Syksyinen piirakka – Autumnal Pie

"On mielenkiintoista ajatella sitä, kuinka ruokateollisuuden tuottamat mielikuvat elävät jatkuvasti vallitsevan kulttuurin mukana.

Pakastimessamme on jo jonkin aikaa kolkutellut viime syksyn kantarelleja sekä jonkin aikaa sitten säilömääni kiinankaalia. Valmistin aineksista maukkaan kaali-sienipiiraan, jonka pohjana toimii astetta kuitupitoisempi rukiinen taikinapohja. Kaalin ja sienen yhdistelmä on sangen miellyttävä. Piiraassa voisi toimia kantarellin lisäksi muutkin kääväkkäät (vahverot, torvisienet ja orakkaat) ja esimerkiksi tatit. Vahvan makuinen sieni toimii hyvin miedon kaalin rinnalla. Ostamani keltasipuli oli sisältä heikossa kunnossa, joten käytin kaapista löytämäni punasipulin. Voimakasta punasipulia kannattaa käyttää keltasipulia vähemmän, ettei maku nouse hallitsevaksi.

Kaali-sienipiirakka:

Pohja:

2 1/3 dl ruisjauhoja

2 dl vehnäjauhoja

1 dl ruishiutaleita

1 tl suolaa

100 g voita

1 kananmuna

1–2 rkl vettä

Täyte:

250 g valko- tai kiinankaalia

250 g kantarelleja

1 pieni sipuli

ruokaöljyä

1/4 punainen paprika

2 dl kermaviiliä

1 kananmuna

1 dl Emmental-juustoraastetta

1/2 tl suolaa

1/4 tl valkopippuria

1 rkl kuivattua persiljaa

Valmista ensin pohja. Seulo työtasolle ruis- ja vehnäjauhot ja mittaa sekaan ruishiutaleet ja suola. Tee keon keskelle kolo ja lisää siihen paloiteltu voi, kananmuna ja vesi. Voit ensin tilsiä taikinaa yhteen haarukkaa apuna käyttäen. Nypi ja vaivaa seos lopulta nopeasti taikinaksi. Taikina ei saisi lämmetä liikaa. Kääri taikina tuorekelmuun ja anna levätä jääkaapissa noin puoli tuntia. Valmista sillä aikaa muut ainekset täytteeseen. Suikaloi kaali ja ruskista se kevyesti pannulla. Leikkaa myös kantarellit ja paista niitä kevyesti pannulla, kunnes suurin määrä niiden tuottamasta nesteestä on haihtunut. Leikkaa ja kuullota sipuli ja paloittele paprika.

Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille ja pistele haarukalla. Esipaista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Lisää pohjan päälle sitten kaali, sienet, sipuli ja paprika. Sekoita kermaviilistä, kananmunasta, juustoraasteesta ja mausteista munamaito ja levitä tasaisesti piiraan pinnalle. Paista vielä noin 30 minuuttia, kunnes piiraan pinta on saanut väriä. Tarjoile raikkaan salaatin kera.

Käytin itse suorakulmion muotoista irtopohjavuokaa, jonka halusin suojata leivinpaperilla. Leikkasin leivinpaperin sopivan kokoiseksi ja asetin sen sitten työtasolle. Kaulitsin taikinan sen päälle piiraspulikalla ja leikkasin sen reunat tasaisiksi. Leivinpaperin avulla pohja oli sitten helppo nostaa vuokaan ja asetella paikoilleen. Toiset taas kaulitsevat piirasvuoan työtasolla, pyöräyttävät sen näppärästi kaulimen ympärille ja asettavat sitten vuokaan. Kukin taaplaa tyylillään!

Suoritin jonkin aikaa sitten perusteellisen ruokainventaarion. Kirjasin kaapistomme kätköt paperille, ja nyt olen vähitellen pyrkinyt hyödyntämään hyllylle helposti unohtuvia aineksia erilaisissa pikkukokeiluissa. Listaa lukemalla ei tarvitse joka kerta suorittaa ahtaan keittiön myllerrystä, jotta näkisi mitä raaka-aineita käytettävissä on. Ajoittainen inventaario myös ehkäisee ruoan hukkaa, kun nopeammin vanhenevat ainekset pysyvät muistissa.

MARGINAALISSA:

Olen lukenut innolla Mats-Erig Nilssonin Petos lautasella -kirjaa (WSOY), joka käsittelee teollisen ruoan keinotekoisuutta. Tulen luultavasti viittaamaan ajatuksia herättävään teokseen vielä usein, mutta tällä kertaa pohdin etenkin sitä sinnikästä  mainontaa, jolla ruokateollisuus on jo vuosikymmeniä pyrkinyt ohjailemaan kuluttajien tekemiä valintoja. Nykypäivänä voi olla vaikea kuvitella sitä epäluuloisuutta, mitä teollinen ruoka on aikoinaan kuluttajissa herättänyt, sillä olemme omaksuneet niin puolivalmisteet kuin valmistuotteetkin luontevaksi osaksi kiireistä elämäämme. Niin ei kuitenkaan ole aina ollut. On vaatinut suurta sinnikkyyttä ja kekseliäisyyttä, että olemme päässeet siihen missä tänään olemme. Matkan varrelle on kertynyt muun muassa runsaasti epäselviä tuoteselosteita, voimakasta mielikuvamainontaa, puolueellisia tutkimuksia, puolivalmisteisiin keskittyviä ”keittokirjoja” ja katteettomia tuotelupauksia. On mielenkiintoista ajatella sitä, kuinka ruokateollisuuden tuottamat mielikuvat elävät jatkuvasti vallitsevan kulttuurin mukana. 60-luvulla teollinen ruoka kasvatti suosiotaan, kun se rinnastettiin mielikuviin modernista avaruusteknologiasta ja sukupuoliroolien väljentymisestä. Teollisen ruoan viestittiin olevan vaivatonta ja nopeaa ja maistuvan jopa perinteistä ruokaa paremmalta. Nykyisin puolestaan teollisuus pyrkii huomioimaan kuluttajia, jotka viimein, vähitellen, ovat alkaneet vaatia ruoalta terveellisyyttä ja perinteitä kunnioittavia valmistusmenetelmiä. Itse tuote ei suuremmin muutu, mutta mainonnan tuottamat mielikuvat sitäkin enemmän. Olemme niin kaukana luonnollisesta ja perinteisestä ruoasta, ettemme enää osaa edes tunnistaa sitä. Käsittelemättömän oloiseksi tuotettu ruoka ei välttämättä ole sen luonnollisempaa kuin eineksetkään. Esimerkiksi raakalihatuotteissa käytetään runsaasti erinäisiä kikkoja, joilla lihan väriä ja makua voidaan parannella sen laadun heikkenemisen peittämiseksi. Hyvin yksinkertaisiltakin vaikuttavat raaka-aineet voivat tuoteselosteissaan paljastua kaikkea muuta kuin luonnollisiksi. Tarvitsemme uudenlaista, kriittistä ymmärrystä tarkastella ruoan tuotannon sudenkuoppia kyetäksemme tekemään kestäviä valintoja, jotka lopulta kääntäisivät nykyisin vaikuttavan vallan kehän toisin päin. Tällä hetkellä meitä nimittäin viedään kuin pässiä narussa.

*  *  *

For some while now I have been planning to use some chantarelles and Chinese cabbage I have stored in the freezer. I used the ingredients in a cabbage mushroom pie that has a slightly more fibrous rye based crust. The cabbage and mushroom make a very pleasant couple. I think in this kind of a pie also other chantarelle-like mushrooms (such as funnel chantarelles, black trumpets, hedgehog mushrooms etc.) and boletes could work nicely. A strong flavoured mushroom is perfect with the mild cabbage. The yellow onion I had bought had gone bad, so I used a red onion instead. If you’re using strong flavoured red onion, I advice you to use less of it than you would use yellow onion; this way the flavour won’t become overwhelming.

Cabbage Mushroom Pie:

Crust:

2 1/3 dl (1 cup) rye flour

2 dl (3/4 cup) plain flour

1 dl (1/2 cup) rye flakes

1 tsp. salt

100 g (3 1/2 oz) butter

1 egg

1–2 tbsp. water

Filling:

250 g (9 oz) white or Chinese cabbage

250 g (9 oz) chantarelles

1 small onion

cooking oil

1/4 red pepper

2 dl (1 cup) sour cream

1 egg

1 dl (1/2 cup) grated (Emmental) cheese

1/2 tsp. salt

1/4 tsp. white pepper

1 tsbp. dried parsley

Start with the crust. Onto a working top, sieve the rye and plain flour and add rye flakes and salt. Make a hole in the middle of the flour and place there cubed butter, egg and water. You can start by crushing the ingredients with a fork. Then, pinch the ingredients together and finally, quickly knead it into dough. It shouldn’t get too warm. Wrap the dough into saran wrap and place into the fridge for about half an hour. Meanwhile, prepare the other ingredients. Slice the cabbage and gently fry it on a pan. Cut the chantarelles and fry them gently, until most of the liquid they produce has evaporated. Cut and brown the onion in some cooking oil. Cut the red pepper.

Press the dough on the bottom and the edges of a pie tray and prick it with a fork. Pre bake the crust in 200 C / 390 F for about ten minutes. Remove it from the oven and add the cabbage, mushrooms, onion and red pepper on top. Mix together the sour cream, egg, grated cheese and spices and spread the mixture on top of the pie. Continue baking the pie for about 30 minutes, until the surface gets some colour. Serve the pie with fresh salad.

I used a rectangular pie tray with a removable bottom, and I wanted to cover it with baking paper. I cut the paper into the right size, placed it onto the working top and rolled the dough on it into the right size using a small pie rolling pin. This way it was easy to cut the edges and lift the crust into the tin. Some people roll the dough on a working top, roll it neatly around the rolling pin and then place it over the pie tray. To each his own!

Some while ago I made a thorough food inventory. I wrote down all the ingredients we had in the cupboards and now I’ve been trying out some small experiments to use some of the ingredients that easily get forgotten into the darkness of the kitchen. By writing the ingredients down I avoid having to rampage through the kitchen every time I decide to cook something. By going through the cupboards regularly it’s also possible to avoid food loss, as you remember more easily the many ingredients that you have.

OVER THE EDGE:

I have been eagerly reading a book by Mats-Erig Nilsson (original name Den hemliga kocken). The book addresses the artificialness of processed food. I will most likely refer to the book more than once; it is very interesting, but today I would like to issue the relentless marketing that takes place when companies in food industry seek to direct the choices customers make in their every day life. Nowadays it can be hard to imagine the suspiciousness that industrial food used to create among commoners; today we have accepted the semi finished goods and ready-made products as normal part of our busy lives. It hasn’t always been like this. It has required persistence and imaginativeness to get where we are today. Along the road many peculiar phenomenon have taken place, such as unclear informative labels, strong concept marketing, one-sided researches, “cook books” that concentrate on semi finished goods, and uncovered promises. It’s interesting to think how the mental images that food industry creates, change depending on the over all culture of the time. In the 60’s industrial food grew in popularity when it was assimilated to modern space technology and the weakening of gender roles. Industrial food was claimed to be easy, quick and effortless to use and even taste better than traditionally cooked food. Nowadays, on the other hand, the industry tries to take notice of people who finally, little by little, are demanding healthy and more or less traditional food. The product itself doesn’t change much, but the concepts do. We are so far off from natural food we can’t even recognize it anymore. A product that has been produced so that it seems as natural as possible might not be any more natural that convenience food is. To give an example, the production of raw meat contains many gimmicks to improve the colour and flavour of the meat that has become low in quality. Even the most simple products can be uncovered in their informative labels to be anything else than natural. What we need is new, critical understanding to regard the pitfalls that processed food creates; this way we might be able to make sustainable decisions that could finally help turn around the circle of authority. Because quite frankly, like we Finns say, we are being led like a goat on a leash.

Syksyn makuinen omenapaistos – Autumnal Apple Bake

Yksinkertainen kaura-omenapaistos on jälkiruokien klassikko. Sen herkullinen maku on ihanan happamien omenoiden ansiota. Omenat ja kaura sopivat saumattomasti yhteen, ja mikä sen parempaa jälkiruokaa tällaiseen kauniiseen syksyn alkuun kuin sesongin parhaimpien hyödyntäminen?

Kaura-omenapaistos:

4 hapanta omenaa

2 rkl sitruunamehua

2 tl kanelia

150 g voita
3 rkl sokeria

3 dl kaurahiutaleita

Kuori omenat ja poista niistä siemenkodat. Halkaise omenat ja pane ne voideltuun uunivuokaan. Pirskottele päälle sitruunamehua ja ripottele pinnalle kaneli. Sulata voi kattilassa ja sekoita siihen sokeri sekä kaurahiutaleet. Ripottele seos omenoiden päälle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Tarjoa kaura-omenapaistos kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kera.

*  *  *

The simple Apple Bake with Oat is the classic of Finnish desserts. The wonderfully sour apples create a delicious flavour to the treat. Apple and oat are impeccable together, and there’s no better dessert for this time of year, as you can enjoy the best products of the season.

Apple Bake with Oat:

4 sour apples

2 tbsp. lemon juice

2 tsp. cinnamon

150g (5 1/3 oz) butter
3 tbsp. sugar

3 dl (1 1/4 cups) oat flakes

Peel the apples and remove the seedcases. Cut the apples in half and place in a buttered oven tray. Sprinkle lemon juice over them and add cinnamon. Melt the butter in a kettle and add sugar and oat flakes. Sprinkle the mixture over the apples. Bake in 200 C / 390 F for about 30 minutes. Serve either with whipped cream or vanilla sauce.

Ruusunmarjojen kuivatus – Vitamin Bombs a.k.a. Rose Hips

"On sääli, että näin ravinteikas marja jää suomalaisillakin pääsääntöisesti hyödyntämättä.

Olen tänä vuonna ollut auttamattomasti myöhässä kaikkien villiyrttien kanssa, mutta onneksi kasveilla on hieman omat rytminsä ja muun muassa pihlajaakin löytää edelleen kerättäväksi. Innostuin viikonloppuna hoitamaan pois alta jälleen yhden pitkittyneen suunnitelmani: ruusunmarjojen keruun. Olen ostanut yrttikuivurin, jota toivon hyödyntäväni tulevaisuudessa vielä runsaasti, ja se pääsi koekäyttöön kiulukoiden kanssa. Ruusunmarjojen säilöminen ei ole järin miellyttävää puuhaa. Kookkaiden kiulukoiden kerääminen on hyvin vaivatonta, mutta niiden käsittely vie aikaa. Poimimissani kiulukoissa oli myös tässä vaiheessa jo melko paljon toukkia, jotka vähensivät saalistani (Kannattaakin ehkä tarkistaa jo paikan päällä pari marjaa, jotta näkee onko pensaassa matoja: näin voit koittaa löytää pensaan, johon toukat eivät vielä ole kerinneet). Koversin kiulukoita kokonaiset neljä tuntia ja mieheni piti minua jo hulluna. Mutta jos jotain on päättänyt niin pitäähän se toteuttaa, ja nyt ovat ihanat kiulukan viipaleet täydellisessä, rapeassa kunnossa säilöttäväksi talven yli.

Ruusunmarjojen kuivatus:

Koska ruusunmarjat kannattaa huuhdella huolellisesti ennen niiden käsittelyä, ne voi kerätä mihin aikaan päivästä tahansa. Poimi ruusunmarjoja, jotka ovat punertavia ja kypsiä, mutteivät vielä tunnu pehmeiltä vaan napakoilta. Pehmeät ruusunmarjat ovat hankalia käsitellä ja sisältävät todennäköisemmin toukkia. Huuhtele kiulukat siivilässä ja aloita perkaaminen pyöräyttämällä kuihtuneet kehälehdet irti kiulukasta. Tyveen jää helposti pieni tulppamainen kukkapohjus, joka on myös hyvä tässä vaiheessa nyppäistä irti: sen mukana irtoavat kiulukan sisälle kuivuneet emien varret, jolloin kiulukan kovertaminen sujuu siistimmin. Leikkaa sitten kiulukat halki poikittain. Näin päin siemenet on helpompi kovertaa teräväkärkisellä lusikalla kiulukan sisältä. Poistettuasi siemenet kuivata halkaistut tai pienemmiksi viipaloidut kiulukat täysin kuiviksi joko hyötykasvikuivurissa tai 30–40 -asteisessa uunissa luukku raollaan. Säilö kiulukat ilmatiiviisiin purkkeihin.

Minkä tahansa ruusun marjat ovat syötäväksi kelpaavia. Itse keräsin kurtturuusun (Rosa Rugosa) kiulukoita, jotka ovat suuren kokonsa vuoksi mukavampia käsiteltäviä. Tässä antamani ohjeistus perustuu itselleni nyt kehittyneeseen tekniikkaan, jonka katsoin tekevän kiulukoiden perkaamisesta mahdollisimman siistiä ja vaivatonta. Tosiasia kuitenkin on, että kiulukoiden perkaaminen vie paljon aikaa ja siitä tuntuu jäävän melko vähän käteen verrattuna siementen määrään. Ilmeisesti kuitenkin myös siemeniä voi kuivata ja säilöä esimerkiksi teessä käytettäväksi. Kiulukat kypsyvät elo–syyskuussa ja nytkin oli pensaissa edelleen runsaasti raakoja kiulukoita, joten voit toki kerätä ruusunmarjoja vähitellen, jolloin niiden puhdistaminen ei ole yhtä rasittavaa puuhaa.

Vaikka ymmärränkin että ruusunmarjojen käsittelyn työteliäisyys vähentää niiden käyttöhaluja, on silti sääli, että näin ravinteikas marja jää suomalaisillakin pääsääntöisesti hyödyntämättä. Ruusunmarjassa on runsaasti C- ja E-vitamiinia sekä karotenoideja. Tutkimusten mukaan missään muussa marjassa ei ole yhtä paljon C-vitamiinia kuin ruusunmarjassa, ja E-vitamiininkin määrä on yleisiin öljyihin ja siemeniin verrattuna huipputasoa. Karotenoideista ruusunmarja sisältää beeta-karoteenia samassa määrin kuin porkkana ja lykopeenia suhteellisesti jopa enemmän kuin tomaatti. Kuivattaessa vitamiinit eivät edes huomattavasti vähene, joten se on erinomainen menetelmä säilöä tämä vitamiinipommi. Ruusunmarja on kuivattuna monipuolinen villiyrtti, sillä siitä voi valmistaa muun muassa sosetta, hilloa, kiisseliä sekä teetä, ja sitä voi käyttää esimerkiksi maukkaassa vispipuurossa puolukan sijasta. Sokerin kanssa soseeksi keitetyt ruusunmarjat säilyvät hyvin myös pakastettuna. Itse en ole vielä päättänyt millaisessa yhteydessä tulen kiulukkani hyödyntämään, olen ripotellut niitä nyt vain myslin sekaan.  Kenties myöhemmät kokeilut tulevat nähtäväksi täälläkin!

* *  *

This year I’m completely falling behind with all my great plans about harvesting wild herbs. Luckily the plants seem to have their own pace, and where for example another tree has produced ripe berries long ago and they’re already outdated, another tree still has them in perfect condition for me to pick. I’ve picked some rowanberries and frozen them, but this weekend I finally managed to pick rose hips, as well. I’ve bought a dryer that I plan to use a lot in the future, and now I had the chance to try it out. Preservation of rose hips is not exactly pleasant. It’s very effortless to pick the large hips, but cleaning them takes a lot of time. As I am falling behind with the task, many of the rose hips also had worms in them, so I didn’t get as much cleaned as I had planned (A good thing would be to check out a couple of hips on location to see if the worms have found the rose bush: this way you can try to find another one). I spent four hours cleaning the hips and my husband thought I was crazy. But you know, if you’ve decided to do something, you gotta finish it! Now I have perfect dry rose hips to keep for the winter.

How to Dry Rose Hips:

As you need to rinse the rose hips carefully, it doesn’t matter when you collect them; they can still have some dew on them. Only pick rose hips that are red and ripe, but still firm, not soft. The soft rose hips are very difficult to handle and will more likely contain worms. Rinse the hips in a strainer and start cleaning them by rolling over the withered tepals. The small plug-like receptacle easily stays on the stem of the tepals, so pick it out, as well; that way you’re able to remove most of the withered pistil styles and cleaning up the hip will be easier. Cut the hips in half; I recommend doing this crosswise, not lengthwise. This way the seeds are easier to cave out with a sharp tipped spoon. After you have removed the seeds, you can still slice the hips if you want to. Dry them in a dryer or in the oven (30–40 C / 86–104 F) with the door slightly open. Store the dry rose hips in air tight jars.

You can eat any rose hips. I picked Rugosa rose hips that are larger and therefore easier to pick and handle. The instructions I’m giving you now are based on the technique I made out when cleaning out the hips; I felt it was easier to clean them this way. But the truth is, that cleaning rose hips takes a lot of time and it seems to create more seeds than things to dry. Apparently some people also dry and store the seeds for tea, though. The rose hips ripen during August and September, and on the weekend I still saw some raw hips. You can pick and dry the hips little by little; that way it won’t be as arduous.

Even though I understand that the hard work diminishes the use of rose hips, it’s truly a pity that they are not used more in Finland, either. Rose hips contain huge amounts of nutrients, such as vitamin C and E and carotenoids. According to researches rose hips contain more vitamin C than any other berries, and the amount of vitamin E is also on high level compared to most oils and seeds. When it comes to carotenoids, rose hips contain beta-carotene as much as carrots do, and lycopene even more than tomatoes. The vitamins survive the drying process and therefore dried rose hips are true vitamin bombs. You can use the dried hips for jam, mash, kissel and tea, and make, for example, delicious whipped porridge using them instead of lingonberries. If you cook the hips with sugar to make mash, you can also easily store it in the freezer. I haven’t yet decided where I want to use my rose hips. I have been adding them to some muesli, but the future experiments will be brought to daylight later on.

Valurautapannulla paistettuja porkkanalettuja – Carrot Pancakes Fried on a Cast Iron Pan

"Hyvin huolletun valurautapannun paistojälki on kaunista ja materiaali käytännössä ikuista!

Kuten totesin viimeksi ohukaisia paistellessani, letuista saa mitä monipuolisinta ruokaa pienin muutoksin. Tällä kertaa terästin taikinan porkkanalla ja muutamalla mausteella. Mausteita käyttämällä letuista tuli suolaisia ja söimmekin niitä sienikastikkeen kera, mutta miksei porkkanalettuja voisi paistaa makeiksikin, tavallista vehnäjauhoa käyttäen? Samaa pohdin aikaisemmin käyttäessäni porkkanaa pannukakussa. Porkkana makeuttaa taikinaa riittävästi ja sopii siten mainiosti makeana herkkunakin.

Porkkanaletut:

5 dl maitoa

2 kananmunaa

4 dl hiivaleipä-/sämpyläjauhoja

1 tl suolaa

1/2 tl paprikaa

ripaus valkopippuria

3 dl porkkanaraastetta

Sekoita ainekset keskenään suuressa kulhossa ja anna taikinan turvota jääkaapissa noin 20 minuuttia. Paista valurautapannulla letuiksi ja tarjoa lämpiminä puolukkasurvoksen kera.

Käytin lettujen paistamiseen suosikkiani, joka on suuri ja painava valurautapannu. Itse asiassa tällä hetkellä taloudessamme ei muita olekaan kuin valurautaisia paistinpannuja.  Hyvin huolletun valurautapannun paistojälki on kaunista ja materiaali käytännössä ikuista! Jos pannu on hyvässä kunnossa, paistaminen on vaivatonta ja mukavaa: valuraudan saa kuumentaa rauhassa erittäin kuumaksi ilman että tarvitsisi olla huolissaan pinnoitteen kärsimisestä. Valurauta ei myöskään ole herkkänahkainen, vaan saat rauhassa käyttää melkeinpä mitä vain välineitä. Valurautapannun pesu on erittäin yksinkertaista: huuhtele pannu mieluusti heti käytön jälkeen pelkästään kuumaa vettä käyttäen. Astianpesuaine kuivattaa pannuun imeytyneen rasvan ja pannu alkaa ruostua. Myös liottaminen luonnollisesti aiheuttaa valuraudan ruostumista, ja pannu kannattaakin kuivata huolellisesti heti pesun jälkeen. Itselläni on tapana asettaa puhdas pannu takaisin lämpimälle levylle, jolloin siitä haihtuu nopeasti kaikki kosteus pois.

Valuraudan huoltamiseen on olemassa muutama näppärä keino riippuen siitä, missä kunnossa pannusi on. Jos valurautapannusi näyttää kovin kärsineeltä, voit kuumentaa sitä hiilloksella nuotiossa tai leivinuunissa (pannussa ei tällöin saa olla muovisia tai puisia osia). Pannu kuumenee nopeasti hehkuvaksi ja kaikki karsta palaa siitä pois. Anna pannun jäähtyä hiljalleen hiilien päällä ja hiero vielä suhteellisen kuumaan pannuun kauttaaltaan suolatonta silavaa: kuuma rauta imee rasvan sisäänsä. Rasvauksen jälkeen pannu asetetaan uudestaan noin 200-asteiseen uuniin tunnin ajaksi. Voit hoitaa rasvapolton myös sähköhellalla. Pese pannu astianpesuainetta käyttäen esimerkiksi karhunkielellä huolellisesti puhtaaksi. Kuivaa pannu huolellisesti ja hiero siihen kauttaaltaan suolatonta silavaa. Kuumenna pannua sitten 250-asteisessa uunissa puolesta tunnista tuntiin ja pyyhi ylimääräinen rasva pois esimerkiksi talouspaperilla. Jos pannu kaipaa rasvapolton vain sisäpinnalta, voit pestä sen kuten aiemmin ja kuumentaa liedellä keskilämmöllä. Hiero kuuman pannun sisäpinnoille runsaasti silavaa ja kuumenna vielä hetken aikaa. Pyyhi ylimääräinen rasva lopuksi pois. Jotkut tapaavat hoitaa rasvapolton ruokaöljyllä, mutta silava on mielestäni tarkoitukseen parempi aines. Valurautapannuun kannattaa kevyenä huoltotoimenpiteenä kuitenkin välillä sipaista hieman ruokaöljyä puhdistuksen jälkeen: näin se ei kaipaa rasvapolttoa niin usein. 

*  *  *

As I said the last time I made pancakes, you can turn them into multiple variations with just little effort and small adjustments. This time I tuned the dough with carrot and a couple spices. With these spices the pancakes turned into salty ones and we enjoyed them with some black trumpet sauce, but why not make the pastry a sweet one with just plain flour? I was thinking about this when I once made oven pancake with carrot. The carrot sweetens the dough and therefore suits very well with sweet toppings.

Carrot pancakes:

5 dl (2 cups) milk

2 eggs

4 dl (1 3/4 cups) dark wheat flour

1 tsp. salt

1/2 tsp powdered paprika

a pinch of white pepper

3 dl grated carrot

In a large bowl, mix the ingredients together and then let the dough puff up in the fridge for about 20 minutes. Fry the dough into pancakes on a cast iron pan. Serve with mashed lingonberries.

For frying the pancakes I used my all time favourite; a large and heavy cast iron pan. In fact, cast iron pans are the only ones we have right now. A well-tended cast iron pan makes beautiful looking food and will last practically forever! If the pan is in good shape, using it is effortless and comfy: you can heat it very hot without worrying about any coating breaking off. Cast iron is not thin-skinned either, but you can use any kind of spatulas with it. Washing it is very simple; preferably wash it straight after use with just hot water. Any soap will remove the seasoning it has, and the pan will soon rust. You shouldn’t soak cast iron pans, either, and you should dry it carefully straight after washing it to prevent it from rusting. I usually put the pan back onto the warm cooker after washing it; this way any moisture will quickly dry off.

There are a few ways to care for your cast iron pan, depending on the shape it is in. If it seems to be very damaged, you can place it on some embers either in a campfire or a baking oven (remember that in this case there mustn’t be any plastic or wooden parts in the pan). The pan will soon heat up so that it’s blazing, and any dirt will burn off. Let the pan cool off on the embers, and then carefully remove it while it’s still hot. Spread some saltless pork fat all over it; the hot iron will absorb the fat. Place the pan  into the oven, now about 200 C / 390 F (embers removed), for about an hour. You can also season the pan in an electrical oven. Wash the pan carefully with some dishwasher soap and steel wool. Dry the pan and then rub saltless pork fat all over it. Place the pan in 250 C / 480 F oven and heat it for about 30 minutes to an hour. Finally, remove any excessive fat with some kitchen paper. If your pan only requires seasoning on the inner surfaces, you can wash it as advised earlier, then heat it up on the cooker (medium heat). Rub some pork fat on the inner surfaces and heat for a little while still. Finally, remove the pan from heat and wipe off any excessive fat. Some people tend to use normal cooking oil for seasoning their cast iron pans, but I believe that pork fat is the best. It is good to stroke some cooking oil onto the pan every now and then, though, to prolong the sturdier seasoning.