Yksi maailman
helpommista ruoista on pakostikin keitto, mitä tahansa siihen laittaakaan.
Ainoa sääntö keiton valmistuksessa taitaa olla, että sääntöjä ei ole: kokki voi
vapaasti heitellä melkeinpä mitä tahansa kattilaan, ja tulos on aina
herkullinen. Oikea aloittelevan kokin ruokalaji. Nopeutensa lisäksi keitto on
myös erittäin edullinen valmistettava, riippuen tietysti käytettävistä
aineksista. Käytin itse isäni puutarhasta tuomiani nauriita, mutta muut
juurekset olivat kaupasta. Sentään ostin tuoreita pakastejuuresten sijaan,
sillä niiden maku voittaa pakasteet mennen tullen. Ostamani perunat ja
porkkanat olivat suorastaan makeita ja ihanan mehukkaita. Pakasteet ovat
kylläkin erittäin näppärä ratkaisu aikapulaan. Eikä juureksia ole edes pakko
kuoria, etenkään jos niiden kuoret ovat sopivan ohuita. Tällöin riittää
erinomaisesti pesu. Kuorimattomasta juureksesta (tai vihanneksesta, hedelmästä, mistä tahansa) saa tietysti paremmin ravintoaineita, sillä suurin osa
niistä sijaitsee juureksissakin juuri kuoren alla. Tämä kerros tulee helposti
kuorittaessa poistettua.
Tänään valmistin
siskonmakkarakeittoa. En tiedä, kuinka yleistä raakamakkara on muualla
maailmassa, mutta käsittääkseni siskonmakkara on Suomessa aikamoinen herkku,
vaikkei se olekaan yleisin ruoka-aineksista. Sana siskonmakkara tulee suomeen
itse asiassa alunperin ranskalaisesta saucisse-sanasta, joka on siirtynyt
aikojen saatossa ruotsiin sanaksi susiskon ja siskonkorv: makkaralla ei siis
kielitieteilijöiden mukaan ole mitään tekemistä siskojen kanssa, vaikka lapsena
usein pohdinkin, miten nuo kaksi liittyvät toisiinsa.
Siskonmakkarakeitto:
3–4 porkkanaa
2 pientä naurista
tai lanttua
8–10 keskikokoista
perunaa
1 sipuli tai 1/2
purjo
500 g
siskonmakkaraa
suolaa
valkopippuria
valkosipulia
persiljaa
selleriä
laakerinlehtiä
Kuori ja paloittele
juurekset. Keitä suuressa kattilassa juurekset melkein kypsiksi ja lisää sitten
sipuli, mausteet ja viimeisenä makkara. Puristele siskonmakkarasta pieniä
palleroita keiton sekaan. Anna kiehua vielä noin kymmenen minuuttia, kunnes
makkara on kypsynyt.
En itse asiassa ole
koskaan valmistanut siskonmakkarasta mitään muuta kuin keittoa. Suomessa se
taitaakin olla yleisin ratkaisu kyseisestä aineksesta. Siitä kuitenkin löytyy
netistä reseptejä kastikkeelle, padalle ja jopa risotolle. Kenties pitäisikin
vähän laajentaa repertoaariaan ja kokeilla muitakin ruokia kyseisestä herkusta.
Eivät ne kai voi pahoja olla, jos niihin tulee siskonmakkaraa?
* *
*
I don’t know how common fresh sausage is in
other countries, but in Finland it’s considered quite a delicacy. It’s not that
common, but then again, everybody knows what it is. It looks a bit strange,
since it’s basically raw meat stuck into sausage skin. Straight translation
from siskonmakkara means sister’s sausage, but the word is originated from
French saucisse, and it has passed through Swedish (susiskon or siskonkorv) into Finnish. Therefore the name actually has nothing to do with
sisters, it’s just a funny coincidence.
The most common dish made from Finnish fresh
sausage is soup, where the sausage is squeezed into small lumps straight into
the soup: that way it’s cooked with the soup and at the same time it works as a
seasoning. I actually have never prepared anything other from fresh sausage.
Perhaps I should. The sausage tastes quite mild, but it’s very delicious and
completely different from other sausages.
Fresh
Sausage Soup:
2 small
turnips or rutabagas
3–4 carrots
8–10 medium
sized potatoes
1 onion or
1/2 leek
500 g fresh
sausage
salt
white
pepper
garlic
parsley
celery
laurel leaves
Peel and cut the vegetables. In a large soup
pot, cook root vegetables until almost well done, then add chopped onion, seasonings and finally,
fresh sausage. Sausage is to be squeezed into small balls from its skin. Let
the soup boil about 10 minutes, until the sausage is well done.
Soup is easily one of the simplest meals to
prepare. It’s not only quick, but also very inexpensive to prepare. You can try
different seasonings and root vegetables, and basically just use your
imagination. I used turnips I brought from my father’s garden, but the rest was
just from a grocery store. How ever, I wanted to make the soup from fresh
vegetables, not frozen ones; even though they are very handy, they lack the
same sweetness and juiciness as the fresh ones. You don’t even have to peel the
vegetables, if their skins are thin enough: just wash them carefully. That way
you also get more fibre and vitamins from them, as the best part is just
underneath the skin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti