"Kun sormet upottaa taikinaan, päästävät perinteet jossain kaukaisuudessa pienen onnellisen huokauksen.
Mikä siinä onkin, että työpäivän jälkeen iskee palava halu upottaa kädet taikinaan, vaikka juuri olen todennut, että se ei kannata? Vaikka lopputulos olikin maistuva, tämä on jälleen yksi niistä vähemmän menestyksekkäistä leipomiskokeiluistani. Tarkoitukseni oli leipoa pieni määrä lämpimäisiä töistä kotiin palaavalle miehelleni. Ajatuksissani kuitenkin mittasin puolen litran taikinaan litran vettä ja havahduttuani kömmähdykseen alustuksen puolivälissä, jouduin lisäilemään muita aineksia kesken taikinan valmistuksen. Onneksi jopa hiivan lisääminen onnistui, vaikka taikinassa oli jo jonkin verran jauhojakin. Sählätessäni laitoin myös uunin liian myöhään lämpenemään ja mieskin ehti kotiin kun tämän äkäisen leipurin käsi oli vielä taikinakulhossa. Ei siis ihan mennyt niin kuin Strömsössä. Koska päädyin tekemään litran taikinan, tässä ohje siihen siten kuin päädyin rieskat valmistamaan.
Kauraiset ohrarieskat (n. 20 pientä rieskaa):
2 dl vettä
100 g
kaurahiutaleita
8 dl vettä
2 tl suolaa
2 rkl siirappia
50 g hiivaa
9 dl ohrajauhoja
6 dl vehnäjauhoja
Mittaa kulhoon 2 dl
vettä ja sekoita siihen kaurahiutaleet. Anna turvota n. 20 minuuttia. Lisää
turvonneeseen kauraan 8 dl hieman käden lämpöä lämpöisempää vettä. Sekoita
joukkoon huolella suola, siirappi sekä hiiva. Lisää lopuksi ohra- ja
hiivaleipäjauhot. Nostele taikinasta kokkareita leivinpaperilla vuoratulle
uunipellille. Tasoita lusikalla tai nuolijalla pyöreiksi rieskoiksi. Nostata ja
paista 250-asteisessa uunissa 10–15 minuuttia. Painele rieskoihin haarukalla
reikiä, kun ne ovat olleet uunissa n. 5 minuuttia. Rieskat ovat parhaimmillaan
lämpiminä voin kera tarjoiltuina.
MARGINAALISSA:
Erilaiset leivät ovat allekirjoittaneen suurta herkkua. Vaikka pidänkin suomalaisten leipomoiden leivänvalmistustaitoja arvossaan ja voisin syödä jälkiuunileipää vuoden ympäri, on itse tehdyssä leivässä sitä jotakin: makua, lämpöä ja tunnelmaa. Kun sormet upottaa taikinaan, päästävät perinteet jossain kaukaisuudessa pienen onnellisen huokauksen. Suomessa on lukematon määrä eri alueille ominaisia perinneleipiä ja mitä ihanampia maukkaita reseptejä. Rieskat ja teeleipätyyliset lämpimäiset ovat nopeita ja helppoja valmistettavia ja ne ovat onneksi myös hyvin anteeksiantavaisia kaltaiselleni sählääjällekin. Teit taikinasta sitten käsin pyöriteltävää tai lusikalla pellille annosteltavaa, vasta uunista tullut rieska luultavasti maistuu aivan yhtä ihanalle. Aikomuksissa onkin pyöräytellä vastaisuudessa erilaisia leipiä, joita voi sitten pistää pakkaseen vastaisen varalle. Leipien osalta suuri tavoitteeni olisi opetella leipomaan kunnollista ruisleipää, mutta tuohon tavoitteeseen pääsyyn taitaa vielä mennä hetki.
Erilaiset leivät ovat allekirjoittaneen suurta herkkua. Vaikka pidänkin suomalaisten leipomoiden leivänvalmistustaitoja arvossaan ja voisin syödä jälkiuunileipää vuoden ympäri, on itse tehdyssä leivässä sitä jotakin: makua, lämpöä ja tunnelmaa. Kun sormet upottaa taikinaan, päästävät perinteet jossain kaukaisuudessa pienen onnellisen huokauksen. Suomessa on lukematon määrä eri alueille ominaisia perinneleipiä ja mitä ihanampia maukkaita reseptejä. Rieskat ja teeleipätyyliset lämpimäiset ovat nopeita ja helppoja valmistettavia ja ne ovat onneksi myös hyvin anteeksiantavaisia kaltaiselleni sählääjällekin. Teit taikinasta sitten käsin pyöriteltävää tai lusikalla pellille annosteltavaa, vasta uunista tullut rieska luultavasti maistuu aivan yhtä ihanalle. Aikomuksissa onkin pyöräytellä vastaisuudessa erilaisia leipiä, joita voi sitten pistää pakkaseen vastaisen varalle. Leipien osalta suuri tavoitteeni olisi opetella leipomaan kunnollista ruisleipää, mutta tuohon tavoitteeseen pääsyyn taitaa vielä mennä hetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti