"1800-luvulla Suomen Talousseuraan muodostettiin perunavaliokunta, joka jakoi kansalaisille siemenperunoita laajentaakseen sen viljelyä.
Vapiskaa, karppaajat! Valmistin tänään ateriaksi oikean hiilihydraattipommin, perunasosekeiton. Otin reseptin pienillä muutoksilla kirjasta Isomummin keittiö. Elsa Helmisen ruokavuosi 1896 (Linnilä, K. & Pukkila, H. 2004). Olen tainnut jäädä paitsi jostain informaatiosta, sillä en käsitä, mitä tarkoitetaan, kun resepteissä puhutaan kasvisliemestä. Voisin ymmärtää että sen voi keittää kasvisliemikuutiota apuna käyttäen, mutta mitä jos haluan valmistaa kasvisliemen luonnollisemmalla tavalla? Mistä ne kasvikset ponnahtavat kyseiseen liemeen ja mihin ne katoavat sen jälkeen? Koputeltuani hetken tyhjää päätäni päätin tällä kertaa hyödyntää perunoiden keitinveden ja käyttää lisäksi hieman maitoa. Keitosta tuli herkullista tälläkin tavalla. Perunasosekeitto sopii hyvin alkuruoaksi tai kevyeksi lounaaksi. Pääruokana sen kanssa voi tarjota jotain hieman tukevampaa ruokaa.
Vapiskaa, karppaajat! Valmistin tänään ateriaksi oikean hiilihydraattipommin, perunasosekeiton. Otin reseptin pienillä muutoksilla kirjasta Isomummin keittiö. Elsa Helmisen ruokavuosi 1896 (Linnilä, K. & Pukkila, H. 2004). Olen tainnut jäädä paitsi jostain informaatiosta, sillä en käsitä, mitä tarkoitetaan, kun resepteissä puhutaan kasvisliemestä. Voisin ymmärtää että sen voi keittää kasvisliemikuutiota apuna käyttäen, mutta mitä jos haluan valmistaa kasvisliemen luonnollisemmalla tavalla? Mistä ne kasvikset ponnahtavat kyseiseen liemeen ja mihin ne katoavat sen jälkeen? Koputeltuani hetken tyhjää päätäni päätin tällä kertaa hyödyntää perunoiden keitinveden ja käyttää lisäksi hieman maitoa. Keitosta tuli herkullista tälläkin tavalla. Perunasosekeitto sopii hyvin alkuruoaksi tai kevyeksi lounaaksi. Pääruokana sen kanssa voi tarjota jotain hieman tukevampaa ruokaa.
Perunasosekeitto (6:lle):
900 g perunoita
1 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
1 1/2 l
kasvislientä tai maitoa
1 tl suolaa
ripaus
valkopippuria
hienonnettua
persiljaa
(100 g
sulatejuustoa)
Kuori perunat ja keitä ne pehmeäksi. Survo hienoksi erillisessä astiassa. Mittaa kattilan pohjalle voi sekä jauhot ja anna kiehua hetki. Vispilöi sekaan ohuena nauhana kasvisliemi tai maito sekä survotut perunat. Anna kiehua 10 minuuttia ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Halutessasi sekoita joukkoon myös hieman sulatejuustoa makua tuomaan.
Etelä-Amerikan tuliainen, peruna, saapui Suomeen 1700-luvulla, jolloin sen käyttö rajoittui herraskartanoihin. Vuosisadan loppupuolella suomalaiset Pommerin sotaan osallistuneet sotamiehet tutustuivat juurekseen lähemmin ja toivat perunanviljelytaidon ja hyvät siemenperunat mukanaan palatessaan kotimaahan. Näin perunanviljely alkoi levitä koko kansan pariin. Perunan tuottoisuus ja helppohoitoisuus pantiin merkille ja alettiin julkaista erityisiä perunanviljelyoppaita. 1800-luvulla Suomen Talousseuraan muodostettiin perunavaliokunta, joka jakoi kansalaisille siemenperunoita laajentaakseen sen viljelyä. 1800-luvulla peruna syrjäytti nauriin tärkeimpänä viljelys- ja ruokajuureksenamme. Nykyisin se mielletäänkin suomalaisten perusravinnoksi.
Kuori perunat ja keitä ne pehmeäksi. Survo hienoksi erillisessä astiassa. Mittaa kattilan pohjalle voi sekä jauhot ja anna kiehua hetki. Vispilöi sekaan ohuena nauhana kasvisliemi tai maito sekä survotut perunat. Anna kiehua 10 minuuttia ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Halutessasi sekoita joukkoon myös hieman sulatejuustoa makua tuomaan.
Etelä-Amerikan tuliainen, peruna, saapui Suomeen 1700-luvulla, jolloin sen käyttö rajoittui herraskartanoihin. Vuosisadan loppupuolella suomalaiset Pommerin sotaan osallistuneet sotamiehet tutustuivat juurekseen lähemmin ja toivat perunanviljelytaidon ja hyvät siemenperunat mukanaan palatessaan kotimaahan. Näin perunanviljely alkoi levitä koko kansan pariin. Perunan tuottoisuus ja helppohoitoisuus pantiin merkille ja alettiin julkaista erityisiä perunanviljelyoppaita. 1800-luvulla Suomen Talousseuraan muodostettiin perunavaliokunta, joka jakoi kansalaisille siemenperunoita laajentaakseen sen viljelyä. 1800-luvulla peruna syrjäytti nauriin tärkeimpänä viljelys- ja ruokajuureksenamme. Nykyisin se mielletäänkin suomalaisten perusravinnoksi.
MARGINAALISSA:
Minua on viime aikoina mietityttänyt roolimme tässä kulutusmaailmassa. Minne tahansa menemmekin, kohtaamme jatkuvasti mainonnan
virtaa, joka kehottaa meitä ostamaan tuotteita ”oman parhaamme vuoksi”.
Hemmottele itseäsi. Säästä aikaasi. Tehosta toimintaasi. Muodosta side juuriisi
(viesti tulee, ironista kyllä, einesmakaronilaatikon mainoksesta).
Kulutusmaailman lisäksi elämme myös mielikuvien maailmassa. Millainen olen
käyttäessäni tätä tuotetta? Minkä viestin lähetän muille ostaessani tätä
ruokaa? Entä tätä? Samalla tavoin kuin yritykset luovat brändiään, me luomme,
osittain tiedostamattakin, mielikuvaa omasta itsestämme. Ikään kuin rakennamme
arvoamme muiden silmissä. Minäkin teen sitä edustamalla jonkintasoista slow
food -trendiä ja paasaamalla juurillemme paluusta. Sen sijaan, että ohjaamme
kuluttajuuttamme mielikuvamaailman rakentamiseen, toivoisin, että voisimme
joskus irtautua tarpeesta olla jotain joillekin muille ja tehdä oman arvomme
mukaisia kriittisiä päätöksiä aidosti oman itsemme vuoksi. Ehkä kuluttajuuttamme
voisivatkin ohjata erilaiset kysymykset. Millainen olo minulle tulee
käyttäessäni tätä tuotetta? Tarvitsenko tätä todella? Millaista maailmaa olen
rakentamassa kulutustottumuksillani ja haluanko sitoutua siihen? Maailma on
liian suuri muutettavaksi silmänräpäyksessä, mutta omaan elämäämme jo pienetkin
päätökset voivat tehdä paljon kaivattuja parannuksia.
* * *
Be ware, all you low carb dieters! I prepared a
real carbohydrate bomb today; pureed potato soup. The recipe is modified from a
recipe book Isomummin keittiö: Elsa Helmisen ruokavuosi 1896 (Great grandma’s kitchen: Elsa
Helminen’s food year 1896) that has Finnish recipes from the 1800’s. I think I
must have missed some essential information, because I have no idea what people
mean when they talk about vegetable bouillon. I can see that it might be easy
to prepare bouillon by using a vegetable bouillon cube with water, but what if
I wanted to cook it the natural way? Where do the vegetables come from and
after seasoning a perfect bouillon, where do they disappear? After wondering
for a moment I decided to utilize the water used for cooking the potatoes and
add some milk to have the right amount of liquid. And it worked very well this
way, too! Pureed potato soup is perfect for a starter or a light lunch. If
served as a main dish, it’s better to enjoy it with something a bit sturdier.
Pureed Potato Soup (6 portions):
900 g (2 lbs) potatoes
1 tbsp. butter
1 tbsp plain flour
1 1/2 l (3 pt) vegetable bouillon or milk
1 tsp. salt
pinch of white pepper
minced parsley
(100 g [3 1/2 oz] processed cheese)
Peel and cook the potatoes in a large kettle.
Mash them in a separate dish. In the kettle, cook the butter and plain flour to
make thickener. Add gradually bouillon or milk while mixing carefully. Add the
mashed potatoes. Cook for ten more minutes and season with salt and white
pepper. If you like, add some processed cheese to give the soup extra flavour.
The present of South America, potato, arrived
to Finland in the 16th century, but it was mainly cultivated in
large estates. At the end of the century Finnish soldiers that took part in the
Pomeranian War got to know the root vegetable better, and when they returned
home, they brought with them the know-how of potato cultivation and good seed
potatoes. This is how cultivation of potatoes started to spread around common
people. The profitability and easy maintenance were noticed and specific
cultivation guidebooks were published. In the 1800’s a potato commission was
formed in the Finnish National Economy Society. The commission took part in passing
out seed potatoes to increase potato cultivation. In the 1800’s potato replaced
turnip as our most important root vegetable for cultivation and food. Nowadays
it is considered to be an integral part of Finnish food culture.
OVER THE EDGE:
For the past few days I've been thinking about our role in this world of consumerism. Everywhere
we go we encounter a stream of advertising that tells us to buy products “for
our own sake”. Pamper yourself. Save your time. Help yourself be more
efficient. Find your own roots (ironically, this message was delivered in an ad
for ready-made macaroni casseroles). In addition to a world of consumerism, we
also live in a world of images. How do I present myself by using this product?
What kind of a message do I send to other people by buying this kind of food?
How about this? The same way enterprises build up their brands, we create,
partially unconsciously, our own image. As if we were trying to create and
build our own worth in the eyes of the others. I do it too, by representing
some kind of a slow food movement and by ranting about connecting to our
cultural roots. But instead of directing our consumerism towards the world of
images, I hope that some day we’ll be able to tear away from the need of being
something for somebody else and make critical decisions according to our own
values truly for our own sake. Maybe other type of questions could direct our
consumerism. How do I feel when using this product? Do I really need this? What
kind of a world do I take part in creating by my choices and do I really want
to commit to it? The world is too big to change in a blink of an eye, but even
small decisions can have a huge impact on our own lives.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti