Sanaviännöksiä ja hassuja nimiä – Word Contortions and Funny Names

"Murteiden ja erilaisten kansanomaisten nimitysten säilyttäminen on arvokasta työtä, jota tulisi harjoittaa arjessa mahdollisimman paljon.

Suomalaisilla ruoilla on mielestäni valtavan hauskoja nimiä. Mitä perinteikkäämmästä herkusta on kyse, sitä vinkeämpi on myös nimi. Tällaisia ihastukseni kohteita ovat esimerkiksi apposet, rättänä, kisko, mutti, suutarin lohi, sipatti, korvalaakit ja sonnin töyssy. Ruokien nimet kertovat paljon suomalaisesta huumorintajusta: ne ovat usein hieman sarkastisia ja nenäkkäitä, joskus jopa kaksimielisiä. Välillä olen päättänyt valmistaa jotain ruokaa vain siksi, että sen mielenkiintoinen nimi on kiinnittänyt huomioni. Yhtenä esimerkkinä toimii seitsennahkapuuro, johon törmäsin kirjassa Keittotaito koteja ja kouluja varten (Koskimies, H. & Somersalo, E. 1950. Porvoo: WSOY). Kanelinen puuro sopii hyvin talviseksi herkuksi.

Seitsennahkapuuro:

4 dl vettä

3 dl puuroriisiä

1 l maitoa

1 tl suolaa

3 rkl sokeria

2 rkl kanelia

voita

Keitä puuroriisiä vedessä niin kauan, että vesi on täysin imeytynyt riisiin. Lisää sitten maito vähitellen ja koko ajan sekoittaen. Anna maidon kiehahtaa kunnolla jatkuvasti sekoittaen, ja poista kattila sitten levyltä. Anna hautua kannen alla noin 40 minuuttia, kunnes puuro on pehmennyt ja jämäköitynyt. Mausta suolalla. Voitele uunivuoka voilla. Aseta vuoan pohjalle ohuehko kerros puuroa ja ripottele pinnalle kanelia sekä sokeria. Leikkaa päälle pieniä voinokareita. Kasaa puuro vuokaan näin kerroksittain. Ripottele päällimmäiseksi vielä kanelia ja sokeria. Kypsennä puuroa 200-asteisessa uunissa noin 30 min.

Suomen kieli perustuu vanhaltaan uudissanoihin, jotka on johdettu suomenkielisistä sanavartaloista. Jo aikoinaan kielessämme on jonkin verran myös esiintynyt muihin kieliin pohjautuvia lainasanoja, mutta ne ovat yleistyneet enemmän 1900-luvulla ja jatkuvasti kiihtyvää vauhtia. Kielemme suuri rikkaus ovat moninaiset murteet, joiden pohjalta lukuisten kompromissien seurauksena on syntynyt suomen yleiskieli. Valitettavasti murteet vaikuttavat jatkuvaan tahtiin liudentuvan, jolloin menetämme myös paljon kulttuurihistoriallisesti arvokasta tietoa ja perinnettä. Murteet eivät aiheuta ainoastaan ääntämyseroja yleiskielen sanoihin, vaan sisältävät lisäksi täysin omaperäisiä sanoja joita muilla murrealueilla ei tunneta. Tämä näkyy hyvin myös ruokien ja muiden yleisten asioiden nimistössä. Esimerkiksi voikukalle löytyy nopealla haulla ainakin 29 eri nimeä, mm. hökkörä, höyhenheinä, julmu, maitiainen, munkinpää, siansilmä ja voinunnu. Murteiden ja erilaisten kansanomaisten nimitysten säilyttäminen onkin mielestäni arvokasta työtä, jota tulisi harjoittaa arjessa mahdollisimman paljon. Siten muistamme kenties paremmin, mistä tulemme ja millaista elämää edeltäneet sukupolvemme ovat eläneet.

*  *  *

Finnish dishes have the funniest names. The more traditional it is, the quirkier the name it has been given to. It has been very difficult for me to try and translate some traditional names into English. I  would love to be able to do so because it would give you a nice insight to the culture that now cannot be fully transmitted. There is simply no way to translate words like apposet, rättänä, kisko, mutti or sipatti. They have their own background that are not even familiar to myself. Some names are easier though, because they are based on set phrases:  suutarin lohi (shoemaker’s salmon – which is not salmon but actually Baltic herring), korvalaakit (slap on the ear, a delicious bun) and sonnin töyssy (bull’s bump, heavenly oven baked cheese). I think the names show well the Finnish sense of humour. Often it is somewhat cheeky and sarcastic, sometimes even suggestive. There are times when I have decided to cook something just because the dish has such an interesting name. A good example is today’s Seven Skinned Porridge. Rice porridge with abundant cinnamon fits well to the season.

Seven Skinned Porridge:

4 dl (1 2/3 cups) water

3 dl (1 1/4 cups) porridge rice

1 l (4 1/4 cups) milk

1 tsp. salt

3 tbsp. sugar

2 tbsp. cinnamon

butter

Combine water, salt and rice in a kettle and bring to a boil. Cook until all the water is absorbed to the rice. Then add the milk and bring to a boil while stirring. As the milk starts to boil, remove the kettle from heat and let simmer for about 40 minutes, until the milk is absorbed to the porridge. Season with salt. In an oven pot, place a thin layer of porridge on the bottom. Sprinkle some cinnamon and sugar and cut a few pieces of butter on top. Layer the porridge like this, and add some cinnamon and sugar on the topmost layer, too. Bake the porridge in 200 C / 390 F for about 30 minutes.

The Finnish language is strongly based on neologism, that is, words that have Finnish roots. Even in the early times we had some loanwords, but they have become more common in the 20^th century with more and more accelerating rate. The richness of Finnish are its various dialects that through many compromises form the base for the standard language. Unfortunately, little by little we seem to be loosing the dialects which results in loosing also some culturohistorically valuable information and traditions. The Finnish dialects have impact on both the pronunciation and nomenclature. Finnish dialects have several thousands of words that are known only in their specific areas. Just with a quick search I could find 29 different names for dandelion, for instance. I think that preserving dialect and folksy words in our lingual culture is an important task that should be practiced as often as possible. Perhaps it helps us to remember where we come from and what kind of life the generations before us have lived.

Rapeat perunavohvelit – Crispy Potato Waffles

"Perunavohvelin pehmeä maku sekä rakenne eroavat blinin happamuudesta ja tukevuudesta.

Joulun alla saimme vihdoin talven. Minusta tuntuu että sitä sai odottaa tällä kertaa kaksi vuotta. Senpä vuoksi lumi ja pakkanen ovat entistä mieluisampia vieraita. Kuulaan kylmään päivään sopivat lämpimät perunavohvelit, joiden reseptiin törmäsin mummoni keittokirjassa (Keittotaito koteja ja kouluja varten. Koskimies, H. & Somersalo, E. 1950. Porvoo: WSOY). Jauhoiset perunat pitävät vohvelitaikinan riittävästi koossa siten, että kananmuna on tarpeeton. Perunat tuovat paistokseen myös miellyttävän pehmeää ja makeahkoa makua. Jos aiemmista kokkailuistasi on jäänyt yli muutama maukas peruna, kannattaa ne hyödyntää näin!

Perunavohvelit (n. 10 kpl):

200 g jauhoisia perunoita

3 3/4 dl vehnäjauhoja

1/2 l maitoa

30 g voisulaa

1/2 tl suolaa

Keitä perunat ja hienonna ne. Mittaa puolet maidosta astiaan ja sekoita joukkoon vehnäjauhot. Lisää perunat ja voisula sekä vähitellen sekoittaen loput maidosta. Mausta suolalla. Anna taikinan turvota yhdestä kahteen tuntia. Paista taikinasta vohvelipannulla miedolla lämmöllä rapeita vohveleita. Tarjoile suolalihan tai -kalan kera.

Päätin itse tarjoilla perunavohvelit perinteisten blinitäytteiden kanssa. Niinpä vohveleiden kanssa nautittiin graavilohta, suolakurkkua, sipulia sekä smetanaa. Ruokajuomaksi sopii hyvin tumma olut. Perunavohvelin pehmeä maku sekä rakenne eroavat blinin happamuudesta ja tukevuudesta. Suolaiset lisukkeet sopivat molempien kyytipojaksi, ja perunavohveleista saakin blinipöytään mukavasti vaihtelua. Miksei niitä voisi valmistaa blinien rinnallekin jos on tarkoitus viettää suurempia kestejä? Alkuperäisestä taikinasta riittää runsaampi ateria kahdelle ruokailijalle tai kevyempi iltapala neljälle. Suurella vohveliraudalla paistettaessa taikinasta valmistui noin 10 vohvelia. 

*  *  *

Just in time for Christmas the winter arrived in Finland. This time it took two years, as last winter was very odd with all the rain and warmth. That is why I welcome the frost and snow with great delight! For a cold day like this it's nice to have something warm and crispy to eat. I found the recipe for these potato waffles in my grandma's cook book. The mealy potatoes give the dough texture so that you won't need eggs. They also bring the waffles very pleasant softness and sweetness in flavour. If you have some leftover potatoes, this is a proper way to use them!

Potato Waffles (about 10 pieces):

200 g (7 oz) mealy potatoes

3 3/4 dl (1 1/2 cups) plain flour

1/2 l (1 pt) milk

30 g (1 oz) melted butter

1/2 tsp. salt

Cook the potatoes and mash them. Measure about half of the milk into a bowl and add in the plain flour. Add the potato mash and melted butter, and then little by little rest of the milk. Season with salt. Let the dough rest for one or two hours. Fry the dough into waffles on medium heat. You can use a waffle iron or pan. Serve the waffles with salted meat or fish.

I decided to serve the potato waffles with traditional blini toppings. Therefore we had some salt-cured salmon, pickles, onion and smetana with them. Dark beer fit perfectly with the dish. The soft flavour and texture of potato waffles are quite different from the sourness and firmness of blinis. The salty toppings fit both very well. Why not prepare both blinis and potato waffles if you happen to have a bigger dinner party? The original recipe is enough if two people wish to eat a proper dinner or alternatively four people need a little nibble. With a large waffle iron it sufficed in 10 waffles.

Hapanjuuresta valmistettu pataleipä – Sourdough Pot Bread

"Kuten olen aiemminkin todennut, leipä on ihanan armollinen valmistettava.

Ihastuin jonkin aikaa sitten pataleipään, joka paistuu kauttaaltaan rapeakuoriseksi valurautapadassa. Päätin kokeilla leipää vihkiäkseni käyttöön saamani kauniin valurautapadan, jonka olin sitä ennen puhdistanut ja rasvapolttanut huolella. Pataleivän ajatus on yksinkertainen. Kannellinen valurautapata laitetaan kylmään uuniin ja annetaan kuumentua uunin kanssa. Taikina laitetaan pataan ja kansi päälle. Valurauta rapsakoittaa leivän pinnan niin herkulliseksi, että pian tulee tarve leipoa uusi.

Pataleipä:

Juuri:

6 dl vettä

50 g tuorehiivaa

4 dl hiivaleipäjauhoja

Taikina:

1 1/2 tl. suolaa

4 dl vehnäjauhoja

4 dl ruisjauhoja

1 dl auringonkukan siemeniä

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Sekoita siihen hiiva ja hiivaleipäjauhot. Peitä astia leivinliinalla ja anna kohota huoneenlämmössä seuraavaan päivään, noin 12-16 h. Sekoita taikinajuureen suola ja vaivaa joukkoon loput jauhoista. Lisää taikinaan lopuksi auringonkukan siemenet. Kumoa taikina jauhotetulle tasolle ja pyöräytä nopeasti leiväksi. Anna kohota liinalla peitettynä vielä puoli tuntia. Laita sillä välin kannellinen valurautapata kylmään uuniin ja anna uunin lämmetä 225 asteeseen. Kun uuni on kuuma, laita taikina kuumaan pataan ja peitä kannella. Paista leipää noin 30 min, poista sitten kansi ja jatka paistamista vielä 15 min. Kumoa leipä jäähtymään työtasolle.

Tähän pataleipään valmistin ensin hapanjuuren, jonka annoin levätä huoneenlämmössä hyvin pitkään, noin 18 h. Hapanjuuri takaa maukkaan leivän. Mitä kauemmin annat juuren levätä, sen happamammaksi leipä tulee. Perinteisesti hapanjuuri ei kaipaa hiivaa seurakseen, mutta raskinoviisina en vielä ole uskaltanut valmistaa leipää täysin perinteisin menetelmin. Hiiva takaa taikinan nousemisen kokemattomammallakin kokkaajalla. Kuten olen aiemminkin todennut, leipä on ihanan armollinen valmistettava. Vaikka tämänkin taikinan kanssa sähelsin aikani, en ole kertaakaan tehnyt pahan makuista leipää. Pataleivästä tuli erittäin maukasta. Mikä sen parempi yhdistelmä kuin rapea ulkokuori ja pehmeä sisus?

*  *  *

Some while ago I got very interested in delicious pot bread. It is crispy all over, thanks to cast iron pot that is used in baking it. It just happens that I got a beautiful old cast iron pot last summer. What better way to start using it than trying out this delicious bread? The idea is very simple; a cast iron pot with a lid is placed in cool oven and let heat up together with the oven. When hot, the bread dough is placed in the pot, covered with the lid and baked in the oven for some while. The cast iron makes the bread so crispy and delicious, you will soon be in need of baking a new one.

Pot Bread:

Sourdough:

6 dl ( 2 1/2 cups) water

50 g (1 1/2 oz) baker’s yeast

4 dl (1 2/3 cups) dark wheat flour

Dough:

1 1/2 tsp. salt

4 dl (1 2/3 cups) plain flour

4 dl (1 2/3 cups) rye flour

1 dl (1/2 cup) sun flower seeds

Warm up the water to body temperature and mix together with the baker’s yeast. Add the dark wheat flour. Cover the sourdough with a kitchen towel and let it rest until the next day, about 12–16 hours. Add in salt and then knead in rest of the flour. Finally, add in the sun flower seeds. Place the dough onto a working top and bake into a bread. Cover the bread and let rise for about half an hour. Meanwhile, place a cast iron pot with a lid into the oven. Heat the oven to 225 C / 435 F. When the oven is hot, place the dough into the hot pot and cover with the lid. Bake the bread for 30 minutes, then remove the lid and continue baking for 15 minutes still. Knock over the bread to cool down on the working top.

For this pot bread I prepared a sourdough that I let rest for a really long time, about 18 hours. Sourdough is your gateway to guaranteed delicious bread. The longer you let it rest, the more sour the dough will get. Traditionally sourdough doesn’t need baker’s yeast, but as I still am a new beginner, I wanted to make sure the dough would rise. But, as I have noted before, bread is very forgiving. Even though I managed to mess about with this dough, too, I have to say that I have never baked bread that would have tasted bad. The pot bread turned out to be absolutely delicious. Crispy crust and soft core are just perfect together.

Mehevät porkkanaleivokset – Juicy Carrot Squares

"Sulatejuustosta tulee kuorrutteeseen mielenkiintoinen, hieman suolaiseen taittuva lisä, joka sopii porkkanaleivoksiin erinomaisesti. 

Minun on jo pitkän aikaa tehnyt mieli porkkanakakkua. Tässä yksi päivä päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni kun saimme kahvivieraita. Porkkanakakun sijaan päädyin kuitenkin leipomaan pellillä valmistettavia porkkanaleivoksia. Kuutioiksi leikattujen porkkanaleivosten juuret ovat arvatenkin perinteisemmässä porkkanakakussa, jonka taustaa olen avannut aiemmassa blogikirjoituksessani. Minulla ei ole varmuutta, milloin pellille tehty versio on alkanut yleistyä, mutta itse koen porkkanaleivokset retroherkuksi ja sijoitan niiden synnyn jonnekin 70–80-lukujen taitteeseen. Leivonnainen on yksinkertainen valmistaa eikä sen kanssa tarvitse stressata kohoaako taikina tai lässähtääkö kakku. Siksi porkkanaleivonnaiset sopivat kaikentaitoisille leipojille ja ne maistuvat aina yhtä hyviltä. Voit valmistaa leivokset yksikerroksisina tai koota niistä korkeampia ja mehevämpiä kerrosleivonnaisia.

Porkkanaleivokset:

Pohja:

4 dl hienoa porkkanaraastetta

100 g voita

4 dl vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

1 rkl kanelia

1 rkl kardemummaa

1 rkl leivinjauhetta

3 kananmunaa

2 1/2 dl sokeria

(1 dl ananasmurskaa)

Kuorrute:

200 g maustamatonta sulatejuustoa (esim. Valio Olympia)

2 dl maitorahkaa

3 dl tomusokeria

Koristeluun:

Mantelirouhetta

Kuori ja raasta porkkanat. Sulata voi ja anna sen hieman jäähtyä. Sekoita kuivat ainekset keskenään. Vaahdota kananmunat ja sokeri. Lisää vaahtoon vuorotellen porkkanaraaste, (ananasmurska), kuivat ainekset sekä voisula. Sekoita taikina tasaiseksi esimerkiksi puuhaarukalla. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 200-asteisessa uunissa noin 20 min. Anna pohjan jäähtyä. Sekoita sulatejuusto notkeaksi ja lisää joukkoon maitorahka. Sekoita sitten joukkoon tomusokeri. Levitä kuorrutus jäähtyneen pohjan päälle. Halutessasi voit koota leivokset kaksikerroksisiksi: leikkaa tällöin pohjalevy kahtia ja nosta toinen puoli toisen päälle. Leikkaa levy neliöiksi ja ripottele pinnalle esimerkiksi pähkinärouhetta.

En ole aiemmin kokeillut valmistaa leivosten kanssa sulatejuustoon tehtyä kuorrutetta. Uskon kuitenkin että juuri sulatejuustoversio on se johon lapsena olen tottunut, sillä mieleen jäänyt makujälki on vahvasti sen suuntainen. Olen vain ollut epävarma erikoiselta kuulostavasta yhdistelmästä ja olen aiemmin turvautunut tuorejuustoon. Ostin ensin edullisemman merkin maustamatonta sulatejuustoa, mutta tein siitä onneksi pienen maistiaisen sen sijaan että olisin suoraan sekoittanut kaikki ainekset keskenään. Kyseinen sulatejuusto nimittäin osoittautui aivan liian voimakkaan makuiseksi kuorrutteeseen ja sen maku oli läpipistävä runsaasta tomusokerin määrästä huolimatta. Niinpä palasin kauppaan ja ostin tilalle miedomman makuista sulatejuustoa: päädyin Valio Olympiaan. Se ainakin sopi erinomaisesti kuorrutteeseen. Jos et ole varma valitsemasi sulatejuuston soveliaisuudesta makeaan kuorrutteeseen, tee siitä muiden aineksien kanssa pieni maistiainen. Toki voit aina käyttää sulatejuuston sijaan tuorejuustoakin. Sulatejuustosta tulee kuorrutteeseen kuitenkin mielenkiintoinen, hieman suolaiseen taittuva lisä, joka sopii porkkanaleivoksiin erinomaisesti. Kannattaa siis kokeilla!

*  *   *

For the longest time now I’ve been craving for carrot cake. The other day we had some guests coming over so I decided to take advantage of the situation. Instead of a cake I decided to bake carrot squares, though. I believe carrot squares have the same origins as the traditional carrot cake that I have written about previously. I’m not sure when the squares came about exactly, but I tend to see them as retro delicacy and therefore think they originate somewhere in the turn of the 70’s and 80’s. The pastry is super easy to bake and you won’t have to stress about whether or not it’s rising or the cake is collapsing. Therefore this is great for any kind of bakers and guaranteed to always taste great. You can make the squares one layered or pile them up to be higher and juicier double-deckers.

Carrot Squares:

Pastry:

4 dl (1 3/4 cups) fine carrot grate

100 g (3 1/2 oz) butter

4 dl  (1 3/4 cups) plain flour

1/2 tsp. salt

1 tbsp. cinnamon

1 tbsp. cardamom

1 tbsp. baking powder

3 eggs

2 1/2 dl (1 cup) sugar

(1 dl [1/2 cup] crushed pineapple)

Frosting:

200 g (7 oz) natural processed cheese (very mild flavour)

2 dl (1 cup) quark

3 dl (1 1/4 cups) powdered sugar

Decorating:

crushed almonds

Peel and grate the carrots. Melt the butter and let it cool down a bit. Mix together the dry ingredients. Beat eggs and sugar into foam. Add in turns the carrot grate, (crushed pineapple), dry ingredients and butter. Mix the pastry carefully with a wooden spatula, for instance. Cover a large baking tray with paper and pour in the pastry. Bake in 200 C / 390 F for about 20 minutes. Let the bottom cool down. Mix the processed cheese with quark and add in powdered sugar. Spread the frosting onto the cake bottom. If you want to, you can cut the cake bottom in half and place it on top of the other half to form higher pastries. Cut the cake into smaller squares and decorate with crushed almonds.

I haven’t used processed cheese in sweet frosting before this. I think the taste memory I have about carrot squares in my childhood is with processed cheese and I have been very curious about the strange mixture of cheese and sugar. I first bought a cheaper brand and made a little sample of the frosting with it. Good thing I did, because the cheese turned out to be way too heavy for the frosting. I went back to the store and ended up buying a Finnish brand Valio: it has processed cheese called Olympia that is very mild in flavour. This one fit perfectly to the frosting. So; I strongly recommend that if you’re not 100 % sure of which type of cheese to use in the frosting, make a little sample of it before using up all of your other ingredients. Of course you can always play it safe and use cream cheese instead, but the flavour will be totally different, then. The processed cheese adds an interestingly salty twist to the frosting and it’s very nice with carrot cake. Try it out!

Verileipä – Blood Bread

"Tämänkaltainen maukas leipä sopisi erinomaisesti pikkumakupalaksi vahvojen leivänpäällisten kanssa.

Bongasin verileivän mummoni keittokirjasta jo yli vuosi sitten ja se jäi houkuttelemaan minua. Ajatus veren käytöstä leivässä oli täysin uusi. Niinpä sitä piti tietenkin kokeilla! Veriruoat ovat Suomessa yleisiä etenkin Etelä-Pohjanmaan alueella, joka on vahva maa- ja karjatalousalue. Verestä valmistettavat ruoat ovat perinteisesti olleet yleisiä syysteurastuksen aikaan, jolloin ravinteikas ainesosa on pyritty hyödyntämään mahdollisimman tarkkaan. Ilmeisesti perinteinen verileipä on ohuehkoa reikäleipää joka paistetaan hitaasti ja kuivatetaan sen jälkeen. Itse olin kuitenkin hieman epävarma ensimmäisen verileipäni valmistuksesta, etenkin kun en löytänyt siihen kattavaa reseptiä; mummoni reseptikirjassa kyseisen reseptin kohdalle on livahtanut painovirhepaholainen ja tekstistä puuttuu osa. Niinpä valmistin ensimmäisen verileipäni vuokaan erilaisia ohjeita yhdistelemällä.

Verileipä vuokaan:

pieni sipuli

75 g voita

1/2 l verta

1/2 l olutta

30 g hiivaa

1/2 dl siirappia

1 1/2 rkl suolaa

1 rkl meiramia

n. 1 kg ruisjauhoja

Anna veren sulaa jääkaappilämpötilassa n. 12 h. Kuori ja pilko sipuli. Kuullota se pannulla ja anna jäähtyä hieman. Sulata voi ja anna sen jäähtyä hieman. Vatkaa veri taikinakulhossa kuohkeaksi ja sekoita joukkoon olut. Sekoita joukkoon hiiva, siirappi, sipuli, voisula ja mausteet. Alusta taikina pehmeäksi ruisjauhoilla. Vuokaleipiä tehdessäsi voit jättää taikinan löysäksi. Kaada taikina 2-3 voideltuun leipävuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin tunti.

Lopputulos oli yllättävän maukas. Valmistamani leipä oli 50 minuutin paistoajan jälkeen suhteellisen pehmeä ruisleiväksi. Pohdinkin, olisiko minun kannattanut pyrkiä tekemään siitä enemmän mustanleivän kaltainen tiivis leipä. Niinpä lisäsin reseptiin vielä hieman paistoaikaa, jotta leivän rakenne hieman kovenisi. Tämänkaltainen maukas leipä sopisi erinomaisesti pikkumakupalaksi vahvojen leivänpäällisten kanssa. Esimerkiksi jonkinlainen riistaleike, paprika ja maittava olut olisivat hyvä yhdistelmä leivän seurana.

*  *  *

I found the recipe for blood bread over a year ago in my grandma’s cookbook. Even though at the time I didn’t have time to make it myself, it kept on coming back to my mind and I wanted to give it a go. The thought of using blood in bread was completely new for me. Blood dishes are common in Finland, especially in the South Ostrobothnia area, which is specialized in agriculture and livestock. Blood dishes have traditionally been made during the autumnal butchery, and the valuable ingredient has been used as rigorously as possible. Apparently the traditional blood bread is quite thin, with a hole in the middle and baked for a long time before drying it. I was a bit unsure about my first blood bread, especially since I couldn’t find a thorough recipe for it; the one in my grandma’s cookbook had a misprint in it and a part of the text was missing. So, just to keep it safe, I made tin bread by mixing together different types of blood bread recipes I could find (which was not many, I have to say).

Blood Bread in a Tin:

small onion

75 g ( 2 3/4 oz) butter

1/2 l (1 pt) cattle blood

1/2 l (1 pt) beer

30 g fresh baking yeast

1/2 dl (1/4 cup) syrup

1 1/2 tbsp. salt

1 tbsp. marjoram

about 1 kg (2 1/4 lb) rye flour

Let the blood melt in the fridge for about 12 hours. Peel and chop the onion. Sauté it on a pan and let cool down. Melt the butter and let cool down a bit. In a large bowl, Whisk the blood into foamy consistency. Add the beer, baking yeast, syrup, onion, butter and seasonings. Add in rye flour little by little. When baking tin bread you can leave the dough very soft. Pour the dough into two or 3 buttered bread tins. Bake in 200 C / 390 F for about an hour.

The end result was actually surprisingly tasty. I baked the bread for about 50 minutes and it turned out to be quite soft considering it was rye bread; I was wondering if I should have baked it into more of a black bread kind of thing. I therefore decided to add some baking time to the recipe, so that the consistency would be a bit heavier. This type of tasty bread might be great with some strong flavoured fillings. For instance some game cutlet, red pepper and strong beer might form a great companion to the bread.

Herkullinen munakastike – Delicious Egg Sauce

"Kuinka kastikkeen sitten valmistaakaan, siitä tulee takuulla herkullista.

Olen aina ollut maitokastikkeen ystävä. Rakastan pehmeiksi keitettyjä perunoita jotka on ihan pakko tilsiä sipulisen maitokastikkeen sekaan. Perinteisesti aterialla on tarjottu myös paistettua järvikalaa, kuten ahventa tai haukea. Etenkin lapsena kala oli minulle hankala ruoka. Niinpä keskityinkin taivaalliseen maitokastikkeeseen! Tuo makumuisto on seurannut minua aikuisiälle asti. Joka kerta kun valmistan maitokastiketta, ihmettelen, miksi sitä tulee tehtyä niin harvoin, sehän on täydellinen seuralainen niin kalan kuin veriruokienkin kanssa.

Viime viikolla kuulin ensimmäistä kertaa munakastikkeesta, kun sitä oli tarjolla opiskelijaravintolassamme. En käsitä kuinka tällainen herkku on päässyt minulta ohi! Munakastike on pitkälti samankaltainen kokattava kuin maitokastike ja erittäin yksinkertainen valmistaa.

Munakastike:

1 sipuli

2 kananmunaa

2 rkl voita

1 rkl ruokaöljyä

3 rkl vehnäjauhoja

5 dl maitoa

suolaa

valkopippuria

nippu tilliä

Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota se pannulla. Keitä kananmunat koviksi ja niiden hieman jäähdyttyä kuori ja pieni ne. Kuumenna kattilan pohjalla voita ja ruokaöljyä ja ripottele joukkoon vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi tahnaksi. Kun seos kuplii, kaada joukkoon ohuena nauhana jatkuvasti sekoittaen maitoa. Sekoita kastike huolella tasaiseksi ja anna sitten kiehua muutama minuutti jatkuvasti hämmentäen. Lisää joukkoon lopuksi sipuli, suola sekä valkopippuri. Sekoita kananmuna ja leikattu tilli kastikkeeseen juuri ennen tarjoilua. Tarjoa munakastike keitettyjen perunoiden sekä esimerkiksi sillin tai verilettujen kanssa.

Munakastikkeen voi valmistaa monella tavalla ja lisukkeella. Nyt käytin pohjana yksinkertaisesti maitokastiketta. Joissain resepteissä käytetään maidon sijasta kalalientä. Kaikki eivät lisää kastikkeeseen tilliäkään, toisaalta esimerkiksi mummoni keittokirja vuodelta 1950 ohjeistaa käyttämään munakastikkeessa sekä tilliä että ruohosipulia. Kuinka kastikkeen sitten valmistaakaan, siitä tulee takuulla herkullista. Maku on pehmeä ja monivivahteinen ja se sopii saumattomasti perunan seuralaiseksi. Itse otin oheen sipulisilliä, mutta kastike sopii hyvin vaikkapa verilettujen tai järvikalan kanssa tarjottavaksi. Munakastike on perinteisesti toiminut myös joulupöydässä lipeäkalan seuralaisena.

*  *  *

I have always loved milk sauce. I think one of the best things is having soft-boiled potatoes mashed together with onion filled milk sauce. It spells h-e-a-v-e-n. Traditionally boiled potatoes and milk sauce have been served with lake fish such as perch or pike fish. As a child fish was a difficult dish for me, so I always concentrated on the heavenly milk sauce. The memory of it has followed me to adulthood. Every time I cook milk sauce I wonder why I do it so rarely; I mean, it is just perfect with fish or blood dishes!

Last week I heard of egg sauce for the first time: it was on the menu in our student restaurant. I can’t believe I have totally missed out on this delicacy! Egg sauce has great resemblance to milk sauce and is super easy to make.

Egg Sauce:

1 onion

2 eggs

2 tbsp. butter

1 tbsp. cooking oil

3 tbsp. plain flour

5 dl (1 pt.) milk

salt

white pepper

bundle of dill

Peel and chop the onion. Sauté it on a frying pan. Cook the eggs hard, let them cool down a bit and then chop them into small pieces. On the bottom of a kettle, add butter and oil. Sprinkle in flour and whisk into a paste. Continue whisking until the thickener bubbles. Carefully pour in the milk while whisking. Continue whisking and cook until the sauce gets thicker. Add the onion, salt and white pepper. Just before serving add in the eggs and chopped dill. Serve with boiled potatoes and herring or blood pancakes, for instance.

You can cook the egg sauce in various ways and with different types of seasonings. This time I used milk sauce as a base. In some recipes people use fish broth instead of milk. Not everybody uses dill in the sauce; then again, in my grandma’s old cookbook from 1950 it is recommended to add dill and chive. Which way ever you make the sauce, it is guaranteed to taste delicious. The flavour is soft and eclectic and it fits perfectly with boiled potatoes. I had some onion herring aside, but feel free to try it out with blood pancakes or lake fish. Traditionally egg sauce has also been served with lutefisk during Christmas.

Yksinkertainen maitokastike – Simple Milk Sauce

"Mikään ei maistu suloisemmalta kuin läpeensä kypsennetyt, suussa sulavat perunat syntisen lapsellisesti tilsittynä maitokastikkeen joukossa. 

Olen jo aikaisemmin julkaissut reseptin maitokastikkeeseen kirjoittaessani gluteenittomista veriletuista. Selvyyden vuoksi halusin irrottaa tavalliseen vehnäjauhoon pohjautuvan maitokastikkeen reseptin gluteenittoman verilettureseptin yhteydestä. Pitäisikin itse asiassa joskus kokeilla gluteenittoman maitokastikkeen valmistamista, käsittääkseni se on sangen helppoa gluteenitonta jauhoseosta hyödyntäen.

Maitokastike:

1 sipuli

2 rkl voita

1 rkl ruokaöljyä

3 rkl vehnäjauhoja

5 dl maitoa

suolaa

valkopippuria

Kuori ja hienonna sipuli. Kuullota se pannulla. Kuumenna kattilan pohjalla voita ja ruokaöljyä ja ripottele joukkoon vehnäjauhot. Sekoita tasaiseksi tahnaksi. Kun seos kuplii, kaada joukkoon ohuena nauhana jatkuvasti sekoittaen maitoa. Sekoita kastike huolella tasaiseksi ja anna sitten kiehua muutama minuutti jatkuvasti hämmentäen. Lisää joukkoon lopuksi sipuli ja mausteet. Tarjoa keitettyjen perunoiden sekä esimerkiksi kalan tai verilettujen kanssa.

Mielestäni maitokastikkeessa kuuluu ehdottomasti olla runsaasti sipulia. Mikään ei maistu suloisemmalta kuin läpeensä kypsennetyt, suussa sulavat perunat syntisen lapsellisesti maitokastikkeen joukkoon tilsittynä. Maitokastike on yksi simppeleimmistä ja yleisimmin käytetyistä perinneruoistamme. Se sopii täydellisesti kala- ja veriruokien seuraksi. Voit myös jatkojalostaa maitokastikkeen maukkaaksi munakastikkeeksi.

*  *  *

I have already published this milk sauce recipe before, when I wrote about gluten free blood pancakes. Just for the sake of clarity I wanted to take apart this recipe that is based on regular flour from the pancake recipe that is marked gluten free. I should actually try out gluten free milk sauce some day; I’ve understood that it’s very simple to make by just replacing the plain flour with gluten free flour.

Milk Sauce:

1 onion

2 tbsp. butter

 1 tbsp. oil

3 tbsp. plain flour

5 dl (2 cups) milk

salt

white pepper

Peel and chop the onion. Sauté it on a frying pan. On the bottom of a kettle, add butter and oil. Sprinkle in flour and whisk into a paste. Continue whisking until the thickener bubbles. Carefully pour in the milk while whisking. Continue whisking and let boil until the sauce gets thicker. Add the onion and seasonings. Serve with boiled potatoes and blood pancakes, or fish, for instance.

I think that white sauce definitely has to have a lot of onion in it. There’s nothing sweeter than having some soft-boiled potatoes mashed together with white sauce in a sinfully childish manner. Milk sauce is one of the simplest and most used traditional dishes in Finland. It fits perfectly together with different types of fish and blood dishes. You can also refine milk sauce into tasty egg sauce.

Pehmoiset kaurakeksit – Soft Oatmeal Cookies

Kun tekee mieli pikkumakeaa, on ihanaa että kaapista löytyvillä perustarvikkeilla saa herkullisia makuelämyksiä aikaan. Kaurakeksit ovat vaivattomia ja nopeita valmistaa. Parhaimmillaan ne ovat kylmän maitolasillisen kera nautittuina.

Kaurakeksit (n. 15 kpl):

100 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2 1/2 dl kaurahiutaleita

1 dl rusinoita tai kuivattuja karpaloita

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Vaahdota huoneenlämmin voi ja sokeri keskenään. Lisää kananmuna. Sekoita keskenään loput ainekset ja lisää taikinaan. Nostele taikinasta nokareita leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja painele ne hieman litteämmiksi. Jätä nokareiden väliin tilaa leviämisen varalta. Paista 200-asteisen uunin ylätasolla noin kymmenen minuuttia. Tarjoile kylmän maidon kera.

Kaurakeksit ovat tunnettuja ympäri länsimaita, eikä niiden alkuperästä voi sanoa paljoakaan. Joidenkin lähteiden mukaan ensimmäiset kaurakeksit on valmistettu 1800-luvun loppupuolella. Kuulostaa hieman arveluttavalta ottaen huomioon, kuinka mahdottoman yksinkertainen ja maukas leivonnainen on. Ei kuitenkaan ole ihme että leivonnainen on tullut suosituksi monissa eri kulttuureissa. Sen perusresepti on muokattavissa mitä erilaisimpiin muotoihin lisäämällä aineksiin esimerkiksi kuivattuja hedelmiä ja marjoja, suklaata tai pähkinöitä. Oma suosikkini on kuivatuilla karpaloilla maustettu versio.

*  *  *

Isn’t it nice that when you feel like having something small and sweet, you can put it together from the basic ingredients of your cupboards? Oatmeal cookies are super quick and effortless to make. I believe they are at their best when served with some cold milk.

Oatmeal Cookies (about 15 pieces):

100 g butter

1 dl (1/2 cup) sugar

1 egg

2 1/2 dl (1 cup) oat flakes

1 dl (1/2 cup) raisins or dried cranberries

2 dl (1 cup) plain flour

1 tsp. baking powder

Beat together the room temperature butter and sugar until foamy consistency. Add the egg. Mix together rest of the ingredients and add to the dough. Place small lumps of the cookie dough onto an oven tray covered with baking paper. Leave some space between the cookies and pat them down a bit. Bake in 200 C / 390 F for about ten minutes. Serve with cold milk.

Oatmeal cookies are known around the western world, so it’s difficult to say anything solid about their origins. Some sources inform that the first oatmeal cookies were made in the late 1800’s, but I feel it’s a bit hard to believe when you think of how simple and tasty this pastry is. It’s no miracle it has become so popular in so many different cultures. The basic recipe can be tuned into numerous variations just by adding some extra ingredients, such as dried fruits and berries, chocolate or nuts. My personal favourite is the version with dried cranberries.