"Tuntuu hölmöltä, mutten aikaisemmin ole käsittänyt sitä, kuinka paljon luomutuotteiden tuotantoa säätelevillä asetuksilla on vaikutusta tuotantoeläinten elämän laatuun.
Nykyajan käsite
lohturuoasta sopii hyvin makaronilaatikkoon: se on helppo valmistaa ja vielä helpompi syödä, ja tätä kalorikasta herkkua nauttiessa voi upottautua vanhoihin mielikuviin kuumasta, ketsupilla kuorrutetusta makaronilaatikosta. Vaikka nykyisin makaronilaatikon
resepteissä näyttää usein käytettävän juustoa, perinteisessä versiossa sitä ei ole
ollut. Itse asiassa, jos tarkkoja ollaan, niin ilmestyessään suomalaisiin
ruokapöytiin 1900-luvun alkupuoliskolla makaronilaatikossa ei ollut lihaakaan,
vaan se tarjottiin perunan kaltaisena kylkiäisenä muun ruoan kanssa. Myöhemmin
liha ilmestyi laatikkoon ja niin syntyi tänä päivänä yleisemmin tunnettu versio
makaronilaatikosta. Nykyään se on yksi suosituimmista suomalaisista perinneruoista.
Makaronilaatikko:
7 dl tummaa makaronia
ruokaöljyä
1–2 sipulia
400 g jauhelihaa
1 tl mustapippuria
1 tl suolaa
1 tl valkopippuria
1–2 valkosipulin kynttä
1–2 valkosipulin kynttä
8 dl maitoa
3 kananmunaa
(ruiskorppujauhoja)
Keitä makaronit
melkein kypsiksi pussin ohjeiden mukaisesti. Kuullota pilkottu sipuli pienessä
määrässä öljyä. Ruskista jauheliha pannulla ja mausta se ripauksella suolaa ja
mustapippuria. Sekoita makaroni, sipuli ja jauheliha keskenään ja kaada suureen
uunivuokaan. Sekoita keskenään maito ja kananmunat ja lisää seokseen mausteet.
Kaada vuokaan niin, että makaroni-jauhelihaseos peittyy. Halutessasi ripottele
pinnalle korppujauhoja, jotta saat laatikolle erityisen rapean pinnan. Paista
200-asteisessa uunissa noin tunti. Tarjoile hyvän ketsupin kanssa.
Vuosien myötä
makaronilaatikosta on tietysti syntynyt uudistettujakin versioita. Siinä, missä
perinteisemmässä versiossa ainekset ovat hyvin yksinkertaiset, modernissa
makaronilaatikossa voi olla kanaa, tofua, runsaasti vihanneksia ja tulisia
mausteita. Myös makea versio on ollut joissain paikoin Suomea yleinen. Makeassa
makaronilaatikossa munamaitoseos makeutetaan sokerilla ja liha sekä sipuli
jätetään pois. Vaikka tämä saattaa kuulostaa melko luotaantyöntävältä
ajatukselta, on ruoka ilmeisesti monen mielestä sangen herkullista. Itse taidan
kuitenkin pitäytyä tavanomaisemmassa versiossa.
MARGINAALISSA:
Muutama sana
eläintuotteista: lainasin jonkun aikaa sitten Elina Lappalaisen kirjan
Syötäväksi kasvatetut, joka kertoo eläintuotannosta Suomessa. Olen jo jonkun
aikaa halunnut oppia aiheesta enemmän, ja kyseinen kirja tarjoaa mielestäni
hyvin realistisen mutta silti neutraalin kuvan siitä, millaista
tuotantolaitoksissa on. Täytyy sanoa, että tämän myötä kunnioitukseni
luomutuotteita kohtaan on kasvanut huimasti. Tuntuu hölmöltä, mutten
aikaisemmin ole käsittänyt sitä, kuinka paljon luomutuotteiden tuotantoa
säätelevillä asetuksilla on vaikutusta tuotantoeläinten elämän laatuun.
Kirjasta on tullut niin paljon minulle uutta tietoa, etten voi alkaa avaamaan
sitä kaikkea tässä, joten suosittelenkin lämpimästi lukemaan teoksen läpi. Itse
en enää koskaan tule ostamaan niin sanottuja virikehäkkimunia. Käyttämäni munat
tulevat vastedes olemaan luomua. Lisäksi tulen miettimään kahdesti ennen kuin
ostan porsaan lihaa, kun luin ja näin kuvia tuotannossa yleisesti käytössä
olevista emakkohäkeistä. Vaikka tuotannon saisi täydellisesti vastaamaan
eläinten lajityypillistä käyttäytymistä, jäljelle jää silti kysymys, onko
eettisesti oikein kasvattaa eläintä ainoastaan, jotta se tulisi syödyksi. Kysymyksestä
tulee vaikeampi ajatella kun lukee esimerkiksi emakoista, jotka viettävät koko
elämänsä joko tiineenä tai imettäen, tai vasikoista, jotka vieroitetaan
emostaan pian syntymänsä jälkeen ja joille juotetaan maidon korviketta, jotta
kaikki lehmän maito saataisiin tuottamaan. Kyseessä ei ole helpot kysymykset,
mutta niitä kannattaa pohtia vaikkei eläintuotteista olisikaan luopumassa.
* *
*
The modern concept of “comfort food” fits well
in macaroni casserole, the Finnish version of macaroni and cheese. It's easy to prepare, even simpler to eat, and when enjoying this meal rich in calories, you can go back to your own childhood and the warm memories of hot casserole served with loads of ketchup. The
traditional Finnish version does not include cheese but grounded meat. To be
precise, when macaroni casserole first appeared in the Finnish dinner tables in
the early 1900’s, it didn’t even contain that. The idea was quite simply to mix
macaroni with milk and eggs, bake it in the oven and serve as a side dish like
potatoes. Later on the meat got in the casserole, and that’s how the macaroni
casserole we know today was born. Today it’s one of the most popular
traditional dishes in Finland.
Finnish Macaroni Casserole:
7 dl (3 cups) dark macaroni
oil
1–2 onions
400 g (14 oz) ground meat
1 tsp. black pepper
1 tsp. salt
1 tsp. white pepper
1–2 cloves of garlic
1–2 cloves of garlic
8 dl (3 1/3 cups) milk
3 eggs
(rye bread crumbs)
Boil the macaroni until almost done as advised
in the package. Sweat the chopped onions in a small amount of oil. Brown the ground meat and season it with a hint of salt and black pepper. Mix together the
macaroni, onions and ground meat and place in a large, deep oven tray. Mix
together milk and eggs and add the seasonings into the mixture. Pour over the
casserole to cover the macaroni mixture. If you like an extra crispy surface,
sprinkle some bread crumbs over the casserole. Bake for one hour in 200 C / 390 F.
Serve with ketchup.
Along the years people have of course created
many versions of the casserole. The traditional version contains a few simple ingredients and seasonings, but the modern versions are often prepared with chicken,
tofu, vegetables and hot spices. There’s also a sweet version that has been
around for decades. In sweet macaroni casserole the egg and milk mixture is
sweetened with sugar and the meat and onion is left out. As aversive as it may
sound, many people consider it to be quite delicious. I however believe that
I’ll stick with the good old version.
OVER THE EDGE:
A few words about animal products: some time
ago I started reading a book about the animal product industry in Finland. The
book is written by Elina Lappalainen and it’s called Syötäväksi kasvatetut (Raised to be eaten). I’ve wanted
to learn more about this topic for some while now, and the book gives a very
realistic yet neutral picture of the industry. And I have to tell you: after
reading it I have a whole new respect for organic products. Silly me, I never
came to think that the regulations in organic food production have such an
effect on the overall quality of life for the animals. There are too many
things I’ve learned from this book to tell them all here, so I strongly
recommend, if you have skills in Finnish, to read the book or find one in
English that would describe the every day production line of eggs, milk and
meat. After reading the book I will never buy eggs that have “furnished cages”
label on them. Instead, I will be using
organic eggs. Other than that, I will think twice before buying pork, after
seeing the pictures of the sow cages used commonly in pork production. Even if
the production would support the natural behaviour for each species, there
would still be the ethical question left of wether it is right to raise animals just so
they can be eaten. The question is even more difficult when reading about sows,
for instance, that spend all their lives either pregnant or nursing, or the
calves, that are separated shortly after birth and then fed with milk
substitute to gain all possible profit from the dam’s milk. These are not easy
questions, but it’s good to consider them even if you’re not thinking about
giving up animal products.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti