Epäonnistuneet pikkuleivät

"Taputeltujen pikkuleipien ulkomuoto on epäilyttävä, eikä sitruuna maistu niissä pätkääkään. 

Olen usein ruokablogeja lueskellessani kaivannut niistä puuttunutta inhimillisyyttä ja erehtyväisyyttä. Suuressa osassa valmistettu ruoka näyttää täydelliseltä, kaikki kuulostaa helpolta ja kirjoittaja suoranaiselta keittiön jumalattarelta. Se ärsyttää kaltaistani säheltäjää. Aloitellessani blogin kirjoittamista päätin, että esitän asiat juuri niin kuin ne ovat: niin onnistumiset (ja niihin liittyvät ihmettelyt) kuin epäonnistumisetkin. Kokeiltuani sekalaisia reseptejä tähän mennessä olen ollut tyytyväinen siihen, että kokkauskokeiluni ovat sujuneet yllättävänkin hyvin, mutta toisaalta olen huomannut kirjoituksissani toistavani juuri sitä ärsyttävää ”kaikki hyvin, olipa namia” -mantraa. Mutta tänään tuli se epäonnistuminenkin.

Pohjoisessa käydessäni pääsin maistelemaan herkullisia ”pikapullia”, jotka pohjoissuomalainen emäntä oli tehnyt huoneenlämpöisistä aineksista nopeasti sekoittamalla, kaulitsemalla ne ohuiksi suorakulmioiksi ja leikkaamalla niihin hammastuksen puukolla. Pikkuleivät olivat kuohkeita ja pehmeän makuisia, erittäin maistuvia. Kysyin reseptiä. Ajattelin, että kaulitusta taikinasta olisi mukava leikata pyöreällä piparimuotilla tasalaatuisia pikkuleipiä. Taikinaa voisi maustaa eri tavoin, se olisi monipuolinen ja helppotekoinen. Kotona leipoessani yritin jopa seurata reseptiä tarkoin, mutta jokin meni silti vikaan.


Helpot pikkuleivät:

250 g voita

2 dl sokeria

1 muna
2 1/2 dl piimää

375 g vehnäjauhoja

1 tl ruokasoodaa

Sekoita huoneenlämpöiset ainekset keskenään. Kauli 0,5 cm paksuisiksi suorakulmioiksi. Leikkaa reunoihin veitsellä hammastus tai koristele muutoin. Paista 200–225-asteisessa uunissa kullanruskeiksi.


Ensiksikin unohdin ottaa ainekset huoneenlämpöön. Emäntä kertoi ottaneensa rasvan lämpiämään jo aamulla paistaakseen pikkuleivät iltapäivällä. Kaikkien ainesten tulisi ohjeen mukaan olla huoneenlämpöisiä. Yritin paikata asiaa mikrottamalla margariinia hetken aikaa. Sekoitin ainekset keskenään. Halusin pikkuleivistä sitruksisia, joten lisäsin taikinaan 2 rkl sitruunamehua sekä 2 rkl sitruunatahnaa. Käytettyäni ohjeen mukaisen määrän vehnäjauhoja katselin taikinaa ja totesin, ettei sitä voi kaulita. Siitä ongelmat alkoivat. Lisäsin hieman jauhoja. Ei muutosta. Jauhot loppuivat: minulla ja vehnäjauhoilla on sellainen suhde että ne loppuvat aina kesken. Lisäsin hätäpäissäni hieman gluteenitonta jauhoseosta, mistä ei kuitenkaan ollut apua. Päätin nostella taikinaa leivinpaperin päälle lusikoilla. Ripottelin kokkareiden päälle gluteenittomia jauhojani ja taputtelin ne ohuiksi pikkuleiviksi.

Pikkuleipien maku on ihan ok. Ne eivät kuitenkaan maistu yhtä hyviltä kuin emännän tekemät. Olisiko hänellä ollut salaisena aineksena ripaus Lapin taikaa? Taputeltujen pikkuleipien ulkomuoto on epäilyttävä, eikä sitruuna maistu niissä pätkääkään. Luultavasti gluteenittomien jauhojen seurausta on se, että leivonnainen tarttuu ikävästi kitalakeen pureskeltaessa. En nyt heti ensimmäiseksi lähtisi siis tarjoamaan näitä vierailleni. 

Mitä noille nyt sitten tekisi? Ne sopisivat varmasti jonkinlaiseen pappilan hätävaraan tai muokattuun tiramisuun. Saa nähdä hautaanko ne ensin pakastimeen siksi aikaa kunnes ärsytys laantuu ja keksin hyvän käyttökohteen. Mutta en aio luovuttaa tämän reseptin suhteen! Jokin aurinkoinen päivä tulevaisuudessa kaivan reseptin esiin ja teen sen pilkulleen oikein. Tätä yllä olevaa reseptiä voi joku kärsivällisempi hyvin kokeilla, sillä se on sama, jolla emäntä loihti omat herkulliset leivonnaisensa. 

Porkkanaisia rieskoja

"Kun ainesosiin ponnahtaa kylmiöstä musta hevonen ja jauhot vaihtavat lajia, muuttuu ilmeisesti koko taikinan kemia.

Puuhastelupäivä alkoi rieskojen leipomisella. Suunnittelemani perunarieskat kaatuivat siihen, että jääkaapista löytyi vain puolisen kiloa perunoita ja toinen summittainen puolikiloinen vanhaksi meneviä porkkanoita. Niinpä päädyin peruna-porkkanarieskoihin. Vaikkakaan en tälläkään kertaa pystynyt pitäytymään alkuperäisessä reseptissä (vaan loihdin alla olevan luomuksen), rieskoista tuli maistuvia ja jälleen on taloutemme leipävaranto hetken aikaa turvattuna. Ja mitäpä se haittaa, vaikka tulos olisikin itse sävellettyä, siinähän sen ihanuus onkin, että melkein mistä tahansa on mahdollista tehdä leipää. Mutta pidä muistiinpanosi etäällä kuumista keittolevyistä. Sain keittiöön varsin paahteisen tuoksun ennen kuin huomasin oman huolimattomuuteni.

Peruna-porkkanarieskat (14 kpl):

500 g kiinteitä perunoita

500 g porkkanoita

2 1/2 dl keitinvettä

1 tl suolaa

5 dl hiivaleipäjauhoja

Kuori ja keitä perunat sekä porkkanat. Kaada keitinvesi erilliseen astiaan ja survo juurekset muusiksi. Anna keitinveden ja muusin jäähtyä. Sekoita ainekset keskenään puulusikalla ja nostele pellille taikinanokareita. Levitä lusikalla pyöreiksi, parin sentin paksuisiksi rieskoiksi. Paista 250-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes rieskat saavat hieman täpliä.

Rieskanpyörittelytaitoni kaipaavat vielä harjoitusta. Jostain kumman syystä rieskoista ei koskaan tule sellaisia, kuin resepti väittää. Se johtuu ehkä siitä, että suunnitelmani muuttuvat aina siinä vaiheessa kun löydän jääkapista jotain, minkä pitäisi tulla käytetyksi. Kun ainesosiin ponnahtaa kylmiöstä musta hevonen ja jauhot vaihtavat lajia, muuttuu ilmeisesti koko taikinan kemia. Jälleen, alkuperäisen ohjeen mukaan käyttämäni jauhomäärän olisi pitänyt olla jo liian paljon ja pienemmällä määrällä taikinasta olisi pitänyt tulla löysää, mutta kuitenkin pötköksi pyöriteltävää. Voin sanoa, ettei tullut. Taas kerran annostelin rieskat lusikalla pellille sen sijaan, että olisin kätösissäni muovannut pehmyitä rieskan palluroita. Seuraavalla kerralla pyrin pitäytymään tiukasti reseptissä, jotta tuloksena olisi juuri tarkoituksenmukaisia rieskoja.

Maksalaatikon ABC

"Tiedostin aivan erilailla ruoan sisällön, kun olin itse sen jauhanut lihamyllyn läpi.

Kauan kaipaamani lihamylly on viimein täällä! Noudin sen eilen veljeltäni, joka oli tehnyt löydön kirpputorilta. Mylly oli suhteellisen epäsiisti, joten sen käyttöön vihkiminen alkoi perusteellisella puhdistuksella. Ensin asetin sen osissa lavuaarin pohjalle ja kaadoin altaaseen vedenkeittimessä kiehuvaksi kuumennettua vettä juoksuttamalla sitä myllyn läpi. Lisäsin mukaan soodaa ja jätin myllyn likoamaan tunniksi. Tämän jälkeen hankasin osia karhunkielellä, ja kun etenkään lukitusrenkaan jengoissa oleva tumma lika ei ottanut lähteäkseen, raaputin sen puhtaaksi veitsen kärjellä. Lisää pesuainetta ja karhunkieltä, sitten osat suureen kattilaan kiehumaan soodan kanssa muutamaksi minuutiksi ja lopuksi vielä kierreosien voiteleminen ruokaöljyllä. Et voilà! Tätä löytöä tulen hyödyntämään vielä monessa yhteydessä.

Suuren innostuksen saattelemana ja uuden keittiöhyödykkeeni rohkaisemana päätin tarttua härkää sarvista ja viimein valmistaa kotitekoisen maksalaatikon alusta alkaen. Ateria jännitti sen verran, että hyödynsin melko suoraan Kodin kuvalehdessä keväällä(?) ollutta reseptiä. Lisäsin toki sipulin määrää ja heitin mukaan muutaman valkosipulin kynnen, sillä eihän mikään ruoka voi olla parhaimmillaan ellei joukossa ole vähän valkosipulin tuomaa pikanttia aromia. Maksa sisältää runsaasti etenkin A-vitamiinia, mutta myös B- ja C-vitamiinia sekä rautaa. Liiallista maksan käyttöä tulee kuitenkin varoa, sillä A-vitamiinin yliannostus on yhtä haitallista kuin sen vajekin. Helppojen kotiruokien klassikkojen, kuten makaronilaatikon, rinnalla maksalaatikko tosiaan ansaitsee paikkansa ja sietäisi tulla meidänkin taloudessamme useammin pöytään näin oman käden kautta.

Kotitekoinen maksalaatikko:

3 dl esikypsytettyjä ohrasuurimoita

1 1/4 dl vettä

1 tl suolaa

3 sipulia

3 valkosipulin kynttä

öljyä

5 dl täysmaitoa

1 kananmuna

400–500 g jauhettua naudan maksaa

2 tl kuivattua meiramia

1 dl rusinoita

1/4 dl siirappia

1 tl suolaa

2 tl mustapippuria

Pinnalle:

1/4 dl siirappia

1/4 dl vettä

Keitä ohrasuurimoita suolalla maustetussa vedessä 35 minuuttia. Valuta ohra ja lisää joukkoon maito. Jos olet ostanut maksaa palana, jauha se lihamyllyllä. Kuullota sipulit pannulla pienessä määrässä öljyä, purista joukkoon valkosipuli. Lisää ohra-maitoseokseen muiden ainesten kanssa. Kaada seos 2 l vetoiseen paistovuokaan tai kahteen pienempään. Ohenna siirappi vedellä ja valuta kauttaaltaan maksalaatikon päälle. Paista 175-asteisessa uunissa 1h 20 minuuttia. Tarjoile puolukkasurvoksen ja salaatin kera.

Maksalaatikko olikin yllättävän vaivaton valmistaa. Oman eksotiikkansa toi miltei puolen kilon painoinen maksan pala, joka tällaiselle einesten etäännyttämälle tallaajalle oli jännä kokemus: pehmeä ja kylmä ulkoa päin, leikattaessa yllättävän tiivis ja sitkas. Myllyn läpi kulkiessaan puolestaan maksan runsas nestepitoisuus kävi hyvin ilmi. Tuoksu ei ole mikään miellyttävin ja kauhulla odotin millaisen tekeleen saan uunista ulos. Mutta lopputulos oli varsin onnistunut, sehän näytti ja maistui ihan maksalaatikolta! Pienen pettymyksen koin huomatessani, että kaupan maksalaatikko maistuu itse asiassa aika lailla samalta, joten paljon pohtimani kotitekoisen maksalaatikon paremmuus ei nyt osoittautunutkaan täysin todeksi. Toki, säilöntäaineet jäivät tällä tavalla uupumaan ja pääsin tekemään laatikosta sipulisempaa, mutta olin jotenkin odottanut sen olevan enemmän... erilaista. Tällainen pieni pettymys on ihan kestettävissä, olihan ateria kuitenkin tuttu ja turvallinen, vieläpä herkullinen.

MARGINAALISSA:

Maksalaatikko on erinomainen esimerkki siitä, miten erilaisen kokemuksen ruoasta saa kun sen valmistaa alusta alkaen itse. Myönnän hieman nolostuen, että maksa ei ollut minulle mikään järin miellyttävä kokemus. Jopa syödessäni ruokaa ajattelin, mitä itse asiassa syön ja millainen maksan koostumus ja tuoksu olivat raakana. Ei sillä, että maksassa olisi mitään vikaa ruoka-aineena. Tiedostin kuitenkin aivan erilailla ruoan sisällön, kun olin itse sen jauhanut lihamyllyn läpi. Kuinka helposti valmiina tarjoillun ruoan myötä ohitammekaan muuta mitä päivien mittaan syömme; jotain mikä on ravintoarvoltaan tai muilta aspekteiltaan täysin eri luokassa kuin maksa. Ihan mielenkiintoinen ajatus. Ja kenties hieman epämiellyttävä.

Mustia sieniä piiraassa

"Erilaiset maut eivät sekoitu yhdeksi mössöksi vaan joka puraisulla löytyy erilaisia vivahteita. 

Pienen lomareissun jälkeen on mukava palata kotiin ja alkaa taas ideoimaan pikkupurtavia. Vailla kulinaristisia elämyksiä en toki lomallakaan ollut, vaan pääsin esimerkiksi maistelemaan pohjoissuomalaisen emännän taivaallisia kaalikääryleitä, joihin hän oli sekoittanut hirven, poron sekä naudan lihaa keskenään: olipa nimittäin aivan eri maata kuin itse tekemäni! Kävimme yhdessä kuokkimassa maasta perunoita ja ihastelin, kuinka näppärästi hän punotussa tuohivasussaan ravisteli ensin perunoista mullat ja sitten pesi perunat pyörittelemällä niitä kepakolla suihkuttaessaan vasuun vettä puutarhaletkusta. Ja kuinka suussa sulavia vasta nostetut perunat ovatkaan voista ja sipulista valmistetun kastikkeen kera! Kesäisiä makuja tulee ikävä, mutta syksyn myötä tulee varmasti lisää maukkaita yrityksiä ja kokeiluja. Yksi niistä tässä.

Tänään käytin kaapin perältä viime syksynä kuivattamiani mustia torvisieniä ja valmistin piiraan. Resepti on mukautettu parin vuoden takaisesta Kodin kuvalehden reseptistä. Ensimmäisen kerran olen täysin tyytyväinen loihtimaani sienipiiraaseen, aikaisemmista yrityksistäni on aina uupunut jotain. Tämä piiras on omiin makuhermoihini sovitettuna täydellinen. Suosittelen kokeilemista.

Sienipiiras kuivatuista mustatorvisienistä:

Taikina:

150 g margariinia

3/4 dl spelttihiutaleita

3 3/4 dl ohrajauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl Emmental-juustoraastetta

1/2 dl vettä

Täyte:

4 dl kuivattuja mustatorvisieniä

100 g pekonia

2 sipulia

3 valkosipulin kynttä

1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja

1 tl mustapippuria

1 tl suolaa

kuivattua tai tuoretta persiljaa

1 dl Emmental-juustoraastetta

Munamaito:

3 dl ruokakermaa tai maitoa

3 munaa

Laita kuivatut mustatorvisienet likoamaan runsaaseen määrään vettä vähintään puoleksi tunniksi. Valmistele täytteet pienimällä pekoni, sipulit ja aurinkokuivattu tomaatti. Nypi taikinan ainekset sekaisin ja painele 30 cm halkaisijaltaan olevan piirasvuoan pohjalle: rasvaisen taikinan vuoksi vuokaa ei tarvitse voidella. Esipaista piiraspohjaa 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Kuullota sillä välin liotetut sienet, pekoni ja sipuli pannulla. Lisää joukkoon lopuksi puristettu valkosipuli, tomaatit, suola, mustapippuri sekä persilja. Kääntele sekaisin ja levitä piiraspohjalle. Ripottele päälle juustoraaste. Sekoita vielä keskenään munamaidon ainekset ja kaada seos tasaisesti piiraalle. Kypsennä uunin keskitasolla noin 30 minuuttia. Tarjoile raikkaan salaatin kera.

