Einesten sukupolvi – The Generation of Processed Food

"Milloin luovutimme makuhermomme koko Suomen ruokaperinteen banalisoivien ruokayhtiöiden armoille?

Tervetuloa lukemaan blogiani. Kutsun itseäni kodin hengettäreksi, vaikka se on ehkä enemmänkin mielikuva jonka toivoisin luovani tai tavoite, joka siintää jossain kaukaisuudessa. Todellisuudessa olen jotain täysituhon ja tuhattaiturin väliltä: minusta löytyy molempia piirteitä päivästä tai minuutista riippuen.

Ajatus blogin pitämisestä kehittyi vähitellen siitä syystä, että viime vuosina olen yhä useammin herännyt tilanteeseen, jossa huomaan puuhastelleeni koko päivän niitä näitä jättäen väliin oikean ruoan ja syöden sen sijaan jotain sattumanvaraista täytenaposteltavaa. Usein olen tehnyt päätöksen ryhdistäytyä ja jopa ostanut tarvittavia aineksia jääkaappiin odottamaan kulinaristisia kokeilujani. Siellä ne kiltisti odottavat päivä toisensa jälkeen – ja minä syön synteettisillä aineilla kyllästettyjä makupaloja tai ostan kolmioleivän huikopalaksi. Mikä minua vaivaa? Olen täysin kelvollinen, suhteellisen fiksu ja nuhteeton, 28-vuotias yliopistossa opiskeleva nainen, enkä kykene ravitsemaan itseäni muulla kuin appelsiiniesanssin makuisilla ylimakeilla kekseillä. Missä meni vikaan?

Olen kyllä aina ollut hyvän ruoan ystävä. Isäni on opettanut minulle ruoan laittoa nuorempana ja hän on juurruttanut minuun syvälle ajatuksen siitä, että terveellinen ruoka ei tule kaupan eineshyllyltä vaan laadukkaista perusraaka-aineista ja vähäisestä vaivannäöstä. Useimmiten myös aterian hinta on oiva kilpailuvaltti kerta-annoksena myytäviin eineksiin. Jossain välissä, ehkä elämisen kiireen viedessä, ajauduin kuitenkin joko jättämään ateriat väliin tai ostamaan kaupasta jotain minkä voi nopeasti lämmittää mikrossa. Eikä siinäkään ole mitään pahaa, jos sitä tekee silloin tällöin, mutta herään väistämättä tilanteeseen, jossa tuo käytäntö on enemmän tapa kuin poikkeus. Ja tunnen monta itseni kaltaista ihmistä.

Ihmettelenpä vain: milloin luovutimme makuhermomme koko Suomen ruokaperinteen banalisoivien ruokayhtiöiden armoille? Millaisia makuvivahteita löydät kylmähyllystä poimituista karjalanpiirakoista tai kuivahtaneista letuista? Mitä ihmettä on niissä valmiissa kakkupohjissa, kun niiden sivumaku on niin kummallinen? Miltäköhän maksalaatikko maistuu kotikutoisena? Kuka keksi pakata keittoa säilyketölkkiin, kartonkitetraan, entä niihin omituisiin hallitsemattomalta tuntuviin pussukoihin?

Tästä tilanteesta on vähitellen herännyt halu pureutua paremmin kotiruoan saloihin. Suomalaiseen, hyvään ja edulliseen perusruokaan, sellaiseen, mitä on vuosikymmeniä valmistettu hyvällä menestyksellä arjen pyörityksen ohessa ja jolla on saatu lähetettyä terveitä mukuloita maailmalle. Se ei voi olla niin vaikeaa. Vai voiko?

Silkosta rukiiseen-projektille pitää tietenkin asettaa joitain tavoitteita.

