Kahvipöydän arvoitus – Cake Conundrum

"Tämä kakku kirvoittaa taatusti kahvipöydässä uteliaita arvailuja, sillä omaperäisen maun salaisuutta on vaikea päätellä.

Muutama päivä sitten kuivasin mesiangervon kukintoja ja suunnittelin innoissani niiden käyttämistä mausteena kuivakakussa. Kahvitan sukulaisiamme sunnuntaina ja päätin tehdä kuivakakun etukäteen ja pakastaa sen viikonlopun töiden vähentämiseksi. Tässä kakussa toimii pohjalla perus kuivakakkuresepti, mutta mesiangervo tuo siihen vaniljaan ja yrttiin vivahtavaa makua. Luulenpa, että tästä lähtien kaapissani täytyy aina olla kuivattua mesiangervoa, niin upeasti se elävöittää leivonnaisen makua!

Mesiangervokakku:

150 g voita

3 1/3 dl sokeria

4 kananmunaa

5 1/2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 1/3 dl maitoa/mehua

2 tl kuivattua mesiangervon kukintoa

(1 rkl sitruunamehua)

Vuokaan:

voita

mannaryynejä/korppujauhoja

Voitele ja jauhota suuri kakkuvuoka. Sekoita pehmennyt voi sokerin kanssa kuohkeaksi. Lisää kananmunat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sekoita keskenään vehnäjauhot sekä leivinjauhe ja lisää taikinaan siivilän läpi ravistellen, vuorotellen nesteen ja mausteiden kanssa. Kumoa taikina vuokaan ja paista 175-asteisen uunin alatasolla n. 1 h.

Mesiangervon makua on vaikea kuvailla, sillä se on hyvin omintakeinen. Se tuoksuu vaniljaiselta sekä asteen verran salmiakkiin vivahtavalta ja sopii leivonnaisissa erinomaisesti juuri vaniljan kotimaiseksi vaihtoehdoksi. Paistettaessa mesiangervon aromi hieman vahvistuu, joten lisää sitä taikinaan varoen. Tämä kakku kirvoittaa taatusti kahvipöydässä uteliaita arvailuja, sillä omaperäisen maun salaisuutta on vaikea päätellä.

MARGINAALISSA:

Vaikkakin einesten ja teollisesti tuotetun ruoan käytön vähentäminen on mielestäni järkevä tavoite, ei siihenkään tulisi kiinnittyä liian voimakkaasti. Itselle tärkeiden arvojen tavoitteleminen ja niiden mukaisesti eläminen ei saisi muuttua ruokafasismiksi, joka voi johtaa ahdasmieliseen paremmuusajatteluun tai toisten ihmisten tunteiden ja tarkoitusperien sivuuttamiseen. Kuten olen aiemminkin todennut, ruoalla on voimakas sosiaalinen merkitys, ja joskus myös kaupasta noudettu kahvipulla tai pussiaineksista valmistettu pataruoka vie ruoka-ainesten luonnonmukaisuutta tärkeämpään tavoitteeseen – välittämisen, rakkauden ja ystävällisyyden osoittamiseen toista ihmistä kohtaan. Sen sijaan että alkaisimme arvostelemaan puolivalmisteen luonnottomuutta, tulisi meidän kysyä itseltämme, mikä on toiminnan lopullinen tavoite ja antaa siten arvo toisen osoittamalle huomaavaisuudelle. Loppujen lopuksihan ruoalle ei tulisi antaa itseisarvoa, vaan ennemminkin toimintamme päämäärän tulisi olla se todellisuus, johon ruoan kautta on mahdollista kiinnittyä.

*  *  *

A few days ago I dried some Meadowsweet flowers and decided to try them out in a bundt cake. I graduated with a bachelor’s degree of educational sciences this spring, and on Sunday I’m celebrating it with family members. To ease up the weekend tasks I decided to bake the cake beforehand and freeze it. The basic cake recipe is very simple and common, but Meadowsweet brings the whole a vanilla-like, herbal flavour. I strongly believe that from now on I will always need to have some dried Meadowsweet in the cupboards, it invigorates the pastry in a new way!

Meadowsweet Cake:

150 g (5 oz) butter

3 1/3 dl (1 1/2 cups) sugar

4 eggs

5 1/2 dl (2 1/4 cups) plain flour

2 tsp. baking powder

1 1/3 dl (1/2 cup) milk/juice

2 tsp. dried Meadowsweet

(1 tbsp. lemon juice)

Tin:

butter

semolina/breadcrumbs

Preheat the oven to 175 C / 345 F. Butter and flour a large cake tin. Foam the soft butter and sugar and add in the eggs one by one while strongly stirring. Mix together plain flour and baking powder and add into the dough through a strainer, in turns with the liquid and seasonings. Place the dough into the tin and bake on the lower rack for about an hour.

The flavour of Meadowsweet is hard to describe; it is so original. It smells a bit like vanilla and liquorice, and suits many pastries when you want to replace vanilla with something a bit edgier. To us Finns, at least, Meadowsweet is also a domestic spice compared to vanilla. The flavour strengthens a bit when baked, so be careful with the herb when adding it to the pastry. I bet this cake evokes some curios guesswork around the table, as the source of the distinctive flavour is not easy to figure out.

over the edge:

Even though I find it reasonable to try to reduce the use of ready made and processed products, this object should not become too massive. The pursuit of one’s own values should not result in food fascism that can come out as a way of egoism and narrow-minded belief of superiority and finally lead to ignoring other people’s feelings or intentions. As I have said earlier, food has a strong social role in life, and sometimes a ready-made bun loaf or recipe mix can lead to something bigger than discussing the superiority of ingredients; showing love and friendship to the ones that are close. Instead of criticizing how unnatural a processed product is, we should be able to recognize the real meaning of the gesture and acknowledge the consideration that has been shown. After all, food shouldn’t be given an intrinsic value; the aim of our actions should be in the (social) reality that we can connect to through food.

Kesäpäivän herkuttelua – Summerly Treats

Kesässä on ihanaa se, kuinka kotimaisten kasvisten ja marjojen kypsyessä ruoka ikään kuin yksinkertaistuu. Ihmisille riittää helposti avotuli ruoanvalmistukseen, mausteet vähenevät ja jälkiruoat muodostuvat yksinkertaisia makuja yhdistelemällä. Hyvä esimerkki tästä on mansikoiden käyttö: ne eivät todellisuudessa kaipaa seurakseen yhtään mitään ollakseen herkkujen aatelistoa. Jälkiruoassa niiden seuraksi sopivatkin hyvin miedot ja kermaiset maut, jotka toimivat pehmeänä pohjana itse herkun kruunaavalle makealle unelmalle.

Yksinkertainen mansikkaherkku (4:lle):

2 dl kuohukermaa

1 vaniljatanko

sokeria

2 dl maitorahkaa

150 g kaurakeksejä

1 l makeita mansikoita

Vaahdota kerma. Kaavi vaniljatangosta siemenet ja lisää kermavaahtoon sokerin kera. Jäljelle jääneen siemenkodan voit säästää myöhempää käyttöä varten. Mausta myös rahka sokerilla. Murenna kaurakeksejä annoskulhojen pohjalle. Kokoa päälle kerroksittain rahkaa, kermavaahtoa ja mansikoita. Koristele ripottelemalla päälle hieman keksinmuruja.

*  *  *

The beauty of summer to me is that as the domestic vegetables and berries start to ripen, people loosen up and make space for more simple food. An open fire is a great way to cook food, strong spices fall off and even desserts are created with simple, ascetic ingredients. A good example is strawberries; they really don’t need anything at all to be the elite of delicacies. In desserts they can be combined with mild and creamy flavours that form a soft base for the sweet treat.

Simple Strawberry Treat (4 portions):

2 dl (1 cup) double cream

1 vanilla pod

sugar

2 dl (1 cup) quark

150 g (5 oz) oatmeal cookies

1 l (2 pt) sweet strawberries

Whip the cream. Scrape off the vanilla seeds and add into the whipped cream with some sugar. You can save the rest of the vanilla pod for later use. Season the quark with some sugar. Crumble oatmeal cookies on the bottom of dessert bowls and layer quark, strawberries and whipped cream on top. Decorate with some crumbled oatmeal cookies.

Mesiangervon kuivatus – Dried Meadowsweet

"Rohtona käyttämisen lisäksi mesiangervon kukintoja on käytetty myös paljon etenkin siman, viinin ja oluen maustamiseen.

Olen jo pitkän aikaa ollut kiinnostunut erilaisista luonnonkasviksista ruoanlaitossa. Kauniit, pumpulin pehmeinä tursuilevat mesiangervon (Filipendula ulmaria) kukinnot kiinnittivät viime viikolla huomioni työmatkan varrella ja aloin suunnitella niiden keräämistä kuivausta varten. Sinä päivänä kun olin varustautunut ylimääräisellä kassilla ja saksilla työmatkalle alkoi kuitenkin sataa, ja suunnitelmani vaikuttivat valuvan pisaroiden mukana hukkaan. Onneksi viikonloppureissulla Etelä-Savossa läheisen niityn laidalla kasvoi runsaasti mesiangervoja, sillä eilisellä työmatkalla sain huomata ihailemieni tylvöjen kukkineen jo auttamatta yli ja muuttuneen rusehtaviksi.

Mesiangervon kuivatus:

Kerää mesiangervo varsineen aurinkoisen päivän iltana, jolloin kasvi on mahdollisimman kuiva. Kuivatukseen sopii kukkaan puhjennut mesiangervo, joka on edelleen vaalea: ruskeaksi ylikukkineita kasveja ei kannata kuivata. Ripusta kasvi varrestaan ylösalaisin roikkumaan tai erittele kasvin lehtiä tai kukintoja kuivurin ritilöille. Kuivata, kunnes kasvin osat ovat täysin kuivia. Hiero kuivatettu mesiangervo ilmatiiviiseen säilytysastiaan siivilän läpi. Näin saat siitä vaivattomasti eroteltua jäljelle jääneet kovemmat lehtiruodit ja varren osat. Voit myös riipiä kukintoja ja valkoisia nuppuja kevyesti sormin, jos haluat niiden säilyvän mahdollisimman kokonaisina. Jos kuivatat sekä lehtiä että kukintoja, säilö ne erikseen, niin voit käyttää niitä eri tarkoituksiin.

Suomessa yleinen mesiangervo viihtyy kosteilla alueilla peltojen laidoilla ja niityillä. Suuret kukinnot ovat vaivattomia kerättäviä ja esimerkiksi ylösalaisin kuivattaminen varressaan edelleen kiinni vaikuttaa hyvin kätevältä menetelmältä. Sen sijaan itse nipsin kukkatöyhtöjä erikseen kuivuriin, jolloin työn määrä oli huomattavasti suurempi. Mesiangervoa voi käyttää monipuolisesti rohdoskasvina. Se sisältää luonnon omaa salisyylihappoa ja auttaa siten erilaisiin flunssaoireisiin, päänsärkyyn ja myös reumakipuihin. Sekä lehtiä että kukkaan puhkeavia kukintoja voi kuivattaa teessä käytettäväksi. Mesiangervoteetä ei voi keittää, etteivät vaikuttavat aineet haihdu: sen sijaan kukkia ja lehtiä sekoitetaan kuumaan veteen ja teen annetaan hautua yön yli. Teetä ei tulisi käyttää kuin väliaikaiseen lääkitsemiseen, jottei siitä tulisi liika-annostusta.

Rohtona käyttämisen lisäksi mesiangervon kukintoja on käytetty myös paljon etenkin siman, viinin ja oluen maustamiseen. Sitä voi kokeilla erilaisiin jälkiruokiin sekä myös keittoihin makua tuomaan. Tuoreita lehtiä voi lisätä esimerkiksi salaattiin makua tuomaan. Tuoreena mesiangervon maku on hyvin vahva, ja vaikka tuoksu kuivattaessa mietoneekin, maku ei, joten kannattaa yrttiä lisätä ruokaan vähitellen ja maistellen. Myös hyönteiset huomaavat voimakkaan kasvin: kukinnot kannattaa tarkistaa erilaisten toukkien ja siivekkäiden varalta. Vierailemallani niityllä viihtyi aurinkoisena päivänä huomattava määrä kimalaisia ja paarmoja, joista jälkimmäiset pääsivät pistämään suojaamattomat sääreni lukuisille paukamille. Edelleen pihalla kukintoja erotellessani hyönteiset lentelivät kuivurin ritilälle kuin huumaantuneina yrtin tuoksuista. Eikä se ole ihme, aromaattinen tuoksu todella on huumaavan herkullinen enkä malta odottaa että pääsen pian kokeilemaan sitä suunnittelemani kuivakakun mausteena.

*  *  *

For some time now I’ve been extremely interested in using different kinds of natural herbs in cooking. The beautiful, softly flouring Meadowsweet (Filipendula ulmaria) caught my eye a few days ago on my way to work and I started planning on how to pick them and dry them for later use. Well, the day came when I finally had an extra bag and scissors with me, and it started to rain. I could just feel my great plans dripping down alongside with the raindrops. Luckily I found lots of meadowsweet on a weekend trip to Southern Savonia, and managed to dry them after all; when I got back home and went to work yesterday, I could see that the ones I had seen before had already blossomed all the way; you can’t dry the ones that are brown.

How to dry Meadowsweet:

Pick Meadowsweet after a sunny day, when the herb is as dry as possible. The best kind of Meadowsweet to dry is one that blossoms with white flowers: if the flowers are already brown, there’s no use drying them. Hang the herbs upside down or separate flowers and leaves on a dryer. Let the herb dehydrate until completely dry. Rub the dry Meadowsweet through a strainer and preserve it in an airtight can. With a strainer it’s easy to separate the bigger stems from the flowers. If you don’t want to break the flowers and white buds, you can also gently rub them between your fingers; this requires more work, though. If you are drying both the leaves and inflorescences of Meadowsweet, store them separately, so you can use them for different purposes.

Meadowsweet is very common in Finland and grows in damp surroundings, such as meadows or edges of fields. The big inflorescences are easy to pick and dry when still attached to their stems; just hang them upside down in a dry place. I however dried the herbs in a dryer, so I took the flowers apart, which took quite a long time. Meadowsweet is a very multifaceted herb. It contains natural salicylic acid and can be used for treatment of common cold, headache and rheumatism. Both the leaves and the inflorescences can be used for tea. Meadowsweet tea should not be cooked, but the herb should be mixed together with hot water and left to infuse over night. The tea should only be used for temporal medication to avoid overdose that can cause dizziness, nausea and abdominal pain. (The information is from a book written by Toivo Rautavaara , a Finnish doctor of Agriculture and Forestry.)

In addition to medical treatment, meadowsweet can also be used as a seasoning; it has been used for mead, wine and beer, for instance. You can try it for different desserts and even spice up soup with it. The fresh, green leaves can be used in salads. When still fresh, the scent and flavour of meadowsweet is very strong. After drying the scent gets weaker, but the flavour only strengthens, so use it in small amounts and add little by little to find the right amount. Also insects are drawn to this strong herb; I recommend checking the inflorescences carefully before drying them. When I went to collect the herb from a sunny meadow I found dozens of bumblebees and gadflies; the latter managed to sting my legs many times as I had not come to think of covering myself up. And when I was sitting in the yard, separating the herbs to the dryer, the scent still lured many insects into the flowers. I’m not surprised; the aromatic scent is so delicious I can’t wait trying it out on a bundt cake I’m planning for next weekend!

Mehevä porkkanakakku – Juicy Carrot Cake

"Toisen maailmansodan aikana muun muassa sokeria säännösteltiin, jolloin makea porkkana yleistyi entisestään leivonnaisissa. 

Helppotekoinen ja maukas porkkanakakku on jo kauan ollut suosittu herkku Suomessa. Maukas porkkana mehevöittää kakun ja mantelirouhe tuo siihen miellyttävää rakennetta. Halutessasi voit valmistaa kakun päälle runsaan tuorejuustokuorrutteen lisäkosteutta tuomaan. Voit myös valmistaa kuorrutetta hieman enemmän ja käyttää sitä esimerkiksi kaksikerroksisen kakun täytteenä. Kuorrutettu versio kakusta on mielestäni parhaimmillaan, jos pohja on viettänyt yön jääkaapissa ennen kuorrutustaan, mutta kuorruttamaton versio maistuu hehkeimmältä samana päivänä, edelleen hieman lämpimänä.

Porkkanakakku:

Pohja:

3 kananmunaa

2 1/2 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

1 rkl leivinjauhetta

1 rkl kanelia

1–2 rkl kardemummaa

2 dl mantelirouhetta

200 g voita

4 dl hienoa porkkanaraastetta

Kuorrute:

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl maitorahkaa

2 dl tomusokeria

2 tl vanilliinisokeria

3 rkl sitruunamehua

Sulata voi ja anna sen jäähtyä hetki. Raasta porkkanat. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää voisulan sekä porkkanaraasteen kanssa taikinaan. Voitele ja korppujauhota kakkuvuoka (halkaisija n. 20 cm) ja kaada taikina siihen. Paista 200-asteisessa uunissa n. 20–30 minuuttia ja tarkista kakun kypsyys puutikulla. Valmista kuorrutus sekoittamalla ainekset keskenään. Kuorruta jäähtynyt kakku ja koristele esimerkiksi saksanpähkinöillä.

Pienen salapoliisityön jälkeen vaikuttaisi siltä, että porkkanakakun historia juontaa juurensa Eurooppaan. Porkkana itsessään on ollut sokeripitoisuutensa ansiosta suosittu makeiden herkkujen ainesosa jo keskiajalta lähtien, ja sitä käytettiin tuolloin etenkin vanukkaan makeuttajana. Porkkanakakun alkuperäinen muoto vaikuttaisi saaneensa alkunsa Venetsian juutalaisten keskuudessa, ja vähitellen leivonnainen saavutti suosiota myös muualla Euroopassa. Toisen maailmansodan aikana muun muassa sokeria säännösteltiin, jolloin makea porkkana yleistyi entisestään leivonnaisissa. Ilmeisesti esimerkiksi Isossa-Britanniassa myös hallitus pyrki sota-aikoina edistämään ravinteikkaan porkkanan käyttöä. Porkkanakakun maihinnousu Amerikkaan sijoittuu juuri toisen maailmansodan tienoille, joten luultavimmin leivonnainen on kulkeutunut mantereelle sotilaiden tuliaisina. Amerikassa porkkanakakku saavutti suurta suosiota ja usein sen uskotaankin olevan peräisin valtameren tuolta puolen.



MARGINAALISSA:

Nykyaikaisen teknologiayhteiskunnan kehittyminen luo ihmiselle  yhä enemmän mahdollisuuksia laajentaa toimintakenttäänsä, kognitiivisia toimintojaan ja jopa fyysisiä kykyjään. Yhä edistyneemmän älyteknologian myötä myös tuntuu, että yhä useampi toiminta supistuu tätä mukaa pelkiksi kevyiksi hipaisuiksi. Näin myös erinäiset taidot tuntuvat vähitellen heikentyneen tai jopa kadonneen käsien hieno- ja karkeamotorisesta hallinnasta pelkäksi sormenpäiden kosketukseksi. Nojaamme kenties liikaakin koneiden tuottamaan vaivattomuuteen unohtaen, että ihminen on sitä mitä hän tekee ja suuri osa hänen kokemuksistaan välittyy hänen kehonsa monipuolisten aistimusten kautta. Tehokkuuden ja tuottavuuden tavoittelu ei kulje käsi kädessä kokonaisvaltaisen ja kokemuksellisen yksityiselämän kanssa, mikä näkyy myös yhä yleistyvänä elämäntyylimurroksena, jota edustaa esimerkiksi Slow Movement ja Slow Food -liikkeet. Itsekin kannatan elämän oravanpyörän pysäyttämistä ja arvon antoa arjen pienille elämyksille, esimerkiksi ruoanlaitossa. Minä haluan jättää jälkeeni jotain suurempaa kuin sormenjäljen, vaikka se olisikin vain kardemumman tuoksuinen kakku.

*  *  *

The easy and effortless carrot cake has for long been a popular delicacy in Finland. Thanks to the juicy carrots this cake is lush and sweet, and the crushed almonds give the pastry a nice texture. To top it all off, you can also cover it with a soft cream cheese frosting. You can also make a larger batch of frosting, cut the cake in half and fill it with some frosting. I find the cake is at its best after a night in the fridge before frosting it, but if you like to prepare the cake without the frosting, enjoy it the same day when it’s still a bit warm.

Carrot Cake:

Pastry:

3 eggs

2 1/2 dl (1 cup) sugar

4 dl (1 3/4 cups) plain flour

1/2 tsp. salt

1 tbsp. baking powder

1 tbsp. cinnamon

1–2 tbsp. cardamom

2 dl (3/4 cup) crushed almonds

200 g (7 oz) butter

4 dl (1 3/4 cups) fine grated carrots

Frosting:

200 g (7 oz) cream cheese

2 dl (3/4 cup) quark

2 dl (1 cup) powdered sugar

2 tsp. vanilla sugar

3 tbsp. lemon juice

Melt the butter and let it cool down a bit. Grate the carrots. Mix together eggs and sugar to form foam. Mix together the dry ingredients and add into the batter together with the butter and grated carrots. Pour into prepared cake tin (diameter about 20 cm / 8 inches). Bake the cake in 200 C / 390 F for about 20–30minutes. Check the cake is done with a small wooden stick. Prepare the frosting by mixing all the ingredients together. Beat until the mixture is smooth and creamy. Frost the cooled cake and decorate it with walnuts, for instance.

After a little investigation and web browsing, I came to the conclusion that apparently carrot cake is originally from Europe. Thanks to its high level of sugar, carrot has been a common ingredient in pastries for centuries, ever since the Middle Ages, in fact. At that period of time, as a sweetener, it was mostly used in puddings. The carrot cake was apparently created by Venetian Jews, and later on it spread around the Europe with tremendous favour. During the Second World War sugar was strongly regulated, which caused carrots to be more commonly used as sweetener. Apparently in Great Britain the government pushed forward the use of carrots in different types of recipes to promote it as a nutritious ingredient. Carrot cake landed on American ground somewhere around the Second World War, so it could be stated that it probably was a sweet souvenir brought by the soldiers. In the US, carrot cake became highly popular, and it is often thought that it is originally an American pastry.



OVER THE EDGE:

The development of modern technology and information society enables people to expand their abilities in action, cognitive capacity and even physical activity. I feel that along with the intelligence technology more and more of human activity shrinks down to gentle touches on a cold screen. From the gross and fine motor skills and the ability to control one’s body, various skills are diminishing and even disappearing when turned into a small touch through one's fingertips. I believe we trust the easiness that machines provide too much and forget that a human being is what he does, and most of one’s experiences are transmitted through the various sensations that a body produces. The pursuit of efficiency and productivity does not walk hand in hand with a holistic and experiential life; a fact that can be seen through the growth of such breaches in life style as Slow Movement and Slow Food Movement. I  support slowing down life’s pace and appreciating the small ventures life has to offer, for example in cooking. And I want to leave behind something larger than a fingerprint. Even if it only is a cake with a divine scent of cardamom.

Vihreät ohukaiset – Green Pancakes

"Harhaluulo pinaatin ylivertaisesta rautapitoisuudesta perustuu 1800-luvun loppupuolella tehtyihin mittauksiin, joissa tapahtui inhimillinen kömmähdys.

Selaillessani suomalaiselle ruokakulttuurille tyypillisiä reseptejä törmään toistuvasti erilaisiin räiskäleisiin ja paistoksiin. Taidamme olla oikeaa lettukansaa. Yksinkertainen taikina taipuu vaivatta vaikkapa tavallisiksi ohukaisiksi, pinaatti-, nokkos-, porkkana-, peruna- ja veriletuiksi, blineiksi, pannukakuiksi sekä täytetyiksi letuiksi. Vaivaton ruoka on luonnollisesti suosittu vaihtoehto ja hyvillä raaka-aineilla sangen terveellinenkin. Tämänkertaisiin lettuihin valikoitui pinaattia, koska sitä löytyi paketillinen pakastimen pohjalta. Muutoin suosittelisin käyttämään lettutaikinassa nokkosta pinaatin sijasta. Näitä ohukaisia rikastaa myös kuitupitoiset jauhot, jotka tuovat ruokaisaan lettuun mukavasti suutuntumaa.

Pinaatin ylivertainen rautapitoisuus vaikuttaisi olevan tuulesta temmattu kehu, sillä se sisältää rautaa saman verran kuin muutkin vihreät vihannekset. Itse asiassa pinaatin sisältämä oksaalihappo vieläpä vaikeuttaa raudan sitoutumista kehoon, joten sen teho on päinvastainen kuin yleisesti luullaan. Harhaluulo perustuu 1800-luvun loppupuolella tehtyihin mittauksiin, joissa tapahtui inhimillinen kömmähdys: desimaalivirhe loi mielikuvaa, että pinaatin rautapitoisuus olisi kymmenkertainen muihin kasviksiin nähden. Vuonna 1937 tehdyt uudet mittaukset eivät kuitenkaan enää riittäneet korjaamaan syvään juurtuneita uskomuksia, joita myös populaarikulttuuri on omalta osaltaan etenkin Kippari-Kallen muodossa vahvistanut. Jos siis haluat todella rautapitoisia ohukaisia, korvaa pinaatti samalla määrällä nokkosta.

Pinaattiletut:

5 dl maitoa

2 kananmunaa

2 dl pinaattia

4 dl hiivaleipä-/sämpyläjauhoja

1 tl suolaa

Sulata pakastepinaatti tai huuhtele ja ryöppää tuore pinaatti. Sekoita kananmunat maitoon ja lisää loput ainekset. Anna taikinan turvota jääkaapissa noin 20 minuuttia ja paista sitten letuiksi valurautapannulla.

Pinaatti on peräisin Persiasta, josta se levisi Eurooppaan ristiretkien aikana 1000-luvulla. Suomeen pinaatti on kulkeutunut vasta 1600-luvulla, eikä se meillä ole saanut ruokakasvina suurta merkitystä. Kaupasta ostettava tuorepinaatti on meillä usein paksulehtistä Uuden-Seelannin pinaattia (lamopinaatti), joka on voimakkaampaa ja sisältää enemmän haitallisia nitraatteja. Nitraatit muuntuvat kehossa nitriitiksi, joka voi runsaina määrinä hapettaa veren hemoglobiinin sisältämän raudan ja estää hapen kulkeutumista elimistöön. Nitraattipitoisuutensa vuoksi pinaatti suositellaan käytettäväksi ryöpättynä, eikä keitinvettä laisinkaan suositella hyödynnettäväksi ruoanlaitossa. Sen sijaan salaatinomaista lehtipinaattia, joka sisältää vähemmän nitraattia, voi käyttää tuoreena esimerkiksi salaateissa, joskaan sitäkään ei suositella nautittavaksi suuria määriä. Haitallisten ravintoaineiden lisäksi pinaatissa on myös runsaasti hyödyllisiä ravinteita, kuten valkuais- ja kivennäisaineita, vitamiineja (etenkin A- ja K-) sekä sekretiiniä, joka edistää haiman toimintaa.

*  *  *

As I flip through different kinds of recipes that are common in the Finnish food culture, I keep bumping into different types of pancakes. Apparently we are a true pancake nation! The simple dough can easily be fine-tuned from regular ones into spinach, nettle, carrot, potato and blood pancakes, blinis, oven pancakes and filled pancakes. It’s only natural that the effortless dish is very common, and with the right ingredients quite healthy, too. The pancakes I made today turned into spinach ones because I happened to find a package of frozen spinach from the freezer. Otherwise I would recommend you to use nettle instead of spinach. In addition to spinach, these pancakes also include fibre rich flour that gives the pancakes a nice texture.

When it comes to being ferrous, the excellence of spinach seems to be highly overrated. It actually contains the same amount of iron as do other green vegetables. In fact, the oxalic acid it contains makes it harder for your body to engage iron, so it actually works just the other way around. The misconception is based on scientific measurements in the late 1800’s; a human error occurred, and thanks to a mistake with a decimal point, spinach was thought to contain ten times more iron than other vegetables. The error was revised in 1937, but it was too late to correct the strong beliefs that also pop culture on its behalf, especially with Popeye the Sailor, had already built up. So if you really want to make pancakes that contain a lot of iron, I suggest you use nettle instead of spinach.

Spinach pancakes:

5 dl (2 cups) milk

2 eggs

2 dl (3/4–1 cup) spinach

4 dl (1 3/4 cups) dark wheat flour

1 tsp. salt

Defrost the spinach or rinse and parboil the fresh spinach. Mix together the milk and eggs and add in the rest of the ingredients. Let the dough puff up for about 20 minutes. Fry the dough into pancakes on a cast iron pan.

Spinach is originally from Persia, from where it spread to Europe during the crusades in the 11^th century. It arrived to Finland in the 1600’s and has not gained an important role in Finnish cooking. The fresh spinach that can be found in supermarkets in Finland is usually New Zealand Spinach (Tetragonia tetragonioides) that is stronger and contains more harmful nitrates. Inside human body nitrates turn into nitrite that in high number can oxidize the iron that hemoglobin contains, causing it to be difficult to convey oxygen inside the body. Because of its nitrate percentage it is recommended that spinach be only used parboiled: when cooked in a small amount of water for a coupe of minutes spinach looses most of its nitrates. The water used in parboiling the spinach should not be used in cooking. In addition to New Zealand Spinach there is also basic Spinach (Spinacia oleracea) that can be used fresh in salads, for instance. It has thinner leaves and contains fewer nitrates. Naturally, there are not only harmful nutrients in spinach; it also contains a lot of protein, minerals, vitamins (especially A and K) and secretin that enhances pancreatic function.

Picnic-piirakka kantarelleista – Chanterelle Pie for Picnic

"Makeat kevätsipulit sointuvat hyvin kantarellin seuralaiseksi ja voimakas Emmental-juusto tuo mukavan makuvivahteen kermaiseen täytteeseen. 

Kauniit kesähelteet houkuttelivat pienen seurueemme eilen nauttimaan merellisestä piknikistä Suomenlinnan kallioisilla rinteillä. Sää oli tuulinen, mutta pieni syvennys kalliossa suojasi hyvin ja maanrajassa oli mainio ruokailusopukka auringon helottaessa pilvettömältä taivaalta. Kantarellipiirakka on helppo picnic-eväs, sillä se on vaivattoman valmistuksensa lisäksi kätevä kuljettaa paikalleen vuoassaan ja kestää hyvin hetken lämpimässäkin. Sienipiirakka tosin on niin maittavaa, ettei sen lämmönkestävyydestä useinkaan tarvitse olla huolissaan; se katoaa vuoastaan melko nopeaan tahtiin. Käytin piiraaseen viimesyksyisiä kantarelleja, jotka olin kevyen pannulla kuumentamisen jälkeen säilönyt pakastamalla. Pakastettujen kantarellien maku on mielestäni hieman miedompi kuin tuoreiden, mutta ne toimivat mainiosti piiraassa.

Kantarellipiirakka:

Pohja:

1 suuri keitetty peruna

75 g voita

2 1/2 dl ohrajauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

Täyte:

2–3 kevätsipulia

1/2 l pakastekantarelleja

1 rkl ruokaöljyä

2 dl kermaviiliä

2 kananmunaa

1 dl Emmental-juustoraastetta

1/2 tl suolaa

1/4 tl valkopippuria

1/2 tl mustapippuria

Tilsi keitetty peruna soseeksi ja nypi sen joukkoon pehmennyt voi. Sekoita keskenään ohrajauhot, leivinjauhe sekä suola ja nypi ne taikinan joukkoon. Anna taikinan levätä jääkaapissa kymmenisen minuuttia ja painele se sitten voidellun piirasvuoan (halkaisija noin 26 cm) pohjalle ja reunoille. Pistele pohja haarukalla ja esipaista 200-asteisen uunin keskitasolla kymmenisen minuuttia. Kypsennä pienittyjä kevätsipuleita pannulla pienessä määrässä öljyä ja siirrä sivuun odottamaan. Paloittele kantarellit pienemmiksi ja paista niitä pannulla kunnes niistä irtoava neste on haihtunut. Sekoita kevätsipulit ja kantarellit keskenään ja levitä piiraspohjan päälle. Sekoita keskenään kermaviili, kananmunat, juustoraaste sekä mausteet ja levitä seos piiraan pinnalle. Ripottele halutessasi piiraan päälle vielä juustoraastetta. Paista piirakkaa vielä noin 25 minuuttia, kunnes sen pinta on kauniin ruskea. Tarjoile raikkaan salaatin kera.

Tässä piiraassa on hyvin yksikertaiset täytteet. Makeat kevätsipulit sointuvat hyvin kantarellin seuralaiseksi ja voimakas Emmental-juusto tuo mukavan makuvivahteen kermaiseen täytteeseen. Valmistin piiraan pohjaksi vaivattoman ohrataikinan, jossa hyödynsin jälleen perunaa makua tuomaan. Perunan käyttö pohjassa tuo siihen mielestäni hyvin miellyttävän maun, ja sen avulla vaikuttaisi myös rasvan käytön tarve hieman vähenevän. Joissain resepteissä kehotetaan paistamaan sipulit ja sienet samalla kerralla, mutta minun mielestäni ainesten maut sekoittuvat keskenään liikaa, jos ne kypsennetään yhdessä. Paistan mieluummin sipulit ja sienet erikseen ja sekoitan ne keskenään vasta juuri ennen piiraaseen laittoa, koska koen että näin maut pysyvät erillisinä eivätkä sulaudu yhdeksi mössöksi. Piiraan voi  yhtä lailla koota kerrostaen eri ainekset erikseen pohjalle. Makujen sekoittuminen korostuu etenkin sellaisissa ruoissa, joissa käytetään useampaa sellaista raaka-ainesta, joiden maun voimakkuus vaihtelee. Missä tahansa ruoassa tulisi mielestäni voida tunnistaa kukin maku omaksi aineksekseen sen sijaan että koko annos maistuu samalta joka haukkauksella. 

*  *  *

The beautiful weather we’ve been having inspired us to go to a picnic by the sea at Suomenlinna Sea Fortress. The weather was quite windy, but we were able to find a small dimple on the rocks that protected us from the wind. There were no clouds in the sky and our small party chilled and enjoyed good food for hours there. A chanterelle pie is a great dish for a picnic, not only because it’s effortless to prepare, but because it is easy to transport in its own oven tray and it doesn’t mind being in the heat for a while. Not that you should ever worry about how chanterelle pie tolerates warm weather; it’s so delicious that usually it quickly disappears. For this pie I used chantarelles that I had picked last year; I cleaned them up and fried them on a pan for just a little while before putting them to the freezer. Now it was easy to defrost the mushrooms and use them in a simple pie. I find that the flavour gets a bit weaker when freezing chantarelles, but they work well in a pie, anyway.

Chanterelle Pie:

Pasrty:

1 big boiled potato

75 g (2 2/3 oz) butter

2 1/2 dl (1 cup) barley flour

1 tsp. baking powder

1 tsp. salt

Filling:

2–3 spring onions

1/2 l (2 1/4 cups) frozen chantarelles

1 tbsp. cooking oil

2 dl (1 cup) sour cream

2 eggs

1 dl (1/2 cup) Emmental cheese

1/2 tsp. salt

1/4 tsp. white pepper

1/2 tsp. black pepper

Mash the boiled potato and add the soft butter to it. Mix together the barley flour, baking powder and salt, and add to the pastry by mixing it with your fingers. Let the pastry rest in the fridge for about ten minutes. Butter a pie tray (diameter about 26 cm / 10 inch) and pat the pastry on the bottom and on the edges. Prick pastry with a fork and bake for about ten minutes in 200 C / 390 F. Cut the spring onions and fry them gently in a small amount of cooking oil on a pan for a while. Put the onions aside and fry the chanterelles until the liquid they discharge is evaporated. Mix together the onions and mushrooms and add onto the bottom of the pie. Mix together the sour cream, eggs, cheese and seasonings and spread the mixture over the pie. If you like, you can sprinkle some extra cheese on top of the pie. Bake the pie for about 25 more minutes, until it is beautifully colored. Serve with a refreshing salad.

This pie contains very basic ingredients. The sweet spring onions work beautifully with the chanterelles, and the strong Emmental cheese gives the creamy ensemble a very nice tinge. I prepared the pastry from barley and potato that work well together, forming a soft taste to the bottom of the pie. I also find that when using boiled potato in the pastry you won’t have to use so much butter in it. In some recipes it is advised that you fry both the onions and mushrooms together, but I think that just makes the flavors blend in too much. I rather fry the ingredients separately and mix them together just before adding to the pie, because that way I feel that the flavors stay separate instead of forming a monolithic, pappy whole. You can also place the ingredients into layers on the bottom of the pie, if you like. The flavors tend to blend into each other especially when preparing such food that contains many ingredients that are stronger and weaker in taste. I believe that you should be able to recognize each flavor to be its own separate ingredient. That way the dish won’t taste all the same, but each bite will be a bit different and delicious.