Laatikkoruoat arjen pelastajina – Casserole Dishes to the Rescue

"Lihaperunasoselaatikon alkuperä vaikuttaa olevan Isossa-Britanniassa ja Irlannissa, missä hyvin samantyylinen ruoka on jo 1700-luvun lopulta asti tunnettu nimellä Cottage pie.

Uuden työn tuottamat haasteet ovat näkyneet myös blogin hiljaiselona. Ensimmäiset kuukaudet uutta työelämää pyörittäessä olen pyrkinyt helpottamaan ruoanlaittoa valmistamalla runsaasti erilaisia laatikkoruokia, joita on viikolla nopeaa ja vaivatonta lämmittää. Lihamakaronilaatikko, Janssonin kiusaus, kaalilaatikko ja lasagne ovat melkoisia arjen pelastajia! Vaivaton lihaperunasoselaatikko on myös yksi näppärä lisä listaan. Yksinkertaisimmillaan ja perinteisimmässä muodossaan tämä laatikkoruoka on hyvin pelkistetty, ja siihen sisältyy vain jauhelihaa, sipulia, perunamuusia sekä pari kananmunaa. Hinta ei päätä huimaa, joskin ruoka kaipaa seurakseen myös hieman kasviksia. 

Lihaperunasoselaatikko:

n. 1 1/4 kg jauhoisia perunoita (esim. Rosamunda)

50 g voita

4–5 dl maitoa

2 sipulia

400 g jauhelihaa

suolaa

mustapippuria

meiramia

2 kananmunaa

(korppujauhoja)

Kuori ja lohko perunat ja keitä ne suolavedessä pehmeiksi. Soseuta perunat, mausta voilla ja lisää maitoa niin, että sose on löysää. Sekoita joukkoon kananmunat. Kuullota sipulit ja ruskista jauheliha. Mausta liha makusi mukaan. Sekoita sipuli ja liha keskenään ja levitä voidellun uunivuoan pohjalle. Kaada päälle perunasose. Halutessasi voit ripotella pinnalle korppujauhoja. Paista 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin värin. Tarjoile esimerkiksi puolukka-kaaliraasteen kera. 

Laatikkoon lisättävä perunasose saa olla melko löysää, sillä se tiivistyy paistettaessa ja etenkin, jos ruokaa riittää tähteeksi seuraavalle päivälle, se voi olla helposti turhan jämäkkää. Yksinkertaisen ruoan etu on se, että siihen saa hyvin vaihtelua kokeilemalla mukana erilaisia lisäaineksia. Juurekset sopivat tähän laatikkoruokaan erinomaisesti, ja mausteilla kokonaisuutta saa jälleen uudenlaiseksi.

Lihaperunasoselaatikko käsitetään Suomessakin melko perinteikkääksi ruoaksi, mutta sen tarkempaa historiaa täällä päin on hankala kaivella esiin. Samantyylinen ruoka tunnetaan isoäitini keittokirjassa vuodelta 1950 nimellä peruna- ja lihalaatikko, tosin kyseisessä reseptissä jauhettava liha on tähteeksi jäänyttä keitettyä tai paistettua nautaa. Tähteiden hyödyntäminen vaikuttaa olleen tämänkaltaisten reseptien pääjuju, sillä kirjasta löytyy myös muita saman sarjan laatikkoruokia. Lauantailaatikossa hyödynnetään edellispäiväiset keitetyt perunat paloittelemalla ne lihan joukkoon ja kaatamalla päälle munamaito. Lihaperunasoselaatikon alkuperä vaikuttaa olevan Isossa-Britanniassa ja Irlannissa, missä hyvin samantyylinen ruoka on jo 1700-luvun lopulta asti tunnettu nimellä cottage pie (tai lampaanlihaa käytettäessä shepherd's pie). Ruoan nimi juontaa juurensa maaseudulla asuvien ihmisten mökkeihin (cottage), sillä ruoka tuli alunperin tutuksi juuri vähävaraisilla alueilla, missä edullista perunaa alettiin 1700- ja 1800-luvuilla hyödyntämään yleisesti ruoanlaitossa. Englantilainen versio vaikuttaa usein olevan valmistettu asettamalla liha vuoan pohjalle ja levittämällä perunamuusi niiden päälle paksuksi kerrokseksi. Nykyisin cottage pie näyttää usein sisältävän myös porkkanaa tai herneitä, ja paloiteltu tähdeliha vaihtuu usein juuri jauhelihaan. 

Suomessa lihaperunasoselaatikko on myös tuttu kouluruoka. Suosikkiruokien äänestyksissä tämä mieto mutta maukas laatikkoruoka on saanut hyvin suosiota vuodesta toiseen. Sen edulliset raaka-aineet sopivat hyvin myös pienellä budjetilla valmistettavien kouluruokien joukkoon. Lihaperunasoselaatikko löytyy kouluruokalistalta ainakin 80-luvun alusta lähtien, mutta yksinkertaisten raaka-aineidensa puolesta olisin taipuvainen uskomaan, että se saattoi yleistyä lounaslistoilla jo 70-luvun puolella. 

*  *  *

I recently started a new job, and the positive challenges have had an impact on the blog, as well. The first two months now have been quite busy, and I have eased up my everyday cooking by preparing different types of casserole dishes, that are quick and easy to heat up after a work day. Macaroni casserole, Jansson's casserole, Cabbage casserole and Lasagne are real life saviors when the weekdays are busy. This applys to the simple Meat Potato Casserole, as well. In its simplest and most (Finnish) traditional version it only includes minced meat, onion, mashed potatoes and a couple of eggs. The price tag is relatively small even though the dish does ask for some fresh veggies on the side.

Meat Potato Casserole:

about 1 1/4 kg (2 3/4 lbs) mealy potatoes (e.g. Rosamunda)

50 g (1 3/4 oz) butter

4–5 dl (1 3/4 cups) milk

2 onions

400 g (14 oz) minced beef

salt

black pepper

marjoram

2 eggs

(breadcrumbs)

Peel and cut the potatoes into rather large pieces. Cook them soft in salted water. Mash the potatoes, and add in milk so that the mash becomes loose. Add the eggs. Sauté the onions and brown the beef. Season the beef according to your own preferences. Mix together the onions and the beef and place onto the bottom of a buttered oven tin. Spread the mashed potatoes on the surface. If you like, you can sprinkle some breadcrumbs on top. Bake the casserole in 200 C / 390 F for about 45 minutes, until the surface gets a beautiful colour. Serve with grated cabbage and lingonberries, for instance.

The potato mash should be quite loose, as it will thicken when baked. Especially, if you know there will be leftovers for tomorrow, too, add some extra milk as the mash easily gets too solid in the fridge. The benefit of the simple dish is that it's very easy to variate by trying out some extra ingredients or spices. Root veggies work very nicely with this dish, for instance.

This casserole is considered rather traditional in Finland, but it's difficult to find any information of its history in Finland. I found a similar recipe in my grandmother's cook book from 1950, called Potato and Meat Casserole. In this recipe the meat was leftover beef that had previously been cooked or roasted. In fact, reusing leftovers seems to be the main idea in these types of dishes. This can be seen in other similar recipes in the cook book: for example, the "Saturday Casserole" includes leftover potatoes that are chopped together with the meat and then covered with a mixture of milk and eggs. The origins of the Finnish meat potato casserole seem to go back to Great Britain and Ireland. There a similar dish has been known ever since the late 18th century by the name Cottage pie (or Shepherd's pie, when using lamb). The name originates from the cottages where rural workers used to live. It was among the poor where potatoes were starting to be commonly used in the late 1700's. The English version seems to be made by placing the meat on the bottom and spreading the potato mash on top. These days Cottage Pie often includes carrots and peas, as well. The cut roasted beef is often replaced by minced meat, just like in Finland.

In Finland the Meat Potato Casserole is also a common school lunch. It has been quite a popular school dish when voting the students' favourite school meals. Its affordable ingredients also fit very well to the low budget of school meals. The casserole can be found on the lunch lists at least from the beginning of the 80's, but I believe that it has been there also in the 70's, as the ingredients are so simple.

Maakuntaleivät ja savolainen ryynirieska – Provincial Bread: Savonian Flat Groat Bread

"Vaikka eri maakunnissa on jo vuosisatoja ollut omaleimaisia perinteitä, ovat ne alkaneet korostua etenkin kansallisromantiikan nousun aikaan 1800-luvulla.

"Leipä miehen tiellä pitää", kuten sanottu. Suomi on leivän luvattu maa. Eri paikkakunnille on muodostunut omanlaisensa perinteet leivän leipomisessa, eikä vähiten itäisen ja läntisen kulttuurin vaikuttamina. Maamme ruokaperinteeseen sisältyy niin paljon ihania erilaisia, herkullisia ja mielenkiintoisia leipiä, että päätin aloittaa myös suomalaisesta leivästä oman tarinallisen sivuraiteen otsikolla Maakuntaleivät. Löydät vastaisuudessa esittelemiäni maakuntaleipiä sivupalkista oman tunnisteen alta. 

Savolaisten juurieni vuoksi valitsin ensimmäiseksi esittelyn kohteeksi savolaisen ryynirieskan. Se on yksinkertainen ja nopeahko valmistettava eikä kaipaa taikinan vaivaamista. Ryynirieska on maukkaimmillaan lämpimäisenä ja vaivattomuutensa vuoksi sitä voikin leipoa mieluusti useammin suoraan käyttöön kuin varastoon tulevan varalle. Savolaiset ovat tunnettuja erilaisista rieskoistaan, joista useat valmistetaan hapanmaitopohjaan. Sama pätee myös ryynirieskaan. Ryynirieskan voi leipoa monenlaisista maitotuotteista. Yksinkertaisimmillaan taikinan pohjana toimii piimä. Jääkaapin varantojen mukaisesti taikina on mahdollista tehdä myös maitoon tai maidon ja hapantuneen kerman tai kermaviilin sekoitukseen.

Ryynirieska:

1 l piimää

4 dl rikottuja ohrasuurimoita

1 1/2 tl suolaa

2 kananmunaa

2 dl kaurahiutaleita

50 g voita

Sekoita ohrasuurimot piimään leipomista edeltävänä iltana ja jätä yön yli huoneenlämpöön. Lisää taikinaan seuraavana päivänä suola, kananmunat, kaurahiutaleet sekä sulatettu voi. Levitä taikina leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Paista ryynirieskaa 200-asteisessa uunissa n. 20 min kunnes pinta saa kauniin värin. Tarjoile munavoin ja kylmän maidon kera. 

Ryynirieskan voi valmistaa parilla eri tavalla. Voit antaa piimän imeytyä ryyneihin yön yli tai keittää ryynit maitoon leivontapäivänä. Lopputulos on hieman erilainen johtuen siitä että piimä tuo rieskaan happamuutta mutta maidon kanssa maku on pehmeämpi. Kumpaakin menetelmää esiintyy ryynirieskan resepteissä. Juhannuksen aikaan rieskassa käytettävä piimä on perinteisesti  piimitetty itse lisäämällä maitoon tilkka piimää leipomista edeltävänä päivänä. Neste on  happamoitunut huoneenlämmössä yön yli ja leivottu seuraavana päivänä taikinaksi. Taikina on sitten paistettu leivinuunin matalassa lämmössä koivuntuohituokkosissa.  

Vaikka Suomen ruokaperinnettä kuvaillaan usein idän ja lännen eriävillä vaikutuksilla, pohjautuvat eriytyneet asutusalueemme jo esihistoriallisiin pronssi- ja rautakauteen, aikaan ennen kuin tämä erämaa-alue alkoi kiinnostaa ympäröiviä valtakuntiamme. Tuolloin Suomen aluetta asuttivat erilaiset heimot. Keskiajan alussa n. 1100-luvulla Ruotsin valtakunta ryhtyi valloittamaan Nyky-Suomen eteläisiä maa-alueita, ja silloiseen Itämaahan muodostettiin linnaläänejä hallinnon vakiinnuttamiseksi. Ruotsin vallan laajetessa linnoja ja linnaläänejä muodostettiin lisää, ja lopulta niitä oli maassamme yhdeksän kappaletta. Ainoat Ruotsin valtakunnan linnaläänien ulkopuolelle jääneet alueet Nyky-Suomen alueella vaikuttavat olleen Lappi sekä Karjala. Linnaläänit vastasivat pitkälti maakuntien rajoja, mutta erilaiset määritelmät ja aluejaot ovat vuosisatojen kuluessa eläneet. Nykyisin maassamme on 19 maakuntaa, joista suuri osa on muodostunut historiallisten maakuntien pohjalta edelleen jakautumalla. Vaikka eri maakunnissa on jo vuosisatoja ollut omaleimaisia perinteitä, ovat ne alkaneet korostua etenkin kansallisromantiikan nousun aikaan 1800-luvulla. Eri alueet ovat pyrkineet erottautumaan ympäristöstään ja vahvistamaan maakuntahenkeä osana kansallisidentiteetin rakentamista. Siten maakunnille onkin nimetty runsaasti omia maakuntakasveja, -lauluja sekä -ruokia. 

*  *  *

There is a Finnish proverb "Leipä miehen tiellä pitää". Literally translated it means that bread keeps a man on the road. Finland is the promised land of bread. Each district has its own traditions in baking bread, and not least because of the differences between Eastern and Western food traditions. Our food culture involves so many different, lovely and interesting types of bread that I decided to start another theme in the blog under the name Provincial Bread. Inside this theme I will get to know more about the traditional breads that are baked in Finland. 

Since my roots are strongly in the Savonia, I chose the Savonian ryynirieska (flat groat bread) to be the first to introduce to you. It is simple and quite quick to bake, and it doesn't involve any kneading. Groat bread is at its best right after baking, so instead of baking lots of it to store you might want to bake smaller amounts more often since it's also quite effortless. The Savonian people are known from their unleavened flat breads. Most often they are baked with sourmilk products. The same applies to ryynirieska. You can bake this tasty bread with different types of milk products. At its most simplest the dough is baked with buttermilk. Depending on what you find in your fridge you can also use just milk or mix it with sour cream (freshly made or one that has just gotten a bit too much over the expiration date).

Flat Groat Bread from Savonia: 

1 l (2 pt) buttermilk

4 dl (1 3/4 cups) crushed barley groats

1 1/2 tsp. salt

2 eggs

2 dl (1 cup) oat flakes

50 g (1 3/4 oz) butter

Mix the barley groats with the buttermilk the night before baking and leave to room temperature over night. The next day, add in salt, eggs, oat and melted butter. Place a baking paper onto a large baking tin and cover it with the dough. Bake the bread in 200 C / 390 F for about 20 minutes until the surface gets a beautiful colour. Serve with egg butter and cold milk. 

You can bake the groat bread with a few different techniques. You can let the buttermilk get absorbed into the groats overnight or cook the groats with milk the same day you are baking the bread.  The end result is a bit different since buttermilk brings the bread some sourness and with milk the flavour is a bit softer. Both ways are presented in various recipes that can be found for the groat bread. During midsummer the buttermilk has traditionally been made overnight so that a dash of buttermilk has been added to room temperature milk the night before baking. The milk has gotten sour in room temperature and it has been used in the dough the next day. Special birch bark vessels have been used in baking.

Even though the Finnish food culture is mostly described by the dichotomy of Eastern and Western traditions, our separate traditions are actually based on the prehistoric Bronze and Iron Age, a time before our neighbouring empires became interested in the wilderness area Finland once was. It was a time when this land area was inhabited by separate tribes that had very different traditions. In the 1100's the kingdom of Sweden started to take over the Southern parts of later-to-be Finland. The area was called Eastland and Swedes built up castles and their provinces to entrench their administration here. As the kingdom grew, more provinces were established and castles built. Finally there were nine provinces. The only parts that seem to have been  left aside from Sweden were Finnish Lapland and Karelia. The districts have been different during the centuries, partly because of the ongoing wars with Novgorod (later on Russia), partly due to the administrational changes in Eastland/Finland. Nowadays Finland has 19 provinces that are strongly based on the historic provinces. Even though the traditions in these different provinces have been quite separate already for centuries, they have been made more visible especially since the 19th century's romantic nationalism. Different areas in Finland have made efforts to separate themselves more strongly from the surrounding areas in order to build up a sort of "provincial spirit" and also national identity. Therefore the provinces have taken on different animals, songs or food dishes to be their own provincial specialities. If you are more interested in the history of Finland, please visit this is FINLAND. 

Maltaalla ryyditetty joululimppu – Malted Christmas Bread

"Limppu on sekaleipä, joka on edelleen pehmoinen mutta sisältää vehnän lisäksi runsaasti myös ruista. 

Joulu on mausteiden aikaa. Itse asiassa poikkeavan paljon enemmän kuin muu aika vuodesta, jos ajatellaan oikein perinteisiä suomalaisia ruokia. Jouluna herkutellaan kuivatuilla hedelmillä, nautitaan suolaisesta sillisalaatista ja ylevöitetään piparitaikina jos minkälaisilla mausteilla. Klassisimpia joulunajan makuja taitavat olla kaneli, inkivääri, siirappi, pomeranssi, fenkoli ja anis. Suolainen ja makea muodostavat herkullisia makuharmonioita, kun harmaasuolattu kinkku hunnutetaan makeaan taittuvalla sinapilla tai saaristolaisleipä päällystetään taivaallisella graavilohella. Itse en erityisemmin perusta makeista leivistä, mutta joululimppu kuuluu tähän vuodenaikaan. Alunperin suunnittelin leipovani limpun tällä kertaa kotikaljasta yli jäänyttä mallasmäskiä hyödyntäen, mutta sen määrä oli pariin limppuun liian suuri. Niinpä päätin antaa jouluiseen leipään lisäpotkua mallasjauhoilla!

Mallasjoululimppu (2 kpl):

5 dl piimää

50 g tuorehiivaa

1 dl siirappia

1/2 rkl suolaa

1/2 rkl fenkolinsiemeniä

1/2 rkl aniksia

1/2 rkl pomeranssinkuorta

1 dl mallasjauhoa

4 dl ruisjauhoja

8 dl vehnäjauhoja

Voiteluun:

1/2 dl vettä

1/2 dl siirappia

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja lisää siihen hiiva, siirappi ja mausteet. Sekoita taikinaan mallasjauhot sekä ruisjauho. Alusta taikina kimmoisaksi vehnäjauhoja vähitellen joukkoon vaivaamalla. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi liinalla peitettynä n. 45 minuuttia. Vaivaa taikinaa hetki työtasolla ja leikkaa se kahteen osaan. Pyöräytä taikinanpalat pyöreiksi limpuiksi, laita leivinpaperilla suojatulle uunipellille, peittele liinalla ja anna kohota jälleen 30 minuuttia. Pistele limput haarukalla ja voitele pinta lämpimän veden ja siirapin seoksella. Paista joululimppuja 200-asteisessa uunissa noin 35–40 minuuttia. Voitele limppujen pinta vielä kahdesti paiston aikana.

Ruisjauhojen ansiosta taikina pysyy melko kosteana ja tarttuu helposti käsiin vielä siinäkin vaiheessa, kun siinä on sopiva määrä jauhoja. Taikinan kiinteys kertoo, missä vaiheessa siinä alkaa olla riittävästi jauhoja. Voit pyöräyttää taikinaan lopuksi hieman kuivikejauhoja ja käyttää myös työtasolla apuna jauhoja. Perinteinen joululimppu on makea ja se maustetaan joululle ominaisin maustein. Limppu on sekaleipä, joka on edelleen pehmoinen mutta sisältää vehnän lisäksi runsaasti myös ruista. Niinpä se onkin varsin kuitupitoista! Mallasjauhot sopivat jouluisen mausteiseen leipään kuin nenä päähän, sillä ne tuovat leipään hivenen lisämakeutta, syvyyttä sekä aromia. Tämä leipä ei muuta kaipaa kuin sipaisun voita ja aimo annoksen graavilohta päälle!

*  *  *

Christmas is time for spices. In fact quite much more than any other time of the year, if we think about traditional Finnish cuisine. During Christmas it has been common to feast with dried fruits, enjoy salty herring salad and ennoble gingerbread pastry with all sorts of spices. I think the most classic spices of Christmas are cinnamon, ginger, syrup, sour orange, fennel and anise. Salty and sweet form beautiful harmonies when they are combined in, say, salty ham and its sweet mustard coating, or sweet archipelago bread and it's heavenly salt-cured raw salmon topping. I normally enjoy more salty bread, but a traditional Christmas bread is a must in the dinner table. At first I planned to make the bread using rye malt mash that was left over when making homemade beer. Unfortunately I had too much of it for a couple of Christmas breads, so I had to store it for later use. But that's the reason why I wanted to use grinded malted rye in the dough!

Malted Christmas Bread (2 loafs):

5 dl (2 cups) sour milk

50 g (1 3/4 oz) fresh baking yeast

1 dl (1/2 cup) syrup

1/2 tbsp. salt

1/2 tbsp. fennel

1/2 tbsp. anise

1/2 tbsp. sour orange

1 dl (1/2 cup) grinded malted rye

4 dl (1 1/2 cups) rye flour

8 dl (3 1/2 cups) plain flour

On top:

1/2 dl (1/4 cup) water

1/2 dl (1/4 cup) syrup

Heat the sour milk into body temperature and add in the yeast, syrup and spices. Add malted rye and rye flour to the dough. Knead in the plain flour until the dough gets firm and breaks away from the bowl. Cover the dough with a kitchen towel and let it rise for about 45 minutes until doubled. Flip the dough onto a working top and knead out all the air. Then cut the dough into two pieces and roll them into round loafs. Place them onto a baking tray covered with baking paper, cover with a kitchen towel and let rise for 30 more minutes. Heat up some water and mix together with syrup. Prick the loafs with a fork and smear the water syrup mixture over them. Bake in 200 C / 400 F for about 35–40 minutes. Smear water syrup mixture over the loafs two times more while baking them. Serve Christmas bread with butter and, for instance, traditional Christmas ham or salt-cured raw salmon.

The rye flour cause the dough to be quite moist and sticky, even at the point when it has enough flour. The firmness of the dough should tell you when you have used enough flour. You can add an extra pinch of plain flour to the dough and just quickly turn it around to give it a good dry surface. Also it may help if you use some flour on the working top while kneading the dough. The traditional Christmas bread is sweet and it’s seasoned with the Christmassy spices. It’s a mixed bread, soft but still contains a lot of rye. Therefore it also contains a lot of dietary fibre! The malted rye fits to this bread perfectly: it brings the bread a bit more sweetness, depth and aroma. Just through on the ham and you’re good to go!

Mehukas raparperi – Juicy Rhubarb

"Mehun keitosta jää runsaasti maukasta sosetta, jonka voi käyttää hyödyksi jälkikäteen.

Ei ole montaa kasvia, joka vetäisi vertoja raparperin raikkaudelle, muunneltavuudelle ja satoisuudelle. Näin äkkiseltään ajateltuna mieleen ei itse asiassa tule yhtään! Raparperi taipuu juomiksi, hilloiksi ja kiisseleiksi, maustaa kakut, piirakat ja muffinssit sekä terästää jäätelöt ja grilliruoat. Se on ensimmäisiä kasveja jotka putkahtavat maasta keväällä ja jatkaa runsasta kasvuaan pitkälle kesään. Kirpeä oksaalihappo jakaa raparperin maistelijat selkeästi kahtia: toiset rakastavat raikasta makua, toiset karsastavat sitä liian voimakkaana. Omasta mielestäni raparperin happamuus sopii erinomaisesti erilaisiin ruokiin. Suurimmat suosikkini ovat siitä valmistettavat erilaiset juomat, kuten raparperisima sekä -mehu.

Raparperimehu:

3 l raparperia

5 dl vettä

n. 7 dl sokeria

Huuhtele tai kuori raparperit ja paloittele ne. Keitä suuressa kattilassa pienessä määrässä vettä n. 10 min, kunnes raparperit ovat soseutuneet. Siivilöi mehu siivilän ja harsokankaan läpi. Älä painele sosetta siivilässä, jotta mehusta tulisi kirkasta. Mittaa valutettu mehu ja kiehauta se uudelleen. Kuori pintaan muodostuva vaahto pois ja lisää mehuun n. 3 1/2 – 5 dl sokeria mehulitraa kohden. Pullota kuuma mehu puhtaisiin ja uunissa kuumennettuihin lasipulloihin.

Raparperin kuoret tuovat mehuun kaunista väriä, joten voit hyvin jättää varret kuorimatta. Mehun keitosta jää toisaalta runsaasti maukasta sosetta, jonka voi käyttää hyödyksi jälkikäteen. Tällöin puisevat kuoret kannattaa poistaa. Soseesta voi keittää pikahilloketta joka maustaa mukavasti jäätelön tai räiskäleet, toisaalta voit käyttää sitä yhtä lailla kakkujen tai piirakoiden täytteenä. Muista nauttia maitotuotteita raperperin kanssa.

*  *  *

There’s not many plants that can beat rhubarb in the freshness, versatility and high-yieldingness. To come to think of it, right now I can’t come up with any! Rhubarb can be turned into drinks, jams and kissel, it seasons cakes, pies and muffins and spices up ice-creams and grill food. It is among the first plants to stick out of the ground in the spring and will keep on growing  late in the summer. The acrid oxalic acid divides people into two: some love the fresh flavour, some dislike it. I think the sourness fits perfectly into different types of food. My biggest favourites are the drinks, for instance rhubarb mead and juice.

Rhubarb Juice:

3 l (6 pt) rhubarb

5 dl (1 pt) water

about 7 dl (1 1/2 pt) sugar

Rinse or peel the rhubarbs and cut them into pieces. Place the rhubarb into a large kettle with the water and cook for about 10 minutes, until turned into mash. Sieve the juice through a cloth: avoid pressing the mash so that the juice will be clear. Measure the juice, place it back into the kettle and bring to a boil. Remove the foam that is formed on the surface and add about 3 1/2 – 5 dl of sugar per each litre of the juice. Bottle the juice into clean and hot glass bottles.

The skin of rhubarb will bring the juice nice colour so it’s not necessary to peel the stems. However, the mash that is left over from the juice can be used later on and the woody skin is not nice then. You can cook the mash with some sugar and use it in ice-cream and pancakes or as filling in cakes and pies. Remember to also have some milk products with rhubarb.

Rapeat perunavohvelit – Crispy Potato Waffles

"Perunavohvelin pehmeä maku sekä rakenne eroavat blinin happamuudesta ja tukevuudesta.

Joulun alla saimme vihdoin talven. Minusta tuntuu että sitä sai odottaa tällä kertaa kaksi vuotta. Senpä vuoksi lumi ja pakkanen ovat entistä mieluisampia vieraita. Kuulaan kylmään päivään sopivat lämpimät perunavohvelit, joiden reseptiin törmäsin mummoni keittokirjassa (Keittotaito koteja ja kouluja varten. Koskimies, H. & Somersalo, E. 1950. Porvoo: WSOY). Jauhoiset perunat pitävät vohvelitaikinan riittävästi koossa siten, että kananmuna on tarpeeton. Perunat tuovat paistokseen myös miellyttävän pehmeää ja makeahkoa makua. Jos aiemmista kokkailuistasi on jäänyt yli muutama maukas peruna, kannattaa ne hyödyntää näin!

Perunavohvelit (n. 10 kpl):

200 g jauhoisia perunoita

3 3/4 dl vehnäjauhoja

1/2 l maitoa

30 g voisulaa

1/2 tl suolaa

Keitä perunat ja hienonna ne. Mittaa puolet maidosta astiaan ja sekoita joukkoon vehnäjauhot. Lisää perunat ja voisula sekä vähitellen sekoittaen loput maidosta. Mausta suolalla. Anna taikinan turvota yhdestä kahteen tuntia. Paista taikinasta vohvelipannulla miedolla lämmöllä rapeita vohveleita. Tarjoile suolalihan tai -kalan kera.

Päätin itse tarjoilla perunavohvelit perinteisten blinitäytteiden kanssa. Niinpä vohveleiden kanssa nautittiin graavilohta, suolakurkkua, sipulia sekä smetanaa. Ruokajuomaksi sopii hyvin tumma olut. Perunavohvelin pehmeä maku sekä rakenne eroavat blinin happamuudesta ja tukevuudesta. Suolaiset lisukkeet sopivat molempien kyytipojaksi, ja perunavohveleista saakin blinipöytään mukavasti vaihtelua. Miksei niitä voisi valmistaa blinien rinnallekin jos on tarkoitus viettää suurempia kestejä? Alkuperäisestä taikinasta riittää runsaampi ateria kahdelle ruokailijalle tai kevyempi iltapala neljälle. Suurella vohveliraudalla paistettaessa taikinasta valmistui noin 10 vohvelia. 

*  *  *

Just in time for Christmas the winter arrived in Finland. This time it took two years, as last winter was very odd with all the rain and warmth. That is why I welcome the frost and snow with great delight! For a cold day like this it's nice to have something warm and crispy to eat. I found the recipe for these potato waffles in my grandma's cook book. The mealy potatoes give the dough texture so that you won't need eggs. They also bring the waffles very pleasant softness and sweetness in flavour. If you have some leftover potatoes, this is a proper way to use them!

Potato Waffles (about 10 pieces):

200 g (7 oz) mealy potatoes

3 3/4 dl (1 1/2 cups) plain flour

1/2 l (1 pt) milk

30 g (1 oz) melted butter

1/2 tsp. salt

Cook the potatoes and mash them. Measure about half of the milk into a bowl and add in the plain flour. Add the potato mash and melted butter, and then little by little rest of the milk. Season with salt. Let the dough rest for one or two hours. Fry the dough into waffles on medium heat. You can use a waffle iron or pan. Serve the waffles with salted meat or fish.

I decided to serve the potato waffles with traditional blini toppings. Therefore we had some salt-cured salmon, pickles, onion and smetana with them. Dark beer fit perfectly with the dish. The soft flavour and texture of potato waffles are quite different from the sourness and firmness of blinis. The salty toppings fit both very well. Why not prepare both blinis and potato waffles if you happen to have a bigger dinner party? The original recipe is enough if two people wish to eat a proper dinner or alternatively four people need a little nibble. With a large waffle iron it sufficed in 10 waffles.

Täytetyt letut – Savoury Pancakes

"Euroopassa täytetyt letut ovat ilmeisesti yleisiä etenkin itäisissä osissa.

Olen jo pitkän aikaa suunnitellut valmistavani oikeaa retroruokaa, täytettyjä lettuja. Söimme lapsena paljon makeita lettuja ja aina välillä isäni paistoi niitä suuremman erän, jotta seuraavana päivänä niistä sai valmistettua suolaisen päivällisen. Itse olen tottunut syömään suolaiset letut jauhelihan ja yksinkertaisten vihannesten kera, mutta letut voi täyttää melkeinpä millä tahansa. Täytetyt letut ovatkin näppärä tapa hyödyntää tähteet. Toisaalta niillä voi myös lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: tänä aamuna valmistin alla olevan taikinan kaksinkertaisena, jolloin sain vapaapäivän kunniaksi valmistettua myös makeita aamiaislettuja.

Täytetyt letut (8 kpl):

Lettutaikina:

4 dl maitoa

1 kananmuna

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

3 rkl ruokaöljyä

Täyte:

400 g jauhelihaa

suolaa

mustapippuria

(chili)paprikaa

1-2 valkosipulin kynttä

1 suuri sipuli

1 dl silputtua purjosipulia

2 dl pakastekasviksia

aurinkokuivattua tomaattia

juustoraastetta

Valmista lettutaikina sekoittamalla kaikki ainekset yhteen ja anna taikinan turvota kylmässä n. 20 minuuttia. Ruskista sillä aikaa jauheliha ja mausta se. Kuori, pilko ja kuullota sipuli sekä purjo. Sulata pakastekasvikset ja pilko aurinkokuivattu tomaatti. Paista lettuja suurella pannulla molemmilta puolilta, kunnes ne ovat kullanruskeita. Täytä letut yksitellen asettelemalla täytteitä ohuelti puolikkaan letun pinnalle. Kääri lettu rullalle ja aseta paistovuokaan tiiviisti muiden lettujen kanssa. Ripottele lettujen pinnalle juustoraastetta. Paista täytettyjä lettuja 200-asteisessa uunissa 10–15 minuuttia. Tarjoa täytetyt letut esimerkiksi salaatin kera.

Täytetyille letuille ei löydy selkeää alkuperää, mutta ne vaikuttaisivat olevan melko yleisiä eri puolilla maailmaa. Euroopassa täytetyt letut ovat ilmeisesti yleisiä etenkin itäisissä osissa kuten Suomessa, Unkarissa ja Baltian maissa. Toisaalta niitä löytää myös muualta maailmalta, esimerkiksi Japanista, jossa alueittain eroavia suolaisia lettusia kutsutaan nimellä Okonomiyaki. Täytettyjen lettujen idea eri maissa vaikuttaisi olevan melko sama: yksinkertainen paistos täytetään mitä erilaisemmilla suolaisilla aineksilla ja joko kääritään rullalle tai pinotaan päällekkäin. Parasta tässä ruoassa onkin se, että sen täytevaihtoehdot ovat rajattomat!

*  *  *

For the longest time I have been planning to make some real retro food: savoury pancakes. When I was a child we used to have sweet pancakes quite often. Every now and then my father would make a larger batch so he could fill them with savoury stuffing the next day. I’m used to having the pancakes with minced meat and some simple veggies, but you can actually stuff them with just about anything. Savoury pancakes are a great way to use leftovers. They also make it possible to kill two birds with one stone: this morning I prepared the dough double so I could first make sweet pancakes for the breakfast.

Savoury Pancakes (8 pieces):

Pancakes:

4 dl (1 3/4 cups) milk

1 egg

2 1/2 dl (1 cup) plain flour

1/2 tsp.salt

3 tbsp. cooking oil

Filling:

400 g (14 oz) minced meat

salt

black pepper

(chili) pepper

1–2 cloves of garlic

1 big onion

1 dl (1/2 cup) cut leek

2 dl (1 cup) frozen veggies (e.g. peas, corn, paprika)

sun-dried tomatoes

cheese grate

Prepare the pancake dough by mixing all the ingredients and letting it puff up for about 20 minutes. Meanwhile, brown the minced meat and season it. Peel, cut and sweat the onion and leek. When using frozen vegetables, defrost them. Cut the sun-dried tomatoes. On a large frying pan (preferably of cast iron), fry the pancakes on both sides until they are beautifully golden. Fill the pancakes one by one, by placing a thin layer of fillings on half of the pancake. Roll the pancake and place close to the other ones on an oven tray. Add some cheese grate on top. Bake the pancakes in 200 C / 390 F for 10–15 minutes. Serve the savoury pancakes with some fresh salad, for instance.

I can’t find any specific information about the origins of savoury pancakes, but they seem to be quite common around the world. Apparently in Europe they are particularly popular in the Eastern parts: for example in Finland, Hungary and the Baltic countries. On the other hand you can also find them in Japan, where these regional savoury pancakes are called Okonomiyaki. The idea seems to be pretty much the same around the world: a simple bake is filled with various savoury stuffing and then either rolled or piled. The best part of this food is that it has endless possibilities when it comes to the filling!

Taivaallinen mallasleipä – Heavenly Rye Malt Bread

"Kotitekoinen leipä on osa kulttuuriperintöämme joka tuntuu helposti unohtuvan, kun katse luodaan jatkuvasti eteenpäin.

Yksi kotoisimmista tietämistäni asioista on varmaan leivän leipominen. Se on mielestäni myös yksi niistä perustaidoista, jotka pitäisi kaikkien hallita. Kotitekoinen leipä on osa kulttuuriperintöämme joka tuntuu helposti unohtuvan, kun katse luodaan jatkuvasti eteenpäin. Toki kaupastakin voi ostaa leipää ja pienleipomoiden tuotteet ovat aivan erinomaisen makuisia. Silti kotona leivotussa leivässä on aivan omanlaisensa maku, jota ei ostotuotteista löydä. Siinä vain on sitä jotakin. Kotitekoinen leipä mahdollistaa myös erilaiset kokeilut ja tähteiden hyödyntämisen: leipään sopii mainiosti perunamuusin loput tai esimerkiksi parhaat päivänsä nähnyt piimä. Kun tein jouluksi kotikaljaa, otin talteen käyttämäni ruismaltaat eli mäskin. Mäski säilyi pakkasessa myöhempää käyttöä varten, ja jonkin aikaa sitten valmistin siitä tukevaa mallasleipää, jonka täyteläinen maku vei mennessään. Leipä on ruismaltaiden sekä ruis- ja hiivaleipäjauhon ansiosta kuitupitoista ja täyttävää.

Mallasleipä:

1l vettä / piimää

50 g tuorehiivaa

1–1 1/2 dl siirappia 


n. 8 dl mallasmäskiä

1 rkl suolaa

7 dl ruisjauhoja 


noin 24 dl hiivaleipäjauhoja


1 dl ruokaöljyä

Lämmitä vesi tai piimä kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon tuorehiiva, siirappi, mallasmäski, suola sekä ruisjauhot. Alusta taikinaa hiivaleipäjauholla, lisää loppuvaiheessa ruokaöljy. Jatka alustamista kunnes taikina alkaa irtoilemaan käsistä ja astian reunoista. Peitä taikina liinalla ja jätä nousemaan, kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi. Leivo taikinasta ensin kaksi limppua ja jätä loput astiaansa odottamaan: leivo loput kaksi nousemaan vasta hieman ennen toisten valmistumista uunista. Anna leipien nousta liinan alla ennen paistamista. Pistele leivät ja paista 200-asteisen uunin alatasolla noin 40 min.

Mallasleipä nousee hyvin, mikä aiheutti minulla hieman haasteita. Leivoin taikinan kerralla neljäksi leiväksi ja jätin toisen pellillisen nousemaan siksi aikaa kun paistoin ensimmäiset. Odottamaan jääneet leivät nousivat tietysti liikaa ja jouduin pyöräyttämään pellille levinneen taikinan uudelleen pyöreiksi leiviksi. Kirjasin reseptiinkin että taikina tulee leipoa leiviksi parissa erässä. Haasteista huolimatta leipien maku oli taivaallinen ja lämpimäisiä maisteltiin siihen tahtiin, että melkein kokonainen leipä hupeni hetkessä. Silti toivoisin saavani vielä vinkkiä täydellisen leivän leipomiseen. Muistelen lukeneeni jostain, että alimmassa kuvassa näkyvä alareunan repeileminen kielii jostain pieleen menneestä. En vain kuollaksenikaan muista, mistä. Myös leikatun leivän muodosta näkee, että sillä ei ole ollut riittävästi voimaa nousta ylöspäin kuten olisin toivonut. Jos sinulla siis on enemmän leipätietämystä, avaa sanainen arkkusi ja ohjeista aloittelijaa!

*  *  *

One of the cosiest things I know is homemade bread. I think being able to bake your own bread is a fundamental skill that everyone should have: it’s part of our cultural history! Sadly, though, it seems that these kinds of traditions are easily forgotten when we only regard the future. Of course it’s easier to buy bread. Especially small bakeries make absolutely delicious bread high in quality and true to traditions. I still find that homemade bread has a unique taste to it, something that cannot be found in purchased products. It just has a certain something: the “Je ne sais quoi” factor. Homemade bread also enables you to try out stuff: bread allows potato leftovers or sour milk after its best before date. When I made beer for the Christmas, I kept the rye malt mash that was left over. It was easy to store it in the freezer. Some time ago I used it in bread as I had planned. The result was delicious! Thanks to the rye malt together with rye and dark wheat flour the bread is filling and rich in fibre.

Rye Malt Bread:

1 l (2 pt) water / sour milk

50 g (1 3/4 oz) fresh baking yeast

1–1 1/2 dl (1/2–2/3 cup) syrup

about 8 dl (3 1/3 cups) rye malt mash

1 tbsp. salt

7 dl (3 cups) rye flour

about 24 dl (10 cups) dark wheat flour

1 dl (1/2 cup) cooking oil

Mix the baking yeast with body temperature (about 37 C / 98,6 F) water or sour milk. Add syrup, rye malt mash, salt and rye flour. Add dark wheat flour little by little and knead the dough so that it gets soft. Add the cooking oil and continue kneading and adding the flour. When the dough starts to break away from the bowl and your hands, leave it under a cloth to rise until doubled. Take half of the dough onto a working top and roll it into two round loafs. Leave the rest of the dough into the bowl and roll it into loafs only about 15 minutes before the first two loafs are ready in the oven. Let the loafs rise under a cloth and then prick them with a fork. Bake the breads on the lower rack in 200 C / 390 F for about 40 minutes.

This dough rises very well; it caused me some challenges. I baked the dough straight into four loafs and left the rest of them on an oven tray while the others were in the oven. Well, naturally the ones that had to wait for quite a while rose too much and spread all over the tray. I had to roll the dough once again into loafs. Well, despite the challenges, the end result was heavenly. We were so stoked, nibbling on the warm bread, that almost entire bread was consumed just like that. Well, I still wish for some tricks on how to bake perfect bread. I remember reading that it’s not a good sign when the bread gets broken on the lower part as you can see in the picture; I just can’t remember what it signifies. You can also see that the bread that has been cut in half hasn’t had enough power to rise up, into a round shape. So if you have more experience of baking bread, please share your information to the rookie!