Yksinkertainen leipävanukas – Simple Bread Pudding

"Leipävanukas on tainnut olla olemassa yhtä kauan kuin on ollut ylimääräistä, kuivahtanutta leipääkin, ja riittävästi maitoa leivonnassa käytettäväksi. 

Olen viimeisimmän viikon ollut melkoisen kiireinen, eikä aika ole riittänyt kokkauskokeiluihin. Olen vain tyytynyt lukemaan muiden bloggaajien ihania, herkullisia reseptejä ja olemaan heidän ajankäytölleen kateellinen. Minäkin haluan kokata, ja minulla on mielessä niin monta ihanaa reseptiä, joita haluaisin päästä kokeilemaan. Löysin pari päivää sitten jopa mummoni vanhan keittokirjan vuodelta 1950, jonka väliin hän on raapustellut ylimääräisiä reseptejä. Palan innosta päästä kokeilemaan luukeittoa, seitsennahkapuuroa, piimäkaakkua ja pinaattikohokasta. Päivässä ei vain ole riittävästi tunteja juuri nyt. Kuinka turhauttavaa! Tässä kuitenkin jotain hyvin yksinkertaista ja perinteistä: leipävanukas. Kuten nimestäkin voi päätellä, se normaalisti sisältää vanhaa leipää, mutta minulla oli pakastimessa laskiaisen jäljiltä muutama pulla, jotka toimivat tässä yhteydessä aivan yhtä hyvin.

Leipävanukas:

120 g vaaleaa leipää tai pullaa

5 dl maitoa

4 kananmunaa

rusinoita

2–3 rkl. sokeria

1/2 tl kanelia

Murenna leipä kulhoon. Lisää joukkoon muut ainekset ja sekoita huolella tasaiseksi taikinaksi. Kaada korkeareunaiseen uunivuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia, kunnes vanukkaan pinta on kauniin ruskea. Rakenne saa edelleen olla hyllyvä. Tarjoile lämpimänä sellaisenaan tai esimerkiksi kermavaahdon kera.

En millään löytänyt tietoa leipävanukkaan alkuperästä. Se taitaa olla laajalti tunnettu länsimaissa, joten aivan omaksemme emme voi ruokaa sanoa. Kaipa leipävanukas on ollut olemassa yhtä kauan kuin on ollut ylimääräistä, kuivahtanutta leipääkin, ja riittävästi maitoa leivonnassa käytettäväksi. Itse en ollut sitä ennen valmistanut, ja olinkin yllättynyt saapuessani puolen tunnin päästä takaisin uunin ääreen ja huomatessani, että vuoasta kurkisti kauniisti noussut kohokas (jonka tietysti iskin työtasoa vasten aiheuttaen sen äkkinäisen lässähtämisen). Leipävanukas muistuttaa paljon perus pannukakkua, tosin rusinat ja kaneli antavat siihen omintakeista makuaan. Koostumus etenkin jäähtyneenä on hyvin samankaltainen. Ja mikä parasta: se on niin yksinkertainen valmistaa, että kuka tahansa pystyy siihen.

*  *  *

For the past few days I’ve been busy and haven’t had time to do any cooking experiments. I’ve only read about other bloggers’ posts and delicious treats, and been ever so jealous. I want to cook too, and I have so many recipes in mind that are just waiting to get in the oven. A couple of days ago I even found my granny’s cookbook from the 50’s. She had scribbled some extra recipes on separate little notes. I can’t wait to try out Bone Soup, Seven Skin Porridge, Sour Milk Cake and Spinach Soufflé. There just aren’t enough hours in the day right now. How very frustrating! How ever, here’s something very simple and traditional, known pretty much all around the western world, I think: bread pudding. Usually it includes, as the name says, old bread, but I’ve had left over buns in the freezer since Shrovetide. They work just as well!

Bread Pudding:

120 g (4 1/2 oz) white bread or bun

5 dl (2 cups) milk

4 eggs

raisins

2–3 tbsp. sugar

1/2 tsp. cinnamon

Pre-heat the oven to 200 C / 390 F. Tear up and crumble the bread in a bowl. Add in all the other ingredients and mix carefully. Pour the batter in a large oven tray with high edges. Bake for 30 minutes, until the surface is beautiful golden brown. The consistency can still be a bit wobbly. Serve warm as it is or with whipped cream, for instance.

I simply couldn’t find any information about bread pudding. I suppose it has been around forever, as long as there have been old bread to use and enough milk for baking. It’s a great way to use excessive ingredients. I had never prepared it before, and was quite surprised when after 30 minutes I returned to the oven and saw a beautiful soufflé rising from the oven tray (Naturally I then hit it on the working top and it lapsed). Bread pudding tastes quite a lot like basic oven baked pancake, only the raisins and cinnamon give it extra flavour. The consistency is very alike, especially when the pudding has cooled down. And the best part; anyone can do it; it’s the simplest ever.

Paistettu kampela ja hernesose – Pan Fried Flounder and Mashed Peas

"Leivityksen ansiosta kala saa rapean pinnan ja pysyy sisältä kosteana.

Eilinen reissuni kalatiskille oli päätyä huonosti, kun aikaisemmin päivällä huomioni kiinnittäneet kampelafileet olivat melkein loppu tullessani illalla niitä ostamaan. Jäljellä oli enää vaivaiset  kolme pienen pientä fileetä, joista kertyi hieman päälle sata grammaa kalaa. Olin silti niin innoissani ateriasta, etten malttanut jättää sitä toiseen kertaan. Toisekseen, en uskonut, että niin vähäinen määrä menisi enää kaupaksi muille kuin kaltaiselleni kokeilun intoiselle närppijälle. Oli siis suoranainen velvollisuuteni ostaa viimeiset pois.

Kampelaa esiintyy etenkin merialueilla, vaikka se voi elää myös makeammassa vedessä. Kampelalajien yleisyys vaihtelee: esimerkiksi Suomen vesistöissä esiintyy vain tavallista kampelaa sekä harvinaisempaa piikkikampelaa. Harvinaisia lajeja kannattaa vältellä ja kalatiskillä suosia Suomessa pyydettyä kalaa. Kalasuosituksia kannattaa ostoksia varten tarkastella esimerkiksi WWF:n julkaisemasta Kalaopas kuluttajalle -julkaisusta.

Paistettua kampelaa (4:lle):

600 g kampelafileetä

2 kananmunaa

1 dl korppujauhoja

1 tl suolaa

1/4 tl valkopippuria

voita

ruokaöljyä

Riko kananmunat kulhoon ja vispilöi rakenne rikki. Sekoita korppujauhot, suola ja valkopippuri keskenään lautasella. Kuumenna voi ja öljy paistinpannulla keskilämmöllä. Kierittele kampelafileitä ensin kananmunassa ja taputtele sitten molemmin puolin korppujauhossa. Paista rasvassa muutama minuutti kummaltakin puolelta kypsiksi. Tarjoile kampelaa esimerkiksi keitettyjen perunoiden ja hernesoseen kera.

Kampela voi kasvaa jopa puolimetriseksikin, jolloin sen paino on jo aika korkea. Ostamani fileet olivat kuitenkin tosiaan hyvin pieniä ja ohuita. Riippuu täysin kalan koosta, montako fileetä ateriaan tarvitaan, mutta henkeä kohti on hyvä varata 150–200 g kalaa. Käytin kalaan tänään jälleen Isomummin keittiö -kirjan reseptiä. Samalla reseptillä voi toki paistaa muitakin kaloja, kevyt leivittäminen on hyvin yleinen tapa valmistaa paistettua kalaa. Leivityksen ansiosta kala saa rapean pinnan ja pysyy sisältä kosteana.

Hernesose (4:lle):

4 dl vihreitä herneitä

2 dl vettä

1 rkl voita

suolaa

Keitä herneitä muutama minuutti vedessä, kunnes ne ovat kypsiä. Valuta ylimääräinen vesi pois ja soseuta herneet. Mausta voinokareella sekä ripauksella suolaa. Tarjoa esimerkiksi kalan kera.

Kalan kanssa valmistin tällä kertaa hernesosetta, josta minulla tuli eilen puhetta isoisäni kanssa. Hernesose on kuin perunamuusia, mutta makeampaa ja tuo aterioihin mukavaa vaihtelua. Mainitsematta jäi, valmistettiinko sose ukin lapsuudessa tuoreista vai kuivatuista herneistä, ja niinpä tein tänään pienen testin. Jos olisin uhrannut asialle hieman enemmän ajatusta, olisin varmaan osannut päätellä lopputuleman, mutta kyllähän se sose on parempaa tuoreista tai pakasteherneistä valmistettuna. Kuivatuista herneistä valmistettuna siitä tuli kuin paksua hernekeittoa. Aina ei pää toimi, ja toisaalta nyt minulla on hauska haaste keksiä fiksua kokattavaa neljästä desistä hernesosetta.

*  *  *

My trip to the fish counter almost ended poorly, as the flounders that caught my eye earlier were just about sold out by the time I got back yesterday evening. There were only three itsy bitsy fillets left that built up just over a hundred grams of fish. I was so excited about the dish that I bought them anyway. Secondly, I didn’t think anybody else would buy such a small amount of fish, so actually I felt it was my obligation to by them.

Flatfish is not very common in Finland, as it lives mostly in seawater and is rare in the Bothnian Bay and eastern parts of Gulf of Finland. We only have flounders and more uncommon turbots. When shopping for fish, the rare kinds should be avoided and one should stick to domestic fish. It’s good to explore guides for sustainable seafood before shopping for unfamiliar fish species.

Pan Fried Flounder (4 portions):

600 g (21 oz) fillets of flounder

2 eggs

1 dl (1/2 cup) breadcrumbs

1–2 tsp. salt

1/4 tsp. white pepper

butter

Beat two eggs in a bowl. On a plate, mix together breadcrumbs, salt and white pepper. Heat some butter in a frying pan over medium heat. Dip the fillets of fish first in egg and then turn them around in the breadcrumbs. Fry for a few minutes on both sides. Serve with boiled potatoes or mashed peas.

Flounders can grow up to be very big (half a meter / about 20 inches), but the fillets I bought were very small and thin. It depends on the size, how many fillets you need, but it’s good to have about 150–200 grams (5–7 oz) of fish for each diner. Once again, I used Great Grandma’s Kitchen cookbook to prepare the fish. Naturally you can just as well fry other kinds of fish with the same recipe: breading is a very common way to prepare fish. It allows the fish to stay moist and soft, while the surface is nice and crunchy.

Mashed Peas (4 portions):

4 dl (1 3/4 cups) green peas

2 dl (3/4 cup) water

1 tbsp. butter

salt

Cook the peas until tender. Pour them into a bowl and mash them. Season with butter and salt. Serve with fish, for example.

I prepared mashed peas to go with the fish today. They’re like mashed potatoes, only sweeter, and I think they are a nice change. The idea came from my grandpa yesterday, but he didn’t come to mention whether I should prepare them using fresh or dried peas. Therefore, I decided to do a little test today. Maybe if I had given it a little thought, I would had been able to figure out the outcome, but indeed, it’s better to prepare the dish using fresh or frozen peas. The dried peas came out to be like thick pea soup. Well, you can’t be at your brightest every day! And now I have a fun little challenge to come up with a meal that has boiled peas in it.

Lindströmin pihvit tattikastikkeella – Lindström’s Hamburgers and Porcini Sauce

"Lindströmin pihvien seuralaiseksi suositellaan usein mehevää sienikastiketta esimerkiksi haaparouskuista tai suppilovahveroista.

Lindströmin pihvin alkuperästä on useita teorioita, mutta etenkin kaksi niistä on saanut uskottavaa jalansijaa. 1800-luvulla syntynyt pihvi oli joko ruotsalaisen, tukholmalaista kahvilaa pitäneen Maria Lindströmin luomus, tai sen toi Venäjältä Ruotsiin suomalainen Henrik Lindström. Niin tai näin, klassisessa Lindströmin pihvissä käytetään runsaasti sipulia sekä punajuurta ja omintakeinen maku saavutetaan kapriksilla. Herkun kruunaa pihvin päälle annosteltu runsas määrä hitaasti paistettua sipulia ja maukas tattikastike.

Lindströmin pihvit:

400 g paistijauhelihaa

2 etikkapunajuurta

1 dl vettä

1 dl punajuurien säilöntälientä

1 dl korppujauhoja

1 sipuli

ruokaöljyä

2 kananmunaa

2 rkl kapriksia

1 tl suolaa

mustapippuria

Raasta etikkaliemeen säilötyt punajuuret kulhoon. Mittaa kulhoon nesteet ja korppujauhot ja anna turvota kymmenisen minuuttia. Leikkaa sillä aikaa sipuli pieniksi ja kuullota se pienessä määrässä öljyä. Sekoita loput ainekset taikinaan ja muodosta taikinasta pihvejä. Paista pihvejä joko pannulla tai 225-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Tarjoile paistettujen sipulirenkaiden, keitettyjen perunoiden tai perunamuusin sekä sienikastikkeen kera.

Pihvissä käytettävä punajuuri voi olla yhtä lailla myös tuore, jolloin se keitetään raastettuna kypsäksi ennen käyttöä. Keitinveteen lisätään tällöin ruokalusikallinen punaviinietikkaa, hieman sokeria sekä suolaa makua tuomaan. Etikkaliemeen säilötyt punajuuret eivät tarvitse kypsentämistä, ja valmistinkin pihvit tänään käyttäen säilöttyjä punajuuria. Jos jääkaapissasi sattuu olemaan tähteiksi jääneitä keitettyjä perunoita, voit käyttää niitä murskattuina korppujauhojen sijasta. Taikinasta voi yhtä lailla valmistaa myös vaivattoman murekkeen: paista sitä 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Lindströmin pihvien seuralaiseksi suositellaan usein mehevää sienikastiketta esimerkiksi haaparouskuista tai suppilovahveroista. Maukkaita kastikkeita saa myös esimerkiksi kantarelleista tai mustatorvisienistä. Minulla sattui olemaan kaapissa vielä kuivattuja herkkutatteja, jotka päätin ottaa viimein käyttöön. Kastike on vaivaton valmistaa yhtälailla tuoreista kuin kuivatuistakin sienistä. Tästä kastikkeesta tuli taivaallisen makuista. Täytyy sanoa, etten ole koskaan tainnut valmistaa yhtä hyvää.

Kastike kuivatuista tateista:

2 dl kuivattuja herkkutatteja

voita

1 sipuli

1–2 rkl vehnäjauhoja

2 dl tattien liotusvettä

2 dl ruokakermaa

suolaa

valkopippuria

Liota tatteja vedessä noin puoli tuntia. Pilko sillä aikaa sipuli, kuullota se ja siirrä sivuun odottamaan. Leikkaa liotetut tatit pieneksi ja kypsennä voissa paistamalla. Lisää pannulle sipulit ja ripottele päälle vehnäjauhot. Sekoita seosta kaataen samalla pannulle ohuena nauhana ensin tattien liotusliemi sekä sitten ruokakerma. Hauduta kastiketta 15 minuuttia ja mausta sitten suolalla ja valkopippurilla. Tarjoile esimerkiksi keitettyjen perunoiden ja Lindströmin pihvien kera.

*  *  *

There are many theories about who created Lindström’s hamburgers, Swedish patty with ground beef and beetroot. Two of them have proved to be more likely: according to the other, Swedish Maria Lindström, who had a café in Stockholm in the 1800’s, created the hamburgers. The other theory is that a Finn called Henrik Lindström brought the recipe to Sweden from Russia. Either way, the classic Lindström’s hamburger has a lot of onion and beetroot seasoned with capers. The delicacy is perfected with slowly fried onion rings and delicious porcini sauce.

Lindström’s Hamburgers:

400 g (15 oz) ground beef

2 pickled beetroots

1 dl (1/2 cup) water

1 dl (1/3 cup) vinegar from beetroots

1 dl (1/2 cup) breadcrumbs

1 onion

cooking oil

2 eggs

2 tbsp. capers

1 tsp. salt

black pepper

Grate the beetroots into a bowl. Add in the liquids and breadcrumbs and let puff up for about ten minutes. Meanwhile, cut the onion and sweat it on a frying pan in a small amount of oil. Add the rest of the ingredients to the batter and form it into hamburgers. Fry them either on a pan or in the oven (225 C / 435 F for 15 minutes). Serve with fried onion rings, boiled or mashed potatoes and mushroom sauce.

You can just as well use fresh beetroots in the hamburgers. If so, grate them and cook until done in some water seasoned with a tablespoon of red wine vinegar, a hint of salt and sugar. Pickled beetroots are easy because they just need to be grated. If you happen to have some left over boiled potatoes in your fridge, feel free to mash them and use instead of breadcrumbs. The batter works well also as a meatloaf: bake it in 200 C / 390 F for about half an hour. Lindström’s hamburgers are often enjoyed with mushroom sauce. Good choices are, for example, northern milk-caps, funnel chantarelles, yellow chantarelles and black trumpets. I happened to have some dried porcinis left in the cupboard, so I used them. Fresh and dried mushrooms work equally well in the sauce. And I have to say, that this sauce tasted heavenly. I don’t think I’ve ever prepared a sauce as delicious as this one.

Porcini Sauce:

2 dl (1 cup) dried porcinis

butter

1 onion

1–2 tbsp. plain flour

2 dl (1 cup) soaking water from the porcinis

2 dl (1 cup) half and half cream /single cream

salt

white pepper

Soak the porcinis in some water for about half an hour. Meanwhile, chop the onion, sweat it on a pan and put aside for a while. Chop the soaked porcinis and fry them in some butter. Add the onions back to the pan and sprinkle the plain flour over them. While carefully mixing, pour in gradually the water used to soak the mushrooms and then the cream. Let simmer for about 15 minutes, then season with salt and white pepper. Serve with boiled or mashed potatoes and Lindstöm’s hamburgers, for instance.

I had a hard time looking for a right word for the cream, not least because I tried to find the proper world for UK and USA equivalent. In Finland we usually use ruokakerma (food cream) for sauces and stews. It has normally about 12 % of fat, but there are also products that only have 3–4 % fat. Another thing is, that Finnish “food cream” is usually actually vegetable fat based. If you have cream that’s higher in fat, you can, if you like, weaken it with some milk. It works beautifully in the sauce, too.

Pannukakku ahvenanmaalaisittain – Åland Oven Pancake

"Meidän taloudessamme tulevat Ahvenanmaan tuulet puhaltamaan tämän jälkeen useammin.

Tavalliseen pannukakkuun tottunut ihastuu vaniljalla ja kardemummalla höystettyyn pannukakkuun, jossa osa vehnäjauhoista on korvattu mannalla. Tämän pannarin rakenne on pehmeä mutta tuntuvampi kuin tavallisessa pannukakussa. Valmistin itse vain puolikkaan pannukakun, mutta sitä maistettuani alkoi jo harmittamaan. Kardemumman ystävänä rakastuin tämän version makuun. Päätin kokeilla, miten makean pannukakun ja hillon rinnalle sopii happamampi bulgarianjogurtti, ja yhdistelmä oli loistava. Minulla ei ole hajuakaan, miten ahvenanmaalaiset ovat keksineet tämän luomuksen, sillä haku internetistä ei tuottanut sen historiasta suuremmalti informaatiota. Mutta se on varmaa, että meidän taloudessamme tulevat Ahvenanmaan tuulet puhaltamaan tämän jälkeen useammin.

Ahvenanmaan pannukakku (8:lle):

5 dl maitoa
1 vaniljatanko
1 dl mannasuurimoita
5 dl maitoa
3 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
1 tl kardemummaa
1/2 tl suolaa
2 dl vehnäjauhoja

Tarjoiluun:
omenahilloa
bulgarianjogurttia

Valmista ensin puuro. Leikkaa vaniljatanko halki ja kaiverra sen siemenet kattilaan maidon sekaan. Leikkaa siemenkota kahtia ja laita myös se maidon joukkoon. Kuumenna maito kattilassa kiehuvaksi sekoittaen. Lisää joukkoon suurimot. Anna hautua keskilämmöllä silloin tällöin sekoitellen 5–10  minuuttia. Anna puuron jäähtyä.

Vatkaa kulhossa maito, kananmunat, sokeri, suola sekä kardemumma. Lisää joukkoon kylmä mannapuuro voimakkaasti sekoittaen. Lisää taikinaan lopuksi vielä vehnäjauho. Kaada taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja paista 225-asteisessa uunissa n. 30 min. Tarjoile hillon ja esimerkiksi bulgarianjogurtin kera. 

*  *  *

If you’re used to normal oven pancake, you’re going to love this one; it’s seasoned with vanilla and cardamom, and instead of using only plain flour, there’s also semolina in it. It’s called Åland Oven Pancake. Thanks to the semolina, the texture of the pancake is soft but differs from regular oven pancake. I only prepared half of the amount, and after tasting the pancake I immediately had regrets. As a friend of cardamom I fell in love with the flavour of this bake. I wanted to try how sour Bulgarian yogurt works with the sweet pancake and apple jam, and they are just perfect together. I have no idea how people from Åland came up with this treat; I couldn’t find much information of its history over the Internet. But one thing that is certain is that we’re going to enjoy this Åland treat more often. 

Åland Oven Pancake (8 portions):

5 dl (2 cups) milk

1 vanilla pod
1 dl (1/3 cup) semolina groats
5 dl (2 cups) milk
3 eggs
1 1/2 dl (2/3 cup) sugar
1 tsp. cardamom
1/2 tsp. salt
2 dl (1 cup) plain flour

For Serving:
apple jam
Bulgarian yogurt

First, prepare the semolina porridge. Cut the vanilla pod in half and carve out the seeds, into the milk. Place also the seedcase of the vanilla into the kettle with milk. Bring the milk to a boil while mixing continuously. Add in the semolina groats. Leave to simmer for 5–10 minutes and mix every now and then. Let the porridge cool down. In a bowl, mix together milk, eggs, sugar, cardamom and salt. Add in the porridge and mix carefully together. Finally, add in the plain flour. Pour the dough onto an oven tray covered with baking paper. Bake the pancake for 30 minutes in 225 C / 435 F. Serve with jam and Bulgarian yogurt, for instance.

Kevyt perunakeitto – Light Potato Soup

"1800-luvulla Suomen Talousseuraan muodostettiin perunavaliokunta, joka jakoi kansalaisille siemenperunoita laajentaakseen sen viljelyä.

Vapiskaa, karppaajat! Valmistin tänään ateriaksi oikean hiilihydraattipommin, perunasosekeiton. Otin reseptin pienillä muutoksilla kirjasta Isomummin keittiö. Elsa Helmisen ruokavuosi 1896 (Linnilä, K. & Pukkila, H. 2004). Olen tainnut jäädä paitsi jostain informaatiosta, sillä en käsitä, mitä tarkoitetaan, kun resepteissä puhutaan kasvisliemestä. Voisin ymmärtää että sen voi keittää kasvisliemikuutiota apuna käyttäen, mutta mitä jos haluan valmistaa kasvisliemen luonnollisemmalla tavalla? Mistä ne kasvikset ponnahtavat kyseiseen liemeen ja mihin ne katoavat sen jälkeen? Koputeltuani hetken tyhjää päätäni päätin tällä kertaa hyödyntää perunoiden keitinveden ja käyttää lisäksi hieman maitoa. Keitosta tuli herkullista tälläkin tavalla. Perunasosekeitto sopii hyvin alkuruoaksi tai kevyeksi lounaaksi. Pääruokana sen kanssa voi tarjota jotain hieman tukevampaa ruokaa.

Perunasosekeitto (6:lle):

900 g perunoita

1 rkl voita

1 rkl vehnäjauhoja

1 1/2 l kasvislientä tai maitoa

1 tl suolaa

ripaus valkopippuria

hienonnettua persiljaa

(100 g sulatejuustoa)

Kuori perunat ja keitä ne pehmeäksi. Survo hienoksi erillisessä astiassa. Mittaa kattilan pohjalle voi sekä jauhot ja anna kiehua hetki. Vispilöi sekaan ohuena nauhana kasvisliemi tai maito sekä survotut perunat. Anna kiehua 10 minuuttia ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Halutessasi sekoita joukkoon myös hieman sulatejuustoa makua tuomaan.


Etelä-Amerikan tuliainen, peruna, saapui Suomeen 1700-luvulla, jolloin sen käyttö rajoittui  herraskartanoihin. Vuosisadan loppupuolella suomalaiset Pommerin sotaan osallistuneet sotamiehet tutustuivat juurekseen lähemmin ja toivat perunanviljelytaidon ja hyvät siemenperunat mukanaan palatessaan kotimaahan. Näin perunanviljely alkoi levitä koko kansan pariin. Perunan tuottoisuus ja helppohoitoisuus pantiin merkille ja alettiin julkaista erityisiä perunanviljelyoppaita. 1800-luvulla Suomen Talousseuraan muodostettiin perunavaliokunta, joka jakoi kansalaisille siemenperunoita laajentaakseen sen viljelyä. 1800-luvulla peruna syrjäytti nauriin tärkeimpänä viljelys- ja ruokajuureksenamme. Nykyisin se mielletäänkin suomalaisten perusravinnoksi.

MARGINAALISSA:

Minua on viime aikoina mietityttänyt roolimme tässä kulutusmaailmassa. Minne tahansa menemmekin, kohtaamme jatkuvasti mainonnan virtaa, joka kehottaa meitä ostamaan tuotteita ”oman parhaamme vuoksi”. Hemmottele itseäsi. Säästä aikaasi. Tehosta toimintaasi. Muodosta side juuriisi (viesti tulee, ironista kyllä, einesmakaronilaatikon mainoksesta). Kulutusmaailman lisäksi elämme myös mielikuvien maailmassa. Millainen olen käyttäessäni tätä tuotetta? Minkä viestin lähetän muille ostaessani tätä ruokaa? Entä tätä? Samalla tavoin kuin yritykset luovat brändiään, me luomme, osittain tiedostamattakin, mielikuvaa omasta itsestämme. Ikään kuin rakennamme arvoamme muiden silmissä. Minäkin teen sitä edustamalla jonkintasoista slow food -trendiä ja paasaamalla juurillemme paluusta. Sen sijaan, että ohjaamme kuluttajuuttamme mielikuvamaailman rakentamiseen, toivoisin, että voisimme joskus irtautua tarpeesta olla jotain joillekin muille ja tehdä oman arvomme mukaisia kriittisiä päätöksiä aidosti oman itsemme vuoksi. Ehkä kuluttajuuttamme voisivatkin ohjata erilaiset kysymykset. Millainen olo minulle tulee käyttäessäni tätä tuotetta? Tarvitsenko tätä todella? Millaista maailmaa olen rakentamassa kulutustottumuksillani ja haluanko sitoutua siihen? Maailma on liian suuri muutettavaksi silmänräpäyksessä, mutta omaan elämäämme jo pienetkin päätökset voivat tehdä paljon kaivattuja parannuksia.

*  *  *

Be ware, all you low carb dieters! I prepared a real carbohydrate bomb today; pureed potato soup. The recipe is modified from a recipe book Isomummin keittiö: Elsa Helmisen ruokavuosi 1896 (Great grandma’s kitchen: Elsa Helminen’s food year 1896) that has Finnish recipes from the 1800’s. I think I must have missed some essential information, because I have no idea what people mean when they talk about vegetable bouillon. I can see that it might be easy to prepare bouillon by using a vegetable bouillon cube with water, but what if I wanted to cook it the natural way? Where do the vegetables come from and after seasoning a perfect bouillon, where do they disappear? After wondering for a moment I decided to utilize the water used for cooking the potatoes and add some milk to have the right amount of liquid. And it worked very well this way, too! Pureed potato soup is perfect for a starter or a light lunch. If served as a main dish, it’s better to enjoy it with something a bit sturdier.

Pureed Potato Soup (6 portions):

900 g (2 lbs) potatoes

1 tbsp. butter

1 tbsp plain flour

1 1/2 l (3 pt) vegetable bouillon or milk

1 tsp. salt

pinch of white pepper

minced parsley

(100 g [3 1/2 oz] processed cheese)

Peel and cook the potatoes in a large kettle. Mash them in a separate dish. In the kettle, cook the butter and plain flour to make thickener. Add gradually bouillon or milk while mixing carefully. Add the mashed potatoes. Cook for ten more minutes and season with salt and white pepper. If you like, add some processed cheese to give the soup extra flavour.

The present of South America, potato, arrived to Finland in the 16^th century, but it was mainly cultivated in large estates. At the end of the century Finnish soldiers that took part in the Pomeranian War got to know the root vegetable better, and when they returned home, they brought with them the know-how of potato cultivation and good seed potatoes. This is how cultivation of potatoes started to spread around common people. The profitability and easy maintenance were noticed and specific cultivation guidebooks were published. In the 1800’s a potato commission was formed in the Finnish National Economy Society. The commission took part in passing out seed potatoes to increase potato cultivation. In the 1800’s potato replaced turnip as our most important root vegetable for cultivation and food. Nowadays it is considered to be an integral part of Finnish food culture.