Piiraan valmistaminen on helppoa ja suhteellisen nopeaa. Rauhallisesti puuhaillessani käytin valmistamiseen vajaan tunnin ja paistamiseen mainitun puoli tuntia. Pekoni ja aurinkokuivattu tomaatti tuovat piirakkaan mukavasti makua, joka korostaa sieniä. Ne ovat kuin pieniä suolaisia sattumia piirakassa: erilaiset maut eivät sekoitu yhdeksi mössöksi vaan joka puraisulla löytyy erilaisia vivahteita. Pohjan ohra ja speltti tekivät siitä rouhean ja hampaissa tuntuvan, mikä sopii metsäiseen piirakkaan kuin nenä päähän. Mustat torvisienet tuovat piiraaseen metsäistä ja riistaista makua, mutta niiden sijasta sopii varmaan etenkin suppilovahverot, miksei kantarellitkin. Ja kasvislinjalla olevat voivat hyvin jättää pekonin piiraasta pois ja korvata esimerkiksi hieman suuremmalla määrällä aurinkokuivattuja tomaatteja!

MARGINAALISSA:

Sinänsä resepti ei ainestensa puolesta ole täysin perinteinen, onhan aurinkokuivattu tomaatti suomalaisessa ruokakulttuurissa melko uusi tuttavuus eivätkä vahvat juustotkaan lie kovin yleisiä olleet esimerkiksi vielä vuosisadan alussa. Ehkäpä kuitenkin joustan perinteiden seuraamisessa tämän verran. Toisaalta, eikö käsitys perinteisestä riipu paljolti myös siitä, miltä kantilta sitä tarkastellaan? Vanhoja perinteikkäitä suomalaisia ruokia voi valmistaa joko tarkkaan niiden alkuperäisiä reseptejä noudattaen (ja mikä on sitten se ”alkuperäinen”?) tai vaihtoehtoisesti tuomalla ruokalajeihin uusia sivujuonteita esimerkiksi mausteita tai erillisiä aineksia vaihdellen. Elämämme osana omaa kulttuuriamme on toisaalta juuri aikaisemman toistamista ja perinteiden siirtämistä eteenpäin, toisaalta perinteiden uudistamista ja muokkaamista, mikä puolestaan vie kulttuuria eteenpäin ja kehittää sitä. Tarkoituksemme ei ole junnata paikoillaan ruokakulttuurimmekaan puolesta, mutta toivoisin että nykyaikaiset maailmankansalaiset muistaisivat myös arvostaa sitä, mistä tulevat ja näin ylläpitäisivät muista kulttuureista erillistä ruokakulttuurimme ulottuvuutta. Se on yksi suuri osa omaa kansallista historiaamme ja paikkaamme ajallisessa ulottuvuudessa.

Pikkupullia rahkalla ja voisilmällä – Quark Filled and Butter-eyed Buns

"Emmekö me kaikki ole juuri sen sokerisen sydämen perässä?

Aamu alkoi ihanalla leipomishetkellä, kun valmistin vieraita varten kahvipullaa. Halusin tehdä pienen taikinan, josta vieläpä kahta erilaista pullaa ja niinpä tein viiden desin taikinasta sekä rahka- että voisilmäpullia. Pullista tuli suussa sulavia ja taivaallisen pehmeitä. Kokeilin leivontaan ensimmäistä kertaa jälkinostatusta, ja vastedes tulen pullani leipomaan tällä menetelmällä. En siis nostata taikinaa ennen itse leipomisvaihetta, vaan annan sen vain hieman levähtää. Täten taikina on paljon helpommin hallittavissa leipomisvaiheessa. Samaten pyöräytin pullat ensimmäistä kertaa kämmeneni ja työtason välissä, ja kas: pari pyöräytystä, ja täydellisen pyöreä pieni pulla oli valmis. Nuorempana veivasin pikkupullia kädet maitohapoilla suuremman taikinan kanssa: taikina oli noussutta ja vaikeampi hallita, ja pullista tuli epätasaisia ja ryppyisiä. Pyh moisille! Kokeile vaikka.

Rahkapulla ja voisilmäpulla (12 ja 12 kpl):

Taikina:

5 dl maitoa

75 g hiivaa

2 dl sokeria

1 tl suolaa

3 rkl kardemummaa

2 kananmunaa

200 g rasvaa

n. 19 dl vehnäjauhoja

Rahkatäyte:

4 dl maitorahkaa

3/4 dl sokeria

2 tl vanilliinisokeria

2 rkl sitruunamehua

2 kananmunaa
rusinoita

Voisilmätäyte:

75  g rasvaa

2 1/2 dl sokeria

Pinnalle:

kananmunaa

(raesokeria)

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva, sokeri, suola, kardemumma ja kananmunat. Lisää vähitellen jauhoja sekoittaen taikinaa aluksi vispilällä saadaksesi siihen runsaasti ilmaa. Siirry käsin vaivaamiseen taikinan paksutessa. Lisää alustuksen loppuvaiheessa rasva. Alusta taikina pehmeäksi, siten että se alkaa irtoilla kädestä ja astian reunoista. Lisää lopuksi ripaus jauhoja kuivikkeeksi ja sekoita kevyesti taikinaan käännellen. Kumoa taikina työtasolle ilman jauhotusta ja anna levätä 5–10 minuuttia. Valmista sillä välin täytteet: sekoita rahkapullaa varten maitorahka, munat, sokerit sekä rusinat. Voisilmäpullaa varten sekoita sokeri ja rasva. Jätä rahka jääkaappiin tekeytymään. Voisilmätäytteen voit jättää huoneenlämpöön, jotta se on helpompi lisätä pullaan.

Leikkaa taikinasta lohkoja ja pyöräytä jauhottomalla työtasolla kevyesti säikeeksi. Leikkaa säikeestä sopivan kokoisia palasia. Muodosta kämmenestäsi kupera ja pyöräytä taikina työtasoa vasten pyöreäksi pullaksi. Lado pullat leivinpaperin päälle uunipellille harvakseltaan. Anna kohota liinan alla 30–40 minuuttia, kunnes pullat ovat kohonneet lähes kaksinkertaisiksi. Painele sitten rahkapullia varten pullan keskelle juomalasin pohjalla painauma. Pullan tulisi olla kohonnut sen verran, että reunoissa on riittävästi voimaa jäädä pystyyn. Lisää pullaan rahkatäyte. Voisilmäpullia varten painele sormillasi pullan keskelle suurehko kolo, johon lisäät sokerivoin. Voitele pullat kananmunalla ja halutessasi ripottele voisilmäpullan päälle raesokeria. Paista pullia 225-asteisessa uunissa n. 10 minuuttia.

Parannettavaakin tässä setissä olisi. Vaikka suunnittelin laittavani pullat pellille harvakseltaan, oli 3x4 pullaa aivan liian tiuhassa. Olisin voinut  hyvin jakaa osan pullista vielä kolmannelle pellille, vaikka rahka- ja voisilmäpullia kumpaakin, onhan paistoaika sama. Nyt pullat nousivat uunissa toisiinsa kiinni, eikä jälki ollut yhtä sievää kuin olisin toivonut. Vähensin myös kirjoittamaani reseptiin voisilmä- sekä rahkatäytteen ainesten määrää: tein itse täytteet viidelle desille rahkaa ja 100 grammalle rasvaa. Koska rahkatäytettä olisi jäänyt kulhon pohjalle vain pullallisen verran, päätin lapata pellillä olleet 12 pullaa piri pintaan. Tämä ei ollut hyvä päätös, sillä nyt paistettaessa täyte kohosi kolostaan eikä pullista tullut riittävän siistejä. Maun puolesta valinta tosin oli ihan hyväkin – leipuri voi itse päättää, kumman kantin kannalta on valmis tekemään uhrauksia toisen hyväksi. Voisilmässä puolestaan ajattelin jo valmiiksi, että pullasta kuuluu valua täytettä pitkin kylkeä (sillä emmekö me kaikki ole juuri sen sokerisen sydämen perässä), mutta silti innostuin hieman liikaa ja rasvainen sokeritäyte valui laakealle alueelle myös uunipellille. Siispä! Malttia täyttämiseen. Ja kahvit kiehumaan!

*  *  *

My morning started with a lovely baking session as I prepared buns for my guests. I wanted to make a small dough for half a litre (2 cups) of milk and use it for two types of buns; quark filled and butter-eyed buns. They turned out heavenly soft. For the first time I tried out what happens if I let the dough rise after rolling into buns: normally it is advised to leaven it until doubled before rolling into buns. The dough is easier to control when only letting it rest a few minutes before rolling. I also tried, for the first time, to roll the buns simply between my hand and the table. And what do you know! A couple of spins and a perfectly shaped bun formed easier than ever! When I was younger, I used to roll the leavened dough between my hands and they always got wrinkly an uneven. I suggest you try this style.

Quark Filled and Butter-eyed Buns (24 pieces):

Dough:

5 dl (2 cups) milk

75 g (2 2/3 oz) baking yeast

2 dl (3/4 cup) sugar

1 tsp. salt

2 tbsp. cardamom

2 eggs

200 g (6 oz) butter 

approximately 19 dl (8 cups) plain flour

Quark Filling:

4 dl (1 3/4 cups) quark

3/4 dl (1/3 cup) sugar

2 tsp. vanilla sugar

2 tbsp. lemon juice

2 eggs

raisins

Butter Filling:

75 g (2 2/3 oz) butter

2 1/2 dl (1 cup) sugar

On top:

1 egg

(pearl sugar)

Heat up milk into body temperature (37 C / 98,6 F) and pour into a large container. Whisk yeast, sugar, salt, cardamom and the eggs into the milk. In small portions, blend in carefully the plain flour. As the dough gets thicker, prime it with your hands. When the dough starts to be almost done, add soft butter. Blend in flour until the dough starts to break away from your hands but is still soft. Finally, add a pinch of flour on top as a dehydrant and turn around a couple times. Place the dough on a clean working top and let rest for 5–10 minutes. Don’t use more flour. Meanwhile, prepare the fillings: for quark filled buns mix together the quark, sugar, lemon juice, eggs and raisins. Put the filling in the fridge. For butter-eyed buns, mix together room temperature butter and sugar and leave the filling in room temperature so it’ll stay soft.

Cut the dough into smaller pieces and roll into loose braids. Cut the braids into smaller pieces. Form your hand into a gibbous shape as in the picture above and roll the piece of dough between your hand and the tabletop into a round bun. Place the buns sparsely on an oven tray and let rise covered with a cloth for 30–40 minutes until doubled. For quark filled buns, press a dip in the middle of the bun using a small glass. If leavened enough, the dough should be strong enough to have high edges around the dip. Add a couple of tablespoons of quark filling into the dip. For butter-eyed buns, press a large (-ish) dip into the middle of the buns using your fingers. Add the filling into the dip. Butter the buns with egg and, if you like sprinkle some pearl sugar on top of the butter-eyed buns. Bake for about 10 minutes in 225 C / 435 F.

There are a couple of improvements I could have made today. Even though I planned to place the buns very sparsely on the oven tray, placing 3x4 buns per tray was too tight. When baking, the buns stuck together and weren’t as pretty as they could have been. I also altered the recipe a bit by reducing the amount of ingredients for the fillings: I prepared the fillings with five decilitres (2 cups) of quark and 100 grams (3 1/2 oz) of butter. Since there was a lot of a filling, I stuffed the buns completely full and they ended up over-flooding. Well, luckily this wasn’t a problem that would have affected the taste. But I suggest being moderate with the amount of the filling. And I recommend a nice cup of coffee to go with the buns.

Pellillinen leipää

"Mihin jää kokonaisvaltainen olemassaolomme, jossa itse harkitsemme, tiedostamme, kysymme ja aistimme, olemme vastuussa? 

Viikonlopun inventaarioiskun jälkeen päätin karsia kuiva-ainekaappia vajaammaksi hyödyntämällä erilaisia jauhoja ja hiutaleita. Tulokseksi tuli pellillinen rouheaa leipää, kenties hieman liiankin rouheaa: mukautin reseptiä vanhasta Kodin kuvalehden numerosta, jossa käytettiin 9 dl yhtä jauhoa (joko ohra-, vehnä- tai hiivaleipäjauhoa). Valitsemani tuhdimpi versio oli pullollaan kuidukkaita aineksia, jolloin minun olisi kannattanut tuon käyttämäni 9 desilitran sijaan laittaa vähemmän jauhoja. Korjasin asian reseptiin kirjaamalla siihen 8 dl edestä jauhoja: taikinan rakennetta kannattaakin tunnustella alustusvaiheessa, ja sovittaa jauhojen määrää siten, ettei siitä tule liian kovaa. Ruisjauhoja käytin leipään 2 dl, mutta osa siitä on korvattu reseptiin nyt vehnäjauhoilla, jotka tuovat taikinaan paremmin sitkoa ja pehmeyttä. 

Spelttinen peltileipä:

5 dl vettä tai maitoa

25 g hiivaa

1 rkl siirappia

1 tl suolaa

3 rkl öljyä

5 valkosipulin kynttä

1 1/2 dl kaurahiutaleita

1 1/2 dl spelttihiutaleita

3 dl vehnäjauhoja

1 dl ruisjauhoja

4 dl ohrajauhoja

Pinnalle:

öljyä tai kananmunaa

auringonkukansiemeniä

kurpitsansiemeniä

Lisää hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen ja sekoita joukkoon siirappi, suola ja öljy. Purista valkosipulin kynnet taikinaan ja lisää jauhot vähitellen sekoittaen. Älä kuitenkaan vaivaa taikinaa, vaan sekoita se tasaiseksi. Taputtele uunipellille leivinpaperin päälle jauhoja apunasi käyttäen. Anna kohota liinan alla 30 minuuttia. Voitele leivän pinta öljyllä tai kananmunalla ja ripottele pinnalle siemeniä. Paista 225-asteisessa uunissa 15–20 min.

Käyttämäni kolme valkosipulinkynttä eivät maistuneet paistetussa leivässä laisinkaan. Olisihan se pitänyt muistaa, samaa olen päivitellyt aikaisemminkin: valkosipuli salaperäisesti katoaa leivän makuun, vaikka alustusvaiheessa se tuoksuu taikinassa erittäin voimakkaasti. Sopivan määrän löytää itse kokeilemalla. Jotkut tosin saattavat haluta jättää valkosipulin leivästään tyystin pois, mutta suosittelen kyllä lämpimästi sen kokeilemista. Muutenkin erilaisten mausteiden hyödyntäminen leivässä voisi olla kiinnostavaa.

MARGINAALISSA:

(Varoitus: sisältää keittiöfilosofiaa ja vapaata ajatuksen juoksua)

Eilen silmiini osui lehteä lukiessa ajatus vastuuseen kasvamisesta ja sen vaikeudesta, jos kaikki annetaan valmiina. Se jäi mietityttämään koko illaksi. Ihmiselle on luonnollista tavoitella vähää vaivan näköä ja sen kautta esimerkiksi pienempää energiankulutusta. Laajennamme toimintakykyämme erilaisin ulkoisin välinein, jotka vaikuttavat liikkumiseemme, kommunikointiimme, jopa muistiimme. Mutta samalla kun lajikehityksen näkökulmasta luonnollisella tavalla pyrimme vähentämään rasitustamme, olemme kenties ainoana lajina myös onnistuneet luomaan epäluonnollisen tilan, jossa etäännytämme itseämme siitä, mitä olemme suhteessa ympäristöömme. Olemmeko muodostaneet yhteiskunnan, jossa tulevat polvet yhä enenevissä määrin saavat käytännön elämänsä valmiina, jossa jopa heidän omat tarpeensa ovat valmiiksi saneltuja? Missä silloin on vastuu tai ylipäätään oman toiminnan tiedostaminen ja kokonaisuuden hahmottaminen: mitä minä olen suhteessa siihen, missä ja milloin olen? Mitä meille sitten tarjotaan valmiina? Esimerkiksi kulutuksemme, ihailumme ja mielenkiintomme kohteet sekä ruokamme. Tämän valmiiksi pureksitun elämämme läpi voimme liukua nyt päätämme vaivaamatta ja todellista maailmaa tiedostamatta. Mihin jää kokonaisvaltainen olemassaolomme, jossa itse harkitsemme, tiedostamme, kysymme ja aistimme, olemme vastuussa? Kammoan ajatusta olla yksi näistä ”Kahdeksasta neljään -ihmisistä”, jotka ovat valmiita käyttämään koko vaivannäön kiintiönsä uraansa, mutteivät  paljoa mitään siihen elämään, mitä kuuluisi olla työn ulkopuolella. Ajatusta voisi laajentaa moneen suuntaan. Eikö juuri ruoan itse valmistaminen ja sen kokeminen monikanavaisesti (aistillisesti, sosiaalisesti, kulttuurillisesti) ole yksi pieni askel omaan elämäänsä panostamiseen, jolla voi olla lastemmekin kannalta suuri merkitys, niin heidän saamansa mallin kuin myös kokemustensa kautta? Kaikki vaikuttaa kaikkeen, joten sanoessasi ”Ei sillä ole väliä” voit olla jonkin tärkeän asian taitekohdassa. Eineshyllyn edessä seisoessasi saattaakin seuraavan kerran olla paikallaan pohtia, millaisen kanaruukkua suuremman valinnan edessä olet.

Syksyinen pannukakku – Oven Pancake with Orange

Viilenevien säiden kunniaksi päätin tänään leipoa perinteikkään suomalaisen pannukakun pienellä twistillä. Tällaisia tuttuja leivonnaisia on hauska muokata hieman erilaisiksi lisäämällä aineksiin esimerkiksi kirpeitä hedelmiä tai syksyn satoa omenapuista marjapensaisiin. Sitrushedelmien ystävänä päädyin kaupassa valitsemaan ainekseksi appelsiiniin, ja pannukakusta tulikin veikeän hedelmäinen ja raikas.

Sitruksinen pannukakku:

2 appelsiinin raastettu kuori

2 appelsiinin hedelmäliha

3–4 kananmunaa

8 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
2 rkl ruokaöljyä

ripaus suolaa

sokeria

sitruunamehua

Pese appelsiinit huolellisesti ja raasta niistä kuori kulhoon. Leikkaa appelsiineista kuoret ja paloittele pieneksi. Ripottele appelsiininpalaset harvakseltaan syvälle uunipellille leivinpaperin päälle. Sekoita taikinan muut ainekset keskenään ja anna turvota n. 15 minuuttia. Kaada sitten pannukakkutaikina pellille ja paista 225-asteisessa uunissa 20–30 minuuttia. Tarjoa esimerkiksi kermavaahdon ja sokeroitujen vadelmien kera. Ripottele päälle kanelia, joka korostaa appelsiinin makua.

*  *  *

To celebrate the beautiful weather that is getting colder and colder as we speak, I decided to bake a traditional oven-baked pancake with a little twist. It’s fun to shape good old delicacies into different ones by adding, for instance, sour fruits into them or by using crops from apple trees and berry bushes. I love citruses, so I ended up picking up a few oranges from the store. It gave the pancake a nice, fruity and fresh flavour.

Oven Pancake with Orange:

2 oranges with grated skins

3–4 eggs

8 dl (3 1/2 cups) milk

4 dl (1 3/4 cups) plain flour

2 tbsp. cooking oil

hint of salt

sugar

lemon juice

Wash the oranges carefully and grate their skin into a bowl. Peel the oranges and cut them into small pieces. Sprinkle the pieces sparsely onto a large oven tray covered with baking paper. Mix together the other ingredients and let puff up for about 15 minutes. Then, pour the batter onto the oven tray and bake for 20–30 minutes in 225 C /440 F. Serve with whipped cream and sugar coated raspberries, for instance.

Rautainen nokkoskeitto ja aamiaispirtelö – Iron Rich Nettle Soup and Breakfast Smoothie

"Veden mukana huuhtoutui varmasti monta viatonta kaveria ja tiedän ensi elämässäni syntyväni nuppineulan päätä pienemmäksi.

Olen jo kauan aikaa haikaillut viljelemättömien luonnonkasvien hyödyntämisestä ruoanlaitossa. Pari päivää sitten otin ensimmäisen askeleen kohti tätä kiehtovaa maailmaa, kun poljin töiden jälkeen sivummalle autotiestä ja hyppäsin nokkospuskan keskelle napsimaan saksilla niiden latvustoja. Lapsuudessani nokkoskeitto oli varsin tuttu ruoka, mutta en ole kertaakaan sitä itse valmistanut. Ja mitä muita ihanuuksia nokkosista voikaan saada aikaan!

Vaikkei päivä ollutkaan lämmin, oli talvisormikkaat kädessä toimiminen vähän hassun tuntuista. Ja poltti joku nokkosen mokoma hansikkaan läpikin! (Kuulin, ettei ohuistakaan vinyylihansikkaista periaatteessa pitäisi polttiaiskarvojen päästä läpi.) Innostuin entistä enemmän huomatessani nokkospusikon vieressä kasvavan vadelman, ja lopulta kotiin matkasi pussillinen nokkosen varsia ja pussin pohjallinen vadelmia. Mukana matkasi tosin myös kolme kotiloa (toivottavasti ei enempää, sillä vain ne löysin), pari kirvaa ja ludetta (yöh) ja vähän pienempiäkin öttiäisiä. Tämänkin vuoksi on oleellista huuhdella nokkoset huolella. Vähän isommat kaverit toki vapautin takaisin luontoon, mutta veden mukana huuhtoutui varmasti monta viatonta kaveria ja tiedän ensi elämässäni syntyväni nuppineulan päätä pienemmäksi.

Itsessään keiton kypsennysaika on lyhyt, mutta aikaa kuluu nokkosen lehtien karsimisessa varsistaan. Tähän on tosissaan hyvä varata tehtävään sopivat hansikkaat, sillä peukalon päähän jäi parin polton jälkeen seuraavaan päivään riittänyt puutunut tunne. Leikkasin aluksi lehtiä saksilla irti, mutta lopulta hermostuin hitaaseen työhön ja nypin ne käsin. Koska näin mukaan tuli myös lehtien ohuehkot varsiosat, päätin käyttää keitossa sauvasekoitinta kypsennyksen loppuvaiheessa, mikä toimikin hyvin: huoleni keiton liiasta soseutumisesta oli turha, ja nokkosesta jäi sopiva tuntuma hampaisiin. 

Rautainen nokkoskeitto (4 annosta):

10 dl tuoreita nokkosen lehtiä

vettä

2 rkl voita

1 sipuli

3 rkl vehnäjauhoja

2 dl ruokakermaa

10 dl maitoa

1 valkosipulin kynsi

1 tl suolaa

1 tl valkopippuria

Leikkaa tai nypi nokkosen lehdet varsistaan ja huuhtele ne huolellisesti. Kiehauta kattilassa vettä ja lisää nokkosen lehdet muutamaksi minuutiksi. Valuta ryöpätyt lehdet siivilässä. Pilko sipuli ja kuullota se kattilan pohjalla voissa. Lisää päälle vehnäjauhot ja kypsennä hetki sekoitellen. Lisää sitten rauhallisesti ruokakerma ja lopuksi maito. Anna kiehahtaa jatkuvasti sekoitellen. Lisää nokkoset (joko silputtuna tai sellaisenaan, jolloin voit lopuksi pieniä ne sauvasekoittimella) sekä mausteet. Kypsennä vielä 5-10 minuuttia. Tarjoa keitettyjen kananmunien sekä esimerkiksi kauraisten ohrarieskojen kanssa.

Pienen iltaväsymyksen aiheuttaman sählingin jälkeen keiton valmistaminen sujui hyvin ja siitä tuli varsin maukasta! Ajattelin jopa käydä keräämässä nokkosta pakkaseen vastaisuuden varalle, jolloin myös keiton alkuvalmistelut helpottuisivat huomattavasti. Joissain lähteissä sanotaan, ettei nokkosta tarvitse pinaatin tavoin ryöpätä, mutta ryöppäsin ne nyt kuitenkin, vaikken ole puolestaan samaa tajunnut tehdä pinaatille (no jaa, olen ehkä kaksi kertaa käyttänyt tuoretta pinaattia). Nokkosen käytössä erinomainen vaihtoehto on kuivattaa ja lisätä sitä mm. juuri keittoon jauheena. Isäni on kuivattanut nokkosta vuosikausia ja saan sitä kotona käydessäni mukaani. Kuivattu nokkonen on helpon käytettävyytensä ansiosta loistava vitamiini- ja rautalisä esimerkiksi aamiaiseen: lisään sitä aamiaispirtelööni päivittäin, eivätkä pikkuflunssat vaivaa. Suosittelen ehdottomasti kaikille!

Rautainen aamiaispirtelö (2 annosta):

1 rkl pellavansiemeniä

tilkka vettä

1 rkl jauhettua kuivattua nokkosta

2–3 dl piimää tai maustamatonta jogurttia

1 dl rahkaa

1 banaani
1 dl marjoja

(sokeria)

Laita pellavansiemenet likoamaan vähintään 15 minuutiksi tilkkaan vettä sauvasekoittimelle sopivaan astiaan. Lisää muut ainekset ja soseuta. Makeuta tarvittaessa sokerilla.

*  *  *

For a long time now I’ve been interested in using wild herbs in cooking. A few days ago I took the first step towards this intriguing world, as I cycled off my everyday work route away from the driveway and jumped straight into a bush of nettles to cut off their canopies. When I was a child nettle soup was a very common food in our family, but I have never prepared it myself. And boy oh boy, you can make all kind of stuff from nettles!

Even though it wasn’t a warm day, working with thick gloves felt a bit funny. And a nettle did sting me even though the gloves were on! (I heard, that if you use even thin vinyl gloves, nettles shouldn’t sting through, so next time I’ll try them out) I got even more excited when I found out there was a raspberry bush right next to the nettles. So there I was, bustling in the bushes for over an hour next to the other small creatures; aphids, forest bugs (yuck), bees, snails and many others that I didn’t recognize. The bees were buzzing around the raspberries eating them avariciously, and they were not happy to get company. I managed without much conflict, though, and got home with a bagful of nettles and a small amount of raspberries. Along with the nettles also travelled three snails (I hope not more, as they were the only ones I found), a couple of aphids and forest bugs and some smaller creepy-crawlies, too. This is why nettles should be rinsed carefully. I released the bigger bugs back into the nature, but I’m sure I rinsed many innocent souls into the drain and will therefore be born smaller than a pin in my next life.

The time it takes to cook nettle soup is short, but it takes some effort to cut off the leaves from the stems. And do reserve some good gloves for the task; after being stung a few times more I had the numb feeling on my thumb until the next day. At first I cut off the leaves with scissors, but got bored with the slow technique and started to pick the leaves off. This way also the stems of the leaves got into the soup, so I decided to use a blender bar after cooking the soup. It worked well; I was worried the soup would get mashed too much, but there still was a nice texture to it.

Nettle Soup (4 portions):

10 dl (2 pt) fresh nettle leaves

water

2 tbsp. butter

1 onion

3 tbsp. plain flour

2 dl (1/3 pt) half and half / single cream

10 dl (2 pt) milk

1 clove of garlic

1 tsp. salt

1 tsp. white pepper

Cut or pick off the nettle leaves from the stems. Rinse the leaves carefully. Cook a small amount of water in a kettle and add in the nettle leaves for a couple of minutes. Drain the parboiled leaves. Cut the onion and sweat it in butter on the bottom of the kettle. Add plain flour and cook while stirring for a while. Then add half and half, gradually mixing it to the thickener. Finally, add the milk. Bring the soup to a boil while stirring. Add in the nettle leaves either chopped or whole, if you want to use a blender bar. Add seasonings. Cook for 5–10 more minutes. Serve the soup with hard boiled eggs.

Even though I was a bit tired after a long day at work and hopping over the nettle bushes, after messing around for a while the whole worked out fine and the soup was delicious. I even thought I would go and get some more nettles into the freezer for later use. That way the preparation would get quicker. In some sources it is said that nettles won’t need to be parboiled before use as spinach does, but this time I did cook them quickly in a small amount of water – which I haven’t done with spinach before, actually…. Oh well, I believe I have used fresh spinach something like two times in my whole life. Nettle is the handiest herb ever. You can dry it and use it in the soup like that. My father has dried nettles for years, and I usually get to take it home when visiting him. Dried nettle is effortless and handy, and it makes a good vitamin and iron addition even for a breakfast; I add it to my breakfast smoothie every day and I can’t even remember the last time I had flu. I highly recommend this practise!

Iron Rich Breakfast Smoothie (2 portions):

1 tbsp. linseeds

dash of water

1 tbsp. powdered dry nettle

2–3 dl (1–1 1/4 cup) sour milk / natural yoghurt

1 dl (1/2 cup) quark

1 banana

1/2–1 dl (1/4–1/2 cup) berries

(sugar)

Soak the linseeds for at least 15 minutes in a container suitable for a blender bar. Add the rest of the ingredients and mash into a smoothie. Season with some sugar, if needed.