1. Valmista kunnon ateria vähintään kerran viikossa
2. Syö enemmän ja monipuolisemmin kalaa
    (On muitakin lajeja kuin norjalainen kirjolohi)
3. Hyödynnä sesonkituotteita
4. Opettele maustamisen taito
    (Aromivahvenne ei ole mauste)
5. Minimoi ruoan hukka


Onnistumisen kokemuksia ja makuelämyksiä toivotellen,

Kodin hengetär


MARGINAALISSA:

Yksi tärkeä näkökulma aloittamaani projektiin on se, kuinka helppoa on asennoitua valmiiksi nenän eteen tuotuun ruokaan negatiivisesti ja kuinka se asenne on taipuvainen muuttumaan itse tehdyn ruoan myötä. Itse alusta lähtien valmistettu ateria, jonka tunnistaa maukkaaksi ja suhteellisen onnistuneeksi vaikkei se täydellinen vielä olisikaan, todella saa arvostamaan ruokaa erilailla. Itse tehdessään oppii antamaan anteeksi pienet vajavaisuudet ja löytämään annoksesta positiivisia puolia. Tätä myötä myös erilaisiin makuihin totutteleminen on antoisaa kotitekoisten pöperöjen kanssa. Makuvivahteita voi hioa itselleen mieluisammiksi vaihtelemalla esimerkiksi mausteita tai niiden määrää, kokeilemalla erilaisia lisukkeita tai lisäämällä ateriaan kokonaisia ainesosia. Kaltaiseni aloittelijan on kuitenkin kenties hyvä aloittaa kokkauskokeilut helpoista vaihtoehdoista sen sijaan että lähtisi valloittamaan vaikeaa, epäonnistuisi onnettomasti ja tyrmäisi ruoan sen jälkeen ikuisiksi ajoiksi.

*  *  *

Welcome to read my blog. I call myself Genie in the Kitchen (Kodin hengetär), even though it’s more like a mental image I wish I could create, or a goal far away in the future. In reality I’m someone between a multi-master and a disaster waiting to happen.

The idea about writing this blog has grown little by little, as in the recent years I have realized time and time again that I can go through an entire day without eating anything proper, just unhealthy snacks. Many times I have decided to break this nasty habit, and I’ve already bought decent groceries to the fridge to wait for my whopping culinary experiments. Well, the groceries just sit in the fridge day after day, and I keep on eating triangle sandwiches or groceries filled with artificial ingredients. What the heck is wrong with me? I’m completely normal, relatively smart and decent 28-year-old woman studying in university, and I can’t feed myself with other than sickly sweet cookies with a synthetic orange flavour. What went wrong?

I’ve always liked food. My father taught me how to cook and I learned that healthy food does not come from the convenience food shelves in supermarkets, but requires basic natural ingredients and just a little effort. Also the price is a good advantage compared to convenience food that is mostly sold in portions. But somewhere along all the hurries I just slipped and ended up skipping lunch and dinner or just buying something that can easily be heated up in the microwave oven. It wouldn’t be such a bad thing, if I only did it every now and then, but it has become an everyday habit. And I know many people who are just like me.

I’m just asking: when did we trust our sense of taste in the hands of food companies that completely banalize the Finnish food traditions? What sort of nuances can one find in Karelian Pies or Pancakes picked up from cold shelves in the local food store? What on earth is in those ready-made cake bottoms, that makes them taste so weird? And what does homemade liver casserole taste like? Who came up with the idea of packing soup in cans, carton boxes or those peculiar bags?

Because of this situation I now want to learn more about traditional homemade food. You know, Finnish, delicious, inexpensive, basic food that for decades has helped healthy children set off to the world. It cannot be that difficult. Or can it?

Of course there have to be some goals for this project “From Pine Bark to Rye”.

1. Prepare a decent meal at least once a week

2. Eat more, and more variedly, fish (there are other kinds than just Norwegian rainbow trouts)

3. Use seasonal products

4. Learn the art of seasoning (monosodium glutamate is not a seasoning)

5. Minimize food loss


I wish you all heavenly tasting experiences!

Yours truly,

Genie in the Kitchen (Kodin hengetär)


OVER THE EDGE:

One important point of view for this project is how easy it is to take a negative stand towards food that is prepared by someone other. When preparing food yourself the experience is completely different: one really learns to appreciate food in a new way. When cooking yourself it’s also easier to forgive small errors and find more positive features from the dish. In a way, also familiarizing to new flavours is fruitful with homemade food: you can try out different seasonings, side dishes or ingredients. For a beginner like me it might be better to start out with something easy, though, instead of trying to conquer a difficult menu, fail horribly and cast doubt on any cooking forever after.