"Vanhoista valokuvista ja ihmisten muisteluista muodostuu kuvaa siitä, miten yhteiskunnalliset muutokset ovat heijastuneet kouluruokaan.
Tällä kertaa
suomalaisen kouluruoan historiaa päästään maistelemaan syyskauteen sopivan
raaka-aineen siivittämänä. Maitokaali tai kaalimaito on Savosta peräisin oleva
perinneruoka, jota paikallisesti kutsutaan kualjmaeoksi, kupurehveljiksi tai
vaihtoehtoisesti joko panta- tai pitkäkaaliksi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan
kyse on maitopohjaisesta kaalikeitosta, joka on hyvin edullinen valmistaa.
Niinpä se onkin ollut mitä loistavin kouluruoka jo 40–50-luvun taitteesta
alkaen.
Erilaiset kaalit
kuuluvat vihannesten aateliin niin makunsa kuin ravintoaineidensakin puolesta.
Keräkaali sisältää runsaasti mm. C-, E- ja K-vitamiinia, beetakaroteenia,
rautaa, seleeniä, foolihappoa sekä kalsiumia. Lisäksi se on kuidukasta ja
ehkäisee verisuonisairauksia runsaan polyfenolipitoisuutensa ansiosta.
Kaali on Pohjolan vanhimpia ja tärkeimpiä viljeltyjä vihanneksia. Sen tuoreena
raikas ja kypsennettynä pehmeä maku soveltuu erilaisiin ruokiin monipuolisesti.
Suurustetun maitokeiton pääraaka-aineena se tuottaa miellyttävän miedon ja
samettisen maun.
Maitokaali:
n. 500–600 g
keräkaalia
3–4 porkkanaa
1 sipuli
5 dl vettä
1 tl suolaa
1 tl sokeria
10 maustepippuria
1 laakerinlehti
meiramia
3 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
3 rkl voita
Leikkaa kaali
suikaleiksi. Pilko pestyt porkkanat ja kuorittu sipuli. Keitä kasvikset
mausteiden kanssa melkein kypsiksi. Sekoita vehnäjauhot maitoon ja lisää
keitokseen muutaman voinokareen kera. Anna vielä kiehahtaa ilman kantta, jotta
keitto suurustuu. Tarjoa maitokaalia esimerkiksi
näkkileivän kera.
On mielenkiintoista
tarkastella, millaisia ruokia koulu on vuosien saatossa tarjonnut. Vanhoista
valokuvista ja ihmisten muisteluista muodostuu kuvaa siitä, miten
yhteiskunnalliset muutokset ovat heijastuneet kouluruokaan. Yhteiskunnan
vaurastumisen myötä kouluruoka on tullut monipuolisemmaksi ja vaihtoehdot ovat
lisääntyneet. Millaisia pääpiirteitä ruoassa sitten on ollut? 40–50-luvulla
kouluruoka vaikuttaa koostuneen pitkälti vellistä ja puurosta. Myös suhteellisen
laihaa keittoruokaa on tuolloin ollut tarjolla. Pula-aikana ruoasta ei
valitettu ja kaikki tarjottava syötiin henkilökohtaisista mieltymyksistä
huolimatta. Monissa 40–50-luvun kouluruokaa koskevissa muistikuvissa esiintyy
tilanteita, joissa ruoka oli pilaantunutta mutta muutakaan ei ollut tarjolla. 50-luvun
loppupuolella yhteiskunta alkoi vähitellen vaurastumaan ja ruokalistoille alkoi
ilmestyä yhä enemmän keittoruokia. Kiinteämpien ruokien myötä myös haarukkaa ja
veistä alettiin käyttää koulussa. Koulut alkoivat tarjota ruoan kanssa
näkkileipää. 60-luvulla lounaalla alkoi esiintyä myös kokoliha- sekä maksa- ja
veriruokia. Niitä oli kuitenkin tarjolla yleensä kerran viikossa. 70-luvulla
prosessoitu ruoka alkoi ilmestymään myös koulujen ruokalistoille ja ulkomaiden
tuulahdukset saavuttivat kouluruokailun esimerkiksi eksoottisiksi katsottujen
mausteiden muodossa. Erikoisruokavalioita alettiin vähitellen huomioimaan.
Einekset
yleistyivät vauraalle 80-luvulle tultaessa. Samalla ruoka monipuolistui ja tuhdistui
entisestään. 90-luvulla runsaaseen maksansyöntiin alettiin kiinnittää huomiota
ja maksaruoat poistettiin koulujen ruokalistoilta. Lama-ajan Suomessa
kouluruokaa piti tuottaa pienemmillä kustannuksilla, jolloin kalliimpia
raaka-aineita jätettiin pois ja puuropäivät palasivat. Esikäsitellyt
raaka-aineet yleistyivät, vaikka useassa koulussa edelleen oli oma keittiönsä.
2000-luvulla ollaan siirrytty hyvin pitkälti esikäsiteltyihin ja
keskuskeittiöissä valmistettuihin kouluruokiin. Ruoat ovat monipuolistuneet
valtavasti ja tarjolla on vaihtoehtoisia ruokia. Erikoisruokavaliot huomioidaan
kouluruokailussa nykyisin hyvin, ja oppilaat ovat pystyneet etenkin viime
vuosina yhä paremmin vaikuttamaan siihen, millaisia ruokia lounaslistoilla on.
MARGINAALISSA:
Se mitä itse olen
havainnut on, että 2000-luvulle tultaessa tehostettu ruoantuotanto on
vaikuttanut kouluruoan laatuun. Massoille on vaikeaa valmistaa ruokaa tuoreista
raaka-aineista ja usein seurauksena on etenkin ns. suutuntuman heikkeneminen.
Liian usein ruoka ylikypsennetään tasapaksuksi massaksi, josta on vaikeaa
löytää erilaisia tekstuureja ja erillisiä makuja. Ruokailu tuntuu tällöin
saavan merkityksen ainoastaan nopeana tankkauksena. Mielestäni kouluruoka
menettääkin massatuotannossa mahdollisuuden sosiaalistaa oppilaita moniin
ruoanlaittoa ja ruokakulttuuriamme koskeviin asioihin. Samalla ylikypsentämisen
ja liiallisen prosessoinnin myötä menetetään kosketusta raaka-aineiden
ominaismakuihin jolloin myös kulttuurillemme perinteisten ruokien maut väistämättä
muuttuvat. Erilaiset hygienia-asetukset vaikuttavat tähän pulmaan osaltaan,
sillä ruoanvalmistus on nykyisin erittäin tarkkaan säädeltyä ja sen vuoksi
hyvin joustamatonta. Ruokailun kulttuurisiin merkityksiin päästään
koulumaailmassa tarttumaan paremmin vasta yläkoulun kotitalouden tunneilla,
jolloin aineenopettajalla on mahdollisuus suunnitella ruoanvalmistukseen
liittyvä pedagoginen sisältö tästä näkökulmasta. Mielestäni kuitenkin myös
nuoremmilla lapsilla tulisi olla mahdollisuus nähdä ruoka muunakin kuin vatsan
täytteenä.
* * *
This time we can immerse ourselves in the history of school meals with a
very seasonal ingredient. Milk Cabbage is originally a traditional Savonian
dish and in all simplicity it is a milk based cabbage soup. The dish is very
inexpensive to make and therefore it has been a perfect meal for schools all
the way from the end of 1940's.
Different types of cabbages are the best of the best both regarding to
their flavor and nutritional value. Cabbage contains, among other nutrients,
lots of vitamins C, E and K, beta-carotene, iron, selenium, folic acid and
calcium. It is also rich in dietary fiber and polyphenol and therefore
effectively prevents vascular diseases. Cabbage is one of the eldest and most
important vegetables that have been cultivated in the Nordic countries. The
flavor that is crisp when fresh and soft when cooked is delicious in various
types of foods. As the main ingredient in this thickened milk soup it brings
out a pleasant mild and velvet like flavor.
Milk Cabbage:
about 500–600 g (1–1 1/2 lbs) white cabbage
3–4 carrots
1 onion
5 dl (1 pt) water
1 tsp. salt
1 tsp. sugar
10 pimentos
1 laurel leaf
marjoram
5 dl (1 pt) milk
3 tbsp. plain flour
3 tbsp. butter
Slice up the cabbage. Cut up the washed carrots and peeled onion. Cook
the veggies with the seasonings until they are almost done. Mix the plain flour
together with the milk and add to the soup with a few dabs of butter. Without
the lid, bring the soup to a boil so that it thickens. Serve with crispbread, for
instance.
It's interesting to have a look into the types of food that have been
eaten in school throughout the decades. In old stories and photos you can
collect information that really shows how school meals have changed side by
side with the society. As the society has gotten wealthier, the meals have
gotten more versatile. How could the different decades be described, then? In
the 40's and early 50's the food seems to have been mostly gruel and porridge.
Every now and then there has been some lean soups, too. During the emergency
period one couldn't and simply wouldn't complain about the food: everything
that was under your nose had to be eaten regardless to personal preferences. In
many recollections about the school meals in the 40's and 50's it is brought up that
sometimes the food was tainted but there was nothing else to eat. In the end of 50's Finland little by little started to rise from the
economic depths and different types of soups were more often served at school
lunch. As there started to be some solid food, students used also knives and forks. Schools started to serve crispbread with the meal. In
the 60's whole meat, liver and blood dishes appeared on the menu. They were
usually served only once a week, though. In the 70's school meals started to
contain some processed food and more or less exotic spices. Special dietary needs were noticed little by little.
When arriving to the wealthy 1980's there were more convenience food in
schools, too. At the same time the meals became more versatile and sturdier. In
the 90's people started to pay attention to the side effects of liver and it
was removed from the school lunch menus. During the depression of the 90's
school meals had to be provided with lower costs: therefore some pricier ingredients
were left out and porridge days came back. Prepared ingredients became more and
more common even though most schools still had their own kitchen. During the
new century schools have moved strongly towards prepared ingredients and
centralized kitchens. The meals have become more and more versatile and there
are different dishes to choose from. Special dietary needs are very well noticed and
the students can also have an effect on the menus.
OVER THE EDGE:
What really strikes me is that during the 2000's the optimized and
centralized food production has effected on the quality of school meals. I get
that it is difficult to cook for the masses, especially from fresh ingredients.
The consequences are that the mouthfeel of the food weakens. Too often the ingredients
are overcooked into dull mass from which it is difficult to find different
textures and separate flavors. In situations like this the food seems only to
serve a purpose of filling one’s stomach. I believe that in favor of mass
production the school meals loose a valuable possibility of socializing the
children to many aspects that regard cooking and our food culture. Meanwhile
it’s impossible to get to know the unique qualities of different ingredients,
their structures and flavors. The traditional dishes also taste different when
produced in large quantities and using prepared ingredients. The various
hygiene regulations are one reason to all this: nowadays cooking is very
strictly monitored and therefore quite inflexible. It leads to the fact that
the cultural aspects of food can better be issued only starting from junior
high school. During the home economics class the teacher can plan the
pedagogical contents to fit this point of view. But I think also younger
children should have the possibility to see food as something more than just
energy provider.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti