"Leipävanukas on tainnut olla olemassa yhtä kauan kuin on ollut ylimääräistä, kuivahtanutta leipääkin, ja riittävästi maitoa leivonnassa käytettäväksi.
Olen
viimeisimmän viikon ollut melkoisen kiireinen, eikä aika ole riittänyt kokkauskokeiluihin.
Olen vain tyytynyt lukemaan muiden bloggaajien ihania, herkullisia reseptejä ja
olemaan heidän ajankäytölleen kateellinen. Minäkin haluan kokata, ja minulla on
mielessä niin monta ihanaa reseptiä, joita haluaisin päästä kokeilemaan. Löysin
pari päivää sitten jopa mummoni vanhan keittokirjan vuodelta 1950, jonka väliin
hän on raapustellut ylimääräisiä reseptejä. Palan innosta päästä kokeilemaan
luukeittoa, seitsennahkapuuroa, piimäkaakkua ja pinaattikohokasta. Päivässä ei
vain ole riittävästi tunteja juuri nyt. Kuinka turhauttavaa! Tässä kuitenkin
jotain hyvin yksinkertaista ja perinteistä: leipävanukas. Kuten nimestäkin voi
päätellä, se normaalisti sisältää vanhaa leipää, mutta minulla oli pakastimessa
laskiaisen jäljiltä muutama pulla, jotka toimivat tässä yhteydessä aivan yhtä
hyvin.
Leipävanukas:
120
g vaaleaa leipää tai pullaa
5
dl maitoa
4
kananmunaa
rusinoita
2–3
rkl. sokeria
1/2
tl kanelia
Murenna
leipä kulhoon. Lisää joukkoon muut ainekset ja sekoita huolella tasaiseksi
taikinaksi. Kaada korkeareunaiseen uunivuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa
30 minuuttia, kunnes vanukkaan pinta on kauniin ruskea. Rakenne saa edelleen
olla hyllyvä. Tarjoile lämpimänä sellaisenaan tai esimerkiksi kermavaahdon
kera.
En
millään löytänyt tietoa leipävanukkaan alkuperästä. Se taitaa olla laajalti
tunnettu länsimaissa, joten aivan omaksemme emme voi ruokaa sanoa. Kaipa
leipävanukas on ollut olemassa yhtä kauan kuin on ollut ylimääräistä,
kuivahtanutta leipääkin, ja riittävästi maitoa leivonnassa käytettäväksi. Itse
en ollut sitä ennen valmistanut, ja olinkin yllättynyt saapuessani puolen
tunnin päästä takaisin uunin ääreen ja huomatessani, että vuoasta kurkisti
kauniisti noussut kohokas (jonka tietysti iskin työtasoa vasten aiheuttaen sen
äkkinäisen lässähtämisen). Leipävanukas muistuttaa paljon perus pannukakkua,
tosin rusinat ja kaneli antavat siihen omintakeista makuaan. Koostumus etenkin
jäähtyneenä on hyvin samankaltainen. Ja mikä parasta: se on niin yksinkertainen
valmistaa, että kuka tahansa pystyy siihen.
* * *
For the past few days I’ve been
busy and haven’t had time to do any cooking experiments. I’ve only read about
other bloggers’ posts and delicious treats, and been ever so jealous. I want to
cook too, and I have so many recipes in mind that are just waiting to get in
the oven. A couple of days ago I even found my granny’s cookbook from the 50’s.
She had scribbled some extra recipes on separate little notes. I can’t wait to
try out Bone Soup, Seven Skin Porridge, Sour Milk Cake and Spinach Soufflé.
There just aren’t enough hours in the day right now. How very frustrating! How
ever, here’s something very simple and traditional, known pretty much all
around the western world, I think: bread pudding. Usually it includes, as the
name says, old bread, but I’ve had left over buns in the freezer since
Shrovetide. They work just as well!
Bread Pudding:
120 g (4 1/2 oz) white bread or bun
5 dl (2 cups) milk
4 eggs
raisins
2–3 tbsp. sugar
1/2 tsp. cinnamon
Pre-heat the oven to 200 C /
390 F. Tear up and crumble the bread in a bowl. Add in all the other
ingredients and mix carefully. Pour the batter in a large oven tray with high
edges. Bake for 30 minutes, until the surface is beautiful golden brown. The
consistency can still be a bit wobbly. Serve warm as it is or with whipped
cream, for instance.
I simply couldn’t find any
information about bread pudding. I suppose it has been around forever, as long
as there have been old bread to use and enough milk for baking. It’s a great
way to use excessive ingredients. I had never prepared it before, and was quite
surprised when after 30 minutes I returned to the oven and saw a beautiful
soufflé rising from the oven tray (Naturally I then hit it on the working top
and it lapsed). Bread pudding tastes quite a lot like basic oven baked pancake,
only the raisins and cinnamon give it extra flavour. The consistency is very
alike, especially when the pudding has cooled down. And the best part; anyone
can do it; it’s the simplest ever.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti