Hortoilua eli villiyrttien käyttöä ruoanvalmistuksessa – Wild Herbs in Cooking

Olen huolissani seuraillut työmatkoilla sitä, kuinka nopeasti erilaiset kasvit ovat pyrähtäneet kasvuun viime viikkojen aikana. Milloin olisi aikaa kerätä villiyrttejä? Viikonloppuna matkustin kotikonnuille Etelä-Savoon, jossa kevät ei ole vielä yhtä pitkällä kuin Etelä-Suomessa. Niinpä minulle tarjoutui hyvä mahdollisuus kerätä juuri täydellisessä mitassa olevia villiyrttejä kuivattavaksi. Nokkoset eivät vielä olleet nousseet riittävään mittaan, mutta astiaani kertyi vuohenputkea, maitohorsmaa sekä voikukkaa. Näistä syntyy erinomainen vitamiinipitoinen viherjauhe, jota voi käyttää luonnollisena vaihtoehtona pilleripurkeille. Itse käytän viherjauhetta etenkin aamiaispirtelössä.

Ajattelin kerätä näistä villiyrteistä hieman tietoa tähän yhteyteen. En niinkään kuvaile kasvia lajintuntemuksen näkökulmasta, vaan esittelen lyhykäisesti niiden käyttöä ruoanvalmistuksessa.

Vuohenputki (Aegopodium podagraria):

Nimityksiä mm: ihmisenputki, kihtiruoho.

Vuohenputkesta käytetään ravinnoksi nuoret lehdet. Vasta aukeamassa olevat lehdet ovat jo auenneita hieman makeampia. Vuohenputki sisältää paljon proteiinia, rautaa, C-vitamiinia ja magnesiumia. Sitä on perinteisesti käytetty rohtokasvina erilaisten nivelvaivojen hoidossa: murskatut vuohenputken lehdet sekä haudutetut lehdet ja juurakot auttavat nivelsärkyyn hauteina käytettyinä. Kansanlääkinnässä vuohenputkikylpyjä on aikoinaan myös käytetty väsymyksen hoitamiseen. Voit käyttää vuohenputkea tuoreena tai kuivattuna. Tuoreena se sopii mainiosti pinaatin tai kaalin tapaan käytettynä. Tee vuohenputkesta salaattia, lisää sitä piiraisiin, muhennoksiin ja munakkaisiin tai hyödynnä keitossa. Voit myös käyttää ravinteikasta kasvia esimerkiksi ohukaisissa sekä leivässä. Kuivattuna vuohenputki taipuu useaan samaan ruokaan kuin tuoreenakin käytetty. Sen lisäksi voit yhdistellä kuivattua vuohenputkea muiden villiyrttien kanssa viherjauheessa. Kuivauksen lisäksi voit myös pakastaa vuohenputken lehtiä.

Maitohorsma (Epilobium angustifolium):

Nimityksiä mm: hepohäntä, horma, hormu, häränhäntä, häränhäntike, Jesuksen kukka, maitiainen, maitohorma, paloheinä, palohorma, palohorsma, palokukka, paloruoho, rieskaruoho, tuliheinä, tulivormu, tuulensääri, vormuruoho.

Maitohorsmaa voi hyödyntää ruoanvalmistuksessa monipuolisesti. Siitä soveltuvat käytettäväksi niin varsi, lehdet, kukinnot kuin juuretkin. Onpa horsman siemenkarvatkin osattu aikoinaan hyödyntää, sillä ne soveltuvat hyvin tyynyjen ja patjojen täytemateriaaliksi. Siemenkarvoista on myös eläinten karvoihin yhdistettynä kehrätty lankaa. Maitohorsma sisältää runsaasti ravintokuitua, proteiinia, fosforia, riboflaviinia sekä C- ja A-vitamiinia. Myös horsma soveltuu rohdokseksi, sillä se ehkäisee tulehduksia ja supistaa limakalvoja. Horsmaa voi käyttää kurlutteluvetenä suun ja nielun tulehduksien hoidossa ja murskatut lehdet soveltuvat haavojen puhdistamiseen ja vähäisen verenvuodon tukahduttamiseen. Maitohorsma on parhaimmillaan nuorena lyhyenä versona, jolloin sen varsi on pehmeä niin rakenteeltaan kuin maultaankin. Nuorta maitohorsmaa käytetäänkin tuoreena useimmiten parsan tavoin keitettynä. Se soveltuu esikeitettynä hyvin myös kasvispaistoksiin ja wokkeihin. Lehdet soveltuvat hyvin salaatteihin, muhennoksiin, munakkaisiin ja yrttijuomiin. Jos käytät horsmaa teessä tai yrttijuomissa, voit hiostaa lehtiä ennen niiden kuivaamista. Tähän löytyy kattavat ohjeet esimerkiksi Kuu Yrttitarhassa -blogista. Vaikka tuoreena käytettäessä maitohorsma onkin parhaimmillaan nuorena versona, sen lehtiä voi hyvin käyttää aina siihen asti kunnes kasvi alkaa kukkia. Minkä tahansa villiyrtin aromit ja ravintoaineet ovatkin parhaimmillaan ennen kukintaa, sillä kukinnan alkaessa kasvi käyttää ravinteet itse kukkiensa tuottamiseen. Horsman kukkia hyödynnetään salaateissa ja annosten koristeina. Kukista kannattaa kerätä vain vaaleanpunaiset osat, sillä vihreät kukinnon osat tuovat ruokaan kitkerää makua. Myös horsman juuret soveltuvat hyvin ravinnoksi. Niitä on kuivattuina aikoinaan käytetty kahvin korvikkeena, mutta nykyisin paras tapa hyödyntää kuivatut, jauheeksi hierotut juuret on varmaan leipätaikinassa, puurossa sekä muhennoksissa.

Maitohorsma – Fireweed

Voikukka (Taraxacum officinale):

Nimityksiä mm: häkkivillapää, hökkörä, höyhenheinä, höytypää, isänkukka, julmu, kalloniska, keltakukka, keltaukko, kultaharja, kultakukka, leijonanhammas, maitiainen, maitoheinä, munkinpää, punkkikukka, pörhäpää, pörhöpää, pörrinkäinen, pörröpää, siankukka, siansilmä, sianyrtti, syyläkukka, syyhykukka, sängynkastelija, villapää, voiheinä, voinunnu.

Voikukka on monikäyttöinen villiyrtti: siitä soveltuvat käytettäväksi etenkin lehdet, juuret ja kukinnot. Voikukka sisältää runsaasti rautaa, C- ja A-vitamiinia, kalsiumia sekä kaliumia. Se on yleinen rohdoskasvi ja soveltuu erityisen hyvin nesteenpoistajaksi, sillä runsas kaliumpitoisuus tasapainottaa virtsan mukana väheneviä kaliumvarastoja. Voikukan juuren käyttäminen edistää puolestaan ruoansulatusta, sapen eritystä ja maksan toimintaa. Ruoanvalmistuksessa tuoreet voikukan lehdet soveltuvat etenkin salaatteihin ja muhennoksiin. Juuret maistuvat keitoissa sekä muhennoksissa, on niistä aikoinaan valmistettu kahvinkorvikettakin. Voikukan kukintoja voi salaatin lisäksi hyödyntää siman, viinin ja oluen valmistuksessa. Aukeamattomat nuput sopivat kapristen tavoin säilöttäviksi.

(Lähteenä mm. Arktiset aromit ja Yrttitarha)

*  *  *

While travelling to work I’ve been checking out the plants and how quick they have been growing. I’ve been a bit worried, because they have actually grown too fast for me and I haven’t had the time to go pick for wild herbs. Well, last weekend I travelled to Southern Savonia that is more North, and there the spring hadn’t gotten so far yet. While being there I had the great opportunity to pick fresh and young wild herbs for drying. There weren’t many nettles yet, but I filled my vessel with goutweed, fireweed and dandelion. I used them in great green powder that is perfect super food and great alternative for vitamin pills. I use green powder especially in my breakfast smoothie.

I wanted to collect here some information about these specific wild herbs. I’m not describing the plants for you to recognize them in the wild, for this you can find much better information on different kinds of web pages. I’m trying to introduce some ways to use these plants in cooking.

Goutweed (Aegopodium podagraria):

Also known as: Ground Elder, Herb Gerard, Bishop's Weed and Snow-In-The-Mountain.

From goutweed people usually utilize the young leaves. The leaves that are just about to open up are a bit sweeter than the ones that are fully open. Goutweed contains a lot of protein, iron, vitamin C and magnesium. In Finland it has been used as herb, in treatment of different problems with the joints. Crushed goutweed leaves and also cooked leaves and roots can help with acing joints when used as a poultice. Goutweed baths have previously also been used as treatment to fatigue. You can use goutweed fresh or dried. When fresh it can be used like spinach or cabbage. Use it in salads, pies, stews, omelettes and soups. You can also add this nutritious plant to pancakes and bread. Dried goutweed fits to many of the same dishes as when fresh. In addition you can add dried goutweed to green powder with different wild herbs. You can also store the fresh leaves in a freezer.

Fireweed (Epilobium angustifolium):

Also known as: Blood Vine, Blooming Sally, Bouquet Rouge, Flowering Willow, French Willow, Great Willowherb, Purple Rocket, Rose Bay Willow, Rosebay Willow, Tame Withy, Wickup, Wicopy, Willow Herb.

Fireweed is multitalented ingredient in cooking. You can use the stalk, leaves, inflorescence and roots. In the past people have even used the hair of the seeds as filling in pillows and mattresses. The hair has also been used with animal hair to spin thread. Fireweed contains a lot of dietary fiber, protein, phosphorus, riboflavin and both vitamin C and A. Fireweed is also a herb, as it prevents infections and contracts mucous membrane. You can use fireweed in water to gurgle in your throat if there’s an infection in your mouth or throat. Crushed fireweed leaves can be used for cleaning up cuts and repress mild bleeding. Fireweed is at its best when still very young. Then the stalk is still soft, both in texture and flavor. Young fireweed is commonly used cooked like asparagus. It can also be used pre cooked in different types of stir-fries. The leaves are perfect for salads, stews, omelettes and herbal drinks. If you’re using the herb as a tea or in herbal drink, you can try sweating the leaves before dryig them. This way the flavors are better. Even though fireweed is at its best when used young, you can also use the leaves later on, just make sure it’s before the plant is blossoming. In any plants the nutrient values are best before the plants use their strength for the flowers. Fireweed flowers are used in salads and decorating food. You should only use the pink flowers, the green parts will bring your food acrid taste. Also the roots of fireweed are usable. In the past they were used as substitute for coffee in Finland, but nowadays the best way to utilize them is to dry them, grind them into powder and use in bread, porridge and stews.

Dandelion (Taraxacum officinale):

Also known as: Swine's Snout, Butter Flower, Worm Rose, Blowball, Canker Wort, Irish Daisy, Lion's Tooth and Wild Endive.

Dandelion is a great wild herb: you can use its leaves, roots and inflorescences. Dandelion contains a lot of iron, vitamins C and A, calcium and potassium. It has been widely used as a herb and it works especially well as a diuretic, since the potassium it contains will prevent your body from loosing too much of it in urine. The dandelion root helps digestion, gallbladder and liver function. In cooking the young dandelion leaves are tasty when used in salads and stews. The roots work well in soups and stews, but they have also been roasted and used as substitue for coffee. In addition to salads, you can use the inflorescences of dandelion in mead, wine and beer. The dandelion buds can be conserved the same way as capers.

Voikukka – Dandelion

Täytetyt letut – Savoury Pancakes

"Euroopassa täytetyt letut ovat ilmeisesti yleisiä etenkin itäisissä osissa.

Olen jo pitkän aikaa suunnitellut valmistavani oikeaa retroruokaa, täytettyjä lettuja. Söimme lapsena paljon makeita lettuja ja aina välillä isäni paistoi niitä suuremman erän, jotta seuraavana päivänä niistä sai valmistettua suolaisen päivällisen. Itse olen tottunut syömään suolaiset letut jauhelihan ja yksinkertaisten vihannesten kera, mutta letut voi täyttää melkeinpä millä tahansa. Täytetyt letut ovatkin näppärä tapa hyödyntää tähteet. Toisaalta niillä voi myös lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: tänä aamuna valmistin alla olevan taikinan kaksinkertaisena, jolloin sain vapaapäivän kunniaksi valmistettua myös makeita aamiaislettuja.

Täytetyt letut (8 kpl):

Lettutaikina:

4 dl maitoa

1 kananmuna

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

3 rkl ruokaöljyä

Täyte:

400 g jauhelihaa

suolaa

mustapippuria

(chili)paprikaa

1-2 valkosipulin kynttä

1 suuri sipuli

1 dl silputtua purjosipulia

2 dl pakastekasviksia

aurinkokuivattua tomaattia

juustoraastetta

Valmista lettutaikina sekoittamalla kaikki ainekset yhteen ja anna taikinan turvota kylmässä n. 20 minuuttia. Ruskista sillä aikaa jauheliha ja mausta se. Kuori, pilko ja kuullota sipuli sekä purjo. Sulata pakastekasvikset ja pilko aurinkokuivattu tomaatti. Paista lettuja suurella pannulla molemmilta puolilta, kunnes ne ovat kullanruskeita. Täytä letut yksitellen asettelemalla täytteitä ohuelti puolikkaan letun pinnalle. Kääri lettu rullalle ja aseta paistovuokaan tiiviisti muiden lettujen kanssa. Ripottele lettujen pinnalle juustoraastetta. Paista täytettyjä lettuja 200-asteisessa uunissa 10–15 minuuttia. Tarjoa täytetyt letut esimerkiksi salaatin kera.

Täytetyille letuille ei löydy selkeää alkuperää, mutta ne vaikuttaisivat olevan melko yleisiä eri puolilla maailmaa. Euroopassa täytetyt letut ovat ilmeisesti yleisiä etenkin itäisissä osissa kuten Suomessa, Unkarissa ja Baltian maissa. Toisaalta niitä löytää myös muualta maailmalta, esimerkiksi Japanista, jossa alueittain eroavia suolaisia lettusia kutsutaan nimellä Okonomiyaki. Täytettyjen lettujen idea eri maissa vaikuttaisi olevan melko sama: yksinkertainen paistos täytetään mitä erilaisemmilla suolaisilla aineksilla ja joko kääritään rullalle tai pinotaan päällekkäin. Parasta tässä ruoassa onkin se, että sen täytevaihtoehdot ovat rajattomat!

*  *  *

For the longest time I have been planning to make some real retro food: savoury pancakes. When I was a child we used to have sweet pancakes quite often. Every now and then my father would make a larger batch so he could fill them with savoury stuffing the next day. I’m used to having the pancakes with minced meat and some simple veggies, but you can actually stuff them with just about anything. Savoury pancakes are a great way to use leftovers. They also make it possible to kill two birds with one stone: this morning I prepared the dough double so I could first make sweet pancakes for the breakfast.

Savoury Pancakes (8 pieces):

Pancakes:

4 dl (1 3/4 cups) milk

1 egg

2 1/2 dl (1 cup) plain flour

1/2 tsp.salt

3 tbsp. cooking oil

Filling:

400 g (14 oz) minced meat

salt

black pepper

(chili) pepper

1–2 cloves of garlic

1 big onion

1 dl (1/2 cup) cut leek

2 dl (1 cup) frozen veggies (e.g. peas, corn, paprika)

sun-dried tomatoes

cheese grate

Prepare the pancake dough by mixing all the ingredients and letting it puff up for about 20 minutes. Meanwhile, brown the minced meat and season it. Peel, cut and sweat the onion and leek. When using frozen vegetables, defrost them. Cut the sun-dried tomatoes. On a large frying pan (preferably of cast iron), fry the pancakes on both sides until they are beautifully golden. Fill the pancakes one by one, by placing a thin layer of fillings on half of the pancake. Roll the pancake and place close to the other ones on an oven tray. Add some cheese grate on top. Bake the pancakes in 200 C / 390 F for 10–15 minutes. Serve the savoury pancakes with some fresh salad, for instance.

I can’t find any specific information about the origins of savoury pancakes, but they seem to be quite common around the world. Apparently in Europe they are particularly popular in the Eastern parts: for example in Finland, Hungary and the Baltic countries. On the other hand you can also find them in Japan, where these regional savoury pancakes are called Okonomiyaki. The idea seems to be pretty much the same around the world: a simple bake is filled with various savoury stuffing and then either rolled or piled. The best part of this food is that it has endless possibilities when it comes to the filling!