OVER THE EDGE:

For the past few days I've been thinking about our role in this world of consumerism. Everywhere we go we encounter a stream of advertising that tells us to buy products “for our own sake”. Pamper yourself. Save your time. Help yourself be more efficient. Find your own roots (ironically, this message was delivered in an ad for ready-made macaroni casseroles). In addition to a world of consumerism, we also live in a world of images. How do I present myself by using this product? What kind of a message do I send to other people by buying this kind of food? How about this? The same way enterprises build up their brands, we create, partially unconsciously, our own image. As if we were trying to create and build our own worth in the eyes of the others. I do it too, by representing some kind of a slow food movement and by ranting about connecting to our cultural roots. But instead of directing our consumerism towards the world of images, I hope that some day we’ll be able to tear away from the need of being something for somebody else and make critical decisions according to our own values truly for our own sake. Maybe other type of questions could direct our consumerism. How do I feel when using this product? Do I really need this? What kind of a world do I take part in creating by my choices and do I really want to commit to it? The world is too big to change in a blink of an eye, but even small decisions can have a huge impact on our own lives.

Laskiaistiistain ateria – Shrove Tuesday’s Pea Soup

"Sian teurasjätteiden sijasta keitto maustetaan nykyään hintavammalla lavalla tai potkalla.

Laskiainen on ollut vanhalle kansalle rakas juhla. Se merkitsi kevään vähittäistä voittoa talvesta ja talven kehruutöiden päättymistä. Päivää vietettiin ulkoleikkien parissa ja runsaiden ruokapöytien äärellä. Koska laskiaisen tienoille sijoittuu muinaiseurooppalainen vuodenvaihde, liittyy laskiaiseen paljon vanhan kansan uskomuksia. Naiset pitivät laskiaisena hiuksensa auki ja harjasivat niitä toistuvasti taatakseen seuraavasta pellavasadosta puhtaan ja kuituisen. Runsasrasvainen ruoka, jota oli tarjolla koko päivän, ennusti puolestaan yltäkylläisyyttä seuraavalle vuodelle. Ruoan rasvaamia sormenpäitä ei saanut nuolla puhtaaksi, sillä se ennusti viikatteesta saatavia haavoja. Jos rasvan malttoi antaa kulua itsekseen pois, olivat seuraavan vuoden niittotaidot taatut. Seuraavan kesän pellavasadon määrää ennustettiin siitä, kuinka pitkälle kunkin mäenlaskijan kelkka liukui. Mäenlaskun tärkeä osa olivatkin murresanojen värittämät laskiaishuudot, joissa toivottiin menestyvää satoa omille pelloille ja välillä jopa tappioita naapureille (Lähde: SKS-Tietopaketit).

Hei hei hamppuja,
 pitkiä lauhkeita liinoja.

Nauriita kun lapsen päitä,
 otria kun peukalon päitä,

vasikoita kun varsoja,
 lampaita laummottain.

-H. Kortelainen, Nurmes 1938-

Huroo, huroo, huroo.
 Pitkiä pellavia.

Tuppurat, tappurat toiseen taloon,
 pitkiä pellavia meille.

Hiilet teille, tuhka meille.

-Hilma Sykäri, Hyvinkää 1936-

Laskiaisena suosittiin myös tukevaa ruokaa. Rasvarieska oli sian ihralla maustettua ohraleipää. Toinen suosittu ruoka oli liharokka, herneistä ja ruisjyvistä keitetty keitto, johon lisättiin siansorkkia tai jopa sian pää. Sitä kutsuttiin myös nimellä sorkkarokka. Nykyaikainen laskiaisena nautittava hernekeitto on liharokasta kepeämpi vaihtoehto, ja sian teurasjätteiden sijasta keitto maustetaan nykyään hintavammalla lavalla tai potkalla. Ihanan savun maun keittoon saa käyttämällä savustettua sianlihaa, mutta toki keitto maistuu loistavalta myös kasvisversionakin, porkkanalla ja esimerkiksi sellerillä höystettynä.

Minua harmittaa että menin pihiyden iskiessä ostamaan keittoa varten tarjouksessa ollutta ylikypsää palvikinkkua, kun olisin voinut panostaa muutaman euron ja ostaa kunnollista sianpotkaa. Maku on palvikinkullakin aivan loistava, mutta rakenne ei niin miellyttävä. Jos käytät luullista potkaa, laita se kattilaan kypsymään heti keittämisen alussa. Keiton alkaessa olla valmista nosta potka pois, poista luu, paloittele liha ja lisää palat takaisin keittoon. Kokolihan sijaan keitossa voi myös käyttää jauhelihaa.

Hernekeitto:

2 l vettä

300 g kuivattuja herneitä

300 g savustettua sianlihaa

(1–2 sipulia)

suolaa

meiramia

sinappia

Huuhtele herneet siivilässä. Mittaa kattilaan kylmä vesi ja jätä herneet likoamaan joko yön yli tai vähintään kuudeksi tunniksi. Kuumenna keitto kiehuvaksi ja keitä noin tunti ennen lihan, mahdollisten sipulien ja suolan lisäämistä. Jatka keittämistä vielä noin 1/2–1 h, riippuen herneiden liotusajasta. Lisää vielä meiramia ja tarkista keiton maku. Tarjoile sinapin ja näkkileivän kera.

Hernekeitollakin on eroavaisuutensa itäisessä ja läntisessä ruokaperinteessä: lännen hernekeitto on paksua ja herneet keitetty rikkonaisiksi, idän rokassa puolestaan on enemmän lientä ja herneet ovat ehjempiä, eli keittoaika on lyhyempi. Suomen armeijan hernekeitto taitaa olla todellinen klassikko, ja se onkin yksi parhaimmista, jota itse olen päässyt maistamaan. Keitto tulikin Suomeen Ruotsista armeijan mukana. Perinne torstaina syötävästä keitosta juontuu katolisen uskon paastoperjantaista: ennen paastoa oli hyvä syödä tukevaa rokkaa. Hernekeitto on kätevä myös ruoan hukkaa vältteleville: ensiksikin siihen voi hyvin käyttää esimerkiksi joulusta jääneet kinkun rippeet, toisaalta se taipuu mainiosti erilaisten pihvien pohjaksi niin lihan kanssa kuin ilmankin.

*  *  *

Shrovetide was an especially dear occasion in the old days. It meant a start for springtime and victory over winter and the long lasting chores of spinning. Shrove Tuesday was celebrated by spending most of the day outside playing in the snow and feasting over plentiful dining table. Since an Ancient European turn of the year is situated somewhere around Shrovetide, it includes many myths among older folk. Women used to wear their hear open during Shrovetide, and brush them continuously to guarantee a clean and fibre rich flax harvest for the next year. Food was rich in fat and served along the whole day to foretell abundance for the next year. Greasy fingertips were not to be licked clean, for it predicted scythe cuts. If they were let be, one would have great skills in scything. It was believed that the further one slid with a sledge, the better the flax harvest would be next year. An important part of sliding was to shout out hopes for the harvest: prosperity for one’s own fields, and sometimes also losses for the neighbours. Here are a couple of shouts with my rough translation:

Hey hey hemps, long linen cloths.

Turnips the size of a child’s head, barley as big as my thumbs.

Calves like foals, sheeps in herds.

-H. Kortelainen, Nurmes 1938-

Hooray, hooray, hooray. Long flaxes.

Shaggy and tangled threads for the other houses, long flaxes for us.

Coals for you, ashes for us.

-Hilma Sykäri, Hyvinkää 1936-

Sturdy food was important during Shrovetide. Unleavened barley bread with lard, and pea soup were very common. The pea soup was a bit different, though, as it normally included rye grains and either hoofs or a head of a pig. That’s why it was also called hoof soup. Instead of butchery leftovers, people nowadays use shoulder or shank end of pork. If you like a lovely smoky taste in pea soup, add in some smoked pork. Naturally the soup is also delicious without meat, seasoned with carrots and celery, for instance.

I regretfully have to admit that I was feeling stingy and decided to buy overdone smoked ham that was on sale. If I had invested a few euros more, I could have bought proper shank. The flavour is just beautiful with smoked ham, too, but the texture isn’t as nice. If you decide to use decent ham that might even include a bone, just place it in the kettle right in the beginning, let it cook with the peas until done, then pick it up, remove the bone, cut the meat and add back into the soup. Instead of full meat you can also use ground beef in the soup.

Pea Soup:

2 l (4 pt) water

300 g (10 oz) dried peas

300 g (10 oz) smoked pork

(1–2 onions)

salt

marjoram

mustard

Rinse the peas in a drainer. Measure the water in a large kettle and soak the peas over night or at least six hours. Bring then to a boil and cook for about an hour before adding meat, onions and salt. Continue too cook for about 1/2–1 hour, depending on how long you soaked the peas. Add in marjoram and check the flavour. Serve with mustard and crispbread.

Even pea soup can be different depending on where in Finland it is made: in western Finland it’s thicker and the peas are cooked broken, in eastern parts it’s not cooked as long, so the soup has more broth and more peas are left intact. I believe pea soup made by the Finnish army is a classic, and it is very delicious, I have to tell you. In fact, pea soup was imported From Sweden to Finland by the army. It’s very commonly enjoyed on Thursdays, because during catholic religion people used to eat sturdier food before fasting on Friday. Pea soup is also a great dish for people who want to avoid food loss: you can easily use left over Christmas ham in the soup, and the soup (with or without meat) is also a good base ingredient for different types of cutlets.