"Yhdysvalloissa munkki on kokenut omanlaisensa kehityskaaren, mutta pohjoismainen munkki on puolestaan ilmeisesti saanut vaikutteita ainakin Saksasta.
Vappu ei olisi sama
ilman pehmoisia munkkeja. Olen paistanut niitä useana vuonna ja vähitellen
tullut paistohommissa paremmaksi. Mielessäni kummittelee kuitenkin yhä
lapsuuden ajoista muistoihin syöpyneet ”Elarin munkit”, maalaiskuntamme
kirkonkylällä sijainneesta elintarvikekaupasta ostetut ihanan pehmeät munkkirinkilät.
En käsitä, miten puodin pitäjät saivat munkeista niin ihanan kuohkeita ja
meheviä. Haasteena munkkien valmistamisessa on, että hyvän
pullataikinan lisäksi myös paistovaiheen pitäisi onnistua, jotta munkista
tulisi oikein hyvä. Sopivan lämpötilan etsiminen paistoöljylle on hienosäätöä,
josta riippuu koko vapun makuelämys.
Munkit (n. 20 kpl):
2 1/2 dl maitoa
40 g tuorehiivaa
1 dl sokeria
1/2 tl suolaa
3 rkl kardemummaa
1 kananmuna
n. 6 dl vehnäjauhoja
75 g voita
Paistamiseen:
n. 5 dl rypsiöljyä
Lämmitä maito
kädenlämpöiseksi ja sekoita joukkoon hiiva, sokeri, suola, kardemumma sekä
kananmuna. Sekoita joukkoon vähitellen vehnäjauhoja. Taikinan paksutessa siirry
alustamaan käsin. Alustuksen loppuvaiheessa lisää taikinaan pehmennyt voi.
Lisää taikinaan jauhoja, kunnes se alkaa irrota käsistäsi sekä kulhon
reunoista. Pyri jättämään taikina mahdollisimman pehmeäksi. Anna taikinan nousta kaksinkertaiseksi liinalla peitettynä. Kumoa se sitten työtasolle ilman
jauhotusta. Leikkaa taikinasta lohkoja ja
pyöräytä jauhottomalla työtasolla kevyesti säikeeksi. Leikkaa säikeestä palasia, muodosta kämmenestäsi kupera ja pyöräytä taikina
työtasoa vasten pyöreäksi pullaksi. Lado munkit leivinpaperin päälle
uunipellille harvakseltaan ja anna niiden kohota liinan alla sen aikaa kunnes paistoöljy on kuumentunut.
Lämmitä suuressa
teräskattilassa rypsiöljy noin 170-asteiseksi. Pidä kattilan kansi
lähettyvillä, jotta voit käyttää sitä tukahduttamiseen jos öljy sattuu
syttymään palamaan. Testaa öljyn lämpötilaa pienellä pullataikinan palasella:
jos taikinapala kypsyy kauniin ruskeaksi noin minuutissa ja jää kellumaan öljyn
pinnalle, öljy on sopivan kuumaa. Höyryävä öljy on liian kuumaa. Jos haluat munkkirinkilöitä, pistä sormesi munkin keskelle ja pyörittele taikinan keskelle suuri reikä. Aseta munkkeja
harvakseltaan kattilaan öljyyn paistumaan. Tarkista että munkki paistuu kauniin
ruskeaksi ja käännä se ylösalaisin paistaaksesi myös toinen puoli.
Imeytä munkeista enin rasva kääntelemällä niitä lautaselle levitetyn
talouspaperin päällä. Kääntele sitten lämpimiä munkkeja sokerissa molemmin puolin.
Munkit ovat parhaimmillaan paistopäivänään.
Munkin syntytaustat
ovat epäselvät. Se vaikuttaisi saaneen alkunsa Ranskassa, josta se luultavasti
levisi Yhdysvaltoihin New Orleansiin 1700-luvun kieppeillä (Lähde: Raholan syötäviä sanoja). Yhdysvalloissa munkki on kokenut omanlaisensa kehityskaaren,
mutta pohjoismainen munkki on puolestaan ilmeisesti saanut vaikutteita ainakin
Saksasta muuntautuen esimerkiksi berliininmunkiksi. Munkit ovat parhaimmillaan
lämpiminä ja paistopäivänään tarjoiltuna. Jos haluat tarjota niitä seuraavana
parina päivänä, älä sokeroi niitä paiston jälkeen, vaan lämmitä ne juuri ennen
tarjoilua ja sokeroi vasta sitten. Näin munkit toimivat varsin hyvin ainakin
kahtena seuraavanakin päivänä. Sokeroitu munkki alkaa säilöttynä hikoilla
ikävästi ja sen pinta vettyy. Sokeroimattomat munkit voi hyvin myös pakastaa ja
tarjoilla myöhemmässä vaiheessa samalla tavoin lämmityksen ja sokeroinnin
kautta. Munkkirasvan voit säilyttää jääkaapissa seuraavaan paistokertaan.
* *
*
Finnish May Day wouldn’t be the same without
delicious doughnuts covered with sugar. The Finnish word munkki for doughnuts means literally
“monk”. The name is thought to originate from deep-frying the pastry; the
beautiful brown colour resembles the cowl a monk wears. Also the round shape is
told to resemble that of a hefty monk. I have fried doughnuts many times and
gotten quite good at it, but I still wistfully reminisce the best ones I ever
had; we had a small grocery shop in our village that sold the softest doughnuts
ever. To this date I still haven’t figured out how they managed to make them so
soft, and there are no words to describe the flavour after biting into a warm,
sugar coated doughnut. In addition to needing
good bun dough, you’ll also need to succeed in frying the doughnuts. Finding
the right temperature oil for them is real fine-tuning that will have an impact
on the whole tasting experience.
Sugar Coated Doughnuts (about 20 pieces):
2 1/2 dl (1 cup) milk
40 g (1 1/2 oz) fresh baking yeast
1 dl (1/2 cup) sugar
1/2 tsp. salt
3 tbsp. cardamom
1 egg
about 6 dl (2 1/2–3 cups) plain flour
75 g (2 2/3 oz) butter
For Deep-frying:
about 5 dl (2 cups) canola oil
Heat up milk into body temperature (37 C / 98,6 F) and pour into a large
container. Whisk baking yeast, sugar, salt, cardamom and the eggs into the
milk. In small portions, blend in carefully the plain flour. As the dough gets
thicker, prime it with your hands. When the dough starts to be almost done, add
soft butter. Blend in flour until the dough starts to break away from your
hands but is still soft. Let the dough rise under a clean cloth until doubled. Place the dough on a clean working top: don’t use more flour. Cut the dough into smaller pieces
and roll into loose braids. Cut the braids into smaller pieces, then form your hand into a gibbous shape and roll the piece
of dough between your hand and the tabletop into a round bun. Place the buns
sparsely on an oven tray and let rise covered with a cloth while heating up the cooking oil.
In a large steel kettle, heat up the cooking oil to about 170 degrees C
/ 340 F. Keep the lid of the kettle
close in case the oil catches fire. Test the temperature of the oil by placing
a small piece of dough into the kettle: if it cooks in about a minute and stays
on the surface of the oil, the oil is hot enough. If the oil steams, it means
it’s too hot. If you want to make doughnuts with holes, stick your finger through the dough and make a large hole into the doughnut. Place the doughnuts sparsely into the kettle to fry. When the other side has a beautiful golden color, flip the doughnut around. Check they
cook evenly on both sides. Pick the fried doughnuts up and place on a plate covered with paper towels: turn them around a
couple times to soak most of the oil into the towels. Place them on a
plate of sugar and roll them around evenly. The doughnuts are best when served on the same day.
The history of doughnuts is not well known.
Apparently they are originated to France and spread across the ocean to New
Orleans somewhere around the 18th century. In the US doughnut has
had its own development, but apparently in Nordic countries it has been
influenced more by the Germans (hence, for instance, the Berliner). Doughnuts
are best when enjoyed the same day as they are prepared, but you can also leave
them without sugar coating and store in the fridge for a couple of days: before
serving them, heat them up and roll in sugar. This way they will be very
delicious even if not just made. If you coat the doughnuts with sugar, it won’t
take too long until they start to sweat. You can also freeze the doughnuts
without the sugar coating. The oil can be stored in the fridge for the next
time you want to fry doughnuts.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti