"Karviainen tuotiin Suomeen 1600-luvulla, ja seuraavina vuosisatoina se yleistyi merkittävimmäksi viljellyksi marjakasviksemme.
Kesä alkaa olla jo lopuillaan ja luonto kehittelee erilaisia ihania herkkuja iloksemme. Olen viime päivät ollut suoranaisessa marjahurmoksessa viettäen runsaasti aikaa metsässä ja kesämökin marjapuskissa. Pakastin on täynnä mustikoita, vadelmia, musta- ja punaviinimarjoja. Pieni määrä karviaisiakin vielä mahtui pakastelokeroon, vaikka tarkoitukseni olikin kerätä niitä vain yhden piiraan tarpeiksi. En ole koskaan leiponut karviaisista mitään, vaan ne on tullut nautittua suoraan puskasta silmät tyytyväisyydestä päässä pyörien. Ajatus karviaispiiraasta on kuitenkin pyörinyt mielessä jo useamman vuoden. Marjojen hapan mutta makea maku vei ajatukseni raparperileivonnaisiin ja päätin käyttää pohjana samankaltaista yksinkertaista taikinaa, joka sopii mielestäni raparperipiirakkaankin. Karviaiset kaipasivat mielestäni seurakseen kuitenkin pehmeää kauraa, ja niinpä taikina muuntui rakenteeltaan hieman rouheammaksi.
Karviaispiirakka:
250 g voita
2 kananmunaa
2 dl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 dl kaurahiutaleita
2 dl maitoa / kermaa
n. 5 dl karviaisia
Sulata voi ja anna jäähtyä hetki. Sekoita sillä aikaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää voisula joukkoon. Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe sekä kaurahiutaleet ja lisää taikinaan vuoron perään maidon kanssa. Levitä taikina uuni- tai piirakkavuokaan ja painele kevyesti pinnalle peratut karviaiset. Ripottele piiraan pinnalle halutessasi hieman sokeria. Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 min, kunnes piiraan pinta saa kauniin värin. Tarjoile sellaisenaan tai vaniljajäätelön kera.
Oma piirakkavuokani oli kooltaan sen verran pieni, etten uskaltanut täyttää sitä taikinalla kokonaan. Jälkikäteen ajatellen piiras ei kuitenkaan noussut niin paljon kuin luulin, joten olisin luultavasti hyvin voinut käyttää myös koko taikinan ja täyttää vuoan melkein laitojaan myöten. Pääsin kuitenkin nyt kokeilemaan taikinaa myös muffinssivuoissa ja hullaannuin herkullisiin karviaismuffinsseihin. Jos valmistat reseptillä muffinsseja, annostele taikinaa lusikalla muffinssivuokiin ja paina keskelle 1–2 karviaista. Paista muffinsseja 175-asteisessa uunissa 15–20 minuuttia, kunnes niiden pinta saa hieman väriä. Kaura sopii karviaispiiraaseen kuin nenä päähän. Aikuisen makuun piiras oli miellyttävän kirpeä, mutta lapsiraati kaipaa kenties seuraksi makua pehmentävää kastiketta tai jäätelöä.
Karviainen on herukkasukuinen marja, jota viljellään Suomessa keltaisena, punaisena ja vihreänä lajikkeena. Se on alunperin Keski-Euroopasta kotoisin oleva tulokaslaji, jota puutarhaviljelyn lisäksi esiintyy Suomessakin jonkin verran viljelyskarkulaisena. Karviainen tuotiin Suomeen 1600-luvulla, ja seuraavina vuosisatoina se yleistyi merkittävimmäksi viljellyksi marjakasviksemme. Amerikasta 1900-luvun alussa levinnyt karviaishärmä romahdutti kuitenkin koko Euroopan karviaissadon. Ratkaisuna eurooppalaisia lajikkeita risteytettiin pohjoisamerikkalaisten härmänkestävien lajikkeiden kanssa. Niinpä nykyisin viljeltävät karviaislajikkeet eivät ole aivan samoja kuin ne, joista löytyy mainintoja jo 1100-luvulta lähtien. Karviainen on maukkautensa lisäksi sangen terveellinen marja: se sisältää runsaasti A-, C- ja K-vitamiinia sekä kaliumia. Verrattuna musta- ja punaviinimarjaan sen C-vitamiinipitoisuus on kuitenkin matalin.
* * *
It's late summer and the nature is creating tasty delights for us to enjoy. I have been berry excited these past few days and spent a lot of time in the forest and garden. The freezer is full of blueberries, raspberries and currants, both black and red. I also froze some gooseberries even though I only ment to pick enough to make one gooseberry pie. I have never baked anything of gooseberries, instead I have been eating lots of them straight from the bush while rolling my eyes from the pure pleasure. The thought of gooseberry pie has been in my mind for years, though. The sour but sweet flavour of the berries made me think of rhubarb pie and I decided to use a similar pastry that fits rhubarb, too. Only gooseberries somehow make me want to add in a pinch of soft flavoured oat flakes: therefore the pie became a bit more rough in the texture.
Gooseberry Pie:
250 g (9 oz) butter
2 eggs
2 dl (2 cups) sugar
5 dl (1 pt) plain flour
2 tsp. baking powder
3 dl (1 1/4 cups) oat flakes
2 dl (1 cup) milk / double cream
about 5 dl (1 pt) gooseberries
Melt the butter and let cool down a bit. Whip the eggs and sugar into foam. Add the butter. Mix together plain flour, baking powder and oat flakes. Add into the pastry together with the milk. Spread the pastry onto a baking tray and place cleaned up gooseberries on top. Press the berries gently into the dough. If you like, you can sprinkle some sugar on top of the pie. Bake in 175 C / 345 F for about half an hour so that the surface gets some nice colour. Serve as it is or with vanilla ice cream, for instance.
My pie tray is so small I was afraid the pie would rise over it. Therefore I didn't use all of the pastry. Actually it didn't rise that much and now I think I could have filled the tray almost full and used the whole pastry. This way I got to try out gooseberry cup cakes too, though, and I totally fell in love with them! If you decide to use the recipe for cup cakes, place dough into cup cake tins and press one or two gooseberries in the middle. Bake the cup cakes in 175 C / 345 F for 15–20 minutes, until the surface gets golden colour. In my opinion the oat makes this pie delicious. The flavor is pleasant for an adult, but kids might enjoy some vanilla custard or ice cream on the side to soften it.
Gooseberry is a species of Ribes that also include currants. It's originally from central Europe and in Finland is widely cultivated as yellow, red and green varieties. It's not a natural species here, but there can be found some fugitive bushes in the wild. It arrived in Finland in the 17th century and along the following centuries it became our most cultivated berry species. In the beginning of the 20th century the American gooseberry mildew arrived in Europe and destroyed most of the harvest. To beat the disease the European species were crossbred with the American ones that endure the mildew. Therefore the species we grow nowadays are not the original ones that can be found mentioned already in the beginning of 12th century. In addition to its tastyness, gooseberry is also very healthy: it includes plenty of vitamins A, C and K and also potassium. Compared to black and red currants it includes the lowest amount of vitamin C, though.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti