sunnuntai 5. elokuuta 2012

Oma maa mansikkaa...




"Luonto terävöittää aistit. Tuon kokemuksen haluaisin ideaalitilanteessa tuoda lautaselleni.

Loppukesän mökkimatkan kruunaavat pihapiirin pienet väriläiskät. Vihreän nurmikon kätköistä erottuvat pienet punaiset metsämansikat päätyivät alta aikayksikön talteen ja samoin kävi varvuissaan roikkuville suurille mustikoille. Ennen vanhaan makeat marjat päätyivät mansikka- tai mustikkapöperöksi, jossa oli marjojen ja sokerien lisäksi talkkunajauhoja tuomassa makua. Pöperö saatettiin syödä sellaisenaan tai maidon kera. Itselleni tuttu versio, mustikkamaito, on vielä yksinkertaistetumpi. Ensi kertaa pääsin myös maistelemaan mansikkamaitoa, mutta tämän kokemuksen perusteella taidan ensi kerralla popsia metsämansikat sellaisenaan.


Mustikkamaito:

1 dl mustikoita
1 tl sokeria
2 dl maitoa

Kaada maito kokonaisten tai tilsittyjen mustikoiden päälle. Mausta tarvittaessa sokerilla.





MARGINAALISSA:
Kaupungissa asuvalle maalaiselle on aina jokseenkin suuri kokemus päästä käymään luonnossa. Töiden rytmittämässä arjessa jämähdän helposti kaupunkiin ja koen arjen etenevän raiteillaan päivä toisensa jälkeen sen suurempia tunne-elämyksiä aiheuttamatta. Aika ikään kuin kiitää ohi. Heti kun lasken jalkani pehmeälle sammaleelle tai hiekkatien heinikkoiseen pientareeseen, tunnen olevani minulle omimmissa paikassa. Luonto terävöittää aistit. Se saa koskettamaan puun karheaa kylkeä, haistelemaan metsäsienen aromia, tarkastelemaan valon ja varjon leikkiä, maistelemaan hapanta ketunleipää, kuuntelemaan tuulta, lintuja, tai – hiljaisuutta. Tuon kokemuksen haluaisin ideaalitilanteessa tuoda lautaselleni: kyetä löytämään ruoasta erilaisia rakenteita, aromeja, värejä tai tekstuureja sekä yksittäisiä ominaismakuja. Välillä valmistamastani ruoasta on kuitenkin tullut tasapaksua, harmaata mömmöä, jossa kaikki ylikypsyneet maut sekoittuvat toisiinsa enkä enää erota niitä yksittäisten ainesten tuottamiksi. Siis vähän samalla tavalla kuin tapahtuu einesaterioidenkin kanssa. Ruoanlaitto kaipaa enemmän tarkkaavaisuutta kuin olen tottunut sille antamaan, mutta tähän astisessa projektissani olen huomannut saavani ruoan valmistamisesta paljon iloa ja sellaista mielihyvää, joka on jopa osittain korvannut aikaisemmat makeiden napostelut.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti