides of the cake. Sprinkle almond flakes on top and decorate with some powdered sugar. Store the cake in fridge but take into room temperature a few minutes before serving it.

It was the first time I made this cake and it was a very happy surprise to me. Well, baking the meringue crust took some time, but all in all, the whole is very simple and easy. Once you have all the preparations made, assembling the cake is super fast. The mocha flavour fits the sugary consistency perfectly and the cake is at its best when served with strong coffee. I highly recommend this beauty! After all: if it’s good enough for the president’s wife, why not for everybody else?