Maakuntaleivät: Pohjanmaan maitorieska – Provincial Bread: Ostrobothnian Flat Milk Bread

"Napakkaa taikinaa on mukava taputella käsien välissä ja taikinan mieto tuoksu on hurmaava.

Pohjanmaalainen maitorieska on nopea ja miellyttävä leivottava. Yksinkertaisista aineksista syntyy mieto ja maittava rieska, joka on muidenkin leipien tapaan parhaimmillaan vastapaistettuna. Alueesta riippuen jotkut ovat tottuneet käyttämään maitorieskassa hivenen hiivaa kohottamisessa. Toisaalla maitorieska leivotaan kohottamattomaksi nyrkkirieskaksi. Käytit nostatetta tai et, melkein täysin ohrajauhoista valmistettava rieska on tukevaa syötävää: ohrajauhoissa on 10% sekä ravintokuitua että proteiinia!

Maitorieska:

1 l maitoa

1 rkl suolaa

n. 1 kg ohrajauhoja

2 dl vehnäjauhoja

Sekoita kylmään maitoon suola sekä jauhot. Vaivaa taikinaa loppuvaiheessa työtasolla. Taikinan kuuluu olla sopivan kimmoisaa ja kiinteää muttei liian kylläinen jauhoista. Pyöräytä taikina paksuhkoksi pötkyläksi ja jaa 6–8 osaan. Työstä palasia rieskoiksi paistamisen tahdissa. Vaivaa taikinapalaa hetki työtasolla, taputtele sitten pyöreäksi kakkuseksi käsien välissä ja painele lopuksi jauhotetulla työtasolla noin sentin paksuiseksi rieskaksi. Siirrä rieska puhtaalle uunipellille ja pistele haarukalla. Paista 250–350-asteisessa uunissa n. 10 min. kunnes rieskan pinnalle ilmestyy tummia kohoumia. Tarjoa voin ja kylmän maidon kera. 

Maitorieska on erittäin miellyttävä leivottava. Napakkaa taikinaa on mukava taputella käsien välissä ja taikinan mieto tuoksu on hurmaava. Kenties taikinaa voisi pitää paistamisen aikana jääkaapissa, jotta se pysyisi kylmänä. Kuumassa uunissa kylmä taikina kohoaa hieman ilmavammaksi. Sähköuunin on myös hyvä olla mahdollisimman kuuma, sillä perinteisesti leivinuunissa paistettavat rieskat neuvotaan laittamaan jopa 350-asteiseen uuniin. Maitorieska onkin ollut leivinuuneja käytettäessä mainio ensipaistettava, joka on auttanut laskemaan uunin lämpötilaa sopivammaksi muita leivonnaisia varten. 

*  *  *

Ostrobothnian flat milk bread is quick and enjoyable to bake. The simple ingredients create a tasty flat bread with a nice mild flavour, and just like any other bread it is at its best right after getting out of the oven. Depending on the area  some people are used to leavening the dough with a little bit of fresh baking yeast. In other parts flat milk bread is made without any leavening agent. This kind of flat bread  has been traditionally called nyrkkirieska, fist bread. Whether you use yeast or not, you are sure to bake sturdy bread when using barley flour: it includes 10% both dietary fibre and protein!

Ostrobothnian Flat Milk Bread:

1 l (2 pt) milk

1 tbsp. salt

about 1 kg (2 1/4 lbs) barley flour

2 dl (3/4 cup) plain flour

Mix cold milk with salt and flour. Knead in rest of the flour on a working top. The dough should be quite resilient but not too full of flour. Sprinkle some barley flour over the working top. Roll the dough into a thick stick and divide it into 6–8 pieces. Pat the pieces of dough into bread along with baking. Knead a piece of dough on a working top for a little moment, pat it into a round bit between your hands and finally press it against the working top into a flat bread about 1 cm / 0,5 inch in thickness. Move the bread onto a clean oven tray (I do not recommend using baking paper) and prick it with a fork. Bake the flat breads in 250–350 C / 480–660 F until they get dark spots on the surface. This takes about 10 minutes. Serve the freshly baked flat milk breads with butter and cold milk. 

The flat milk bread is very nice to bake. The firm dough feels nice when patting it between your hands and the mild scent is just lovely. Perhaps it could be good to keep the dough in the fridge while baking the breads? This way it would stay as cold as possible. When the cold milk reacts with the hot oven, the bread rises a bit and becomes softer. Also, when using electrical oven, it's good to keep it as hot as possible: traditionally the flat breads are baked in masonry oven that can be up to 350 C / 660 F hot. The flat milk bread has been baked first in the burning hot oven so that the temperature has dropped. The oven has then been ready for other baked goods. 

Klassinen kiisseli – Classic Kissel

"Ilmeisesti kiisseli on vuosisadan alussa ollut hyvin suosittu jälkiruoka.

Kiisselit ovat loistavan vaivaton ja makoisa lisä vaikkapa iltapalalle. Valmistus on helppoa ja nopeaa, eikä hinta päätä huimaa – etenkään jos olet onnekas ja valmistat kiisselin itse kerätyistä marjoista tai hedelmistä. 80–90-lukujen lapsuuteeni kuuluivat tuhdit iltapalat, jotka muodostuivat usein puurosta ja kiisselistä. Iltapalapuurot olivat meillä vaaleita: ohra-, riisi- ja mannapuuroa. Välillä puuroa valmistettiin liedellä, usein vaivattomasti uunissa. Kiisselit olivat useimmiten itse kerätyistä mustikoista valmistettuja. Samoin raparperi- ja vadelmakiisseli olivat meillä tuttuja iltapalapöydän vieraita. Mutta kiisseliähän voi tehdä mistä vain, vaikkapa pelkästä mehusta. Kuivatut hedelmät ovat myös hyvä kiisselin aines.

Kiisseli:

1 l vettä

n. 200–300 g marjoja tai hedelmiä

4–6 rkl sokeria

4–5 rkl perunajauhoja

Mittaa vesi ja marjat kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Jos valmistat kiisselin marjoista, riittää parin minuutin keittäminen. Kuivahedelmiä käytettäessä liota hedelmiä kylmässä vedessä ennen niiden pehmeämmäksi keittämistä. Lisää sitten joukkoon sokeri. Sekoita perunajauhot pieneen tilkkaan kylmää vettä ja sekoita kiisseliin ohuena nauhana kaataen. Anna kiisselin vielä kevyesti kiehahtaa ja poista sitten keitinlevyltä. Tarjoa kiisseliä jälkiruokana tai tukevampana ateriana esimerkiksi puuron tai voileipien kera.

Kiisseli on tarkoitus valmistaa ilman turhia keittelemisiä. Näin marjojen ja hedelmien vitamiinit säilyvät parhaiten. Kun siis herkut ovat sopivan pehmoisia, on kiisseli viittä vaille valmis. Kuivahedelmät pehmenevät hieman pelkässä liotuksessakin, joten se on hyvä tapa säästää vitamiineja.

Suomalaisen kiisselin historiasta ei paljoa tietoa heru. Ilmeisesti kiisseli on vuosisadan alussa ollut hyvin suosittu jälkiruoka. Ainekset siihen on perinteisesti kerätty puutarhan pensaista tai metsien mättäistä, mutta varakkaammat saattoivat herkutella myös esimerkiksi luumukiisselillä. Pulavuodet verottivat myös kiisselin syöntiä, kun sokeri oli kortilla.  Esimerkiksi porkkana- ja ruusunmajakiisseli tulivat suomalaisille tutuiksi. 60-luvulle tultaessa kiisselin suosio vähitellen väheni, koska markkinoille tuli uusia herkkuja. Kiisseli on kuitenkin maukas ja sangen terveellinen herkku. Suomessa tunnetaankin monen monituista kiisselireseptiä, johtuen juuri sen helposta valmistuksesta.

*  *  *

Different types of kissel are splendid in their effortlessness and delicious flavours. You can enjoy kissel as a dessert but also as evening snack. Cooking kissel is quick and easy, and the price is very cheap – especially if you are lucky enough to be using your own hand picked berries or fruits. In the 80’s and 90’s when I was a child we used to have sturdy kissel and porridge very often as an evening snack. The porridge we used to have in the evening was always light in colour: barley, rice and semolina porridge. Sometimes the porridge was made on the stove but pretty often in the oven. The kissel was often made from self picked blueberries. Rhubarb and raspberry kissel were also visiting the supper table often. But you can make kissel out of pretty much anything, even plain juice. Dried fruits are also a very good ingredient in kissel.

Kissel:

1 l (2 pt) water

about 200–300 g (7–10 oz) berries or fruits

4–6 tbsp. sugar

4–5 tbsp. potato flour

Measure the water and berries into a kettle and bring to a boil. If you are preparing the kissel from berries, a couple minutes of cooking is enough. When using dried fruits it’s good to soak them in the cold water before cooking them softer. Once the ingredients are soft, add sugar. Mix the potato flour in a small amount of water and pour slowly into the kissel while mixing. Bring the kissel to a boil once more before removing it from heat. Serve as a dessert or as an evening snack with porridge or sandwiches, for instance.

Kissel is supposed to be made without cooking it too much. This way the vitamins are preserved best way possible. So when the treats are getting soft, the kissel is almost done. Dried fruits will get softer when soaking, too, so it’s a good way to preserve the vitamins.

There’s not much information to be found on the history of Finnish kissel. Apparently kissel has been a very popular dessert in the early 1900’s. Traditionally the ingredients have been picked in the garden or forest, but wealthier people might also treat themselves with prune kissel. During the severe depression after the world wars kissel wasn’t made that often anymore: sugar was heavily regulated. People started making carrot and rose bud kissel, as well. The popularity of kissel went down during the 60’s, as other types of treats became available. Still, kissel is very tasty and quite a healthy treat. Thanks to the simplicity of the dish there are tons of kissel recipes in Finland.