Oodi syksylle – Ode to Autumn

"Maailmassa, jossa yksilöllisyyttä ei enää ole ja kaikki aika, persoonallisuus ja vaivannäkö kohdistetaan työhön, ei ole tarvetta saati aikaa ruuanlaittoon. 

Ensimmäisten lumisateiden ja pakkasten myötä syksy alkaa vähintäänkin vetää viimeisiään. Puut ovat edelleen upeita kirkkaine lehtineen, jotka tippuessaan siivilöivät kuulasta auringon valoa. Kulunut syksy on ollut eräiltä osin erittäin runsassatoinen (ei edes puhuta perunasta, rypsistä tai viljasta, joilla ei sujunut kovin hyvin), ja jäljelle on jäänyt muun muassa mehevät kaalit. Kirpeää ja kaunista säätä voikin juhlistaa tuhdilla syksyisellä kaalilaatikolla. Se on hyvin edullista valmistaa, terveellistä ja vieläpä kätevää pakastaa annoksiin arkipäivän kiireisiin tai lounaaksi töihin. Rajallisen pakastinkapasiteettimme vuoksi päätin itse valmistaa hieman pienemmän annoksen, josta riittää noin viisi annosta. Jos haluat todellakin kunnollisen määrän, suosittelen tuplaamaan reseptin ainesmäärät.

Ohrainen kaalilaatikko (5:lle):

1 1/4 kg valkokaalia

öljyä

1/2 l vettä

1–2 sipulia

400 g jauhelihaa

4 valkosipulin kynttä

2 tl suolaa

2 tl meiramia

2 tl mustapippuria

1– 1 1/2 dl esikypsytettyjä ohraryynejä

Valeluun:

1/2 dl siirappia

1/2 dl vettä

Suikaloi kaali ja ruskista se muutamassa erässä öljyn kera paistinpannulla. Siirrä pannulta kattilaan, lisää vesi ja anna hautua muun valmistamisen ohessa. Paloittele ja kuullota sipuli sekä ruskista jauheliha pannulla. Mausta jauheliha valkosipulilla, suolalla, meiramilla sekä mustapippurilla. Keitä ohrasuurimot kypsiksi. Nostele kaalit nesteestään esimerkiksi reikäkauhalla ja ota neste talteen. Sekoita tai kerrosta uunivuokaan keskenään kaali, sipuli, jauheliha sekä ohrasuurimot. Kaada päälle kaalin hauduttamisessa käytetty vesi. Nestettä tulisi olla niin paljon, että se melkein peittää seoksen. Valele laatikko kuumaan veteen sekoitetulla siirapilla. Lisää pinnalle pari nokaretta voita. Hauduta 175-asteisessa uunissa 2 tuntia. Tarjoa puolukkasurvoksen kera.

Halutessasi laatikosta kasvisversion voit jättää lihan pois ja käyttää esimerkiksi linssejä, porkkanaa tai soijaa. Yleinen tapa on käyttää ohran sijasta riisiä, mutta halusin itse pitäytyä kotimaisissa tuotteissa. Useat käyttävät kaalilaatikossa myös esimerkiksi kesäkurpitsaa, sieniä, riistalihaa, juustoa tai aurinkokuivattuja tomaatteja. Perinteinen kaalilaatikko on kuitenkin koruttoman kaunis ja yksinkertainen: myös tässä reseptissä olevat valkosipulit ovat siinä mielessä ylimääräisiä (joskin allekirjoittaneen mielestä erittäin tarpeellisia).

MARGINAALISSA:

Selailen usein eri ruokaketjujen julkaisujen välissä tulevia ruokaliitteitä. On varmaan kaikille selvää, että niitä julkaistaan ketjun omien tuotteiden markkinoimiseksi, ovathan melkeinpä kaikki resepteissä käytettävät ainekset tietyn merkin alaisia. Viimeisin mielenkiintoni kohde kuitenkin ylitti tähän mennessä näkemäni markkinointikikat: siinä esitettiin, että voitelemalla ketjun tuotteisiin kuuluvan leivän ja päällystämällä sen tietyillä kyseisen ketjun leivänpäällisillä (tähän oli itse asiassa siis resepti), kokkaat. Ruokaketjuille olisi varmasti ideaalista, jos ihmiset eivät osaisi valmistaa lainkaan ruokaa vaan ostaisivat kaiken aina valmiina. En usko, että tähän koskaan tullaan, vaikka toisaalta pelkään tosissani että olen vain liian optimistinen tulevaisuuden suhteen. Maailmassa, jossa yksilöllisyyttä ei enää ole ja kaikki aika, persoonallisuus ja vaivannäkö kohdistetaan työhön, ei ole tarvetta saati aikaa ruuanlaittoon. Milloinkohan nämä loistavat kaupat keksivät täydellisen ratkaisun muihin turhiin aktiviteetteihin, vaikkapa vapaa-ajan viettoon perheen tai ystävien kesken? No, ainakin ne ovat löytäneet monta fiksua tapaa kaupallistaa senkin.

