Maksalaatikon ABC

"Tiedostin aivan erilailla ruoan sisällön, kun olin itse sen jauhanut lihamyllyn läpi.

Kauan kaipaamani lihamylly on viimein täällä! Noudin sen eilen veljeltäni, joka oli tehnyt löydön kirpputorilta. Mylly oli suhteellisen epäsiisti, joten sen käyttöön vihkiminen alkoi perusteellisella puhdistuksella. Ensin asetin sen osissa lavuaarin pohjalle ja kaadoin altaaseen vedenkeittimessä kiehuvaksi kuumennettua vettä juoksuttamalla sitä myllyn läpi. Lisäsin mukaan soodaa ja jätin myllyn likoamaan tunniksi. Tämän jälkeen hankasin osia karhunkielellä, ja kun etenkään lukitusrenkaan jengoissa oleva tumma lika ei ottanut lähteäkseen, raaputin sen puhtaaksi veitsen kärjellä. Lisää pesuainetta ja karhunkieltä, sitten osat suureen kattilaan kiehumaan soodan kanssa muutamaksi minuutiksi ja lopuksi vielä kierreosien voiteleminen ruokaöljyllä. Et voilà! Tätä löytöä tulen hyödyntämään vielä monessa yhteydessä.

Suuren innostuksen saattelemana ja uuden keittiöhyödykkeeni rohkaisemana päätin tarttua härkää sarvista ja viimein valmistaa kotitekoisen maksalaatikon alusta alkaen. Ateria jännitti sen verran, että hyödynsin melko suoraan Kodin kuvalehdessä keväällä(?) ollutta reseptiä. Lisäsin toki sipulin määrää ja heitin mukaan muutaman valkosipulin kynnen, sillä eihän mikään ruoka voi olla parhaimmillaan ellei joukossa ole vähän valkosipulin tuomaa pikanttia aromia. Maksa sisältää runsaasti etenkin A-vitamiinia, mutta myös B- ja C-vitamiinia sekä rautaa. Liiallista maksan käyttöä tulee kuitenkin varoa, sillä A-vitamiinin yliannostus on yhtä haitallista kuin sen vajekin. Helppojen kotiruokien klassikkojen, kuten makaronilaatikon, rinnalla maksalaatikko tosiaan ansaitsee paikkansa ja sietäisi tulla meidänkin taloudessamme useammin pöytään näin oman käden kautta.

Kotitekoinen maksalaatikko:

3 dl esikypsytettyjä ohrasuurimoita

1 1/4 dl vettä

1 tl suolaa

3 sipulia

3 valkosipulin kynttä

öljyä

5 dl täysmaitoa

1 kananmuna

400–500 g jauhettua naudan maksaa

2 tl kuivattua meiramia

1 dl rusinoita

1/4 dl siirappia

1 tl suolaa

2 tl mustapippuria

Pinnalle:

1/4 dl siirappia

1/4 dl vettä

Keitä ohrasuurimoita suolalla maustetussa vedessä 35 minuuttia. Valuta ohra ja lisää joukkoon maito. Jos olet ostanut maksaa palana, jauha se lihamyllyllä. Kuullota sipulit pannulla pienessä määrässä öljyä, purista joukkoon valkosipuli. Lisää ohra-maitoseokseen muiden ainesten kanssa. Kaada seos 2 l vetoiseen paistovuokaan tai kahteen pienempään. Ohenna siirappi vedellä ja valuta kauttaaltaan maksalaatikon päälle. Paista 175-asteisessa uunissa 1h 20 minuuttia. Tarjoile puolukkasurvoksen ja salaatin kera.

Maksalaatikko olikin yllättävän vaivaton valmistaa. Oman eksotiikkansa toi miltei puolen kilon painoinen maksan pala, joka tällaiselle einesten etäännyttämälle tallaajalle oli jännä kokemus: pehmeä ja kylmä ulkoa päin, leikattaessa yllättävän tiivis ja sitkas. Myllyn läpi kulkiessaan puolestaan maksan runsas nestepitoisuus kävi hyvin ilmi. Tuoksu ei ole mikään miellyttävin ja kauhulla odotin millaisen tekeleen saan uunista ulos. Mutta lopputulos oli varsin onnistunut, sehän näytti ja maistui ihan maksalaatikolta! Pienen pettymyksen koin huomatessani, että kaupan maksalaatikko maistuu itse asiassa aika lailla samalta, joten paljon pohtimani kotitekoisen maksalaatikon paremmuus ei nyt osoittautunutkaan täysin todeksi. Toki, säilöntäaineet jäivät tällä tavalla uupumaan ja pääsin tekemään laatikosta sipulisempaa, mutta olin jotenkin odottanut sen olevan enemmän... erilaista. Tällainen pieni pettymys on ihan kestettävissä, olihan ateria kuitenkin tuttu ja turvallinen, vieläpä herkullinen.

MARGINAALISSA:

Maksalaatikko on erinomainen esimerkki siitä, miten erilaisen kokemuksen ruoasta saa kun sen valmistaa alusta alkaen itse. Myönnän hieman nolostuen, että maksa ei ollut minulle mikään järin miellyttävä kokemus. Jopa syödessäni ruokaa ajattelin, mitä itse asiassa syön ja millainen maksan koostumus ja tuoksu olivat raakana. Ei sillä, että maksassa olisi mitään vikaa ruoka-aineena. Tiedostin kuitenkin aivan erilailla ruoan sisällön, kun olin itse sen jauhanut lihamyllyn läpi. Kuinka helposti valmiina tarjoillun ruoan myötä ohitammekaan muuta mitä päivien mittaan syömme; jotain mikä on ravintoarvoltaan tai muilta aspekteiltaan täysin eri luokassa kuin maksa. Ihan mielenkiintoinen ajatus. Ja kenties hieman epämiellyttävä.