Suuri piiraskokeilu – The Great Pie Experiment

"Olenko ikuisiksi ajoiksi tuomittu leipomaan perunalaatikon näköistä piirakkaa?

Tätä päivää olen ehtinyt jo odottaa kuin kuuta nousevaa. Viimeviikkoiset omenat hytistelivät jääkaapissa monta päivää, koska en yksinkertaisesti ehtinyt käymään piirashaasteeni kimppuun aikaisemmin. Halusin kokeilla kahta erilaista piirakkaa. Toiseen sain idean viimeviikkoisesta mantelisesta piiraasta, toinen taas on jonkinlainen bravuuri nuoruusvuosiltani. Nuorempana leivoin omena-rahkapiirakkaa siten, että päällimmäiseksi tuli rahkakerros. Se kuitenkin kätki kauniit omenat alleen, ja ulkonäkö oli hieman erikoinen. Vein kerran leipomani piiraan kouluni järjestämiin myyjäisiin, ja kaikki luulivat sen olevan perunalaatikkoa. Tuo kokemus jätti erittäin pienen mutta muistettavan kolhun leipojan identiteettiini, ja päätin, että tällä kertaa kokeilen, toimiiko rahkakerros omenoiden alla.

Mantelinen omenapiirakka:

Pohja:

125 g voita

3/4 dl sokeria

1 kananmuna

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl kardemummaa

3/4 dl kaurahiutaleita

3/4 dl ruishiutaleita

Mantelitäyte:

8–10 hapanta omenaa

(sitruunamehua)

tomusokeria

150 g mantelimassaa

1 tl kanelia

1 rkl sokeria

50 g mantelilastuja

Kuori ja leikkaa omenat lohkoiksi. Halutessasi voit sekoittaa lohkojen joukkoon hieman sitruunamehua estääksesi omenoiden tummenemisen. Sekoita rasva ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmuna. Sekoita keskenään vehnäjauhot ja leivinjauhe, ja lisää taikinaan myös muut ainekset. Sekoita murotaikinaksi. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Painele taikina voidellun, halkaisijaltaan n. 28 cm piirasvuoan pohjalle. Kauli mantelimassa ohueksi pyöreäksi levyksi tomusokerin päällä. Aseta mantelimassakerros piiraspohjan päälle ja lado sen päälle omenalohkot. Ripottele päälle kaneli, sokeri sekä mantelilastut. Paista uunin keskitasolla n. 25 minuuttia.

Omena-rahkapiirakka:

(Kaipaa muutoksia pohjaan!!)

Pohja:

125 g voita

3/4 dl sokeria

1 kananmuna

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl kaurahiutaleita

Rahkatäyte:

8–10 hapanta omenaa

(sitruunamehua)

3 dl maitorahkaa

1 kananmuna

1/2 dl sokeria

1 tl kanelia

Kuori ja leikkaa omenat lohkoiksi. Halutessasi voit sekoittaa lohkojen joukkoon hieman sitruunamehua estääksesi omenoiden tummenemisen. Sekoita rasva ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmuna. Sekoita keskenään vehnäjauhot ja leivinjauhe ja lisää taikinaan kaurahiutaleiden kanssa. Sekoita murotaikinaksi. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Painele taikina voidellun, halkaisijaltaan n. 28 cm piirasvuoan pohjalle. Lado päälle omenalohkot. Sekoita keskenään maitorahka, kananmuna sekä sokeri. Levitä piiraspohjan päälle ja ripottele vielä päällimmäiseksi kaneli. Paista uunin keskitasolla n. 25 minuuttia.

Mantelisesta piiraasta tuli todella hyvää. Pelkäsin, että se olisi liian kuivakkaa, sillä uunista otettuna piiraassa ei näkynyt nestettä laisinkaan. Mutta päinvastoin, mantelimassakerros toi pohjaan juuri sopivasti kosteutta. Tämän piiraan kanssa ei todellakaan edes kaipaa vaniljakastiketta. Pinnalla olevat mantelilastut sen sijaan tuovat piiraaseen rapsakkuutta sekä sopivassa määrin mantelin makua. Erinomainen kokemus!

Rahkainen piiras näytti puolestaan uunista tullessaan hyvin kostealta. Ulkonäkö oli hyvä, maku erinomainen, mutta rahkatäyte ei vain toimi keskikerroksessa. Se täytyy jättää päällimmäiseksi. Rahkan vuoksi piiraan pohja vettyi eikä siitä saanut leikattua siististi palaa. Pohja oli kuohkean ja rapean sijasta mössöistä. Korjasin siis kerrosten järjestyksen ohessa olevaan reseptiin. Olenko ikuisiksi ajoiksi tuomittu leipomaan perunalaatikon näköistä piirakkaa? Kenties myös esimerkiksi pullamaisempi pohja rahkapiiraan kanssa pitäisi kosteutta sen verran, että rahkan voisi sijoittaa suoraan pohjan päälle. Se tulee testattavaksi joskus hamassa tulevaisuudessa, sillä ehkäpä nyt olen leiponut riittävästi omenapiirakkaa tälle syksylle!

*  *  *

Last week I went nuts about apple pie. I got nice sour tasting apples from a friend and there were still some left in our fridge. That’s why my experiment in pies continued today. On Wednesday I tried out almond pastry that was grated on the pie. It tasted nice, even though it was very mild, as I didn’t use much of the pastry. That’s where I got the idea to make a double-layered pie, by adding another bottom layer made from almond pastry. On the top I wanted some almond flakes to give the pie an autumnal taste.

Like one pie wasn’t enough, of course I had to make even one more with quark in it. When I was younger, Apple Quark Pie was my specialty. I added the apples to the bottom and on the top, a layer of quark mixed with eggs and sugar. The taste was delicious, but it looked somewhat odd. I made a pie for a rummage sale that was held in my school, and people thought the pie was potato casserole (a very severe misunderstanding for an easily offended teenager). Therefore I now decided to add the apples on top to avoid the awkward feeling.

Apple Pie with Almond:

Pastry:

125 g (4,5 oz) butter

75 ml (1/3 cup) sugar

1 egg

2 1/2 dl (1 cup) plain flour

1 tsp. baking powder

1 tsp. cardamom

75 ml (1/3 cup) oat flakes

75 ml (1/3 cup) rye flakes

Almond Filling:

8–10 acid apples

(lemon juice)

powdered sugar

150 g (5 oz) almond pastry

1 tsp. cinnamon

1 tbsp. sugar

50 g (2 oz) almond flakes

Peel and slice the apples. If you want to avoid the brown colour apples get shortly after peeling, add some lemon juice to them. Mix butter and sugar together to make a light mousse. Add one egg. Mix the baking powder to the flour and add to the pastry with cardamom and the flakes. Pre-heat the oven to about 200 C / 390 F. Press the pastry on the bottom and sides of a pie tray (about 28 cm / 11 inch diameter) that has been handled with butter. Roll the almond pastry into a thin, round plate on some powdered sugar. Place it over the pastry bottom. Arrange the sliced apple on top and sprinkle cinnamon, sugar and almond flakes on them. Bake in the oven for about 25 minutes.

Apple Quark Pie:

(Some alterations needed with the pastry!!)

Pastry:

125 g (4,5 oz) butter

75 ml (1/3 cup) sugar

1 egg

2 1/2 dl (1 cup) plain flour

1 tsp. baking powder

1 dl (3,5 oz) oat flakes

Quark filling:

8–10 acid apples

(lemon juice)

3 dl (10 oz) quark

1 egg

50 ml (1,5 oz) sugar

cinnamon

Peel and slice the apples. If you want to avoid the brown colour apples get shortly after peeling, add some lemon juice to them. Mix butter and sugar together to make a light mousse. Add one egg. Mix the baking powder to the flour and add to the pastry with the oat flakes. Pre-heat the oven to about 200 C / 390 F. Press the pastry on the bottom and sides of a pie tray (about 28 cm / 11 inch diameter) that has been handled with butter. Arrange the sliced apple onto the bottom. Mix together the quark, one egg and sugar. Add the mixture to the top of the pie. Sprinkle some cinnamon on the top. Bake in the oven for about 25 minutes.

The almond version of the pie was delicious. I was afraid it would be too dry, but the layer of almond pastry gave just the right amount of moisture to the pie and this one doesn’t need any dressing on the side. The almond flakes give the pie a soft taste and nice crunchiness. I warmly recommend to try this one out!

So how about the pie with the quark in it? It looked nice, tasted delicious, but the texture went all wrong. The quark just doesn’t work with the pastry. The bottom was soaked up and made the pie fall apart when cut to pieces. I recommend you to add the quark filling on the top of the apples. I made the correction to the recipe above, as you can see. Probably the problem could be avoided with a different type of pastry, but it will take some time before I’ll try that out. I think that I’ve baked just enough apple pies for this year!

Aamiaisrieskoja – Bread for Breakfast

"Rieskat antavat paljon enemmän anteeksi kuin limppumaisemmat leivät.

Jääkaappiin jääneen perunamuusin hyödyntämiseksi päätin käynnistää varhain alkaneen päiväni perunarieskoilla. Tällä kertaa päätin seurata tarkasti löytämääni Kodin kuvalehden reseptiä, ja rieskoista tulikin oikein onnistuneita. Käytetty kananmuna antoi rieskoille jämäkkyyttä sekä paistettaessa kauniin värin. Vaivattomat rieskat sopivat hyvin aamulla tarjoiltavaksi.

Perunaiset rieskat (4 kpl):

5 dl löysää perunamuusia

1 tl suolaa

2 kananmunaa

5 dl ohrajauhoja

Sekoita suola ja munat löysään perunamuusiin. Lisää huolella sekoittaen jauhot, mutta älä vaivaa taikinaa. Taputtele leivinpaperin päälle neljä kookasta rieskaa. Paista 275-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Tarjoa lämpiminä voin ja kylmän maidon kera.

Sekoitin perunamuusiin maitoa saadakseni sen pehmeämmäksi. Taikina on jämäkkää mutta tahmeaa, joten taputtelin rieskat jauhojen avulla pellille. Taikinaan käytettävien jauhojen määrä riippuu siitä, kuinka löysää käyttämäsi perunamuusi on.  Mitä vähemmän käytät jauhoja, sitä maukkaampaa leipä on. Ohrajauhojen sijaan käytin kylläkin sämpyläjauhoja, jotka ovat hyvin kuiturikkaita. Olen tähän mennessä keskittynyt leipomaan rieskoja niiden helppouden vuoksi: kenties juuri pelkäämäni haasteellisuuden takia olen lykännyt aina vain kauemmas suurempien leipien, etenkin ruisleipien, leipomista. Rieskat ovat nopeita ja vaivattomia valmistettavia, jotka ovat jo valmiiksi ulkomuodoltaan lässähtäneitä: ne antavat paljon enemmän anteeksi kuin limppumaisemmat leivät. Nähtäväksi jää, missä vaiheessa uteliaisuuteni ylittää arkuuteni.

 *  *  *

My quest for the perfect flat breads continued, as I had some left over potato mash in the fridge. I decided to bake potato flat bread, which is very simple and traditional Finnish bread. I added milk to the mash to make it looser. The bread gets a beautiful colour from the eggs I used. These kinds of flat breads are very easy and quick to bake and they’re perfect to be served at breakfast or perhaps with some tea later in the evening.

Finnish potato flat bread:

5 dl (2 cups) loose potato mash

1 tsp salt

2 eggs

5 dl ( 2 cups) barley flour

Prepare the potato mash. It should have a bit more liquid than when served as a side dish. Add salt, eggs and finally, barley flour. Mix carefully, but don’t knead the dough. The less you use flour, the better it will taste. Place four large dozes of dough onto a baking tray covered with paper. Press them into a flat, round shape using flour. Place the tray into a pre-heated (about 275 C / 530 F) oven. Bake for about 20 minutes. Serve warm with butter and cold milk.

For English Speaking Readers

"I enjoy traditional Finnish food. You know, the simple, more or less healthy, tasty and precious Finnish cuisine.

Since I started to write this blog I noticed there were some people visiting it from outside Finland. I came to think that, among practising my cooking skills, I might also use the blog for practising my English skills. From now on I will be translating the recipes to English as well, and later on possibly try to update my previous posts in English, too. I will not write perfect English (which would take much more time especially with all the grammar checking since I’m not a native speaker) but rather try to convey my thoughts and feelings throughout my writing.

To briefly tell you something about my interests in cooking: I enjoy traditional Finnish food. You know, the simple, more or less healthy, tasty and precious Finnish cuisine. Until now the problem has been that I haven’t mastered the recipes myself. I love “multichanneling” food: the kind that activates more than your sense of taste and makes eating a larger experience than just nourishing you on-the-go. I like to pay attention to the scent and sound while cooking; find different tasting areas and colours in the dish; feel different textures in food. That is why I use varying ingredients in pastry (Such as rye, oat or spelt) and, on the other hand, give space to the ingredients’ characteristic taste instead of adding too many spices (Traditionally spices are in a minor role in Finnish food).

My speciality has always been baking, but as my studies and/or work life got more and more time consuming, I didn’t even keep my baking skills up to date anymore. Therefore I am now exploring little by little everything there possibly could be in the large field of traditional food in Finland. I am not trying to be the next Master Chef. I simply want to reach out to my roots as a Finn and see the viewpoint of a layman. Some dishes are exotic even to native Finns, as there are many differences, might I even say, estrangements between different parts of Finland. The names of dishes vary depending on the area in Finland a person lives in or the dialect one speaks. I will try to translate them but most likely I will often have to rely on descriptive naming.

So, you are most welcome to read my experiences and explore the dishes yourself as we go deeper into the intriguing traditions.

Yours truly, 

Genie in the kitchen (Kodin hengetär)

Unelmainen omena – Dreamy Apple

"Eikö leipomisen ihanuus ole juuri siinä, että pienellä muutoksella voi olla suuri vaikutus?

Sain tänään opiskelutoveriltani maukkaita omenoita hänen pihapuistaan. Innostuin niin paljon ajatuksesta leipoa omenapiirakkaa, että heti kotiin päästyäni aloin kuorimaan syksyistä kassillistani. Leivontahetken tuloksena oli täydellisen makuinen syksyinen piiras, jossa ruis ja kaura tuovat pohjaan mukavasti rakennetta ja kaneli sekä pomeranssi syksyistä mausteisuutta. Ihanaa kun innostuu jostain niin paljon, ettei yksinkertaisesti pysty pitämään näppejään erossa!

Rukiinen omenapiirakka:

Pohja:

125 g voita

3/4 dl sokeria

1 kananmuna

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/2 dl kaurahiutaleita

1/2 dl ruishiutaleita

Päälle:

8–10 hapanta omenaa

sitruunamehua

1 tl jauhettua pomeranssia

1 tl kanelia

1 rkl fariinisokeria

(25 g mantelimassaa)

Kuori ja leikkaa omenat lohkoiksi. Sekoittele lohkojen joukkoon hieman sitruunamehua estääksesi omenoiden tummeneminen. Sekoita rasva ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmuna. Sekoita keskenään vehnäjauhot ja leivinjauhe, ja lisää taikinaan myös muut ainekset. Sekoita murotaikinaksi. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Painele taikina voidellun, halkaisijaltaan n. 28 cm piirasvuoan pohjalle ja lado päälle omenalohkot. Ripottele päälle pomeranssi, kaneli sekä fariinisokeri. Halutessasi voit raastaa päälle myös mantelimassaa tai lisätä pinnalle esimerkiksi mantelirouhetta. Paista uunin keskitasolla n. 20 minuuttia. Tarjoile sellaisenaan tai halutessasi jäätelön tai vaniljakastikkeen kera.

Opiskelutoverini kertoi myös reseptistä, jossa oli lisätty omenapiiraan päälle mantelimassaa. Kokeilin sitä piiraaseeni ja se sopi siihen hyvin. Kenties olisin voinut raastaa sitä pinnalle vielä enemmänkin. Omenat olivat juuri sopivan hapokkaita ja toisaalta myös ihanan makeita. Joskus piirastaikinaan voisi harkita kardemummankin laittamista syksyisen maun korostamiseksi. Toisaalta, pitääkö yhteen piiraaseen tunkea kaikkia mausteita? Eikö leipomisen ihanuus ole juuri siinä, että pienellä muutoksella voi olla suuri vaikutus? Toinen piiraskokeiluni jääköön viikonlopulle: nuorempana leivoin usein omenapiirasta, jonka päälle tuli maukas rahkatäyte. Saa nähdä, maltanko sunnuntaihin.

*  *  *

Today I got some tasty apples from a fellow student. She's got a few apple trees on their own yard. I got so exited I wanted to bake an apple pie right away after getting home from the campus. The result was a perfect, autumnal apple pie: the rye and oat in it give nice texture, and cinnamon and sour orange some spiciness.


Grainy Apple Pie:

Pastry:

125 g (4,5 oz) butter

75 ml (1/3 cup) sugar

1 egg

2 1/2 dl (1 cup) plain flour

1 tsp. baking powder

50 ml (1,5 oz) oat flakes

50 ml (1,5 oz) rye flakes

Filling:

8–10 acid apples

(lemon juice)

1 tsp. sour orange powder

1 tsp. cinnamon

1 tbsp. brown sugar

(25 g (1 ounce) almond pastry)

Start by peeling and slicing the apples. If you want to avoid the brown colour apples get shortly after peeling, add some lemon juice to them. Mix butter and sugar together to make a light mousse. Add one egg. Mix the baking powder to the flour and add to the pastry with the rest of the pastry ingredients. Pre-heat the oven to about 200 C / 390 F. Press the pastry on the bottom and sides of a pie tray (about 28 cm / 11 inch diameter) that has been handled with butter. Arrange the sliced apple onto the bottom. Sprinkle some sour orange, cinnamon and brown sugar on the top. If you want to, you can also grate some almond pastry over the pie. Bake in the oven for about 20 minutes. Serve as such, or with ice cream or vanilla dressing.

The friend also told me about a recipe, in which some almond pastry was added to the pie. I tried it and it fits very well. Perhaps I could have grated it even more, since the flavour was very subtle. The apples were sour enough for the pie, but at the same time also sweet. I could have added some cardamom to the pastry, too, to give it more autumnal flavour. On the other hand, is it necessary to put everything in just one pie? Isn’t the beauty in baking the fact that with a small change it’s possible to make a big difference? I will continue with my experiment with pies on Sunday: when I was a bit younger, I used to bake apple pie with quark. We’ll see if it can wait until Sunday.

Lihapullia ja kastiketta oluella terästettynä – Finnish Meatballs and Brown Sauce

"Veljeni kiinnitti kattilan kanteen myrkytyskeskuksen puhelinnumeron sekä pääkallon kuvan.

Mikä olisikaan perinteisempi suomalainen arkiruoka kuin pelkistetyt lihapullat ja ruskea kastike perunoiden kanssa nautittuna? Vinkin oluen käyttämiseen ruskeassa kastikkeessa olen saanut isoisältäni, joka on aika taituri kastikkeen, keiton ja läskisoosin valmistamisessa. Unohdin ostaa oluen kauppareissulla, joten lihapullataikinan vetäytyessä piipahdin lähikauppaan hakemaan pullollisen varta vasten kastikkeeseen. Päätin myös lorauttaa olutta mausteeksi lihapulliin, ja sehän sopii niihin mainiosti! Kun koko pullollinen ei kulu ruokaan, on mukava siemailla huurteista lihapullien paistamisen lomassa.

Oluella maustetut lihapullat:

1 sipuli

2–3 valkosipulin kynttä

1 kananmuna

1/4 dl keskiolutta

3 rkl vehnäjauhoja

400 g naudan jauhelihaa

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

1 tl paprikaa

Pieni sipuli ja purista valkosipuli astiaan. Riko astiaan kananmuna, kaada joukkoon olut ja mittaa vehnäjauhot. Lisää loput ainekset. Puristele sekaisin kädellä niin, että jauhelihan rakenne rikkoutuu ja taikinasta tulee tasaista. Anna vetäytyä hetki. Ruskista valurautapannulla nokare voita ja paista tasakokoisia lihapullia keskilämmöllä n. 10–12 minuuttia lihapullan koosta riippuen. Tarkista leikkaamalla yksi lihapulla halki, että ne ovat kypsiä. Voit ottaa pannulle jäävät sipulit talteen erilliseen astiaan ruskeaa kastiketta varten.

Oluella maustettu ruskea kastike:

1 rkl voita

3 rkl vehnäjauhoja

3 dl vettä

3/4 dl keskiolutta

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

1 tl paprikaa

Valmista suuruste kuumentamalla valurautapannulla voi ja sekoittamalla siihen vehnäjauhot. Ruskista rauhallisesti sekoittaen. Lisää vesi vähitellen sekoittaen se huolellisesti suurusteeseen. Lisää vielä vähitellen olut hyvin sekoittaen. Jos lihapullista on jäänyt paistettua sipulia yli, voit lisätä sen kastikkeeseen makua tuomaan. Mausta kastike suolalla, pippurilla sekä paprikalla. Anna hautua miedolla lämmöllä vielä n. 10 minuuttia. Tarjoile lihapullien, keitettyjen perunoiden sekä puolukkasurvoksen kanssa.


Ruskistin itse kastikkeeseen tulevaa suurustetta hieman liian kauan, ja kastike oli vähän paahteisen makuista. Ruskistaessa tuleekin olla tarkka, sillä värin kehittymistä seuraillessa se, milloin suurusteen tummuus on juuri sopiva, tulee yllättävän nopeasti. Lisää kastikkeeseen nestettä maltillisesti: on helppo sekoittaa joukkoon lisää vettä, mutta lisäsuurusteen tekeminen ei ole yhtä mukavaa. Tällöin onkin näppärää, kun kaapissa on kaupan suurustetta, jota voi ripotella suoraan liian laihan kastikkeen päälle.

Itse en ole tehnyt ruskeaa kastiketta aikoihin. Lapsuusaikoina se oli hyvinkin yleinen lisuke kotiruoassamme, ja murrosikäisenä harjoittelin sen valmistamista. Kastiketta valmistettaessa on ihana haistella paistuvan suurusteen tuoksua. Muistan yhden kerran, kun kastike oli taivaallisen hyvää, tosin en muista sitä, minkä mausteiden ansiota se oli. Muistan kyllä vielä paremmin sen kerran, kun kastikkeeni epäonnistui, ja veljeni kiinnitti pöytään jätetyn kattilan kanteen myrkytyskeskuksen puhelinnumeron sekä pääkallon kuvan varoitukseksi myöhemmin kotiin palaavalle isälle. Urani kastikkeen valmistajana ei siis ole mitenkään vakaalla pohjalla. Ohessa oleva resepti kastikkeelle on erittäin karsittu olutta lukuun ottamatta, mutta siihen on mukava lisätä mausteita oman maun mukaan: joku laittaa mukaan ketsuppia tai tomaattipyreetä, joku soijaa tai tulisia mausteita. Omaan makuuni olut sopii kastikkeen sivujuonteeksi hyvin. 

*  *  *

If you’re looking for the ultimate Finnish everyday food, it doesn’t get any simpler than this: basic Finnish Meatballs served with Brown Sauce and boiled potatoes. The tip to use beer in the brown sauce is from my grand father, whom is quite a whiz making sauces and soups. I decided to also add a bit of beer to the meatballs, and I think it suits the taste well. As the whole bottle of beer won’t be needed for the food, it’s nice to enjoy some while frying the meatballs.

Finnish Meatballs Seasoned with Beer:

1 onion

2–3 cloves of garlic

1 egg

25 ml (1 oz) light beer

3 tbsp. plain flour

400 g (14 oz) minced meat

1 tsp. salt

1 tsp. black pepper

1 tsp. paprika

butter

Start by peeling and cutting the onion into a bowl. Add the rest of the ingredients. Mix with your hand, so that the texture of the meat breaks up. Let the batter rest for a while. Fry a piece of butter on a cast iron pan and fry even sized meatballs on medium heat for about 10–12 minutes, depending on the size of the meatballs. Check they’re done, by cutting one meatball in half: there should be no pink. You can take the onion pieces left on the pan on hold for the brown sauce, if you will.

Brown Sauce Seasoned with Beer:

1 tbsp. butter

3 tbsp. plain flour

2 1/2 dl (1 cup) water

1 dl (1/2 cup) light beer

1 tsp. salt

1 tsp. black pepper

1 tsp. paprika

Prepare the thickener for sauce by frying the butter on a cast iron pan and carefully mixing the flour to it. Brown it while stirring quietly. When the thickener is somewhat the colour of milk coffee, add water gradually while carefully mixing. After water, add beer in the same manner. If you have some onion left from the meatballs, you can add it to the sauce (The onion put to the sauce should be fried). Season the sauce with salt, black pepper and paprika. Let it simmer for about 10 minutes. Serve with Finnish Meatballs and boiled potatoes. 

I browned the thickener to the sauce a bit too long, and the sauce got a wee bit roasted flavour. You should be careful while browning, because the right colour comes on quickly: it takes a while to stir the thickener, you wait and wait… and suddenly the colour is a bit too dark. Add liquid little by little, so you can see how thick the sauce gets: it’s much easier to add more liquid than to start browning more thickener to the sauce. That’s why it’s good to have some sauce thickener from the store that you can simply add onto the sauce when it’s already hot. 

I have not cooked Brown Sauce for a while. When I was a child it was a very common side dish, and later on I learned how to do it myself. The scent of the frying butter and flour is sensational. I remember one day when I made the sauce and it tasted just perfect. I wonder what kind of spices I used… But even better I remember that day when I completely messed up the sauce. My brother attached a phone number to a poison centre and drew a picture of a skull onto the kettle to warn my father who hadn’t come home for dinner, yet. Safe to say, my career as a sauce cook didn’t start off strongly. This recipe for the sauce is very simple, if you leave out the beer. It’s easy to season with spices of your own taste: add some ketchup, tomato sauce or purée, or perhaps soy sauce or hot spices. For me the taste of the beer fits the sauce like a glove.

Perinteinen kesäkeitto

"Havahduin keiton kuohumiseen hellalle.

Vaikeaksi osoittautunut päivä vaatii helppoa ruokaa. Vaikeana päivänä helppokaan ei kuitenkaan ole helppoa. Intouduin suikaloimaan ja lohkomaan kesäkeittoa varten enemmän raaka-aineita kuin kattila-arsenaalini mahdollistaa, joten päädyin tekemään keiton kahdessa erässä. Mutta tulipa tuplasti harjoitusta. Sekin hyvä puoli siinä oli, että unohtuessani tietokoneen ääreen liian kauaksi aikaa poltin vain puolet koko ateriasta pohjaan. Havahduin keiton kuohumiseen hellalle. Onneksi se ei ennättänyt palaa kovin pahasti, makua hädin tuskin huomaa keitossa ja se on vielä sangen syötävää. Maidon lisäämisen jälkeen ei kannatakaan enää poistua hellan ääreltä, sillä siinä vaiheessa keittoaikaa on jäljellä niin vähän, että hätäisinkin puuhastelija malttaa odottaa. Malttaahan?

Kesäkeitto:

1 l vettä

1 1/2 tl suolaa

3–4 pientä porkkanaa

8–10 pientä perunaa

1 1/2 dl herneitä

sokeriherneenpalkoja

vähän pinaatinlehtiä

pieni kukkakaali

1 l maitoa

(1–2 rkl vehnäjauhoja)

1 rkl voita

persiljaa

Kuori porkkanat ja perunat ja pieni ne haluamasi kokoisiksi. Lisää suolalla maustettuun veteen herneiden, sokeriherneiden, pienittyjen pinaatinlehtien ja kukkakaalin kera. Keitä, kunnes kasvikset ovat melkein kypsiä. Halutessasi suurustaa keiton lisää maitoon sekoitettu vehnäjauhosuurus, muuten pelkästään maito. Lisää myös voi sekä hienonnettu persilja. Anna kiehua vielä hetki. Tarjoa kuumana.

Kesäkeitto on klassinen, maistuva, helppo ja nopea ruoka. Tuoreista aineksista valmistettu keitto on nimensä mukaisesti kuin kesä lautasella. Käyttämäni resepti on perinteinen versio keitosta, mutta siinähän voi periaatteessa olla vaikka minkälaisia kasviksia. Olisikin hauska kokeilla valmistaa täysin erilainen versio kesäkeitosta. Suurustettu keitto ei itselleni ole ollut makuun, mutta uudenlaisessa reseptissä sitäkin voisi hyödyntää, vaikka tuimemman maustamisen apuna. Hmm!

Epäonnistuneet pikkuleivät

"Taputeltujen pikkuleipien ulkomuoto on epäilyttävä, eikä sitruuna maistu niissä pätkääkään. 

Olen usein ruokablogeja lueskellessani kaivannut niistä puuttunutta inhimillisyyttä ja erehtyväisyyttä. Suuressa osassa valmistettu ruoka näyttää täydelliseltä, kaikki kuulostaa helpolta ja kirjoittaja suoranaiselta keittiön jumalattarelta. Se ärsyttää kaltaistani säheltäjää. Aloitellessani blogin kirjoittamista päätin, että esitän asiat juuri niin kuin ne ovat: niin onnistumiset (ja niihin liittyvät ihmettelyt) kuin epäonnistumisetkin. Kokeiltuani sekalaisia reseptejä tähän mennessä olen ollut tyytyväinen siihen, että kokkauskokeiluni ovat sujuneet yllättävänkin hyvin, mutta toisaalta olen huomannut kirjoituksissani toistavani juuri sitä ärsyttävää ”kaikki hyvin, olipa namia” -mantraa. Mutta tänään tuli se epäonnistuminenkin.

Pohjoisessa käydessäni pääsin maistelemaan herkullisia ”pikapullia”, jotka pohjoissuomalainen emäntä oli tehnyt huoneenlämpöisistä aineksista nopeasti sekoittamalla, kaulitsemalla ne ohuiksi suorakulmioiksi ja leikkaamalla niihin hammastuksen puukolla. Pikkuleivät olivat kuohkeita ja pehmeän makuisia, erittäin maistuvia. Kysyin reseptiä. Ajattelin, että kaulitusta taikinasta olisi mukava leikata pyöreällä piparimuotilla tasalaatuisia pikkuleipiä. Taikinaa voisi maustaa eri tavoin, se olisi monipuolinen ja helppotekoinen. Kotona leipoessani yritin jopa seurata reseptiä tarkoin, mutta jokin meni silti vikaan.


Helpot pikkuleivät:

250 g voita

2 dl sokeria

1 muna
2 1/2 dl piimää

375 g vehnäjauhoja

1 tl ruokasoodaa

Sekoita huoneenlämpöiset ainekset keskenään. Kauli 0,5 cm paksuisiksi suorakulmioiksi. Leikkaa reunoihin veitsellä hammastus tai koristele muutoin. Paista 200–225-asteisessa uunissa kullanruskeiksi.


Ensiksikin unohdin ottaa ainekset huoneenlämpöön. Emäntä kertoi ottaneensa rasvan lämpiämään jo aamulla paistaakseen pikkuleivät iltapäivällä. Kaikkien ainesten tulisi ohjeen mukaan olla huoneenlämpöisiä. Yritin paikata asiaa mikrottamalla margariinia hetken aikaa. Sekoitin ainekset keskenään. Halusin pikkuleivistä sitruksisia, joten lisäsin taikinaan 2 rkl sitruunamehua sekä 2 rkl sitruunatahnaa. Käytettyäni ohjeen mukaisen määrän vehnäjauhoja katselin taikinaa ja totesin, ettei sitä voi kaulita. Siitä ongelmat alkoivat. Lisäsin hieman jauhoja. Ei muutosta. Jauhot loppuivat: minulla ja vehnäjauhoilla on sellainen suhde että ne loppuvat aina kesken. Lisäsin hätäpäissäni hieman gluteenitonta jauhoseosta, mistä ei kuitenkaan ollut apua. Päätin nostella taikinaa leivinpaperin päälle lusikoilla. Ripottelin kokkareiden päälle gluteenittomia jauhojani ja taputtelin ne ohuiksi pikkuleiviksi.

Pikkuleipien maku on ihan ok. Ne eivät kuitenkaan maistu yhtä hyviltä kuin emännän tekemät. Olisiko hänellä ollut salaisena aineksena ripaus Lapin taikaa? Taputeltujen pikkuleipien ulkomuoto on epäilyttävä, eikä sitruuna maistu niissä pätkääkään. Luultavasti gluteenittomien jauhojen seurausta on se, että leivonnainen tarttuu ikävästi kitalakeen pureskeltaessa. En nyt heti ensimmäiseksi lähtisi siis tarjoamaan näitä vierailleni. 

Mitä noille nyt sitten tekisi? Ne sopisivat varmasti jonkinlaiseen pappilan hätävaraan tai muokattuun tiramisuun. Saa nähdä hautaanko ne ensin pakastimeen siksi aikaa kunnes ärsytys laantuu ja keksin hyvän käyttökohteen. Mutta en aio luovuttaa tämän reseptin suhteen! Jokin aurinkoinen päivä tulevaisuudessa kaivan reseptin esiin ja teen sen pilkulleen oikein. Tätä yllä olevaa reseptiä voi joku kärsivällisempi hyvin kokeilla, sillä se on sama, jolla emäntä loihti omat herkulliset leivonnaisensa. 

Porkkanaisia rieskoja

"Kun ainesosiin ponnahtaa kylmiöstä musta hevonen ja jauhot vaihtavat lajia, muuttuu ilmeisesti koko taikinan kemia.

Puuhastelupäivä alkoi rieskojen leipomisella. Suunnittelemani perunarieskat kaatuivat siihen, että jääkaapista löytyi vain puolisen kiloa perunoita ja toinen summittainen puolikiloinen vanhaksi meneviä porkkanoita. Niinpä päädyin peruna-porkkanarieskoihin. Vaikkakaan en tälläkään kertaa pystynyt pitäytymään alkuperäisessä reseptissä (vaan loihdin alla olevan luomuksen), rieskoista tuli maistuvia ja jälleen on taloutemme leipävaranto hetken aikaa turvattuna. Ja mitäpä se haittaa, vaikka tulos olisikin itse sävellettyä, siinähän sen ihanuus onkin, että melkein mistä tahansa on mahdollista tehdä leipää. Mutta pidä muistiinpanosi etäällä kuumista keittolevyistä. Sain keittiöön varsin paahteisen tuoksun ennen kuin huomasin oman huolimattomuuteni.

Peruna-porkkanarieskat (14 kpl):

500 g kiinteitä perunoita

500 g porkkanoita

2 1/2 dl keitinvettä

1 tl suolaa

5 dl hiivaleipäjauhoja

Kuori ja keitä perunat sekä porkkanat. Kaada keitinvesi erilliseen astiaan ja survo juurekset muusiksi. Anna keitinveden ja muusin jäähtyä. Sekoita ainekset keskenään puulusikalla ja nostele pellille taikinanokareita. Levitä lusikalla pyöreiksi, parin sentin paksuisiksi rieskoiksi. Paista 250-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes rieskat saavat hieman täpliä.

Rieskanpyörittelytaitoni kaipaavat vielä harjoitusta. Jostain kumman syystä rieskoista ei koskaan tule sellaisia, kuin resepti väittää. Se johtuu ehkä siitä, että suunnitelmani muuttuvat aina siinä vaiheessa kun löydän jääkapista jotain, minkä pitäisi tulla käytetyksi. Kun ainesosiin ponnahtaa kylmiöstä musta hevonen ja jauhot vaihtavat lajia, muuttuu ilmeisesti koko taikinan kemia. Jälleen, alkuperäisen ohjeen mukaan käyttämäni jauhomäärän olisi pitänyt olla jo liian paljon ja pienemmällä määrällä taikinasta olisi pitänyt tulla löysää, mutta kuitenkin pötköksi pyöriteltävää. Voin sanoa, ettei tullut. Taas kerran annostelin rieskat lusikalla pellille sen sijaan, että olisin kätösissäni muovannut pehmyitä rieskan palluroita. Seuraavalla kerralla pyrin pitäytymään tiukasti reseptissä, jotta tuloksena olisi juuri tarkoituksenmukaisia rieskoja.

Maksalaatikon ABC

"Tiedostin aivan erilailla ruoan sisällön, kun olin itse sen jauhanut lihamyllyn läpi.

Kauan kaipaamani lihamylly on viimein täällä! Noudin sen eilen veljeltäni, joka oli tehnyt löydön kirpputorilta. Mylly oli suhteellisen epäsiisti, joten sen käyttöön vihkiminen alkoi perusteellisella puhdistuksella. Ensin asetin sen osissa lavuaarin pohjalle ja kaadoin altaaseen vedenkeittimessä kiehuvaksi kuumennettua vettä juoksuttamalla sitä myllyn läpi. Lisäsin mukaan soodaa ja jätin myllyn likoamaan tunniksi. Tämän jälkeen hankasin osia karhunkielellä, ja kun etenkään lukitusrenkaan jengoissa oleva tumma lika ei ottanut lähteäkseen, raaputin sen puhtaaksi veitsen kärjellä. Lisää pesuainetta ja karhunkieltä, sitten osat suureen kattilaan kiehumaan soodan kanssa muutamaksi minuutiksi ja lopuksi vielä kierreosien voiteleminen ruokaöljyllä. Et voilà! Tätä löytöä tulen hyödyntämään vielä monessa yhteydessä.

Suuren innostuksen saattelemana ja uuden keittiöhyödykkeeni rohkaisemana päätin tarttua härkää sarvista ja viimein valmistaa kotitekoisen maksalaatikon alusta alkaen. Ateria jännitti sen verran, että hyödynsin melko suoraan Kodin kuvalehdessä keväällä(?) ollutta reseptiä. Lisäsin toki sipulin määrää ja heitin mukaan muutaman valkosipulin kynnen, sillä eihän mikään ruoka voi olla parhaimmillaan ellei joukossa ole vähän valkosipulin tuomaa pikanttia aromia. Maksa sisältää runsaasti etenkin A-vitamiinia, mutta myös B- ja C-vitamiinia sekä rautaa. Liiallista maksan käyttöä tulee kuitenkin varoa, sillä A-vitamiinin yliannostus on yhtä haitallista kuin sen vajekin. Helppojen kotiruokien klassikkojen, kuten makaronilaatikon, rinnalla maksalaatikko tosiaan ansaitsee paikkansa ja sietäisi tulla meidänkin taloudessamme useammin pöytään näin oman käden kautta.

Kotitekoinen maksalaatikko:

3 dl esikypsytettyjä ohrasuurimoita

1 1/4 dl vettä

1 tl suolaa

3 sipulia

3 valkosipulin kynttä

öljyä

5 dl täysmaitoa

1 kananmuna

400–500 g jauhettua naudan maksaa

2 tl kuivattua meiramia

1 dl rusinoita

1/4 dl siirappia

1 tl suolaa

2 tl mustapippuria

Pinnalle:

1/4 dl siirappia

1/4 dl vettä

Keitä ohrasuurimoita suolalla maustetussa vedessä 35 minuuttia. Valuta ohra ja lisää joukkoon maito. Jos olet ostanut maksaa palana, jauha se lihamyllyllä. Kuullota sipulit pannulla pienessä määrässä öljyä, purista joukkoon valkosipuli. Lisää ohra-maitoseokseen muiden ainesten kanssa. Kaada seos 2 l vetoiseen paistovuokaan tai kahteen pienempään. Ohenna siirappi vedellä ja valuta kauttaaltaan maksalaatikon päälle. Paista 175-asteisessa uunissa 1h 20 minuuttia. Tarjoile puolukkasurvoksen ja salaatin kera.

Maksalaatikko olikin yllättävän vaivaton valmistaa. Oman eksotiikkansa toi miltei puolen kilon painoinen maksan pala, joka tällaiselle einesten etäännyttämälle tallaajalle oli jännä kokemus: pehmeä ja kylmä ulkoa päin, leikattaessa yllättävän tiivis ja sitkas. Myllyn läpi kulkiessaan puolestaan maksan runsas nestepitoisuus kävi hyvin ilmi. Tuoksu ei ole mikään miellyttävin ja kauhulla odotin millaisen tekeleen saan uunista ulos. Mutta lopputulos oli varsin onnistunut, sehän näytti ja maistui ihan maksalaatikolta! Pienen pettymyksen koin huomatessani, että kaupan maksalaatikko maistuu itse asiassa aika lailla samalta, joten paljon pohtimani kotitekoisen maksalaatikon paremmuus ei nyt osoittautunutkaan täysin todeksi. Toki, säilöntäaineet jäivät tällä tavalla uupumaan ja pääsin tekemään laatikosta sipulisempaa, mutta olin jotenkin odottanut sen olevan enemmän... erilaista. Tällainen pieni pettymys on ihan kestettävissä, olihan ateria kuitenkin tuttu ja turvallinen, vieläpä herkullinen.

MARGINAALISSA:

Maksalaatikko on erinomainen esimerkki siitä, miten erilaisen kokemuksen ruoasta saa kun sen valmistaa alusta alkaen itse. Myönnän hieman nolostuen, että maksa ei ollut minulle mikään järin miellyttävä kokemus. Jopa syödessäni ruokaa ajattelin, mitä itse asiassa syön ja millainen maksan koostumus ja tuoksu olivat raakana. Ei sillä, että maksassa olisi mitään vikaa ruoka-aineena. Tiedostin kuitenkin aivan erilailla ruoan sisällön, kun olin itse sen jauhanut lihamyllyn läpi. Kuinka helposti valmiina tarjoillun ruoan myötä ohitammekaan muuta mitä päivien mittaan syömme; jotain mikä on ravintoarvoltaan tai muilta aspekteiltaan täysin eri luokassa kuin maksa. Ihan mielenkiintoinen ajatus. Ja kenties hieman epämiellyttävä.