*  *  *

The autumn is turning to an end, as the first snow has already fallen and the temperature has turned below zero. The trees are looking magnificent with the vibrant leaves that filter the transparent light as they fall. To some extent the crops were very productive this autumn (lets not mention potato, field mustard or cereal crops that were not so lucky), and we have, for instance, some nice and juicy cabbages left. It’s more than appropriate to grace the beautiful weather with a plump Cabbage Casserole. It’s very affordable to prepare, healthy and convenient to freeze into portions to ease up weekdays or lunch at work. Because of our limited space in the freezer, I decided to prepare a bit smaller casserole, so if you really want a big one, you should probably double the amount of ingredients I used.

Cabbage Casserole with Barley (for 5 people):

1 1/4 kg (2 3/4 lbs) white cabbage

oil

1/2 l (1 pt) water

1–2 onions

400 g (1 lb) ground beef

4 garlic cloves

2 tsp. marjoram

2 tsp. black pepper

1–1 1/2 dl (2/3 cups) pre-cooked barley groats

Drizzling:

1/2 dl (1/4 cups) syrup

1/2 dl (1/4 cups) water

Slice up cabbage and brown it with oil on a frying pan in a couple of batches. Move to a kettle, add water and let simmer while preparing the other ingredients. Chop and sauté onion and brown the ground beef. Season the meat with garlic, salt, marjoram and black pepper. Cook barley groats. With, for instance, a hole ladle, separate cabbage from water. In a deep oven tray, mix together or layer the ingredients. Add the water used in cooking the cabbage. There should be enough liquid to almost cover the ingredients. Drizzle the casserole with hot water mixed with syrup. Add a couple small lumps of butter on top. Bake two hours in 175 C / 350 F. Serve with mashed lingonberries.

If you’re a vegetarian or just like your casserole without meat, you can use lentils, carrots or textured soy protein. It’s very common to use rice instead of barley, but I wanted to stick to Finnish ingredients. Many people use also zucchini, mushrooms, game meat, cheese or sun dried tomatoes in Cabbage Casserole. The traditional casserole is plain and beautiful with just basic ingredients: from this point of view one might also think the garlic I used in this recipe was unnecessary, but I have to disagree – as I always do when it comes to garlic!

OVER THE EDGE:

I’ve been browsing through various recipes that are attached to publications by different supermarket chains. It’s obvious that the chains use their own products in the recipes, but the latest target of my attention was the highlight of these marketing gimmicks: it actually portrayed that by buying the supermarket chain’s bread and by buttering it and adding different toppings (they actually gave a recipe for this, too) you are cooking. Of course, for these supermarket chains it would be the ideal situation if people wouldn’t be able to prepare their own food and they would just buy everything ready. I don’t think it will ever come to that, even though I’m very afraid I’m just being too optimistic. In a world where individuals exist no more and all the time, personality and effort are zeroed in on work, there’s neither need nor time for cooking. I wonder when these fantastic stores find the perfect solution for completely replacing other less important activities, such as spending time with family or friends. Well, they sure have found many clever ways for commercializing that, too.

P.S: I have to take back what I just said: as I checked the word buttering from Google, I found a web page that instructed how to butter your toast. THAT was the ultimate epitome of ineptitude. (No hard feelings you, who have needed the page.)

Porkkanainen pannukakku – Oven Pancake with Carrot

"Tämä pannukakku sopii tarjottavaksi suolaisena tai makeana.

Onkohan olemassa yksinkertaisempaa ruokaa kuin pannukakku? Letun ja pannukakun alkumuotojen katsotaan useissa yhteyksissä olleen ensimmäisiä valmistamiamme viljaruokia. Samankaltaisia paistoksia löytyy ympäri maailman, milloin ohuena, milloin paksuna, väliin pienenä, väliin suurena. Myös täytteet vaihtelevat käyttötarkoituksesta ja kulttuurista riippuen: väliin pannukakkua syödään sellaisenaan tai vain sokerin kanssa, väliin hillolla, jopa kermavaahdolla. Suolaisia räiskäleitä ja pannukakkuja nautitaan esimerkiksi lihan, kalan tai juuston kera. Mahdollisuudet ovat rajattomat, ja valmistettava mahdottoman yksinkertainen. Itse en suuremmin ole välittänyt suolaisista letuista tai pannukakuista, mutta mieheni on usein pyytänyt tekemään suolaisia lettuja. Pitää varmaan kokeilla niitäkin tässä joku kerta.

Yleisin suomalaisista pannukakuista on toki se kaikkein yksinkertaisin: vain maitoa, munia, jauhoja, hieman öljyä ja mausteeksi vähän suolaa, välillä myös sokeria. Mutta pannukakkua voi maustaa melkeinpä millä tahansa. Jonkin aikaa sitten valmistin appelsiinista pannukakkua ja tänään päätin lisätä taikinaan raastettua porkkanaa. Tämä pannukakku sopii tarjottavaksi suolaisena tai makeana: itse kohtelin sitä kuin suolaista ruokaa nauttimalla sitä survottujen puolukoiden kanssa.

Porkkanapannukakku:

8 dl maitoa

3 kananmunaa

6–7 dl raastettua porkkanaa

4 dl vehnäjauhoja

2 rkl öljyä

1/2 tl suolaa

1 rkl sokeria

Sekoita ainekset keskenään ja anna taikinan turvota noin 20 minuuttia. Kaada leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Tarjoile puolukkasurvoksen kera.

Halutessasi pehmeämmän taikinan voit myös leikata porkkanat paloiksi, keittää ne pehmeiksi ja soseuttaa ennen taikinaan lisäämistä. Noin 6–7 keskikokoista porkkanaa on sopiva määrä. Pannukakkuun voi hyvin upottaa erilaisia jääkaapista löytyviä jämäaineksia. Vehnäjauhojen sijaan voit myös käyttää esimerkiksi hiivaleipä- tai vaikkapa graham-jauhoja. Perus pannukakkureseptiä voi muokata käyttämällä aineksina esimerkiksi omenaa, marjoja, ananasta, banaania, suklaata tai mansikoita. Halutessasi suolaista pannukakkua, voit lisätä siihen vaikkapa  jauhelihaa, tomaattia, kinkkua, lohta, juustoa, sipulia, paprikaa, oliiveja, vaikka sieniäkin. Vain taivas on rajana, joten ei muuta kuin kokeilemaan.

*  *  *

One of the simplest meals ever must be Finnish Pancake. I say Finnish to differentiate the thick pancake that we call Pannukakku (literally Pancake) from the thin one, Lettu, which is normally considered as pancake. Pannukakku has a thicker batter and is baked in the oven into a one big cake that is cut into smaller pieces. Lettu has a thinner batter and they are fried separately on a frying pan. Of course pancakes vary around the world from thin small ones to thin or thick big ones. And don’t get me started with the toppings! Some serve them as they are, or with just sugar, some with jam or even whipped cream, some with meat or cheese. I haven’t greatly enjoyed the salty pancakes (thin ones), but they do serve a good meal and my husband has requested them many times. Maybe I’ll prepare them somewhere in the near future.

The most common Finnish Pancake must be the simplest one; the one that only has milk, eggs, oil and plain flour seasoned with some salt, sometimes also sugar. But the beauty in pancakes is that you can season them with just about anything. Some time ago I prepared Oven Pancake with Orange and today I decided to try out adding grated carrots into the batter. This type of pancake can be served actually either way, with sweet or salty filling, but I planned to enjoy it a bit saltier. Well, I didn’t throw any meat on it (heavens, no), but I served it with mashed lingonberries, a seasoning that is mostly used with meat in Finnish food culture.

Oven Pancake with Carrot:

8 dl (3 1/2 cups) milk

3 eggs

6–7 dl (2 1/2–3 cups) grated carrots

4 dl (1 3/4 cups) plain flour

2 tbsp. oil

1/2 tsp. salt

1 tbsp. sugar

Mix together all the ingredients and let the batter swell for about 20 minutes. Pour the batter then onto a large baking tray covered with baking paper. Bake about 30 minutes in 200 C / 390 F. Serve with mashed lingonberries.

When making pancake with carrot, you can also chop the carrot into pieces, boil them until well done and then just mash them before adding to the batter. That way the consistency of the batter is smoother. About 6–7 medium sized carrots should be enough. It's easy to add different types of leftover ingredients to pancakes. Instead of using plain flour, you can also use bread flour, why not even graham flour. The very basic pancake recipe can be modified for example with apples, berries, pineapple, banana, chocolate or strawberries. If you like the salty ones, you can add ground beef, tomatoes, ham, salmon, cheese, onion, paprika, olives, even mushrooms. The sky is the limit.

Pala mokkataivasta – Mocha Bars

"Minulla on tapana aina tuplata kuorrutteen määrä, koska sitä pitää mielestäni olla paljon.

Olen jo useiden päivien ajan himoinnut klassisia mokkapaloja. Ne ovat minkä tahansa koulumyyjäisten hittituote, joka aina menee kaupaksi. En kylläkään pidä mokkapaloja täysin suomalaiseen ruokaperinteeseen kuuluvaksi, sillä itse ainakin liitän ne voimakkaimmin 80-lukuun. Internet ei tarjoa paljoa tietoa niiden alkuperästä tai syntyhetkistä, mutta ne toki muistuttavat paljon amerikkalaisia brownies-leivonnaisia. Erona on kevyempi koostumus, johon vaikuttaa varmastikin se, että mokkapaloissa käytetään sulatetun suklaan sijaan kaakaojauhetta. Se huono puoli mokkapaloissa on, että kun niitä löytyy jääkaapista, en osaa pitää sormiani erossa niistä.

Mokkapalat:

4 kananmunaa

2 1/2 dl sokeria

150 g leivontamargariinia

2 dl maitoa

2 tl vaniljasokeria

3 tl leivinjauhetta

5 dl vehnäjauhoja

3 rkl kaakaojauhetta

Kuorrutus:

500 g tomusokeria

4 rkl kaakaojauhetta

2 tl vaniljasokeria

100 g voita

n. 1 1/2 dl vahvaa kahvia

Koristeluun:

kookoshiutaleita

Vaahdota kananmunat ja sokeri kulhossa. Lisää joukkoon hieman jäähtynyt, sulatettu margariini. Sekoita sitten keskenään kuivat ainekset ja lisää ne taikinaan vuoron perään maidon kanssa. Levitä taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja paista 175-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Anna pohjan jäähtyä täysin ennen sen kuorruttamista. Sekoita keskenään sokeri, kaakaojauhe, sulatettu voi sekä kahvi. Kaada pohjan päälle ja anna jähmettyä. Koristele lopuksi kookoshiutaleilla ja leikkaa neliöiksi.

Ilmeisesti on enemmänkin kuin tämä yksi tapa leipoa mokkapaloja: jotkut tekevät niistä vaaleita jättämällä kaakaojauheen pois ja käyttämällä pelkkää kahvia. Itse olen kuitenkin aina mieltänyt oikeat mokkapalat tummiksi. Vahva kahvin maku yhdistettynä suklaiseen pohjaan on aivan mieletön. Useimmissa resepteissä käytetään itse asiassa vain puolet tämän ohjeen kuorrutteen määrästä, mutta minulla on tapana aina tuplata kuorrutteen määrä, koska sitä pitää mielestäni olla paljon. Muista lisätä kahvia kuorrutteeseen vähitellen, jottei siitä tule liian ohutta: tällöin kuorrute ei millään meinaa jähmettyä ja leikkaamisesta tulee sotkuista.

*  *  *

For many days now I’ve been craving for delicious Mocha Bars. They’re classic in any Finnish rummage sales held by elementary schools. They are a bit like brownies, but the consistency is a bit lighter and doesn’t contain melted chocolate, but cacao powder. Mocha Bars aren’t exactly a traditional Finnish treat. I couldn’t find information when and from where they have come to Finland, but I tend to link them with 80’s culture. The idea is to bake a sweet, soft, chocolaty bottom layer and add a delicious, mocha tasting frosting on it. I can’t keep my hands off this treat!

Mocha Bars:

4 eggs

2 1/2 dl (1 cup) sugar

2 tsp. vanilla sugar

150 g (5 oz) baking margarine

2 dl (3/4 cup) milk

3 tsp. baking powder

5 dl (2 cups) plain flour

3 tbsp. cacao powder

Frosting:

500 g (18 oz) powdered sugar

4 tbsp. cacao powder

2 tsp. vanilla sugar

100 g (3 1/2 oz) butter

about 1 1/2 dl strong coffee

Decoration:

coconut flakes

In a bowl, mix sugar and eggs into a mousse-like consistency. Add cool, melted margarine. Mix together dry ingredients and mix carefully to dough in turns with milk. Pour the dough onto a big oven tray covered with baking paper. Bake for about 30 minutes in 175 C / 350 F. Let the bottom part cool off completely. Mix together sugar, cacao powder, strong coffee and melted butter. Spread on the bottom and let stiffen in a cool place. Finally, decorate with coconut flakes and cut into squares.

It seems there are more than just one way to bake Mocha Bars: some people bake them without cacao powder, so they are lighter in colour. I’ve always thought the dark version is the only right one. The strong taste of coffee is just perfect with the chocolaty bottom. In most recipes the amount of the frosting is actually half of what I used here, but I’m in the habit of always doubling any amount of frosting, because I simply want lots of it. Just remember to add coffee little by little into the mixture to get the right consistency: if the frosting is too running, it’s not going to stiffen properly. 

Siskonmakkarakeitto – Finnish Fresh Sausage Soup

"Keitto on oikea aloittelevan kokin ruokalaji.

Yksi maailman helpommista ruoista on pakostikin keitto, mitä tahansa siihen laittaakaan. Ainoa sääntö keiton valmistuksessa taitaa olla, että sääntöjä ei ole: kokki voi vapaasti heitellä melkeinpä mitä tahansa kattilaan, ja tulos on aina herkullinen. Oikea aloittelevan kokin ruokalaji. Nopeutensa lisäksi keitto on myös erittäin edullinen valmistettava, riippuen tietysti käytettävistä aineksista. Käytin itse isäni puutarhasta tuomiani nauriita, mutta muut juurekset olivat kaupasta. Sentään ostin tuoreita pakastejuuresten sijaan, sillä niiden maku voittaa pakasteet mennen tullen. Ostamani perunat ja porkkanat olivat suorastaan makeita ja ihanan mehukkaita. Pakasteet ovat kylläkin erittäin näppärä ratkaisu aikapulaan. Eikä juureksia ole edes pakko kuoria, etenkään jos niiden kuoret ovat sopivan ohuita. Tällöin riittää erinomaisesti pesu. Kuorimattomasta juureksesta (tai vihanneksesta, hedelmästä, mistä tahansa) saa tietysti paremmin ravintoaineita, sillä suurin osa niistä sijaitsee juureksissakin juuri kuoren alla. Tämä kerros tulee helposti kuorittaessa poistettua.

Tänään valmistin siskonmakkarakeittoa. En tiedä, kuinka yleistä raakamakkara on muualla maailmassa, mutta käsittääkseni siskonmakkara on Suomessa aikamoinen herkku, vaikkei se olekaan yleisin ruoka-aineksista. Sana siskonmakkara tulee suomeen itse asiassa alunperin ranskalaisesta saucisse-sanasta, joka on siirtynyt aikojen saatossa ruotsiin sanaksi susiskon ja siskonkorv: makkaralla ei siis kielitieteilijöiden mukaan ole mitään tekemistä siskojen kanssa, vaikka lapsena usein pohdinkin, miten nuo kaksi liittyvät toisiinsa.

Siskonmakkarakeitto:

3–4 porkkanaa

2 pientä naurista tai lanttua

8–10 keskikokoista perunaa

1 sipuli tai 1/2 purjo

500 g siskonmakkaraa

suolaa

valkopippuria

valkosipulia

persiljaa

selleriä

laakerinlehtiä

Kuori ja paloittele juurekset. Keitä suuressa kattilassa juurekset melkein kypsiksi ja lisää sitten sipuli, mausteet ja viimeisenä makkara. Puristele siskonmakkarasta pieniä palleroita keiton sekaan. Anna kiehua vielä noin kymmenen minuuttia, kunnes makkara on kypsynyt.

En itse asiassa ole koskaan valmistanut siskonmakkarasta mitään muuta kuin keittoa. Suomessa se taitaakin olla yleisin ratkaisu kyseisestä aineksesta. Siitä kuitenkin löytyy netistä reseptejä kastikkeelle, padalle ja jopa risotolle. Kenties pitäisikin vähän laajentaa repertoaariaan ja kokeilla muitakin ruokia kyseisestä herkusta. Eivät ne kai voi pahoja olla, jos niihin tulee siskonmakkaraa?

*  *  *

I don’t know how common fresh sausage is in other countries, but in Finland it’s considered quite a delicacy. It’s not that common, but then again, everybody knows what it is. It looks a bit strange, since it’s basically raw meat stuck into sausage skin. Straight translation from siskonmakkara means sister’s sausage, but the word is originated from French saucisse, and it has passed through Swedish (susiskon or siskonkorv) into Finnish. Therefore the name actually has nothing to do with sisters, it’s just a funny coincidence.

The most common dish made from Finnish fresh sausage is soup, where the sausage is squeezed into small lumps straight into the soup: that way it’s cooked with the soup and at the same time it works as a seasoning. I actually have never prepared anything other from fresh sausage. Perhaps I should. The sausage tastes quite mild, but it’s very delicious and completely different from other sausages.

Fresh Sausage Soup:

2 small turnips or rutabagas

3–4 carrots

8–10 medium sized potatoes

1 onion or 1/2 leek

500 g fresh sausage

salt

white pepper

garlic

parsley

celery

laurel leaves

Peel and cut the vegetables. In a large soup pot, cook root vegetables until almost well done, then add chopped onion, seasonings and finally, fresh sausage. Sausage is to be squeezed into small balls from its skin. Let the soup boil about 10 minutes, until the sausage is well done.

Soup is easily one of the simplest meals to prepare. It’s not only quick, but also very inexpensive to prepare. You can try different seasonings and root vegetables, and basically just use your imagination. I used turnips I brought from my father’s garden, but the rest was just from a grocery store. How ever, I wanted to make the soup from fresh vegetables, not frozen ones; even though they are very handy, they lack the same sweetness and juiciness as the fresh ones. You don’t even have to peel the vegetables, if their skins are thin enough: just wash them carefully. That way you also get more fibre and vitamins from them, as the best part is just underneath the skin.

Vispattua puuroa – Whipped Porridge

"Jäljelle jäävä aika ei mahdollista rauhallista aterian ääressä keskustelua, vaan ainoastaan kiireisen ahmimisen, josta jää jäljelle suhteellisen epämiellyttävä olo.

Kuten loppukesästä arvelinkin, käynnissä olevat opintoni ovat vaikuttaneet blogini ylläpitoon merkittävästi. Niinpä tämäkin puuropäivitys tulee useita päiviä myöhässä. Kunhan olen saanut lokakuun osalta tenttini pois päiväjärjestyksestä, pyrin jälleen aktivoitumaan projektini osalta. Kiireiden myötä myös einekset ovat hiipineet takaisin arkeeni, vaikka jossain välissä pärjäsin jo erinomaisesti ilman niitä. Ilmeisesti yritykseni irtaantua niistä joutuu vasta nyt todelliseen tulikokeeseensa, kun pitkän päivän jälkeen nälkä on kasvanut liian suureksi ja kylmähyllyn kolmioleivät aloittavat seireenien kutsunsa.

Vispipuuro on klassinen, etenkin Suomessa ja Ruotsissa yleinen ruoka. Joillekin vispipuuro on pelkästään jälkiruoka, mutta silloin kun itse vielä kulutin peruskoulun penkkejä, se oli varsin yleinen koululounas. Olen itse tottunut nauttimaan puuron kylmän maidon kanssa, mutta toiset syövät sitä sellaisenaan. Vispipuuro nautitaan kuitenkin käytännössä aina jäähtyneenä tai suorastaan kylmänä, millaisena se itselleni maistuu parhaiten.

Vispipuuro (neljälle):

1 l vettä

4 dl puolukoita

1/2 dl sokeria

2 dl mannasuurimoita

Keitä puolukoita noin kymmenen minuuttia. Lisää sitten sokeri sekä mannasuurimot. Annan puuron kiehua vielä 5–10 minuuttia samalla sekoitellen, jottei puuro tartu pohjaan. Jäähdytä puuro ja vatkaa se tehosekoittimella kuohkeaksi. Nauti maidon kera tai sellaisenaan.

MARGINAALISSA:

Tiiviiseen tahtiin opintojaan suorittavana yliopisto-opiskelijana on pakko pohtia ruokailun asemaa kouluissamme ja miksei myös varhaiskasvatuksessamme. Yliopistossa päivä rytmittyy helposti siten, että ruokailuun jää aikaa puoli tuntia sisältäen siirtymiseen kuluvan ajan kampuksen sisällä sekä täynnä olevan opiskelijaravintolan kassajonoissa kulutetun ajan. Jäljelle jäävä aika ei mahdollista rauhallista aterian ääressä keskustelua, vaan ainoastaan kiireisen ahmimisen, josta jää jäljelle suhteellisen epämiellyttävä olo. Onko tilanne parempi nuoremmillani? Päiväkodeissa aikaa varataan usein riittävästi rauhalliseen ruokailuun, ja toimintaperiaatteena on se, ettei lasta tule tarpeettomasti hoputtaa ruokailussa. Koulun puolelle siirryttäessä puolestaan aikaa on usein minullekin siunaantuva puolituntinen – ja mikä kamalinta, paikoin ainoastaan 10–15 minuuttia, joka on järjettömän lyhyt ruokailuaika lapselle.  Ruoka on pelkkä pakollinen paha opetussuunnitelman korkealentoisten tavoitteiden tienvarressa. Sen ääreen ei ole mahdollista rauhoittua, maistella ruokaa ja keskustella kavereiden kanssa. Ruoan ääressä ei vaihdella kuulumisia, vaan tärkein tavoite on saada keho ravittua minimiin riisutussa ajassa ja kiirehtiä takaisin tärkeämpien asioiden pariin. Minkä arvon viestimme ruoalla olevan tällaisen ruokailutahdin myötä?

*  *  *

I’ve been a bit busy with my studies so I didn’t add this recipe for whipped porridge even though I prepared it a few days ago. As I thought, my hurries have had an impact on this blog. I’ll try to be more active once I’ve passed my exams for October. Along hurries, also convenience food has crawled back into my life (I was doing very well without it at one point). I suppose my little project becomes a real crucible now that I actually have to find time to prepare food; it’s just so easy to grab a sandwich from the grocery store when you’re too far into the hunger.

Whipped Porridge a very classic recipe, which includes lingonberries and semolina. Some people see it as a dessert, but when I was still in school, this dish used to be very common as a school lunch in Finland. I’m used eating it with cold milk, but some people prefer it as it is. How ever, I think it’s always supposed to be eaten cooled off or even cold (my favorite).

Whipped Porridge (4 portions):

1 l (about 4 cups) water

4 dl (1 3/4 cups) lingonberries

1/2 dl (1/4 cup) sugar

2 dl (about 1 cup) semolina groats

Boil the berries in the water for about 10 minutes. Add semolina groats and sugar. Let the porridge boil for about 5 to 10 minutes while mixing it. Cool off the porridge and whip it to a mousse-like consistency with a blender. Serve with cold milk or as it is.

I have to admit, converting Metric measurements into US customary units has been a bit of a puzzle for me. Even writing recipes in English seems to have different “rules” than writing them in Finnish (to which, as some may have noticed, I haven’t paid much attention). I’ve been searching recipes in English and tried to find a more consistent way of writing the measurements. Therefore I’ll try to stick with one or two measure units per recipe from now on. If only I’ll remember.

Pihlajanmarjamehu – Rowanberry Juice

"Suosittelen hyödyntämään noita suuria punaisia kaunokaisia kun niitä nyt tarjolla on!

Oikeilla välineillä pihlajanmarjamehun valmistaminen on helppoa puuhaa. Minulla ei kuitenkaan ollut kunnollista siivilää, saati suppiloa, joten työskentely ei ollut aivan yhtä leppoisaa kuin olisi voinut olla. Pihlajanmarjat muuttuvat keitettäessä melkoiseksi mössöksi, joten suosittelen sideharsokankaan läpi siivilöintiä, jotta mehusta tulee mahdollisimman kirkasta. Minulla ei sitä kuitenkaan ollut, eikä itse asiassa läheisessä supermarketissakaan (mistä ihmeestä niitä saa ostettua?). Mehu kuitenkin maistuu raikkaalta ja erilaiselta, ja siinä on takuulla runsaasti vitamiineja. Suosittelenkin hyödyntämään noita suuria punaisia kaunokaisia kun niitä nyt tarjolla on! Tämä mehu on pelkästään pihlajanmarjoista tehty, mutta on hyvä idea käyttää mehuun myös muita marjoja tai hedelmiä.

Pihlajanmarjamehu (noin 1 litra):

2 l pihlajanmarjoja

6 dl vettä

4–5 dl sokeria

Laita tyhjät puhtaat pullot kuumenemaan uuniin. Keitä pihlajanmarjoja vedessä noin 20 minuuttia, ja painele niitä muutaman kerran keittämisen aikana saadaksesi niistä mahdollisimman paljon mehua irti. Siivilöi mehu huolellisesti sideharsokankaan läpi ja kaada takaisin kattilaan sokerin kanssa. Kiehauta sekoitellen. Kaada kuuma mehu heti kuumiin pulloihin. Säilö kylmässä.

*  *  *

With the right equipment rowanberry juice is easy to make. However, I had neither a good strainer nor decent funnel, so it wasn’t as nice as it could have been. Rowanberries become quite a hash when boiled, so I would recommend using a gauze fabric when straining the berries. I didn’t have that either, and neither did the supermarket I visited later on. But the juice tastes fresh and different and has a lot of vitamins, so I highly recommend utilizing the big red beauties! I made the juice only from rowanberries, but it’s a good idea to use them with other berries or fruits.

Rowanberry Juice (about 1 litre / 2 pints):

2 l (2 qt) rowanberries

6 dl (2,5 cups) water

4–5 dl (about 2 cups) sugar

Heat up empty and clean juice bottles in the oven. Boil the rowanberries in water for about 15–20 minutes. While boiling, smash the berries a bit to get as much juice from them as possible. Strain the juice carefully through a gauze fabric and put back in the kettle with the sugar. Heat up to boiling point and stir. Pour the hot juice into hot bottles. Store in a cool place. 

Aito ja alkuperäinen perunalaatikko – Old Style Potato Casserole

"Tämä ruoka on kuin suomalaisten perinteiden ruumiillistuma: se on vaivaton valmistaa ja siinä käytetään erittäin yksinkertaisia raaka-aineita. 

Tänään pääsin viimein kokeilemaan loistavaa reseptiä. Iso-isoäitini on valmistanut perunalaatikkoa samaisella reseptillä jo vuosisadan alussa, kenties aikaisemminkin, sain nimittäin ohjeen isoisältäni, joka on itse syntynyt 20-luvulla. Käyn hänen luonaan yleensä kerran viikossa ja rupattelemme ja keittelemme kahvia. Välillä olen päässyt maistelemaan hänen erinomaisia keitoksiaan, ja tällä kerralla hän oli kypsentänyt uunissa hitaasti perunalaatikkoa. Maistellessamme hellan ääressä jäähtynyttä laatikkoa hän selitti minulle yksityiskohtaisesti valmistustavan, ja siinä napostellessamme vuoallisesta katosi melkein puolet, niin hyvää se oli! Minulle tämä ruoka on kuin suomalaisten perinteiden ruumiillistuma: se on vaivaton valmistaa ja siinä käytetään erittäin yksinkertaisia raaka-aineita. Perunalaatikkoon tulee paksuja siivuja sian kylkeä, muhkeita perunoita ja mehukkaita sipuleita. Ainoa mauste on suola. Mutta se toimii!

