Sanaviännöksiä ja hassuja nimiä – Word Contortions and Funny Names

"Murteiden ja erilaisten kansanomaisten nimitysten säilyttäminen on arvokasta työtä, jota tulisi harjoittaa arjessa mahdollisimman paljon.

Suomalaisilla ruoilla on mielestäni valtavan hauskoja nimiä. Mitä perinteikkäämmästä herkusta on kyse, sitä vinkeämpi on myös nimi. Tällaisia ihastukseni kohteita ovat esimerkiksi apposet, rättänä, kisko, mutti, suutarin lohi, sipatti, korvalaakit ja sonnin töyssy. Ruokien nimet kertovat paljon suomalaisesta huumorintajusta: ne ovat usein hieman sarkastisia ja nenäkkäitä, joskus jopa kaksimielisiä. Välillä olen päättänyt valmistaa jotain ruokaa vain siksi, että sen mielenkiintoinen nimi on kiinnittänyt huomioni. Yhtenä esimerkkinä toimii seitsennahkapuuro, johon törmäsin kirjassa Keittotaito koteja ja kouluja varten (Koskimies, H. & Somersalo, E. 1950. Porvoo: WSOY). Kanelinen puuro sopii hyvin talviseksi herkuksi.

Seitsennahkapuuro:

4 dl vettä

3 dl puuroriisiä

1 l maitoa

1 tl suolaa

3 rkl sokeria

2 rkl kanelia

voita

Keitä puuroriisiä vedessä niin kauan, että vesi on täysin imeytynyt riisiin. Lisää sitten maito vähitellen ja koko ajan sekoittaen. Anna maidon kiehahtaa kunnolla jatkuvasti sekoittaen, ja poista kattila sitten levyltä. Anna hautua kannen alla noin 40 minuuttia, kunnes puuro on pehmennyt ja jämäköitynyt. Mausta suolalla. Voitele uunivuoka voilla. Aseta vuoan pohjalle ohuehko kerros puuroa ja ripottele pinnalle kanelia sekä sokeria. Leikkaa päälle pieniä voinokareita. Kasaa puuro vuokaan näin kerroksittain. Ripottele päällimmäiseksi vielä kanelia ja sokeria. Kypsennä puuroa 200-asteisessa uunissa noin 30 min.

Suomen kieli perustuu vanhaltaan uudissanoihin, jotka on johdettu suomenkielisistä sanavartaloista. Jo aikoinaan kielessämme on jonkin verran myös esiintynyt muihin kieliin pohjautuvia lainasanoja, mutta ne ovat yleistyneet enemmän 1900-luvulla ja jatkuvasti kiihtyvää vauhtia. Kielemme suuri rikkaus ovat moninaiset murteet, joiden pohjalta lukuisten kompromissien seurauksena on syntynyt suomen yleiskieli. Valitettavasti murteet vaikuttavat jatkuvaan tahtiin liudentuvan, jolloin menetämme myös paljon kulttuurihistoriallisesti arvokasta tietoa ja perinnettä. Murteet eivät aiheuta ainoastaan ääntämyseroja yleiskielen sanoihin, vaan sisältävät lisäksi täysin omaperäisiä sanoja joita muilla murrealueilla ei tunneta. Tämä näkyy hyvin myös ruokien ja muiden yleisten asioiden nimistössä. Esimerkiksi voikukalle löytyy nopealla haulla ainakin 29 eri nimeä, mm. hökkörä, höyhenheinä, julmu, maitiainen, munkinpää, siansilmä ja voinunnu. Murteiden ja erilaisten kansanomaisten nimitysten säilyttäminen onkin mielestäni arvokasta työtä, jota tulisi harjoittaa arjessa mahdollisimman paljon. Siten muistamme kenties paremmin, mistä tulemme ja millaista elämää edeltäneet sukupolvemme ovat eläneet.

*  *  *

Finnish dishes have the funniest names. The more traditional it is, the quirkier the name it has been given to. It has been very difficult for me to try and translate some traditional names into English. I  would love to be able to do so because it would give you a nice insight to the culture that now cannot be fully transmitted. There is simply no way to translate words like apposet, rättänä, kisko, mutti or sipatti. They have their own background that are not even familiar to myself. Some names are easier though, because they are based on set phrases:  suutarin lohi (shoemaker’s salmon – which is not salmon but actually Baltic herring), korvalaakit (slap on the ear, a delicious bun) and sonnin töyssy (bull’s bump, heavenly oven baked cheese). I think the names show well the Finnish sense of humour. Often it is somewhat cheeky and sarcastic, sometimes even suggestive. There are times when I have decided to cook something just because the dish has such an interesting name. A good example is today’s Seven Skinned Porridge. Rice porridge with abundant cinnamon fits well to the season.

Seven Skinned Porridge:

4 dl (1 2/3 cups) water

3 dl (1 1/4 cups) porridge rice

1 l (4 1/4 cups) milk

1 tsp. salt

3 tbsp. sugar

2 tbsp. cinnamon

butter

Combine water, salt and rice in a kettle and bring to a boil. Cook until all the water is absorbed to the rice. Then add the milk and bring to a boil while stirring. As the milk starts to boil, remove the kettle from heat and let simmer for about 40 minutes, until the milk is absorbed to the porridge. Season with salt. In an oven pot, place a thin layer of porridge on the bottom. Sprinkle some cinnamon and sugar and cut a few pieces of butter on top. Layer the porridge like this, and add some cinnamon and sugar on the topmost layer, too. Bake the porridge in 200 C / 390 F for about 30 minutes.

The Finnish language is strongly based on neologism, that is, words that have Finnish roots. Even in the early times we had some loanwords, but they have become more common in the 20^th century with more and more accelerating rate. The richness of Finnish are its various dialects that through many compromises form the base for the standard language. Unfortunately, little by little we seem to be loosing the dialects which results in loosing also some culturohistorically valuable information and traditions. The Finnish dialects have impact on both the pronunciation and nomenclature. Finnish dialects have several thousands of words that are known only in their specific areas. Just with a quick search I could find 29 different names for dandelion, for instance. I think that preserving dialect and folksy words in our lingual culture is an important task that should be practiced as often as possible. Perhaps it helps us to remember where we come from and what kind of life the generations before us have lived.