Yksinkertaisuuden ihanuus: uunibroileri – The Beauty of Simplicity: Oven-baked Chicken

"Varmaan monen suomalaisen talouden kivijalkana on alunperin toiminut yläasteajoilta säilytetty kotitalouden kirja.

Uuniruoat ovat siitä loistavia, että niiden valmistaminen on usein hyvin yksinkertaista ja vaivatonta. Useimmiten ruoka-ainekset voi asettaa samaan vuokaan ja hauduttaa sitten tunnin verran; lopputulemana on näppärä ja maukas ateria työntäyteisen päivän väsyttämille aterioijille. Tänään valmistin juuri tällaista ruokaa: broilerin koivet ja vihannekset kypsyivät uunivuoassa kätevästi maustaen samalla vuoan pohjalle lisätyn riisin herkulliseksi. Resepti on sovellettu alkuperäisestä yläasteaikaisen kotitalouden kirjani reseptistä, mutta emme tainneet saada pitää kyseistä opusta, kun ohje kerran komeilee nykyisin reseptivihkossani. Netistä sentään löysin meidänkin koulussamme käytetyn kirjan: kyseessä on Ole Hyvä! : kotitaloutta 7. luokalle (Isotalo, K., Meriluoto, R., Sippola, K. & Turunen, T.; Otava). Muistan pitäneeni kirjaa todella hyödyllisenä ja kirjoitin siitä paljon reseptejä ja muitakin ohjeita ylös. Varmaan monen suomalaisen talouden kivijalkana on alunperin toiminut yläasteajoilta säilytetty kotitalouden kirja, joka on tarjonnut vasta kotoaan muuttaneelle nuorelle hyvät perusreseptit sekä ohjeet kodin siisteyden ylläpitoon.

Vaivaton uunibroileri (4:lle):

1 dl riisiä

4 palaa broileria

2 porkkanaa

1 sipuli

3 dl vettä

1/2–1 tl suolaa

1 tl rosmariinia

1 tl currya

1 tl paprikajauhetta

Mittaa riisi vuoan pohjalle ja asettele päälle broilerin palat. Pese ja paloittele porkkanat sekä kuori ja lohko sipulit vuokaan. Lisää päälle vesi sekä mausteet. Paista uunibroileria 225-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Tarkista broilerin kypsyys pistämällä lihaa haarukalla: kirkas lihasneste kertoo broilerin olevan kypsää, verinen vielä raakaa.

Käytin tänään vuokaan porkkanaa ja sipulia, mutta yhtä lailla siihen voi lisätä erilaisia pakastevihanneksia tai minkälaisia juureksia vain. Lihanakin voi koiven sijaan olla broilerin rintapaloja. Tämänkaltainen ruoka on siinäkin mielessä ihanaa, ettei sen valmistaminen vaadi erityisempää perehtyneisyyttä tai tarkkoja ruoka-ainesten mittaamisia. Lopputulos on takuuvarmasti erinomaisen maittavaa vaikka kotikokki uskaltautuisikin kokeilemaan omia sävellyksiään. Tämänpäiväinen porkkana hautui taivaallisen pehmeäksi ja aromikkaaksi ja sipuli suli suussa makeaksi unelmaksi. Pehmeän aromikkaat juurekset olivat nappivalinta riisin oheen.

Vaikkei riisi ole kotoperäinen viljakasvimme, on se kuulunut suomalaiseenkin ruokapöytään jo kauan aikaa. Riisiä alettiin tuoda maahan ruotsinvallan aikana 1600-luvulla, jolloin sen käyttö tosin rajoittui varakkaisiin säätyläisperheisiin. 1950-lukuun mennessä riisi oli yleistynyt niin, että se ohitti perinteisen ohran käytön. Itse suosin tummaa riisiä sen paremman kuitupitoisuutensa ansiosta, mutta tavallinen valkoinen riisi maistuu myös aivan ihanalta broilerin kanssa.

MARGINAALISSA:

Katsoin taannoin mielenkiintoista dokumenttia ihmisen kehityksestä. Siinä todettiin oivaltavasti, että ihmisen erottaa muista eläimistä ruoan kypsentäminen. Erottavia tekijöitä löytyy luonnollisesti yhtä monta kuin aiheen tarkasteluun näkökulmiakin, mutta väitteellä on kyllä hyvät perustelut. Kokkaamisen arvellaankin vaikuttaneen ihmisen aivojen voimakkaaseen kehittymiseen, sillä kypsennetyllä ruoalla on useita etuja. Ensiksikin, koska kypsä ruoka sulaa raakaa helpommin, saa sen syömisestä enemmän energiaa, kun ruoansulatus ei joudu kuluttamaan voimiaan. Toisekseen, raa’an ruoan syöminen on huomattavasti kypsää hitaampaa. Niinpä ihminen on pystynyt nauttimaan vuorokauden aikana enemmän ravintoa kypsennettyään sitä, mikä on vaikuttanut saadun energiamäärän lisääntymiseen jopa 35 prosentilla. Näkökulma on mielestäni hyvin mielenkiintoinen ihmisen evoluution historiaa pohdittaessa.

*  *  *

I think oven-baked dishes are brilliant. They are often very simple and effortless to prepare, and you can bake all the ingredients in the same tray creating a natty and delicious meal for a hungry crowd. Today I prepared just that sort of a meal: the chicken legs and vegetables cooked easily while they also seasoned the rice that was placed on the bottom of the tray. I modified the recipe from the original one that was in my home economics cookbook in Junior High. I suppose these books have been very handy for many youngsters that have started their adult lives, needing simple instructions to keep themselves fed and the household tidy.

Effortless Oven-baked Chicken (4 portions):

1 dl (1/2 cup) rice

4 pieces of chicken

2 carrots

1 onion

3 dl (1 1/4 cups) water

1/2–1 tsp. salt

1 tsp. rosemary

1 tsp. curry

1 tsp. paprika powder

Measure the rice on the bottom of a large oven tray and place the chicken pieces over them. Wash and cut the carrots and peel and cut the onion into the tray. Add water and seasonings. Bake in 225 C / 435 F for about 40 minutes. Check the chicken by pricking it with a fork; if the fluid is clear, the meat is done, if still bloody, it’s raw.

Today I used carrots and onion in the dish, but you can just as well use frozen vegetables or any kind of root vegetables, if you like. The meat can be chicken legs but also breast pieces. I love to make food like this, because there are no strict rules or measurements. The end result will be delicious even if you want to try out different seasonings or ingredients. The carrots and onions I used today were a good choice: the carrots were soft and aromatic while the dreamy and sweet onions just melt away when bitten. It was just delicious.

Even though rice is not originally Finnish cereal, it has been an important part of Finnish food culture for decades. Rice was first imported to Finland during the Swedish reign in the 17^th century, but back then it was only used in wealthy gentry families. By the 1950’s rice had spread and become more common so that it outnumbered barley that was traditionally used in cooking. I like to use dark rice because it has more fibre, but plain white rice is also quite delicious with chicken.



OVER THE EDGE:
A couple of days ago I was watching an interesting documentary about human development. It stated that what differs human beings from other animals is that we cook our food. What an interesting thought! Of course there can be found as many differences as there are points of view to the topic, but the statement has a point. Apparently cooking has had a huge impact on the development of human brain, because cooked food has many benefits compared to raw food. First of all, eating raw food is much slower than eating cooked food. Therefore, eating cooked food has made it possible for humans to eat more during a day. Secondly, since it’s easier to digest cooked food, our bodies consume less energy than when eating raw food. By cooking food it was possible to gain even 35 per cent more energy during one day. I had never considered cooking that way, and the subject is very interesting when thinking about the history of human evolution.

Keväistä kuplivaa – Bubbly Drink for Springtime

"Sima on ollut Pohjois-Euroopassa merkittävässä suosiossa jo viikinkiaikaan ja alkoi menettää asemaansa vasta viinin maahantuonnin myötä.

Olen huono muistamaan sellaisten herkkujen valmistamista, jotka pitäisi saada tekeytymään useita päiviä ennen jotain tiettyä päivää. Tämä näkyy hyvin esimerkiksi siinä, että sima meinasi myös tänä vuonna unohtua. Tässä vaiheessa on melko lailla viimeiset mahdollisuudet laittaa se käymään, jos haluaa vappuna nauttia makeaa kuplivaa, sillä siman täytyy saada porista rauhassa viitisen päivää. Nopeammin saat siman valmiiksi, jos annat sen käydä huoneenlämmössä: tällöin se valmistuu noin kolmessa päivässä. Vertailua tehneet kuitenkin ovat todenneet, että rauhallisempaan tahtiin valmistettu sima on parempaa. Sima kannattaa ehdottomasti valmistaa itse, sillä eron kaupan versioihin todella huomaa. Valmistaminen on lisäksi erittäin yksinkertaista ja vaivatonta.

Sima ei ole mikään suomalaisten uniikki herkku. Se on sangen yleinen myös muualla maailmassa, etenkin Euroopassa. Simaa kutsutaan myös hunajaviiniksi. Se on ollut Pohjois-Euroopassa merkittävässä suosiossa jo viikinkiaikaan ja alkoi menettää asemaansa vasta viinin maahantuonnin myötä. Suomi eroaa siman juonnissa siltä osin, että meillä sima valmistetaan sitruunaa käyttäen eikä siinä ole yhtä paljon alkoholia kuin muiden maiden perinteissä. Myös humala on ollut mieluinen mauste simassa. Simaa alettiin valmistaa suomalaisissa kartanoissa 1700-luvulla, jolloin arvokkaat sokeri ja hunaja eivät vielä olleet työläisten saatavilla. Työväen joukossa yleistyttyään simasta on meillä tullut etenkin vapun tienoille sijoittuva suosittu kausijuoma. On erikoista, miten jonkin maittavan asian voi kiinnittää niin vahvasti tiettyyn vuodenaikaan ettei sitä tule mieleenkään nauttia muuhun aikaan vuodesta, oli se sitten kuinka hyvää tahansa. Minulle sima on juuri tällainen juoma. Sen sijaan raparperi- tai inkiväärisimaa voin hyvin kuvitella valmistavani esimerkiksi kesähelteiden piristykseksi.

Kotisima:

5 l vettä

2 sitruunaa

4 dl fariinisokeria

4 dl sokeria

1/4 tl hiivaa

rusinoita

sokeria

Mittaa sokerit suureen astiaan. Kiehauta puolet vedestä ja kaada se sokerien päälle. Lisää joukkoon loput vedestä kylmänä. Pese sitruunat huolellisesti harjaten lämpimällä vedellä. Kuori keltainen kuori ohuelti talteen. Poista sitruunoista kitkerä valkoinen kuori ja viipaloi sitruunat. Lisää kuorisuikaleet ja viipaleet siman joukkoon ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Ota erilliseen kuppiin tilkka simaa ja liuota siihen hiiva. Sekoita neste juomaan ja anna siman käydä kevyesti peitettynä huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Siivilöi ja pullota sima ja tipauta kuhunkin pulloon muutamia rusinoita sekä noin teelusikallinen sokeria. Siirrä jääkaappiin käymään noin viideksi päiväksi. Sima on valmista, kun rusinat ovat nousseet pullon yläosaan.

Hiivan käyttäminen simassa on tarkkaa puuhaa. Sitä todella tarvitsee vain hyvin vähän, sillä liiallinen määrä saa siman käymään voimakkaasti ja se voi johtaa tahmeaan yllätykseen pulloa avattaessa. Liika hiiva myös sameuttaa siman ja jää helposti pullon pohjalle kerrostumaan. Jos havaitset simassasi tällaisen ilmiön, kokeile seuraavalla kerralla käyttää hiivaa maltillisemmin. Myös kierrekorkkipullojen tai vastaavien käyttö on tärkeää: viime vuonna valmistin simaa ensimmäisen kerran ja käytin tavallisia kumikorkkeja sitomatta niitä pullon suulle. Siinä vaiheessa kun sima alkoi olla valmista, alkoi jääkaapista kuulua pehmeää poksahtelua, kun kumikorkit iloisesti ponnahtelivat pullojen suulta ja lentelivät ympäri jääkaappia. Onneksi olin asettanut pullot sentään pystyyn, vaakatasossa ollessaan olisi sotku ollut aikamoinen.

*  *  *

Some delicacies need several days for preparation. For me it has always been a bit difficult to start making them early enough. A good example of such a thing is homemade mead, which I almost forgot this year, too. Today is just about the last day you can start making it, if you want it to be ready by May Day; mead requires about five days to ferment. You can get it done faster, if you let it ferment in room temperature; this way you’ll only need 3–4 days. However, experts on mead say that it’s better, if not rushed. And you should most definitely prepare it yourself, because the difference between ready-made and homemade is striking. It’s also very fast and simple to make it yourself!

Mead is not a unique Finnish drink. It is actually quite common around the world, especially in Europe. It’s also known as honey wine and it has been very popular and important in Northern Europe already during the Viking Age. It started to loose its important status only after the import of wine. Finns do enjoy their mead a bit different, though. We prepare it using lemons and the fermentation time is shorter, causing it not be as high in alcohol as in other countries. Finns have also used hop in mead as a seasoning. Mead became a delicacy in Finnish mansions in the 18^th century; sugar and honey were so expensive that it was out of reach for proletarians. After it has become more widespread among the common workers, it has actually become a seasonal drink that is enjoyed around May Day. It’s strange how some delicacies become so attached to a specific time of year, you won’t even consider enjoying them at another date, no matter how good it tastes. For me, mead is just like that. However, I can imagine preparing rhubarb or ginger mead during the summer, for instance.

Homemade Mead:

5 l (10 1/2 pt) water

2 lemons

4 dl (1 2/3 cups) brown sugar

4 dl (1 2/3 cups) white sugar

1/4 tsp. fresh baking yeast

raisins

sugar

Measure the sugars into a large container. Bring half of the water to a boil and pour it on top of the sugars. Add the rest of the water cold. Wash the lemons carefully with a brush, using hot water. Peel the yellow skin off and add into the mead; be careful not to throw in any of the white skin. Peel off the remaining skin of the lemons, slice them and add into the mead. Let the mead cool down to body temperature. Take a small amount of the mead into a separate cup and add a small piece of fresh baking yeast. Mix carefully and pour the fluid back into the mead. Stir carefully. Place a lid loosely over the container and leave the mead to ferment in room temperature for a day. The next day, strain the mead to separate pieces of lemon. You’ll need bottles with tight caps: place a few raisins and a teaspoon of sugar on the bottom of each bottle and fill it with mead. Place the bottles into refrigerator to ferment for about five days. The mead is ready when the raisins have risen to the top part of the bottles.

Be careful with the baking yeast when preparing mead. You’ll need very little of it, as too much of it will cause the mead to ferment too strongly and can result in a mess when opening the bottle. Using too much yeast also causes the mead to be muddy and yeasty in flavour, and it leaves an unattractive layer of yeast on the bottom of the bottle. If you notice such problems, try using less yeast the next time. Also tight caps are important: last year I prepared mead for the first time, and used regular rubbery caps without fastening them with a string. By the time the mead was beginning to be done, I started hearing soft pops in the fridge, as the rubber caps merrily bounced off the bottles and flew all over the fridge. I’m happy I had placed the bottles upright and not horizontally!

Pienet toscakakkuset – Small Tosca Cakes

"Karamellisoitunutta mantelitäytettä ei voi koskaan olla liikaa!

Olen aina ollut enemmän leipuri kuin kokki. Käsin kirjoittamissani reseptivihkoissa suurin osa ovat ohjeita erilaisiin ihaniin leivonnaisiin. Ensimmäisen reseptivihkoni etusivulta, ruoka-ainetahrojen värjäämänä, löytyy ohje toscakakkuun. Se kertoo, kuinka mieleinen kyseinen leivonnainen on minulle aina ollut. Ollessani lapsi joka juhannukseen kuului ystäväperheen äidin leipoma taivaallinen toscakakku, jonka ihana maku värittää edelleen kesäisiä lapsuudenmuistojani. Olen leiponut kyseistä herkkua niin useaan kertaan, että halusin tänään kuitenkin kokeilla tehdä sen hieman eri tavalla. Niinpä lopputulemana olivat pienet toscakakkuset, suupalat vailla vertaa. Toscakakkusten pinnasta saa kauniin kun valmiita leivonnaisia käyttää uunissa grillivastuksen alla saamassa väriä.

Toscakakkuset (n. 22 kpl):

Taikina:

150 g voita

1 1/2 dl sokeria

2 rkl sitruunamehua

2 kananmunaa

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1 dl mantelijauhetta

1 1/2 tl leivinjauhetta

1 dl maitoa

Jauhottamiseen:

voita

korppujauhoja

Pinnalle:

75 g voita

2 rkl vehnäjauhoja

1 1/4 dl sokeria

2 rkl maitoa

150 g mantelilastuja

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää sitruunamehu sekä kananmunat yksitellen, hyvin vatkaten. Sekoita vehnäjauhojen joukkoon leivinjauhe ja lisää vaahtoon yhdessä maidon kanssa. Voitele ja korppujauhota pienet alumiiniset leivosvuoat ja asettele niiden pohjalle nokare taikinaa. Jätä vuokaan kohoamisvaraa. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 15 minuuttia, kunnes kakkusten pinta saa kultaista sävyä. Sulata kattilassa voi ja lisää sen joukkoon muut ainekset. Anna seoksen kiehahtaa 2–3 minuuttia koko ajan sekoitellen, kunnes seos on niin jäykkää, että lusikalla pohjaa pitkin vetäistäessä se jää näkyviin. Nosta uunin lämpötila 200 asteeseen. Levitä kuorrutus kypsennettyjen kakkusten pinnalle ja paista niitä vielä uunin ylimmällä tasolla n. 10 minuuttia, kunnes pintaon väriltään kauniin ruskea.

Tästä määrästä aineksia voit yhtä lailla leipoa myös perinteisen kakun irtopohjavuokaan. Paista kakkua silloin 200-asteisessa uunissa  noin 25 minuuttia. Toscakakku on suomalaisen kahvipöydän klassikko jo vuosikymmenten takaa, mutta en löydä tietoa, mistä alkuperäinen herkku olisi kotoisin ja milloin se olisi kehitetty. Tähän muunnelmaan lisäsin taikinan joukkoon mantelijauhetta. Myös toscatäyte kakkusten päällä on erityisen runsas, sillä karamellisoitunutta mantelitäytettä ei voi koskaan olla liikaa!

*  *  *

I have always been more of a baker than a cook. I have several notebooks filled with recipes, and most of them are for delicious pastries. On the first page of the first recipe notebook I have ever had, smudged with food stains, is a recipe for a Tosca cake. That shows how much I’ve always loved this delicious pastry. When I was a child, midsummer wouldn’t have been the same without Tosca cake that was baked by a close family friend. The thought of its delicious flavour still reminds me of my childhood summers. I myself have baked it so many times that today I wanted to try out something a bit different. That’s how I came up with small Tosca cakes that you can eat almost with just one bite. Tosca cake gets its beautiful coloured surface if you place it back into the topmost rack of your oven for a while.

Small Tosca Cakes (about 22 pieces):

Pastry:

150 g (5 1/3 oz) butter

1 1/2 dl (2/3 cup) sugar

2 tbsp. lemon juice

2 eggs

2 1/2 dl (1 cup) plain flour

1 dl (2/5 cup) powdered almond

1 1/2 tsp. baking powder

1 dl (2/5 cup) milk

For Buttering:

butter

breadcrumbs

On Surface:

75 g (2 2/3 oz) butter

2 tbsp. plain flour

1 1/4 dl (1/2 cup) sugar

2 tbsp. milk

150 g (5 1/3 oz) almond flakes

Mix together the butter and sugar to form mousse. Add lemon juice and eggs one by one, by mixing carefully. Mix together the plain flour and baking powder and add into the pastry together with the milk. Butter small cake tins and sprinkle breadcrumbs into them. Add a spoonful of pastry into the tins, leaving space for the pastry to rise. Bake in 175 C / 345 F for about 15 minutes until the cakes have a beautiful golden colour. Place the butter into a kettle and let it melt. Add in the rest of the ingredients and bring to a boil while mixing. Cook the mixture for about 2–3 minutes, until it’s so thick you can form a space on the bottom of the kettle by dragging a spoon on it. Higher the oven temperature to 200 C / 390 F. Spread the almond mixture over the baked cakes and place them back into the oven, on the top rack, for ten more minutes to form a beautiful golden color.

You can easily bake a larger cake with this same recipe. Just place the dough into a larger cake tin and bake it in 200 C / 390 F for about 25 minutes. Tosca cake is a classic in Finland, but I couldn’t find any information regarding where it is originated and when it was first created. This recipe differs from basic Tosca cake recipes because of the powdered almond in the pastry. I also added more almond filling on the cakes; there can never be too much of it!

Uunijuustoa huijaamalla – Oven-Baked Cheese Bluff

"Uunijuusto tunnetaan myös nimellä vasikantanssi, mikä on varsin viehättävä nimitys tälle hyllyvälle ihanuudelle.

Maaseudulla kasvaneena olen ollut onnekas ja päässyt silloin tällöin nauttimaan oikeaa ternimaidosta valmistettua uunijuustoa. Se on aivan ihanan makuista. Nykyisin on kuitenkin yhä vaikeampaa saada ternimaitoa, etenkin kaupungissa, joten täytyy olla ovela ja huijata hieman. Löysin reseptin uunijuustoon Valion maitojauhepakkauksen kyljestä ja päätin kokeilla sitä. Maitojauheesta valmistettaessa sekaan täytyy sekoittaa myös pari kananmunaa, mitä ei ternimaidon kanssa tarvita. Kokeilun lopputulos oli erittäin maittava, vaikkei se voikaan aitoa ternimaitoa päihittää.

Uunijuusto maitojauheesta:

5 dl vettä

2 dl ruokakermaa

4 dl rasvatonta maitojauhetta

2 kananmunaa

1/4–1/2 tl suolaa

Sekoita maitojauhe veteen. Lisää kananmunat ja suola. Sekoita tasaiseksi. Kaada voideltuun 1 1/2 litran vetoiseen uunivuokaan. Paista 175-asteisessa uunissa 30 min, kunnes juusto on hyytynyt, ja lisää sitten lämpöä 250 asteeseen vielä 10 minuutiksi saadaksesi juuston pintaan kauniin värin. Tarjoa haaleana sellaisenaan tai esimerkiksi hillon tai kanelin ja sokerin kera.

Uunijuusto (joka ei ole todellista juustoa sen varsinaisessa merkityksessä) tarjotaan usein jälkiruokana sellaisenaan, vaihtoehtoisesti hillon tai kanelin ja sokerin kera. Itse muistelen syöneeni uunijuustoa lapsena myös maidon kera. Uunijuusto tunnetaan myös nimellä vasikantanssi, mikä on varsin viehättävä nimitys tälle hyllyvälle ihanuudelle. Vaikka maitojauheesta tehty uunijuusto oli herkullista, oli se seuraavaan päivään mennessä muodostanut jääkaapissa oleillessaan pintaansa ohuen jauhomaisen kerroksen. Tämä taitaa johtua juurikin maitojauheen käytöstä. Niinpä suuri huijaus tulee lopulta paljastumaan, ellet tarjoa juustoa heti valmistuspäivänä ja varmista, että se tulee syötyä kerralla loppuun (minkä ei pitäisi olla ongelma). Netistä löytyy reseptejä myös täysmaidon tai kermalla rikastetun kevyemmän maidon käytölle uunijuustossa. Ehkäpä kannattaa kokeilla niiden käyttöä seuraavaksi.

*  *  *

Having grown up on the countryside, every now and then I have had the privilege of enjoying real oven baked cheese that is made from cow’s beestings, the first milk of a calved cow, that is. It’s not really cheese, but for some reason, probably because of the consistency, it is called that anyway. And I am telling you; it is just lovely. The ingredients are very simple, only the first milk and a pinch of salt, but the flavour is heavenly. The dish is usually enjoyed as a dessert as it is or with some cinnamon and sugar or cloudberry jam. I remember to have added some milk on the plate, too, when I was a child. Anyway, nowadays it is harder to get any first milk, especially when living in the cities, so we need to be a bit sneaky. I found a recipe for oven-baked cheese on a box of powdered milk, and decided to try it out. When using powdered milk, you need to throw in a couple of eggs, too; when using first milk you don’t need them. The end result turned out very nice, even though it’s not the same as when made from the real deal.

Oven-Baked Cheese with Powdered Milk:

5 dl (2 cups) water

2 dl (1 cup) half and half cream / single cream

4 dl (1 3/4 cups) skimmed milk powder

2 eggs

1/4–1/2 tsp. salt

Mix together the water and cream and add in the powdered milk. Add the eggs and salt, and mix carefully. Butter a deep oven tray (about 1 1/2 litres or 3 1/3 pints) and pour the batter in. Bake in 175 C / 345 F for about 30 minutes, until the cheese has congealed, and then raise the temperature to 250 C / 480 F for ten minutes to get the beautiful golden colour. Serve lukewarm as it is or with jam or cinnamon and sugar, for instance.

I really enjoyed the end result, but after a day in the fridge, the cheese had formed a floury surface. It has to be because of the powdered milk. So when baking cheese with powdered milk, the bluff will come into daylight eventually; you need to serve the cheese the same day and eat it all (this won’t be difficult). There can also be found some recipes on the Internet that tell you to use whole milk or enrich lighter milk with some cream. I think that’s a good idea to try out next.