Ukin perunalaatikko:

4 suurta perunaa (n. 850g)

2 suurta sipulia

500–600 g paksuja siankylkiviipaleita

5 dl maitoa

1 kananmuna

2 tl suolaa

Viipaloi perunat ja sipuli paksuiksi lastuiksi (jätä sipulin renkaat yhteen). Perunan, sipulin ja kylkiviipaleiden kuuluisi olla suht saman paksuisia. Lado syvään uunivuokaan pohjalle alle kolmannes lihasta, sitten kolmannes perunasta ja lopuksi puolet sipulista. Toista kerrostaminen. Lado lopuksi vielä ohut kerros lihaa, loput perunoista ja päälle pari kylkiviipaletta. Sekoita keskenään maito, kananmuna ja suola ja kaada pataan. Maidon kuuluu melkein peittää perunat, mutta jätä riittävästi varaa reunoille, jotta helposti kuohuva maito ei uunissa tule vuoasta yli. Vuoka kannattaakin varuiksi asettaa uunissa leivinpaperilla päällystetyn pellin päälle. Paista perunalaatikkoa ensin 250-asteisessa uunissa kiehumispisteeseen asti. Alenna sitten lämpöä 200 asteeseen ja paista 1,5 tuntia. Alenna lämpö vielä 150 asteeseen ja anna laatikon muhia puoli tuntia. Voit jättää laatikon uuniin vielä jälkilämmölle: ideana on, että ainekset kypsyvät läpikotaisin ja maut sekoittuvat toisiinsa.

Perunalaatikossa toimii parhaiten hieman teollisesti leikattuja siivuja paksummat kylkiviipaleet. Yritin saada niitä itsekin läheisen marketin lihatiskiltä, mutta heillä ei ollut tarjolla muuta kuin hyllyssä olevia Saarioisen sekä Rainbow:n valmisviipaleita. Valitsin Saarioisen Kastikelihan, koska sen viipaleet olivat verrokkia hieman paksumpia, mutta paksumpiakin olisivat tosiaan voineet olla. Suosittelen lihatiskiltä kysäisemistä. Laitoin laatikon kylmään uuniin yhdentoista aikaan, ja jälkilämmön käyttämisen jälkeen otin sen pois vasta kahden tienoilla. Tämä ruoka on tosiaan parhaimmillaan silloin, kun perunat ovat suorastaan ylikypsiä ja sipuli makeutunut ja pehmennyt täysin.

Kuten varmaan kaikki tiedämme, porsaan kylki ei ole mitään kevyintä kamaa – tuleehan pekoni samasta osasta possua. Juuri kylkiviipaleiden rasva tekee tästä laatikosta niin mehevää ja hyvää, enkä koe tarpeelliseksikaan että tästä ruoasta pitäisi yrittää kehitellä kevyempää versiota. Syödään terveellisemmin huomenna, tänään voidaan herkutella!

*  *  *

Today I will share a magnificent recipe with you. It’s something that my great grandma has made in the early 1900’s. I came across this yumminess when I paid a weekly visit to my grandpa’s a few weeks ago. He told me in detail how he had prepared the dish, as we stood by the stove with spoons in our hands, tasting the soft potatoes and sweet onion, until almost half of the casserole had vanished. To me, this casserole represents the ultimate epitome of traditions in Finland. It’s effortless and put together from the simplest ingredients. It’s got thick slices of pork side, tasty potatoes and juicy onions seasoned with nothing else than salt. And I’m telling you; it works. Try it out yourself!

Grandpa’s Potato Casserole:

4 large potatoes (about 850 g / 2 lbs)

2 large onions

500–600 g (1–1,5 lbs) thick pork side slices

5 dl (2 cups) milk

1 egg

2 tsp. salt

Cut the potato and onion into thick slices (keep the onion rings together). The onions, potatoes and pork slices should be about same thickness. Assemble in deep casserole first about one third of the pork slices on the bottom, then one third of the potatoes and half of the onions. Repeat. Add one more, thin layer of pork, then the rest of the potatoes and on top a couple of pork slices. Mix together milk, egg and salt and pour into the casserole. The amount of milk depends on the size of the casserole; it should not cover all the potatoes, but there should be plenty. Remember that milk foams easily when boiled! You should probably put the casserole on an oven tray, which is covered with baking paper, just to be safe. Bake in the oven first in 250 C / 480 F until the milk boils. Lower the temperature to 200 C / 390 F and bake for about 1,5 hours. Lower the temperature once more, into 150 C / 300 F and leave to simmer at least for half an hour. You can leave the casserole in the oven after turning the heat off to simmer even more; the idea is to get the ingredients all soft and juicy. Serve as it is.

As we all well know, pork side is not the lightest of meat (I don’t think anything that comes from even close to the same source as bacon can be light, for that matter). But the fat is what makes Potato Casserole so delicious. I don’t think it’s possible to make a version of this dish that would be healthier and leaner. Actually, I don’t think there’s any need trying to do so. The casserole is sinfully tasty and that’s how life should be every now and then. We can eat healthy tomorrow: today is for relishing.