Herukkalikööri – Homemade Liquor

"Maittavaa likööriä on mukava maistella pimenevinä syysiltoina tai pullottaa pieniin omalla etiketillä koristeltuihin pulloihin ja antaa ystäville vaikka joululahjaksi.

Elämme parasta aikaa marjastukselle. Keski-Suomessakin alkavat mustikat olla kypsiä, ja tänä vuonna puutarhan pensaat suorastaan notkuvat herkullisia herukoita. Viime vuoden heikon marjakauden jälkeen on virkistävää nauttia runsaasta sadosta. Keräsin säilöttäväksi musta- ja punaherukoita, joista osan pakastin, osan mehustin ja osan jätin tuoreena käyttöön. Päätin kokeilla klassista tapaa valmistaa herukoista likööriä. Lopputulosta päästään testaamaan vasta myöhään syksyllä tai alkutalvesta, mutta monet näyttävät kehuvan herukkalikööriä sangen maittavaksi.

Herukkalikööri:

1 osa puhtaita herukoita (puna- tai musta)

1 osa sokeria

1 osa vodkaa

Mittaa ainekset suureen tiiviiseen lasipurkkiin. Jätä huoneenlämpöön ja kääntele purkkia silloin tällöin, jotta sokeri liukenee alkoholiin. Tähän kuluu pari päivää. Kun sokeri on täysin liuennut, jätä purkki pariksi kuukaudeksi huoneenlämpöön. Lopulta siivilöi likööri pulloihin. Marjat voi hyödyntää esimerkiksi leivonnassa tai jälkiruoissa.

Innostuin liköörin valmistuksesta ja päätin kokeilla sekä puna- että mustaherukoita. Maittavaa likööriä on mukava maistella pimenevinä syysiltoina tai pullottaa pieniin omalla etiketillä koristeltuihin pulloihin ja antaa ystäville vaikka joululahjaksi. Nähtäväksi jää, millainen lopputuloksesta tulee!

*  *  *

This is the best time of the year for berries. Blueberries are ripe even in the Central Finland. This year the bushes in gardens are filled with big and juicy currants. After last year’s lowsy berry season it is truly refreshing to enjoy this abundance. I picked black and red currants that I partly stored in the freezer, partly used in juice. I also decided to try out the classic way of making liquor. It will take a few months before the end result can be stated, but it seems that other people who have been preparing homemade liquor have been very satisfied with it.

Homemade liquor:

1 part clean currants (red or black)

1 part sugar

1 part vodka

Measure the ingredients into a tight glass jar. Leave into room temperature and every now and then flip the jar to make the sugar dissolve into the alcohol. This will take a couple days. Once the sugar is all dissolved, leave the jar into room temperature for a couple of months. Finally, sieve the liquor into bottles. You can use the berries in desserts or baked products.

I got so carried away with the liquor, I decided to try out both red and black currants. It’s nice to enjoy some homemade liquor when the days get colder and darker. You can also make your own little presents by decorating the bottles with your own label. We will see what the end result will be like!

Mehukas raparperi – Juicy Rhubarb

"Mehun keitosta jää runsaasti maukasta sosetta, jonka voi käyttää hyödyksi jälkikäteen.

Ei ole montaa kasvia, joka vetäisi vertoja raparperin raikkaudelle, muunneltavuudelle ja satoisuudelle. Näin äkkiseltään ajateltuna mieleen ei itse asiassa tule yhtään! Raparperi taipuu juomiksi, hilloiksi ja kiisseleiksi, maustaa kakut, piirakat ja muffinssit sekä terästää jäätelöt ja grilliruoat. Se on ensimmäisiä kasveja jotka putkahtavat maasta keväällä ja jatkaa runsasta kasvuaan pitkälle kesään. Kirpeä oksaalihappo jakaa raparperin maistelijat selkeästi kahtia: toiset rakastavat raikasta makua, toiset karsastavat sitä liian voimakkaana. Omasta mielestäni raparperin happamuus sopii erinomaisesti erilaisiin ruokiin. Suurimmat suosikkini ovat siitä valmistettavat erilaiset juomat, kuten raparperisima sekä -mehu.

Raparperimehu:

3 l raparperia

5 dl vettä

n. 7 dl sokeria

Huuhtele tai kuori raparperit ja paloittele ne. Keitä suuressa kattilassa pienessä määrässä vettä n. 10 min, kunnes raparperit ovat soseutuneet. Siivilöi mehu siivilän ja harsokankaan läpi. Älä painele sosetta siivilässä, jotta mehusta tulisi kirkasta. Mittaa valutettu mehu ja kiehauta se uudelleen. Kuori pintaan muodostuva vaahto pois ja lisää mehuun n. 3 1/2 – 5 dl sokeria mehulitraa kohden. Pullota kuuma mehu puhtaisiin ja uunissa kuumennettuihin lasipulloihin.

Raparperin kuoret tuovat mehuun kaunista väriä, joten voit hyvin jättää varret kuorimatta. Mehun keitosta jää toisaalta runsaasti maukasta sosetta, jonka voi käyttää hyödyksi jälkikäteen. Tällöin puisevat kuoret kannattaa poistaa. Soseesta voi keittää pikahilloketta joka maustaa mukavasti jäätelön tai räiskäleet, toisaalta voit käyttää sitä yhtä lailla kakkujen tai piirakoiden täytteenä. Muista nauttia maitotuotteita raperperin kanssa.

*  *  *

There’s not many plants that can beat rhubarb in the freshness, versatility and high-yieldingness. To come to think of it, right now I can’t come up with any! Rhubarb can be turned into drinks, jams and kissel, it seasons cakes, pies and muffins and spices up ice-creams and grill food. It is among the first plants to stick out of the ground in the spring and will keep on growing  late in the summer. The acrid oxalic acid divides people into two: some love the fresh flavour, some dislike it. I think the sourness fits perfectly into different types of food. My biggest favourites are the drinks, for instance rhubarb mead and juice.

Rhubarb Juice:

3 l (6 pt) rhubarb

5 dl (1 pt) water

about 7 dl (1 1/2 pt) sugar

Rinse or peel the rhubarbs and cut them into pieces. Place the rhubarb into a large kettle with the water and cook for about 10 minutes, until turned into mash. Sieve the juice through a cloth: avoid pressing the mash so that the juice will be clear. Measure the juice, place it back into the kettle and bring to a boil. Remove the foam that is formed on the surface and add about 3 1/2 – 5 dl of sugar per each litre of the juice. Bottle the juice into clean and hot glass bottles.

The skin of rhubarb will bring the juice nice colour so it’s not necessary to peel the stems. However, the mash that is left over from the juice can be used later on and the woody skin is not nice then. You can cook the mash with some sugar and use it in ice-cream and pancakes or as filling in cakes and pies. Remember to also have some milk products with rhubarb.

Keväinen voikukkasima – Dandelion Mead

Onko viehättävämpää ajatusta kuin kukista valmistettu juoma? Voikukkasima ei ole ainoastaan hyvää ja kauniin väristä, vaan se on myös melkoinen terveysjuoma. Voikukkaa on aikoinaan käytetty runsaasti nesteenpoistajana, mutta onpa se myös kovin vitamiini- ja rautapitoinen villiyrtti. Tähän aikaan vuodesta voikukan kukinnot ovat parhaimmillaan siman valmistukseen. Ei siis muuta kuin nips ja naps ja virkistävää juomaa valmistamaan! Vielä ehdit alkukesän helteille.

Voikukkasima:

4 l voikukan kukkia


5 l vettä 


2 sitruunaa

1 dl siirappia

4 dl sokeria
 


1/4 tl hiivaa


(rusinoita)

Kerää voikukan kukinnot aurinkoisena päivänä, jotta ne ovat kuivat ja avonaiset. Laita kukinnot suureen kattilaan ja mittaa päälle puolet vedestä. Kuumenna seos kiehuvaksi ja keitä noin 5 minuuttia. Siivilöi kukat uutoksesta ja ota neste talteen. Keitä sitten kukista vielä toinen uutos lopun veden kanssa. Keitä jälleen 5 min ennen siivilöintiä. Kaada kuuma neste sokerin ja siirapin päälle. Pese sitruunat huolella ja kuori ohuelti. Kuori sitten sitruunoista kitkerä valkoinen kuoriosa. Lisää simaan sitruunan keltaiset kuoret sekä viipaloitu hedelmäliha. Anna seoksen jäähtyä kädenlämpöiseksi. Ota erilliseen kuppiin pieni tilkka simaa ja sekoita siihen pieni pala hiivaa. Sekoita sitten neste siman joukkoon. Anna siman käydä huoneenlämmössä kevyesti peitettynä seuraavaan päivään. Pullota sima. Voit halutessasi lisätä kuhunkin pulloon myös muutaman rusinan. Siirrä sima kylmään käymään. Se on valmista juotavaksi muutamassa päivässä: rusinat nousevat tällöin pullon yläosaan.

*  *  *

Is there any sweeter idea than a drink made of flowers? Dandelion mead is not only tasty and beautiful in colour but it’s also quite a healthy drink. In the past dandelion has been used a lot as a diuretic, but it’s also high in vitamins and iron. At this time of the year the dandelions are at their best to be picked and used in mead. You’re only a snip and a snap away from delicious and refreshing drink! Just in time for the warm summer days.

Dandelion Mead:

4 l (8 1/2 pt) dandelion inflorescences

5 l (10 1/2) water

2 lemons

1 dl (1/2 cup) syrup

4 dl (1 3/4 cups) sugar

1/4 tsp. fresh baking yeast

(raisins)

Pick the dandelion inflorescences on a sunny day so that they are dry and open. In a large kettle, add the inflorescences and half of the water. Bring to a boil and cook for about five minutes. Sieve the extract to a large container. Place the inflorescences back into the kettle and add in the rest of the water to cook it again for five minutes before sieving. Pour into the container. Mix in the syrup and sugar. Wash the lemons carefully and peel off thinly the yellow skin. Cut off the white part. Add the yellow skin and the sliced up lemons into the mead. Let the mixture cool down to body temperature (37 C / 98,6 F). Take a small piece of fresh baking yeast, about the size of a pea, and mix it together with a small amount of the mead. Pour the mixture back into the container. Let the mead ferment until the next day. Sieve out the lemon pieces before bottling the mead. If you like, you can place a few raisins on the bottom of each bottle. Place the bottles into a cold place to ferment. The mead will be ready in a couple of days: you notice it when the raisins start to float in the bottle.

Jouluolutta pöytään – The Christmas Table Needs Homemade Beer

"Entisaikaan talonpoikien päivittäisessä käytössä ollut olut on vastannut alkoholipitoisuudeltaan juuri kotikaljaa.

Joulu on jo aivan ovella, ja meidänkin taloudessamme on viime päivinä tehty kaikennäköistä pientä jouluvalmistelua. Ylipäätään emme ole tavanneet stressata jouluvalmisteluista nytkään kun olemme jo silloin tällöin viettäneet kahdenkeskisiä kotijouluja. Tälläkin kertaa keskityin joulua edeltäneen viikon pelkästään töihin. Lauantaiaamuna kirjoitin tarkan ostoslistan ja suuntasin ruokakauppaan heti sen avaamisen jälkeen. Kuljin kaupan läpi ostoslistan mukaisessa järjestyksessä ja pääsin kassallekin jonottamatta. Helpoimmat jouluostokset ikinä! Koti on vähitellen saanut pientä joulukrumeluuria niskaansa ja siivouskin on jätetty parille päivälle niin, ettei siitä synny paineita. Pieniä paketteja lukuun ottamatta jouluna ei myöskään keskitytä lahjojen jakeluun vaan rauhalliseen oleskeluun ja hyvästä ruoasta nauttimiseen.

Pullotin tänään yön yli käyneen kotikaljan. Se on hyvin perinteinen joulujuoma ja varsin vaivaton valmistettava. Itse pidän suhteellisen makeasta kotikaljasta, joten käytän hieman enemmän sokeria kuin useissa resepteissä kehotetaan. Kotikaljan valmistuksessa pätee sama sääntö kuin simankin teossa: hiivaa tulee käyttää hyvin vähäinen määrä, jottei kaljaan tule epämukava hiivan maku ja pullon pohjalle muodostu paksua sakkakerrosta. Tähän määrään riittää hieman hernettä suurempi palanen. Kaljapullon pohjalle muodostuu väkisinkin hieman sakkaa, joten jätä pullon pohjalle aina hieman olutta ja vältä pullojen liiallista pyörittelyä, jottei sakka sekoittuisi juomaan. Käytettävien pullojen tulee olla tiiviisti suljettavissa ja ne kannattaa jättää hieman vajaiksi, sillä käymisprosessi jatkuu vielä pullottamisen jälkeen.

Kotikalja:

3 dl ruismallasta

2 dl sokeria

5 l vettä

1/4 tl hiivaa

Mittaa maltaat ja sokeri suuren astian pohjalle ja kaada päälle kiehautettu vesi. Anna kaljan jäähtyä kädenlämpöiseksi. Sekoita pieneen määrään kaljaa hiivannokare ja lisää sitten seos kaljan joukkoon. Peitä astia kevyesti esim. raollaan olevalla kannella ja anna käydä seuraavaan päivään. Siivilöi kalja harsokankaan läpi ja pullota. Säilytä pulloja viileässä vielä 1–2 päivää ennen nauttimista.

Pidän siitä, että kotikaljan valmistuksessa mitään ei mene hukkaan. Siivilöidyn mäskin voi hyödyntää maukkaan leivän leivonnassa, ja jos et aio leipoa samana päivänä, sen voi kätevästi pakastaa myöhempää käyttöä varten. Ruismallas onkin ravintoarvoltaan erinomaista: esimerkiksi ravintokuitua siinä on huimat 16,8 prosenttia! Mallas antaa lisäksi leipään miellyttävän maun.

Vaikka nimitystä kalja käytetään suomalaisessa arkipuheessa synonyyminä kaikenlaiselle oluelle, on käsite kuitenkin erotettu alkoholipitoisesta oluesta. Kaljalla tarkoitetaan makeahkoa pöytäolutta, jossa on alkoholia hyvin vähäinen määrä. Entisaikaan talonpoikien päivittäisessä käytössä ollut olut on vastannut alkoholipitoisuudeltaan juuri kotikaljaa. Kalja ja olut ovat ikivanhoja juomia, ja suomalaisessa mytologiassa maanviljelyn jumala Pekko on ollut myös oluen jumala. Olutta on käytetty sekä uhrina että laitettu vainajien mukana hautaan. Olutta sekä kaljaa on aikojen saatossa myös maustettu monenmoisilla aineksilla; edelleen on suhteellisen yleistä käyttää mausteena katajanmarjoja ja -oksia sekä humalaa, mutta myös pihlajanmarjoja, suomyrttiä sekä suopursua on muinoin käytetty arvostetun juoman mausteena. (Lähde: Olvi-säätiö)

*  *  *

It’s nearly Christmas, and we have been making small preparations, as well. Well, we’re not the stressing type (especially my husband who says he’s not a Christmas person at all, a statement I'm appalled by), even now when we have been spending a few Christmases at home. This year I didn’t really think of Christmas before getting off from work on Friday. On Saturday morning I wrote down an elaborate shopping list and headed to the grocery store right away after it was opened. I went through the store in the same order that my shopping list was written, and even got to the cashier without any queuing. Easiest Christmas shopping ever! The apartment has gotten some Christmas frill, yesterday I brought in the tree, and there’s no stress over cleaning, either. Apart from the small gifts our Christmas is not about stuff, but relaxing and enjoying delicious food.

Today I bottled the homemade beer that had been fermenting over the night. Homemade beer is very traditional Christmas drink, and very simple to make.  It is very low in alcohol and therefore also suits children as well, like mead does. I prefer somewhat sweet homemade beer, so I use a bit more sugar in it than many other recipes advice. Homemade beer has the same rules as mead does: only use a very small amount of yeast. If you use too much, there’s going to be an unpleasant yeasty taste in the beer and it’ll leave a thick layer of dregs on the bottom of the bottle. With this amount of beer you really only need a piece that is just a little bigger than a pea. You can’t avoid having some dregs left on the bottom, so always leave some beer into the bottle. Also avoid unnecessary handling of the bottles, so that the dregs won’t get mixed into the beer. Only use bottles that have tight caps, and preferably don’t fill them up completely, as the fermentation will continue after bottling.

Homemade beer:

3 dl (1 1/4 cups) rye malt

2 dl (a bit less than 1 cup) sugar

5 l (1 1/3 gal) water

1/4 tsp. fresh baking yeast

Measure both the malt and sugar on the bottom of a large container. Pour in water that has been brought to a boil. Let the beer cool down until it’s body temperature (37 C / 98,6 F). Take apart a small amount of the beer, mix in carefully the fresh baking yeast and add into the beer. Cover the container lightly, for example with a lid that is left ajar. Let the beer ferment until the next day. Sieve the beer through a cloth (such as cheese cloth) and bottle it. Store the bottles in a cool place for 1–2 days before enjoying the beer.

I like the fact that you can utilize all the ingredients when making homemade beer. After you have sieved the beer, you can use the mash in delicious bread. If you’re not planning to bake bread on the same day, simply freeze the mash for later use. Rye malt is excellent in nutritional value: it contains a whopping 16,8 percent dietary fibre! The malt also gives bread a lovely flavour.

In Finnish homemade beer is called kalja or kotikalja (literally home beer). Kalja is also used in common language when referring to any type of beer. However, the word olut, beer, is a completely different thing, as it contains alcohol. Homemade beer, kalja, is very low in alcohol and much sweeter, and it has traditionally been used with food somewhat every day. Both olut and kalja are ancient drinks, and in Finnish mythology Pekko has been both god of crops and beer. Beer has been used as a sacrifice and it has been placed in tombs with the deceased, as well. Both olut and kalja have also been seasoned with various ingredients: even today it is fairly common to use juniper berries and twigs or hop as a seasoning. Rowanberries, sweet gale and northern Labrador tea have also been used when seasoning beer. (Source: Olvi Foundation)

Raikastava limonaati – Say Refreshing, Say Rhubarb!

"Aasiassa raparperi oli lääkekasvi, mutta keskiajan eurooppalaiset uskoivat sen olevan siinä määrin myrkyllinen, ettei sitä kannattanut käyttää. 

Raparperisato on kesän alussa parhaimmillaan, ja raparperit ovat nyt makeita ja viehättävän kirpeitä. Kesäisiin lapsuudenmuistoihini kuuluu jokavuotinen ensihaukkauksen irvistys, kun tapasimme poimia kirpeitä raparperinvarsia pensaastaan ja kastaa niiden mehukkaan pään joka haukkausta varten sokeriin. Raparperiherkutteluun tulisi aina liittää aimo annos maitotuotteita, sillä sen sisältämä oksaalihappo sitoo kalsiumia muuten kehon omista varastoista. Pidemmän päälle raparperin nauttiminen ilman maitotuotteita voikin aiheuttaa luuston haurastumista, eivätkä hampaat ilahdu yhdenkään kerran jälkeen unohtuneesta maitokulauksesta. Raparperi tulee nyt erityisesti tarpeeseen, sillä alkukesän helteiset päivät saavat janoisen kaipaamaan virkistävää raparperisimaa. Jos pihamaa ei kuitenkaan pullistele näistä vitamiinipitoisista jäteistä, kannattaa tuoreet raparperit hyödyntää keitoissa ja leivonnaisissa ja kaivaa pakastimen pohjalta mahdolliset viimevuotiset raparperit kattilaan mehustumaan. Tällä tavoin minäkin tein jälleen tilaa pakastimeemme, jostain syystä kun sinne aina tuppaa jäämään pieni määrä valmiiksi lohkottuja raparpereja pohjalle. Voit valmistaa pakastimeen jääneistä raparpereista myös mehua.

Raparperisima:

1 1/2 l paloiteltua raparperia

1 sitruunan mehu

5 l vettä

4 dl ruokokide-/fariinisokeria

2 dl taloussokeria

1 dl vaaleaa siirappia

hiven tuoretta hiivaa

Huuhdo ja paloittele raparperi. Sinun ei tarvitse kuoria raparperia simaa varten. Kiehauta noin litra vettä ja lisää siihen raparperit, puristettu sitruunamehu, sokerit sekä siirappi. Kuumenna kiehuvaksi ja ota sitten kattila liedeltä. Kaada mehu suurempaan astiaan ja mittaa joukkoon loput vedestä kylmänä. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Sekoita noin herneen kokoinen nokare hiivaa pieneen tilkkaan mehua ja kaada takaisin muun mehun joukkoon. Anna käydä seuraavaan päivään. Siivilöi sitten raparperit simasta. Mittaa pullojen pohjalle teelusikallinen sokeria ja pullota sima. Säilytä sima kylmässä, tällöin se on valmista juotavaksi noin viikossa.

Raparperin maine on kokenut varsinaisen arvonnousun vuosisatojen kuluessa. Se on peräisin Keski-Aasiasta, josta se kulkeutui keskiajalla Eurooppaan. Aasiassa raparperi oli lääkekasvi, mutta keskiajan eurooppalaiset uskoivat sen olevan siinä määrin myrkyllinen, ettei sitä kannattanut käyttää. Raparperi onkin oksaalihapponsa vuoksi hivenen myrkyllinen, eikä sen suuria lehtiä suositella korkean happopitoisuuden vuoksi käytettäväksi ruoanlaitossa. 1700-luvun loppupuolella raparperia alettiin hyödyntämään yhä enemmän myös vihanneksena ja se levisi myös suomalaisen herrasväen puutarhoihin. Tavallinen kansa pääsi maassamme nauttimaan tarharaparperin mausta vasta 1800-luvulla, mutta se yleistyi sangen nopeasti ja on nykyisin yksi suosituimpia puutarhakasveja Suomessa. Raparperin nimen arvellaan juurtavan ikivanhasta kauppaväylästä, joka kulki Volgaa pitkin ja jonka kautta raparperia kuljetettiin Uralin rinteiltä Eurooppaan. Volgaa kutsuttiin myös barbaarien joeksi, Rha Barbarumiksi.

Parhaat raparperinvarret ovat pienempiä, liian suuriksi kasvaneet varret ovat helposti puisevampia. Tällaiset varret kannattaakin kerätä juuri mehua tai simaa varten. Kerää raparperi mieluiten tyvestä kiertämällä, älä leikkaamalla. Leikkaaminen voi heikentää raparperipensaan kasvua. Raparperia voi hyödyntää moneen: siitä valmistetaan esimerkiksi leivonnaisia, mehua, viiniä, simaa, kiisseliä ja hilloa. Se säilyy hyvin pakastimessa, mutta jos satut omistamaan viileän maakellarin, voit säilöä raparperia energiaystävällisemmin vedellä täytetyissä pulloissa.

*  *  *

Rhubarbs are at their best right now, and they taste wonderfully sweet and tangy. One of the dearest childhood memories I have is the sneer that the first bite of rhubarb gave each summer with its strong acid taste. We used to pick rhubarbs from their bushes, peel them and dip their end in sugar before each bite. Oh, the memories! When enjoying rhubarb, you should always remember to enjoy also some milk products, as otherwise the oxalic acid it contains consumes calcium from your body. If eaten without milk products for a longer period of time, rhubarb can cause some bone embrittlement; and I’m sure your teeth won’t enjoy even one time without a glass of cold milk afterwards.

Rhubarb mead will be warmly welcomed now that the early summer has been very hot in Finland. If you don’t have much rhubarb on your own backyard, use the fresh ones for soups and pastries and dig your freezer to see if you happen to have any left from last year’s crop. They work well when making juice or mead. 

Rhubarb Mead:

1 1/2 l (3 pt) diced rhubarb

1 lemon

5 l (10 1/2 pt) water

4 dl (1 2/3 cups) cane / brown sugar

2 dl (3/4 cup) white sugar

1 dl (1/2 cup) light syrup

a hint of fresh baking yeast

Rinse and dice the rhubarb. You won’t have to peel it when making mead. In a fairly large kettle, bring about a litre (2 pt) of water to a boil and add the rhubarb, pressed lemon juice, sugars and syrup. Bring to a boil once again and remove from heat. Pour the juice into a larger container and measure the rest of the water cold into it. Let the juice cool down until body temperature (37 C / 98,6 F). Take a small piece of fresh baking yeast, about the size of a pea, and mix it together with a small amount of the juice. Pour the mixture back into the container. Let the juice ferment until the next day. Then, sieve the rhubarb from the mead. Add a teaspoon of sugar on the bottom of each bottle and fill them up with the mead. Store the mead in the fridge; it will be ready in about a week.

The rep that rhubarb has, has gone through a major increase in value over the centuries. It is originated to Mid-Asia, from where it travelled to Europe during the Middle Ages. In Asia rhubarb was considered a valuable medicine, but the Europeans thought it was so poisonous it couldn’t be used. In fact rhubarb is a bit poisonous thanks to its oxalic acids, and you shouldn’t use its leaves in cooking, as they contain higher amount of acids. In the late 1700’s people started to use rhubarb more as a vegetable, and it spread to the Finnish gentry gardens. Commoners weren’t able to enjoy the exquisite taste of rhubarb until the 1800’s, but after that it became very popular and is nowadays one of the most widespread garden vegetables in Finland. The name is thought to originate from an ancient trade route that passed through the river Volga, as rhubarb was transported to Europe from the hills of Ural Mountains. Volga was also called the river of barbarians, Rha Barbarum.

The best rhubarb petioles to pick are the smaller ones; the huge ones are woodier, though great for juice and mead. Pick rhubarb from its foot by twisting it rather than cutting it with a knife; cutting the stem may affect on the growth negatively. Rhubarb is great for many delicacies: it is commonly used for pastries, juice, wine, mead, kissel and jam, for instance. It can easily be stored in the freezer when diced, but if you happen to have a cold cellar, you can store it without using so much energy; just cut the rhubarb, place it in bottles and fill the bottles with water.

Keväistä kuplivaa – Bubbly Drink for Springtime

"Sima on ollut Pohjois-Euroopassa merkittävässä suosiossa jo viikinkiaikaan ja alkoi menettää asemaansa vasta viinin maahantuonnin myötä.

Olen huono muistamaan sellaisten herkkujen valmistamista, jotka pitäisi saada tekeytymään useita päiviä ennen jotain tiettyä päivää. Tämä näkyy hyvin esimerkiksi siinä, että sima meinasi myös tänä vuonna unohtua. Tässä vaiheessa on melko lailla viimeiset mahdollisuudet laittaa se käymään, jos haluaa vappuna nauttia makeaa kuplivaa, sillä siman täytyy saada porista rauhassa viitisen päivää. Nopeammin saat siman valmiiksi, jos annat sen käydä huoneenlämmössä: tällöin se valmistuu noin kolmessa päivässä. Vertailua tehneet kuitenkin ovat todenneet, että rauhallisempaan tahtiin valmistettu sima on parempaa. Sima kannattaa ehdottomasti valmistaa itse, sillä eron kaupan versioihin todella huomaa. Valmistaminen on lisäksi erittäin yksinkertaista ja vaivatonta.

Sima ei ole mikään suomalaisten uniikki herkku. Se on sangen yleinen myös muualla maailmassa, etenkin Euroopassa. Simaa kutsutaan myös hunajaviiniksi. Se on ollut Pohjois-Euroopassa merkittävässä suosiossa jo viikinkiaikaan ja alkoi menettää asemaansa vasta viinin maahantuonnin myötä. Suomi eroaa siman juonnissa siltä osin, että meillä sima valmistetaan sitruunaa käyttäen eikä siinä ole yhtä paljon alkoholia kuin muiden maiden perinteissä. Myös humala on ollut mieluinen mauste simassa. Simaa alettiin valmistaa suomalaisissa kartanoissa 1700-luvulla, jolloin arvokkaat sokeri ja hunaja eivät vielä olleet työläisten saatavilla. Työväen joukossa yleistyttyään simasta on meillä tullut etenkin vapun tienoille sijoittuva suosittu kausijuoma. On erikoista, miten jonkin maittavan asian voi kiinnittää niin vahvasti tiettyyn vuodenaikaan ettei sitä tule mieleenkään nauttia muuhun aikaan vuodesta, oli se sitten kuinka hyvää tahansa. Minulle sima on juuri tällainen juoma. Sen sijaan raparperi- tai inkiväärisimaa voin hyvin kuvitella valmistavani esimerkiksi kesähelteiden piristykseksi.

Kotisima:

5 l vettä

2 sitruunaa

4 dl fariinisokeria

4 dl sokeria

1/4 tl hiivaa

rusinoita

sokeria

Mittaa sokerit suureen astiaan. Kiehauta puolet vedestä ja kaada se sokerien päälle. Lisää joukkoon loput vedestä kylmänä. Pese sitruunat huolellisesti harjaten lämpimällä vedellä. Kuori keltainen kuori ohuelti talteen. Poista sitruunoista kitkerä valkoinen kuori ja viipaloi sitruunat. Lisää kuorisuikaleet ja viipaleet siman joukkoon ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Ota erilliseen kuppiin tilkka simaa ja liuota siihen hiiva. Sekoita neste juomaan ja anna siman käydä kevyesti peitettynä huoneenlämmössä seuraavaan päivään. Siivilöi ja pullota sima ja tipauta kuhunkin pulloon muutamia rusinoita sekä noin teelusikallinen sokeria. Siirrä jääkaappiin käymään noin viideksi päiväksi. Sima on valmista, kun rusinat ovat nousseet pullon yläosaan.

Hiivan käyttäminen simassa on tarkkaa puuhaa. Sitä todella tarvitsee vain hyvin vähän, sillä liiallinen määrä saa siman käymään voimakkaasti ja se voi johtaa tahmeaan yllätykseen pulloa avattaessa. Liika hiiva myös sameuttaa siman ja jää helposti pullon pohjalle kerrostumaan. Jos havaitset simassasi tällaisen ilmiön, kokeile seuraavalla kerralla käyttää hiivaa maltillisemmin. Myös kierrekorkkipullojen tai vastaavien käyttö on tärkeää: viime vuonna valmistin simaa ensimmäisen kerran ja käytin tavallisia kumikorkkeja sitomatta niitä pullon suulle. Siinä vaiheessa kun sima alkoi olla valmista, alkoi jääkaapista kuulua pehmeää poksahtelua, kun kumikorkit iloisesti ponnahtelivat pullojen suulta ja lentelivät ympäri jääkaappia. Onneksi olin asettanut pullot sentään pystyyn, vaakatasossa ollessaan olisi sotku ollut aikamoinen.

*  *  *

Some delicacies need several days for preparation. For me it has always been a bit difficult to start making them early enough. A good example of such a thing is homemade mead, which I almost forgot this year, too. Today is just about the last day you can start making it, if you want it to be ready by May Day; mead requires about five days to ferment. You can get it done faster, if you let it ferment in room temperature; this way you’ll only need 3–4 days. However, experts on mead say that it’s better, if not rushed. And you should most definitely prepare it yourself, because the difference between ready-made and homemade is striking. It’s also very fast and simple to make it yourself!

Mead is not a unique Finnish drink. It is actually quite common around the world, especially in Europe. It’s also known as honey wine and it has been very popular and important in Northern Europe already during the Viking Age. It started to loose its important status only after the import of wine. Finns do enjoy their mead a bit different, though. We prepare it using lemons and the fermentation time is shorter, causing it not be as high in alcohol as in other countries. Finns have also used hop in mead as a seasoning. Mead became a delicacy in Finnish mansions in the 18^th century; sugar and honey were so expensive that it was out of reach for proletarians. After it has become more widespread among the common workers, it has actually become a seasonal drink that is enjoyed around May Day. It’s strange how some delicacies become so attached to a specific time of year, you won’t even consider enjoying them at another date, no matter how good it tastes. For me, mead is just like that. However, I can imagine preparing rhubarb or ginger mead during the summer, for instance.

Homemade Mead:

5 l (10 1/2 pt) water

2 lemons

4 dl (1 2/3 cups) brown sugar

4 dl (1 2/3 cups) white sugar

1/4 tsp. fresh baking yeast

raisins

sugar

Measure the sugars into a large container. Bring half of the water to a boil and pour it on top of the sugars. Add the rest of the water cold. Wash the lemons carefully with a brush, using hot water. Peel the yellow skin off and add into the mead; be careful not to throw in any of the white skin. Peel off the remaining skin of the lemons, slice them and add into the mead. Let the mead cool down to body temperature. Take a small amount of the mead into a separate cup and add a small piece of fresh baking yeast. Mix carefully and pour the fluid back into the mead. Stir carefully. Place a lid loosely over the container and leave the mead to ferment in room temperature for a day. The next day, strain the mead to separate pieces of lemon. You’ll need bottles with tight caps: place a few raisins and a teaspoon of sugar on the bottom of each bottle and fill it with mead. Place the bottles into refrigerator to ferment for about five days. The mead is ready when the raisins have risen to the top part of the bottles.

Be careful with the baking yeast when preparing mead. You’ll need very little of it, as too much of it will cause the mead to ferment too strongly and can result in a mess when opening the bottle. Using too much yeast also causes the mead to be muddy and yeasty in flavour, and it leaves an unattractive layer of yeast on the bottom of the bottle. If you notice such problems, try using less yeast the next time. Also tight caps are important: last year I prepared mead for the first time, and used regular rubbery caps without fastening them with a string. By the time the mead was beginning to be done, I started hearing soft pops in the fridge, as the rubber caps merrily bounced off the bottles and flew all over the fridge. I’m happy I had placed the bottles upright and not horizontally!

Pihlajanmarjamehu – Rowanberry Juice

"Suosittelen hyödyntämään noita suuria punaisia kaunokaisia kun niitä nyt tarjolla on!

Oikeilla välineillä pihlajanmarjamehun valmistaminen on helppoa puuhaa. Minulla ei kuitenkaan ollut kunnollista siivilää, saati suppiloa, joten työskentely ei ollut aivan yhtä leppoisaa kuin olisi voinut olla. Pihlajanmarjat muuttuvat keitettäessä melkoiseksi mössöksi, joten suosittelen sideharsokankaan läpi siivilöintiä, jotta mehusta tulee mahdollisimman kirkasta. Minulla ei sitä kuitenkaan ollut, eikä itse asiassa läheisessä supermarketissakaan (mistä ihmeestä niitä saa ostettua?). Mehu kuitenkin maistuu raikkaalta ja erilaiselta, ja siinä on takuulla runsaasti vitamiineja. Suosittelenkin hyödyntämään noita suuria punaisia kaunokaisia kun niitä nyt tarjolla on! Tämä mehu on pelkästään pihlajanmarjoista tehty, mutta on hyvä idea käyttää mehuun myös muita marjoja tai hedelmiä.

Pihlajanmarjamehu (noin 1 litra):

2 l pihlajanmarjoja

6 dl vettä

4–5 dl sokeria

Laita tyhjät puhtaat pullot kuumenemaan uuniin. Keitä pihlajanmarjoja vedessä noin 20 minuuttia, ja painele niitä muutaman kerran keittämisen aikana saadaksesi niistä mahdollisimman paljon mehua irti. Siivilöi mehu huolellisesti sideharsokankaan läpi ja kaada takaisin kattilaan sokerin kanssa. Kiehauta sekoitellen. Kaada kuuma mehu heti kuumiin pulloihin. Säilö kylmässä.

*  *  *

With the right equipment rowanberry juice is easy to make. However, I had neither a good strainer nor decent funnel, so it wasn’t as nice as it could have been. Rowanberries become quite a hash when boiled, so I would recommend using a gauze fabric when straining the berries. I didn’t have that either, and neither did the supermarket I visited later on. But the juice tastes fresh and different and has a lot of vitamins, so I highly recommend utilizing the big red beauties! I made the juice only from rowanberries, but it’s a good idea to use them with other berries or fruits.

Rowanberry Juice (about 1 litre / 2 pints):

2 l (2 qt) rowanberries

6 dl (2,5 cups) water

4–5 dl (about 2 cups) sugar

Heat up empty and clean juice bottles in the oven. Boil the rowanberries in water for about 15–20 minutes. While boiling, smash the berries a bit to get as much juice from them as possible. Strain the juice carefully through a gauze fabric and put back in the kettle with the sugar. Heat up to boiling point and stir. Pour the hot juice into hot bottles. Store in a cool place. 

Puolukkamehu – Lingonberry juice

"Mehun keittämisestä syntyvää sakkaa ei kannata heittää pois, vaan säilyttää marjapiirakkaa varten.

Sain viimein keitettyä mehuksi puolukat, jotka eivät mahtuneet pakastimeen ja jotka päädyin survomaan siksi aikaa kunnes ehdin käsittelemään ne. Puolukkamehun voi keittää helposti kattilassa ja säilöä näppärästi puolen litran kokoisiin mehupulloihin. Tästä määrästä puolukoita syntyy hieman päälle litra vahvaa mehua.

Puolukkamehu:

2 l tuoreita puolukoita

7 dl vettä

3–4 dl sokeria

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää siihen puolukat. Keitä noin 10 minuuttia, painellen välillä puolukoita kattilan laitoja vasten. Siivilöi sitten mehu mitta-astiaan. Varo painelemasta puolukan sakkaa mehuun mukaan. Ota sakka talteen piirakkatäytettä varten. Mittaa mehun määrä: litraan puolukkamehua voit käyttää makusi mukaan 3–4 dl sokeria. Kaada mehu takaisin kattilaan ja lisää joukkoon sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja kerää pintaan muodostuva vaahto reikäkauhalla pois. Pullota kuuma mehu saman tien puhdistettuihin, kuumennettuihin pulloihin. Säilytä viileässä.

Marjojen mehustaminen on mainio tapa säilöä niitä, jos pakastintila ei riitä. Mehuihin saa erilaisia vivahteita sekoittamalla erilaisia marjoja keskenään. Myöhemmin aion kokeilla pihlajanmarjojen mehustamista ja mehun sekoittamista juurikin puolukan kanssa. Myös omena ja pihlaja voisivat sopia yhteen. Mehun keittämisestä syntyvää sakkaa ei kannata heittää pois, vaan säilyttää marjapiirakkaa varten. Itse en nyt alkanut piirakkaa leipomaan, mutta laitoin sakan rasiassa pakastimeen myöhempää käyttöä varten. Näin marjat saadaan kokonaisuudessaan hyödynnettyä. Mehuista on myös näppärä keittää nopea mehukiisseli puuron kaveriksi perunajauhoilla suurustamalla! 

*  *  *

Today I finally made juice from the lingonberries that didn’t fit to the freezer a week ago. It’s easy to boil the lingonberries with water simply in a kettle. The nice sized bottles for the juice is about half a litre (1 pt). From this amount of lingonberries you’ll get a bit over a litre (2 pt) of juice.

Lingonberry juice:

2 l (4 pt) fresh lingonberries

7 dl (1,5 pt) water

3–4 dl (1 1/2 – 2 cups) sugar

Boil up the water and add the fresh lingonberries. Boil for about 10 minutes and press the berries with a spoon or a scoop once in a while. Strain the juice in a measure bowl. Be careful not to push the berries through the strainer. Put the dregs left over in a separate container and store for later use in a pie. Measure the amount of the juice: for a litre (2 pt) of juice you can use about 3–4 dl (1 1/2 – 2 cups) of sugar depending how sweet you want the juice to be. Pour the juice back into the kettle and add sugar. Heat up and collect the foam formed on top of the juice. Pour the hot juice in hot clean bottles and seal with a plastic bottle top. Store in a cool place.

Making juice is a good choice of storing berries, if you don’t have enough space in your freezer for them. By mixing different berries it’s possible to get different variations of juice. I’m planning to make juice from the rowanberries later on, and then mix the lingonberry and rowanberry juice together. Also apple and rowanberries might work well together. Don’t discard the left over dregs of lingonberries (or other berries when making juice, for that matter): you can use them in a pie later on. I didn’t want to start baking today, so I just put the dregs in the freezer for later use. This way you can utilize the berries completely.