"Veripalttu on kuin jättimäinen verilettu, joka on pinnalta rapeaa ja sisältä pehmeää.
Työntäyteinen
kevätjakso alkaa jälleen olla takanapäin ja intouduin viikonloppuna taas
tarkastelemaan enemmän perinneruokiamme. Tällä kertaa päätin valmistaa
veripalttua. Tälle Pohjois-Suomessa perinteikkäälle paistokselle on monta
nimitystä, kuten rössi, rössy ja rössö sekä kisko, roppana, porvakas, lepäkäs,
leppärieska ja kampsu. Hieman alueesta riippuen saattaa nimityksillä olla
pieniä erojakin, sillä paikoin esimerkiksi kampsuilla viitataan ilmeisesti
verestä ja muista aineksista keittämällä valmistettuihin palleroihin. Keitossa
käytettyä veripalttua kutsutaan pohjoisessa rössypotuksi.
Veripaltun
historiasta on hieman haastavaa löytää tietoa, sillä se on maailmallakin
suhteellisen yleinen ruoka yksinkertaisten ainestensa ansiosta. Paltun on arveltu periytyneen kieleemme ruotsin paltbröd-sanasta, joka viittaa palaan tai kappaleeseen. Esimerkiksi Saksassa on
verestä valmistettava paistos sekä siitä jatkettu keitto ollut aikoinaan
yleinen ruoka. Veripalttu on parhaimmillaan vasta uunista otettuna, mutta se
säilyttää kosteutensa vielä muutaman päivän paistamisen jälkeenkin. Lämmitä
palttua paistinpannulla saadaksesi siihen lisää rapsakkaa pintaa. Kylmän
veripaltun puolestaan sanotaan olevan maittavaa leivän päällä.
Veripalttu:
1/2 l verta
3 dl olutta
3 dl ruisjauhoja
1 dl grahamjauhoja
2 sipulia
140 g
pekonikuutioita
2 rkl siirappia
1 1/2 tl suolaa
1/4 tl
valkopippuria
1 rkl meiramia
Sulata veri
esimerkiksi vesihauteessa tai jääkaapissa yön yli. Pilko sipuli ja ruskista se
pannulla pekonipalojen kanssa. Sekoita keskenään veri sekä olut ja lisää joukkoon jauhot huolella sekoittaen. Lisää taikinaan hieman jäähtynyt
sipulipaistos sekä mausteet. Voitele tai vuoraa leivinpaperilla uunivuoka.
Paistos nousee paistettaessa, joten varmista että vuokaan jää noin neljännes tyhjää.
Paista veripalttua 200 asteessa n. 45 minuuttia. Tarkista paistoksen kypsyys
esimerkiksi puutikulla. Tarjoa veripalttua esimerkiksi keitinperunoiden,
maitokastikkeen sekä puolukkasurvoksen kera.
Olen aivan
ihastunut tähän vaivattomaan, terveelliseen ja maukkaaseen ruokaan. Veripalttu
on kuin jättimäinen verilettu, joka on pinnalta rapeaa ja sisältä pehmeää – kerrassaan oivallista. Luin tätä kokeilua varten monia
reseptejä, jotka hieman poikkesivat toisistaan. Toisissa käytettiin sianlihaa
maun ja rasvan tuojana, toisissa sen sijaan käytettiin voita tai öljyä. Päätin
käyttää kuutioitua pekonia kuten joissain resepteissä, sillä ajattelin sen
tuovan paistokseen mukavasti lisämakua. Se sopiikin veripalttuun loistavasti.
Toisaalta voisin kuvitella maun olevan mainio ilmankin. Erikoista, että
joissain resepteissä käytetään kananmunaa. Veren hyytymisaineet tekevät ne
täysin tarpeettomiksi.
MARGINAALISSA:
Meillä veren käyttö
ruoanvalmistuksessa on vähentynyt paljon. Ihmettelen, onko pakastealtaasta
löytyvän veren hinta tämän vuoksi niin korkealla. Puoli litraa verta maksoi
hieman alle viisi euroa, vaikka lihantuotannossa verta syntyy sivutuotteena
valtavia määriä. Yritin etsiä internetistä tietoa miksi näin on, mutten päässyt
puusta pitkälle. Liittyykö veren valuttamiseen ja talteenottoon sellaisia
hygieniasäädöksiä, jotka tekevät siitä kallista? Vai liittyykö ongelma
säilöntään? Jään pohtimaan tätä asiaa ja toivottavasti pääsen palaamaan siihen myöhemmin.
* *
*
The busy spring semester is once again leaving
behind; last weekend I got super excited checking out on our traditional
food again. I decided to prepare sort of black pudding that is traditional
especially in Northern Finland. It has many names depending on the region;
rough translation from the Finnish veripalttu might be “baked blood” in English. It’s not
like the British black pudding but the ingredients are very close. It’s quite
hard to try and find information about the history of this dish, as thanks to
the simple ingredients, it is quite common around the world. It seems that
Finnish black pudding has travelled here across Sweden and might originally be
from Germany, where it used to be quite a frequent meal. I like black pudding
best straight from the oven, but it seems to keep the moisture quite long.
Later on you can heat up the pudding on a frying pan to get some more crunch on
the surface. People also say it’s delicious when served cold on a slice of
bread. You can also use black pudding in a soup!
Finnish Black Pudding:
1/2 l (1 pt) blood
3 dl (1 1/4 cups) beer
3 dl (1 1/4 cups) rye flour
1 dl (1/2 cup) graham flour
2 onions
140 g (5 oz) bacon cubes
2 tbsp. syrup
1 1/2 tsp. salt
1/4 tsp. white pepper
1 tbsp. marjoram
Melt the blood: you can do this over night in
the fridge or in a water bath. Chop and brown the onion with bacon. Mix
together the blood and beer, and add in the flour while carefully stirring.
After the onions have cooled down a bit, add them to the dough with the
seasonings. Butter an oven tray or cover it with baking paper and pour the dough in. The bake will
rise in the oven, so make sure you leave about one fourth of the tray empty.
Bake in 200 C / 390 F for about 45 minutes. Check that the pudding is done with
a wooden stick, for instance. Serve with boiled potatoes, milk sauce and mashed
lingonberries.
I really love this simple, healthy and
delicious dish. Blood pudding is like a giant pancake that is crunchy on the
outside and soft on the inside. It’s superb! I read through various recipes while
looking into this dish and they were quite different. In some people used pork,
in some they added butter or cooking oil instead. I decided to use bacon as was
mentioned in some recipes, because I thought it might bring the pudding some
nice flavour. It did, too, but on the other hand I’m sure the pudding would do
just fine without it, as well. What was strange in some recipes was that they
included eggs. Thanks to the stuff that makes blood coagulate, you don’t need
any.
OVER THE EDGE:
It’s not that common to use blood in cooking
anymore. I’m wondering if that has an affect on the price of blood. Half a
litre of blood cost me almost five euros! I don’t get it; how much blood goes
to waist in the meat production? I tried to search some information to answer
this question but didn’t find any. Maybe there are some regulations concerning
the hygiene when draining and collecting blood, causing it to be more work and
therefore expensive? Or does it have something to do with conserving the blood?
I’m really troubled with this one and I’ll try to find some info on it later
on.
