Pappilan hätävara – Rectory’s Makeshift

"Kermavaahdon ja puolukan liitto on pettämättömän kaunis. 

Muutama viikko sitten kokeilin innokkaana pikkuleipien valmistamista saamani reseptin mukaan. Jokin meni kuitenkin vikaan, eivätkä ne aivan onnistuneet. Pakastin pikkuleivät ja päätin hyödyntää niitä myöhemmin esimerkiksi pappilan hätävarassa. Kokeilinkin tulosta tänään, kun jääkaapissamme oli vielä muutama päivä sitten omaan mehuunsa säilötyt puolukat. Tämän vuoden puolukkasato on erinomainen, keräämäni puolukat ovat suuria (mustaviinimarjan kokoisia), mehukkaita ja erittäin makeita. Jos asuisin vanhoilla kotikulmillani, jossa mättäät odottavat metsän rubiineja notkuen vain viiden minuutin kävelyn päässä, kantaisin marjoja kotiin ämpäreittäin. Keittäisin niistä mehuja ja survoisin hilloja niin että hyllyt olisivat katkeamispisteessä. Nyt nautin saamastani sadosta pienemmässä mittakaavassa, mutta kaupunkilaisnäkökulmasta tarkasteltuna taitaa saaliini silti olla aika onnistunut.

Pappilan hätävara (4:lle):

5 dl kuivahtanutta pullaa tai pikkuleipiä

1 dl maitoa

1 tl vaniljasokeria

2 1/2 dl survottuja puolukoita tai puolukkahilloa

2 dl kuohukermaa

1 rkl sokeria

keksejä

Vaahdota kerma ja mausta sokerilla. Jos käytät tuoreita puolukoita, survo ne ja mausta pienellä määrällä sokeria. Kostuta varoen pikkuleipiä vaniljasokerilla maustetussa maidossa. Kerrosta joko usean pienen tai yhden suuremman lasimaljan pohjalle pikkuleipäpaloja, sitten hilloa ja kermavaahtoa. Lisää vielä toiset kerrokset kutakin. Koristele esimerkiksi keksin palasilla. Anna jälkiruoan mehustua jääkaapissa ennen tarjoilua.

Valmistin jälkiruoan tuoreista puolukoista survomalla, ja ne sopivat jälkiruokaan ihanasti. Kermavaahdon ja puolukan liitto on pettämättömän kaunis. Pappilan hätävara on yksi leipävanukkaan muoto. Sen idea on kasata herkku kaapista löytyvillä aineksilla yllätysvieraiden sattuessa vieraisille. Nykyversio on aikojen saatossa syntynyt muunnos, sillä alunperin pappilan hätävara on ollut jämäleivistä tehtyä, väliin suolaistakin hätävarasapuskaa. Internetlähteet eivät tarjoa paljoa tietoa jälkiruoan eri kehitysvaiheista, mutta jossain välissä arvokas kermavaahto on löytänyt tiensä kyseiseen herkkuun, ja loppu onkin historiaa – muokattuna versiona vain.

*  *  *

A few weeks ago I tried preparing simple cookies, but they didn’t come out right. I decided to store them in a freezer and use them for something else. Today I decided to prepare Rectory’s Makeshift, a traditional Finnish trifle. I also still had the mashed lingonberries in the fridge so I decided to use them in the trifle (instead of lingonberry jam). The lingonberry crop this year is great. The ones I brought home are huge (as in the size of blackcurrants), juicy and very sweet. Perfect! If I lived around my old neighbourhood, where the tussocks are heavy with the rubies of the forest and only 5 minutes walk away, I would carry the berries home in barrels. I would boil them into juices and mash them into jams so that the shelves carrying them would be at breaking point. Instead, I now enjoy my harvest in a smaller scale. But considering that I live in a city, I think my lingonberry catch is quite successful.

Rectory’s Makeshift / Finnish trifle (for 4 people):

5 dl (2 cups) dried out buns or cookies

1 dl (0,5 cup) milk

1 tsp. vanilla sugar

2 1/2 dl (1 cup) mashed lingonberries or lingonberry jam

2 dl (7 oz) cream

1 tbsp. sugar

biscuits

Whip the cream and season it with sugar. If you’re using fresh lingonberries, mash them and season with some sugar. Dip the cookies or buns quickly in the milk that is mixed with the vanilla sugar. Place the cookies, lingonberries and whipped cream into layers in smaller dessert bowls or in a big one. Leave a layer of whipped cream on top and decorate the dessert with large pieces of biscuits, if you will. Let the dessert moisten in a fridge before serving it.

The cream and lingonberries work together beautifully. The Rectory’s Makeshift is one form of a bread pudding. The idea is to put together what ever you find from the cupboards in case you get surprise visitors. The modern version, which this is, is quite different from the original one that was not even always a sweet dessert. Back in days left over bread was dried and stored and put together as a makeshift food, when needed. The Internet sources aren’t telling how the dessert has formed into its modern version, but somewhere in the middle the valuable cream got its way in the delicacy. The rest is history – only, in a modified way.