"Porkkana on keittiön moniottelija: se toimii loistavasti keitossa, leivässä, salaatissa ja leivonnaisissakin.
Koin pari päivää
sitten pienen yllätyksen, kun avasin jääkaapin alalokeron laittaakseni sinne
juuri ostamani pussin porkkanoita. Siellä oli jo yksi. Ja toinenkin, kyljessään
kolmannen pussin viimeiset porkkanat. Ilmeisesti vain kuljen ympäriinsä
porkkanoita ostellen muistamatta koskaan käyttää niitä. Joillakin on kotonaan
kymmeniä kissoja, minulla taas neljättä kiloa porkkanoita. Keittiöni bravuuri,
porkkanakeitto, johon lisätään aimo nokare sulatejuustoa, tuli tänään siis
todelliseen tarpeeseen. Ihastuin tähän keittoon jo nuorena tyttönä, kun isäni
löysi reseptin jostain lehdestä. Keitimme yhdessä porkkanakeittoa
itsenäisyyspäivän alkuruoaksi, kun tuttavaperhe tuli kotiimme päivälliselle.
Sieltä 15 vuoden takaa keitto on kulkenut matkassani ja maistuu edelleen yhtä
taivaalliselta! Suosittelen lämpimästi tätä kaikille.
Juustoinen
porkkana-sipulikeitto:
1 1/2 l vettä
8 porkkanaa
1 keltasipuli
1 purjosipuli
2–4 valkosipulin
kynttä
200 g sulatejuustoa
1–1 1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
1/4 tl valkopippuria
1 rkl kuivattua persiljaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
1/4 tl valkopippuria
1 rkl kuivattua persiljaa
Mittaa kattilaan
noin puolet vedestä ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää joukkoon paloitellut
tuoreainekset ja keitä ne kannen alla hiljalleen kypsiksi. Lisää keittoon
juusto ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää loput vedestä, kuumenna sekoitellen
ja mausta.
Perinteiden
puolestapuhujana olin ensin epävarma sulatejuuston käytöstä, mutta kas,
internetlähteet tiesivät kertoa, että Suomessa sulatejuustoa on valmistettu jo
sota-aikana. Niinpä kai voidaan todeta, että sulatejuusto on perinteiseen
suomalaiseenkin ruoanlaittoon onnistunut pehmittämään pienen kolosen. Nimensä
juusto saa sen valmistustavasta, jossa tehtaalla tähteeksi päätyvät
jäännöspalat sulatetaan, maustetaan ja pakataan myyntiin. Tämä tieto on
mieluista tähteiden hyödyntämisen kannattajalle ja nosti sulatejuuston pisteitä
kyllä kummasti! Porkkana puolestaan on Suomen suosituin juures. Sen arvellaan
kuuluneen ihmisen ravintoon jo metsästäjä-keräilijäkautena. Viljeleminen
aloitettiin ilmeisemmin Lähi-idässä, josta se levisi Eurooppaan 1000-luvun
alkupuolella. Alunperin viljellyistä sinipunaisista ja keltaisista porkkanoista
kehitettiin oransseja 1600–1700-luvun Hollannissa. Porkkana sisältää runsaasti
A-vitamiinin esiastetta karoteenia, C-vitamiinia sekä seleeniä. Juures säilyy
jääkaapissakin pitkiä aikoja priimakunnossa, etenkin, jos se on saanut pitää
multapintansa. Porkkana on keittiön moniottelija: se toimii loistavasti
keitossa, leivässä, salaatissa ja leivonnaisissakin. Voit nauttia sitä siis
kaikilla ruokalajeilla: alku-, pää- ja jälkiruokana sekä lisukkeena!
marginaalissa:
marginaalissa:
Tätä keittoa
valmistaessa minulle tuli suuri kiusaus käyttää kaapin perältä edelleen
löytyviä liemikuutioita. Jostain syystä kyseenalaistan edelleenkin
maustamistaitoni ja kuvittelen tarvitsevani ylimääräisiä maun tehostajia.
Tosiasia kuitenkin on, että mausteiden vähittäisellä lisäämisellä ja siinä
välissä tapahtuvalla maistelulla ei voi mennä vikaan. Ripaus ripaukselta
lisäilin suolaa ja pippuria, ja vähitellen tavoittelemani maku löytyi kuin
löytyikin sieltä keiton uumenista. Ilman liemikuutioita. Liemikuutiot ovat
helppo ratkaisu, jos tuntuu ettei ruoka maistu aivan toivotunlaiselta. Minä
kuitenkin jääräpäisesti uskon, että noiden pienten kuutioiden taika ei ole
muutaman mausteen yhdistelmässä, vaan joukkoon lisätyssä aromivahventeessa,
joka antaa aivoille aimo potkun uskotellessaan ruoan maistuvan maukkaammalta
kuin se todellisuudessa onkaan. Ajatus ärsyttää minua suunnattomasti ja sen vuoksi
pyrin pysyttelemään liemikuutioista erillään. Sitä paitsi: jos keiton oikealla
maulla ei ole aivoille enää mitään väliä, miten kummassa opimme koskaan
oikeasti maustamaan ruokaamme onnistuneesti? En halua luoda keittiössäni
illuusioita vaan oikeita makuelämyksiä. Jos se vaatiikin hieman vaivannäköä ja
ajoittaisia epäonnistumisia, pistän ne elämänkokemuksen piikkiin.
* *
*
Something surprising happened to me a couple of
days ago. I was placing a bag of carrots I had just bought into the fridge,
when I noticed there already was one bag. And a second one, and next to that
one there were the remains of a fourth one. Apparently I just go around buying
carrots without ever actually using them. Some people have tens of cats; I have
over three kilos of carrots. There can’t be a better time to cook carrot soup!
I fell in love with this soup when I was a young girl and my father found the recipe
in some magazine. Together we cooked this delicious carrot soup to serve as a
starter when close family friends came to dinner on Finnish Independence Day.
It was somewhat 15 years ago and I still keep the recipe close; I highly
recommend trying this one out.
Carrot Soup with Cheese:
1 1/2 l water
8 carrots
1 yellow onion
1 leek
2–4 cloves of garlic
200 g processed cheese
1– 1 1/2 tsp. salt
1– 1 1/2 tsp. salt
1/2 tsp. black pepper
1/4 tsp. white pepper
1/4 tsp. white pepper
1 tbsp. dried parsley
Peel the carrots and yellow onion, wash the
leek and cut them all into smaller pieces. Into a large kettle, measure about
half of the water and bring to a boil. Throw in the veggies and cook on medium
heat until done. Add the processed cheese and puree the soup with a blender
bar. Add the rest of the water, heat up while stirring and season.
I love the taste of processed cheese in this
soup. However, as I have emphasized the importance of using traditional
ingredients and natural flavours in cooking, I had a hard time deciding whether
I should or shouldn’t be using processed cheese today. I looked up for some
info about the product and was happy to learn that processed cheese has
actually been produced and used in Finland since the 30’s, that is. I suppose
it can be stated that processed cheese has managed to melt its own little hole
into the more traditional Finnish cooking. In Finnish processed cheese is
called sulatejuusto, which literally means melted cheese. The name reflects its way of
production: when producing other kind of cheese, any leftovers are melted,
seasoned and packed to be sold as processed cheese. The info was new to me but
it made me appreciate the product more as it utilizes ingredients that might
otherwise be discarded.
Carrot is the most popular root vegetable in
Finland, and for a good reason: it contains a lot of carotene, the precursors
or vitamin A, plus loads of vitamin C and selenium. It survives perfectly even
for longer periods of time, especially if it still has its coat of dirt over
it. Apparently carrots formed a part of our regimen even during the era of
hunter-gatherers. It seems that people first started cultivating carrots in the
Middle East from where they spread to Europe somewhere around the 9th
century. They were originally purple or yellow, but in the 17th
century Dutch growers produced them to be orange. Carrot is a multitalented
ingredient in the kitchen: it works perfectly in soups, breads, salads and
pastries. You can enjoy it in every course: as a starter, main course, side
dish and dessert!
OVER THE EDGE:
When I was cooking this soup I was tempted to use the stock cubes I still have at the back of the cupboard. For some reason I still question my skills in seasoning, believing I need to make food taste better. But the fact is that you can never go wrong with adding small amounts of spices at a time and tasting the food in between. Little by little I added salt and pepper to the soup, and finally I found the right flavour I had been looking for. It was hidden somewhere in the soup and I was super glad I was able to dig it up. Stock cubes are an easy solution if you feel your dish is missing something. I however firmly believe that the magic of stock cubes is not in the few spices that are stuffed together, but in the sodium glutamate that kicks our brain into believing the food tastes better than it actually does. The thought is very irritating and that’s why I don’t want to use the cubes. Besides: if the real flavour of the food is irrelevant to our brain, how on earth will we ever be able to learn how to season it? I don’t want to create illusions in my kitchen but real taste experiences. So what if it takes some effort or even failures every now and then? That’s what life does.
OVER THE EDGE:
When I was cooking this soup I was tempted to use the stock cubes I still have at the back of the cupboard. For some reason I still question my skills in seasoning, believing I need to make food taste better. But the fact is that you can never go wrong with adding small amounts of spices at a time and tasting the food in between. Little by little I added salt and pepper to the soup, and finally I found the right flavour I had been looking for. It was hidden somewhere in the soup and I was super glad I was able to dig it up. Stock cubes are an easy solution if you feel your dish is missing something. I however firmly believe that the magic of stock cubes is not in the few spices that are stuffed together, but in the sodium glutamate that kicks our brain into believing the food tastes better than it actually does. The thought is very irritating and that’s why I don’t want to use the cubes. Besides: if the real flavour of the food is irrelevant to our brain, how on earth will we ever be able to learn how to season it? I don’t want to create illusions in my kitchen but real taste experiences. So what if it takes some effort or even failures every now and then? That’s what life does.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti