Raikastava limonaati – Say Refreshing, Say Rhubarb!

"Aasiassa raparperi oli lääkekasvi, mutta keskiajan eurooppalaiset uskoivat sen olevan siinä määrin myrkyllinen, ettei sitä kannattanut käyttää. 

Raparperisato on kesän alussa parhaimmillaan, ja raparperit ovat nyt makeita ja viehättävän kirpeitä. Kesäisiin lapsuudenmuistoihini kuuluu jokavuotinen ensihaukkauksen irvistys, kun tapasimme poimia kirpeitä raparperinvarsia pensaastaan ja kastaa niiden mehukkaan pään joka haukkausta varten sokeriin. Raparperiherkutteluun tulisi aina liittää aimo annos maitotuotteita, sillä sen sisältämä oksaalihappo sitoo kalsiumia muuten kehon omista varastoista. Pidemmän päälle raparperin nauttiminen ilman maitotuotteita voikin aiheuttaa luuston haurastumista, eivätkä hampaat ilahdu yhdenkään kerran jälkeen unohtuneesta maitokulauksesta. Raparperi tulee nyt erityisesti tarpeeseen, sillä alkukesän helteiset päivät saavat janoisen kaipaamaan virkistävää raparperisimaa. Jos pihamaa ei kuitenkaan pullistele näistä vitamiinipitoisista jäteistä, kannattaa tuoreet raparperit hyödyntää keitoissa ja leivonnaisissa ja kaivaa pakastimen pohjalta mahdolliset viimevuotiset raparperit kattilaan mehustumaan. Tällä tavoin minäkin tein jälleen tilaa pakastimeemme, jostain syystä kun sinne aina tuppaa jäämään pieni määrä valmiiksi lohkottuja raparpereja pohjalle. Voit valmistaa pakastimeen jääneistä raparpereista myös mehua.

Raparperisima:

1 1/2 l paloiteltua raparperia

1 sitruunan mehu

5 l vettä

4 dl ruokokide-/fariinisokeria

2 dl taloussokeria

1 dl vaaleaa siirappia

hiven tuoretta hiivaa

Huuhdo ja paloittele raparperi. Sinun ei tarvitse kuoria raparperia simaa varten. Kiehauta noin litra vettä ja lisää siihen raparperit, puristettu sitruunamehu, sokerit sekä siirappi. Kuumenna kiehuvaksi ja ota sitten kattila liedeltä. Kaada mehu suurempaan astiaan ja mittaa joukkoon loput vedestä kylmänä. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi. Sekoita noin herneen kokoinen nokare hiivaa pieneen tilkkaan mehua ja kaada takaisin muun mehun joukkoon. Anna käydä seuraavaan päivään. Siivilöi sitten raparperit simasta. Mittaa pullojen pohjalle teelusikallinen sokeria ja pullota sima. Säilytä sima kylmässä, tällöin se on valmista juotavaksi noin viikossa.

Raparperin maine on kokenut varsinaisen arvonnousun vuosisatojen kuluessa. Se on peräisin Keski-Aasiasta, josta se kulkeutui keskiajalla Eurooppaan. Aasiassa raparperi oli lääkekasvi, mutta keskiajan eurooppalaiset uskoivat sen olevan siinä määrin myrkyllinen, ettei sitä kannattanut käyttää. Raparperi onkin oksaalihapponsa vuoksi hivenen myrkyllinen, eikä sen suuria lehtiä suositella korkean happopitoisuuden vuoksi käytettäväksi ruoanlaitossa. 1700-luvun loppupuolella raparperia alettiin hyödyntämään yhä enemmän myös vihanneksena ja se levisi myös suomalaisen herrasväen puutarhoihin. Tavallinen kansa pääsi maassamme nauttimaan tarharaparperin mausta vasta 1800-luvulla, mutta se yleistyi sangen nopeasti ja on nykyisin yksi suosituimpia puutarhakasveja Suomessa. Raparperin nimen arvellaan juurtavan ikivanhasta kauppaväylästä, joka kulki Volgaa pitkin ja jonka kautta raparperia kuljetettiin Uralin rinteiltä Eurooppaan. Volgaa kutsuttiin myös barbaarien joeksi, Rha Barbarumiksi.

Parhaat raparperinvarret ovat pienempiä, liian suuriksi kasvaneet varret ovat helposti puisevampia. Tällaiset varret kannattaakin kerätä juuri mehua tai simaa varten. Kerää raparperi mieluiten tyvestä kiertämällä, älä leikkaamalla. Leikkaaminen voi heikentää raparperipensaan kasvua. Raparperia voi hyödyntää moneen: siitä valmistetaan esimerkiksi leivonnaisia, mehua, viiniä, simaa, kiisseliä ja hilloa. Se säilyy hyvin pakastimessa, mutta jos satut omistamaan viileän maakellarin, voit säilöä raparperia energiaystävällisemmin vedellä täytetyissä pulloissa.

*  *  *

Rhubarbs are at their best right now, and they taste wonderfully sweet and tangy. One of the dearest childhood memories I have is the sneer that the first bite of rhubarb gave each summer with its strong acid taste. We used to pick rhubarbs from their bushes, peel them and dip their end in sugar before each bite. Oh, the memories! When enjoying rhubarb, you should always remember to enjoy also some milk products, as otherwise the oxalic acid it contains consumes calcium from your body. If eaten without milk products for a longer period of time, rhubarb can cause some bone embrittlement; and I’m sure your teeth won’t enjoy even one time without a glass of cold milk afterwards.

Rhubarb mead will be warmly welcomed now that the early summer has been very hot in Finland. If you don’t have much rhubarb on your own backyard, use the fresh ones for soups and pastries and dig your freezer to see if you happen to have any left from last year’s crop. They work well when making juice or mead. 

Rhubarb Mead:

1 1/2 l (3 pt) diced rhubarb

1 lemon

5 l (10 1/2 pt) water

4 dl (1 2/3 cups) cane / brown sugar

2 dl (3/4 cup) white sugar

1 dl (1/2 cup) light syrup

a hint of fresh baking yeast

Rinse and dice the rhubarb. You won’t have to peel it when making mead. In a fairly large kettle, bring about a litre (2 pt) of water to a boil and add the rhubarb, pressed lemon juice, sugars and syrup. Bring to a boil once again and remove from heat. Pour the juice into a larger container and measure the rest of the water cold into it. Let the juice cool down until body temperature (37 C / 98,6 F). Take a small piece of fresh baking yeast, about the size of a pea, and mix it together with a small amount of the juice. Pour the mixture back into the container. Let the juice ferment until the next day. Then, sieve the rhubarb from the mead. Add a teaspoon of sugar on the bottom of each bottle and fill them up with the mead. Store the mead in the fridge; it will be ready in about a week.

The rep that rhubarb has, has gone through a major increase in value over the centuries. It is originated to Mid-Asia, from where it travelled to Europe during the Middle Ages. In Asia rhubarb was considered a valuable medicine, but the Europeans thought it was so poisonous it couldn’t be used. In fact rhubarb is a bit poisonous thanks to its oxalic acids, and you shouldn’t use its leaves in cooking, as they contain higher amount of acids. In the late 1700’s people started to use rhubarb more as a vegetable, and it spread to the Finnish gentry gardens. Commoners weren’t able to enjoy the exquisite taste of rhubarb until the 1800’s, but after that it became very popular and is nowadays one of the most widespread garden vegetables in Finland. The name is thought to originate from an ancient trade route that passed through the river Volga, as rhubarb was transported to Europe from the hills of Ural Mountains. Volga was also called the river of barbarians, Rha Barbarum.

The best rhubarb petioles to pick are the smaller ones; the huge ones are woodier, though great for juice and mead. Pick rhubarb from its foot by twisting it rather than cutting it with a knife; cutting the stem may affect on the growth negatively. Rhubarb is great for many delicacies: it is commonly used for pastries, juice, wine, mead, kissel and jam, for instance. It can easily be stored in the freezer when diced, but if you happen to have a cold cellar, you can store it without using so much energy; just cut the rhubarb, place it in bottles and fill the bottles with water.