Maittavat supikkaat – Tasty Supikas Pies

"Joissain ohjeissa supikkaita valellaan paiston aikana, joissain ne kastetaan vain paiston jälkeen voi-maitoseokseen. 

Jonkin aikaa sitten leivoin pitkästä aikaa ruisleipää. Samalla aloin pohdiskelemaan, josko leipoisin jotain muutakin rukiista. Karjalanpiirakoiden lisäksi mieleen tulivat ensimmäisenä perunapiiraat, rönttöset sekä supikkaat. Vaikka en voinutkaan hyödyntää piiraisiin hapantaikinaa, intouduin niin, että päätin leivänteon ohessa pyöräyttää myös perus karjalanpiirakkataikinan ja käyttää sen lanttusupikkaisiin. Ne ovat puolikuun muotoisia piiraita, jotka kypsennetään ruiskuorensa sisään pehmeiksi suupaloiksi. Syrjikkäänäkin tunnettu supikas tarkoittaa myös perinteistä, etenkin kansantansseissa käytettävää parkkinahkaista kenkää. Suupala muistuttaakin muodoltaan hieman teräväkärkiseksi muotoiltua kenkää. Kenties se on saanut nimensä siitä. 

Supikkaisiin löytyy monenlaisia ohjeita, joissa valmistustavat hieman vaihtelevat. Toiset valmistavat supikkaat pelkästä lantusta, toiset lisäävät täytteeseen myös hivenen porsaan kylkeä. Joissain ohjeissa supikkaita valellaan paiston aikana, joissain ne kastetaan vain paiston jälkeen voi-maitoseokseen. Useissa nykyajan versioissa lantut keitetään ja soseutetaan täytteeseen, mutta vanhemmissa versioissa supikkaat täytetään ohuilla lanttusiivuilla, jotka reseptistä riippuen joko ovat tai eivät ole esikeitetty. Halusin itse käyttää supikkaissa mahdollisimman alkuperäistä ja perinteistä valmistustapaa, ja otaksuin, että ennen vanhaan supikkaat kypsennettiin aikaa säästelemättä leivinuunin lempeässä lämmössä. Tästä syystä en lähtenyt itse esikypsentämään lanttuja. Esikeitettäessä supikkaiden paistoaika kuitenkin lyhenee huomattavasti, ja maku tuskin on kovinkaan erilainen. 

Lanttusupikkaat:

Täyte:
500 g lanttua
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
(150 g porsaan kylkiviipaleita)
2 1/2 dl maitoa
75 g voita

Taikina:
3 1/2 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
2 1/2 dl vettä
1 1/2 tl suolaa
2 rkl ruokaöljyä
1 dl grahamjauhoja

Kostuttamiseen:
3 dl maitoa
50 g voita

Valmista taikina sekoittamalla ruis- ja vehnäjauhot keskenään ja lisäämällä vesi, suola ja öljy. Alusta taikina loppuun työtasolla lisäämällä siihen vähitellen grahamjauhoja. Näin pystyt paremmin tarkkailemaan taikinan kyllääntymistä. Taikinaa ei tarvitse turhaan vaivata, sillä siihen ei muodostu sitkoa. Jätä taikina pehmeäksi. Lisää pöydälle grahamjauhoja ja pyörittele taikinasta tasainen pötkö. Leikkaa siitä noin 24 yhtä suurta palaa puolittamalla osiin. Suojaa palaset tuorekelmulla. Lisää pöydälle lisää grahamjauhoja ja kauli taikinapaloja yksitellen ohuehkoiksi soikeiksi kuoriksi. Kuoret saavat olla hivenen paksumpia kuin karjalanpiirakoissa, mutta reunat kannattaa kaulia ohuemmiksi. Lisää tarvittaessa jauhoja. Kerrosta kuoret ripotellen väliin jauhoja ja suojaa kuivumiselta tuorekelmulla. 

Kuori ja viipaloi lantut hyvin ohuiksi lastuiksi. Asettele lanttulastuja taikinakuoren toiselle puolikkaalle noin sentin kerrokseksi. Jätä reunalle kunnolla varaa. Ripottele pinnalle hiven suolaa. Jos haluat täytteeseen porsaan kylkeä, laita lanttukerroksen päälle kylkipalasia. Kostuta kuoren reuna kevyesti ja käännä kuoren toinen puoli supikkaan päälle niin, että siitä muodostuu puolikuun muotoinen. Käännä ylijäävä kostutettu reuna supikkaan päälle, paina ja rypytä kiinni. Peittele valmiit uunipellille asetetut supikkaat työskentelyn ajaksi, jotta ne eivät kuivu. Paista supikkaita 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia, alenna sitten lämpö 150 asteeseen ja jatka paistamista noin 1 tunti. Kuumenna kattilassa maito sekä voi. Kasta vasta uunista otetut supikkaat voi-maitoon. Kokoa valmiit supikkaat kerroksittain ja peitä liinalla, jotta ne pysyvät mehevinä.

Leikkasin lantut nyt niin ohuiksi siivuiksi kuin sain. Kuorimaveitsi oli pienten lanttujen kanssa näppärä väline viipaloimiseen. Jos haluat kypsentää supikkaat rivakampaan tahtiin, suosittelen leikkaamaan lantut hieman paksummiksi siivuiksi, noin puolisenttisiksi, ja keittämään ne vähäisessä vedessä pehmeiksi. Tällöin voit kypsentää supikkaita 250-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. 

*  *  *

Some time ago I baked rye bread and started thinking that it would be nice to bake something else with rye, too. I started thinking of rice filled Karelian pies, potato filled pies, lingonberry filled rönttönen and turnip filled supikas. I had never made supikas pies before. They are small mouthfuls  that are formed from rye crust filled with turnip. Supikas is also a traditional leather shoe especially made for folk dancing. The tip of the shoe is shaped quite pointy and the resemblence between the two can be seen. Perhaps the pie has gotten its name from the shoes?

There are many recipes for supikas pies. Some make them using only turnip, some add a litle of pork into the pie. In some recipes the pies are basted while baking, in others they are simply dipped into buttery milk after baking. In modern versions the turnips are cooked and mashed, but older recipes advice to slice the turnips and either pre-cook them or not. I wanted to make the pies as traditionally as possible, and believed that in the old days the pies were baked slowly in traditional masonry ovens. That's why I didn't pre-cook the turnips, even though it does cut down the baking time tremendiously. 

Turnip pies a.k.a supikas:

Filling:
500 g (1/2 lb) turnips
1 tbsp. sugar
2 tsp. salt
(150 g [5 oz] pork side)
100 g (3 1/2 oz) butter

Crust:
3 1/2 dl (1 1/4 cups) rye flour
1 dl (1/2 cup) plain flour
2 1/2 dl (1 cup) water
1 1/2 tsp. salt
2 tbsp. oil
1 dl (1/2 cup) graham flour

For Basting:
3 dl milk
50 g butter

Make the dough by combining the rye and plain flour together and adding water, salt and oil. Mix in the rest of the flour on a working top. This way you can control the amount of the flour you use in the dough: it should be soft. You don’t need to knead the dough, per se, as it doesn’t form any viscosity. Add some graham flour on the working top and roll the dough into an even log. Cut it into  about 24 pieces equal in size; the best way to do it is cutting the log in half and continuing to halve it. Cover the pieces with saran wrap, so they won’t get dry. Add some more graham flour to the working top and roll the pieces of dough into small, thin, oval shaped crusts. They can be a bit thicker than in Karelian pies, but it’s good to leave the edges a bit thinner. Pile the crusts but remember to sprinkle some flour between each one so they won’t stick together. 

Peel the turnips and slice them into very thin slices. Place these thin slices on the other half of each crust into about a centimetre (1/2 inch) thick layer. Leave the edges empty. Sprinkle a little bit of salt on top. If you like, you can also place some pork side pieces over the turnip slices. Gently moisten the edge of the crust with water, then fold the empty half of the crust over the pie. Fold in the lower edge of the crust so that it turns on top, then press and crimp. Place the ready pies onto a baking tray covered with paper, but remember to cover them with a cloth so they won’t get dry. Bake the pies in 200 C / 390 F for about 15 minutes, then lower the temperature into 150 C / 300 F and continues baking for one more hour. Heat up the milk and butter in a kettle. Once the pies are out, dip them into the milk. Pile the ready supikas pies and cover with a cloth to keep soft.

I cut the turnips into slices as thin as possible.  A peeler is handy with the job, especially as I was using quite small turnips. If you want to bake the pies faster, I recommend to cut the turnips about 1/2 cm (1/4 inch) thick and cook them soft in minimal amount of water. This way you can just bake the pies in 250 C / 480 F for about 15 minutes.

Laatikkoruoat arjen pelastajina – Casserole Dishes to the Rescue

"Lihaperunasoselaatikon alkuperä vaikuttaa olevan Isossa-Britanniassa ja Irlannissa, missä hyvin samantyylinen ruoka on jo 1700-luvun lopulta asti tunnettu nimellä Cottage pie.

Uuden työn tuottamat haasteet ovat näkyneet myös blogin hiljaiselona. Ensimmäiset kuukaudet uutta työelämää pyörittäessä olen pyrkinyt helpottamaan ruoanlaittoa valmistamalla runsaasti erilaisia laatikkoruokia, joita on viikolla nopeaa ja vaivatonta lämmittää. Lihamakaronilaatikko, Janssonin kiusaus, kaalilaatikko ja lasagne ovat melkoisia arjen pelastajia! Vaivaton lihaperunasoselaatikko on myös yksi näppärä lisä listaan. Yksinkertaisimmillaan ja perinteisimmässä muodossaan tämä laatikkoruoka on hyvin pelkistetty, ja siihen sisältyy vain jauhelihaa, sipulia, perunamuusia sekä pari kananmunaa. Hinta ei päätä huimaa, joskin ruoka kaipaa seurakseen myös hieman kasviksia. 

Lihaperunasoselaatikko:

n. 1 1/4 kg jauhoisia perunoita (esim. Rosamunda)

50 g voita

4–5 dl maitoa

2 sipulia

400 g jauhelihaa

suolaa

mustapippuria

meiramia

2 kananmunaa

(korppujauhoja)

Kuori ja lohko perunat ja keitä ne suolavedessä pehmeiksi. Soseuta perunat, mausta voilla ja lisää maitoa niin, että sose on löysää. Sekoita joukkoon kananmunat. Kuullota sipulit ja ruskista jauheliha. Mausta liha makusi mukaan. Sekoita sipuli ja liha keskenään ja levitä voidellun uunivuoan pohjalle. Kaada päälle perunasose. Halutessasi voit ripotella pinnalle korppujauhoja. Paista 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia, kunnes pinta saa kauniin värin. Tarjoile esimerkiksi puolukka-kaaliraasteen kera. 

Laatikkoon lisättävä perunasose saa olla melko löysää, sillä se tiivistyy paistettaessa ja etenkin, jos ruokaa riittää tähteeksi seuraavalle päivälle, se voi olla helposti turhan jämäkkää. Yksinkertaisen ruoan etu on se, että siihen saa hyvin vaihtelua kokeilemalla mukana erilaisia lisäaineksia. Juurekset sopivat tähän laatikkoruokaan erinomaisesti, ja mausteilla kokonaisuutta saa jälleen uudenlaiseksi.

Lihaperunasoselaatikko käsitetään Suomessakin melko perinteikkääksi ruoaksi, mutta sen tarkempaa historiaa täällä päin on hankala kaivella esiin. Samantyylinen ruoka tunnetaan isoäitini keittokirjassa vuodelta 1950 nimellä peruna- ja lihalaatikko, tosin kyseisessä reseptissä jauhettava liha on tähteeksi jäänyttä keitettyä tai paistettua nautaa. Tähteiden hyödyntäminen vaikuttaa olleen tämänkaltaisten reseptien pääjuju, sillä kirjasta löytyy myös muita saman sarjan laatikkoruokia. Lauantailaatikossa hyödynnetään edellispäiväiset keitetyt perunat paloittelemalla ne lihan joukkoon ja kaatamalla päälle munamaito. Lihaperunasoselaatikon alkuperä vaikuttaa olevan Isossa-Britanniassa ja Irlannissa, missä hyvin samantyylinen ruoka on jo 1700-luvun lopulta asti tunnettu nimellä cottage pie (tai lampaanlihaa käytettäessä shepherd's pie). Ruoan nimi juontaa juurensa maaseudulla asuvien ihmisten mökkeihin (cottage), sillä ruoka tuli alunperin tutuksi juuri vähävaraisilla alueilla, missä edullista perunaa alettiin 1700- ja 1800-luvuilla hyödyntämään yleisesti ruoanlaitossa. Englantilainen versio vaikuttaa usein olevan valmistettu asettamalla liha vuoan pohjalle ja levittämällä perunamuusi niiden päälle paksuksi kerrokseksi. Nykyisin cottage pie näyttää usein sisältävän myös porkkanaa tai herneitä, ja paloiteltu tähdeliha vaihtuu usein juuri jauhelihaan. 

Suomessa lihaperunasoselaatikko on myös tuttu kouluruoka. Suosikkiruokien äänestyksissä tämä mieto mutta maukas laatikkoruoka on saanut hyvin suosiota vuodesta toiseen. Sen edulliset raaka-aineet sopivat hyvin myös pienellä budjetilla valmistettavien kouluruokien joukkoon. Lihaperunasoselaatikko löytyy kouluruokalistalta ainakin 80-luvun alusta lähtien, mutta yksinkertaisten raaka-aineidensa puolesta olisin taipuvainen uskomaan, että se saattoi yleistyä lounaslistoilla jo 70-luvun puolella. 

*  *  *

I recently started a new job, and the positive challenges have had an impact on the blog, as well. The first two months now have been quite busy, and I have eased up my everyday cooking by preparing different types of casserole dishes, that are quick and easy to heat up after a work day. Macaroni casserole, Jansson's casserole, Cabbage casserole and Lasagne are real life saviors when the weekdays are busy. This applys to the simple Meat Potato Casserole, as well. In its simplest and most (Finnish) traditional version it only includes minced meat, onion, mashed potatoes and a couple of eggs. The price tag is relatively small even though the dish does ask for some fresh veggies on the side.

Meat Potato Casserole:

about 1 1/4 kg (2 3/4 lbs) mealy potatoes (e.g. Rosamunda)

50 g (1 3/4 oz) butter

4–5 dl (1 3/4 cups) milk

2 onions

400 g (14 oz) minced beef

salt

black pepper

marjoram

2 eggs

(breadcrumbs)

Peel and cut the potatoes into rather large pieces. Cook them soft in salted water. Mash the potatoes, and add in milk so that the mash becomes loose. Add the eggs. Sauté the onions and brown the beef. Season the beef according to your own preferences. Mix together the onions and the beef and place onto the bottom of a buttered oven tin. Spread the mashed potatoes on the surface. If you like, you can sprinkle some breadcrumbs on top. Bake the casserole in 200 C / 390 F for about 45 minutes, until the surface gets a beautiful colour. Serve with grated cabbage and lingonberries, for instance.

The potato mash should be quite loose, as it will thicken when baked. Especially, if you know there will be leftovers for tomorrow, too, add some extra milk as the mash easily gets too solid in the fridge. The benefit of the simple dish is that it's very easy to variate by trying out some extra ingredients or spices. Root veggies work very nicely with this dish, for instance.

This casserole is considered rather traditional in Finland, but it's difficult to find any information of its history in Finland. I found a similar recipe in my grandmother's cook book from 1950, called Potato and Meat Casserole. In this recipe the meat was leftover beef that had previously been cooked or roasted. In fact, reusing leftovers seems to be the main idea in these types of dishes. This can be seen in other similar recipes in the cook book: for example, the "Saturday Casserole" includes leftover potatoes that are chopped together with the meat and then covered with a mixture of milk and eggs. The origins of the Finnish meat potato casserole seem to go back to Great Britain and Ireland. There a similar dish has been known ever since the late 18th century by the name Cottage pie (or Shepherd's pie, when using lamb). The name originates from the cottages where rural workers used to live. It was among the poor where potatoes were starting to be commonly used in the late 1700's. The English version seems to be made by placing the meat on the bottom and spreading the potato mash on top. These days Cottage Pie often includes carrots and peas, as well. The cut roasted beef is often replaced by minced meat, just like in Finland.

In Finland the Meat Potato Casserole is also a common school lunch. It has been quite a popular school dish when voting the students' favourite school meals. Its affordable ingredients also fit very well to the low budget of school meals. The casserole can be found on the lunch lists at least from the beginning of the 80's, but I believe that it has been there also in the 70's, as the ingredients are so simple.

Sadonkorjuun herkkuhetki – Harvest time treat

"Happamat marjat sopivat marjalottaan, sillä ne erottautuvat kirpeydellään pehmeästä maitopohjaisesta kokonaisuudesta. 

Viinimarjojen satoaikana keitettävää, mehustettavaa ja leivottavaa riittää. Ihanan kirpeät viinimarjat sopivat hienosti yksinkertaisiin ja raikkaisiin jälkiruokiin. Kokeilin viinimarjoja perinteisessä lotassa, jossa maitorahkan ja kerman pehmeä maku saa marjoista hienosti lisäpotkua. Tämä jälkiruoka hupenee ennen kuin ehtii kissaa sanoa!

Marjalotta:

6 dl viinimarjoja

2 dl kuohukermaa

5 dl maitorahkaa

4 rkl sokeria

4 liivatelehteä

1 dl mehua

Vuoraa n. 1 1/2 litran vetoinen astia tuorekelmulla ja asettele kauttaaltaan sen pohjalle ja reunoille viinimarjoja. Vaahdota kuohukerma ja sekoita se sokerin kanssa maitorahkan joukkoon. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä ja kiehauta mehu. Liuota liivatelehdet mehuun ja anna seoksen hieman jäähtyä. Sekoita lopuksi liivateneste huolellisesti maitorahkaseokseen. Lisää loput marjoista ja kaada seos vuokaan. Anna marjalotan hyytyä jääkaapissa mieluiten seuraavaan päivään. Kumoa lotta varovasti tarjoiluvadille ja poista tuorekelmu ennen tarjoilua. 

Kokeile rohkeasti erilaisia marjoja marjalotassa. Ensin suunnittelin kokeilevani mustikoita, mutta luulen, että niiden pehmeä, makea maku häviäisi kokonaisuuteen. Happamat marjat luultavasti sopivat marjalottaan paremmin, sillä ne erottautuvat maitopohjaisesta kokonaisuudesta. Miten siis olisi marjalotta vaikkapa puolukoista, karviaisista tai karpaloista?

 *  *  *

You could spend days and days just cooking and baking, now when the berries are ripe. The lovely, acidic currants are perfect for simple and fresh desserts. I used black and red currants in a traditional Charlotte. The smooth flavour of quark and cream made a perfect match with the berries. As we tend to say, this dessert will disappear before you can say "cat"!

Berry Charlotte

6 dl (2 1/2 cups) currants 

2 dl (1 cup) double cream

5 dl (2 cups) quark

4 tbsp. sugar

4 sheets of gelatine

Line about 1 1/2 litre (3 pt) size bowl with saran wrap and place the berries all over the edges and the bottom. Whip the double cream and add to the quark with sugar. Soak the gelatine sheets in cold water while bringing the juice to a boil. Mix the sheets with the juice and let cool down. Finally, mix the liquid with the quark and add the rest of the berries. Pour the mixture to the bowl, even out the surface. Let the Berry Charlotte rest in the fridge until the next day. Carefully turn over the coagulated treat onto a serving tray.

Try out other berries with charlotte recipes, too! I bet acidic berries are all very nice with the soft flavours of quark and cream. First I thought I'd like to try out blueberries, but they are so soft and sweet in flavour, I don't think they would stand out enough. But how about lingonberries, gooseberries or cranberries?

SaveSave

Loppukesän makuinen karviaispiirakka - Late Summer Gooseberry Pie

"Karviainen tuotiin Suomeen 1600-luvulla, ja seuraavina vuosisatoina se yleistyi merkittävimmäksi viljellyksi marjakasviksemme.

Kesä alkaa olla jo lopuillaan ja luonto kehittelee erilaisia ihania herkkuja iloksemme. Olen viime päivät ollut suoranaisessa marjahurmoksessa viettäen runsaasti aikaa metsässä ja kesämökin marjapuskissa. Pakastin on täynnä mustikoita, vadelmia, musta- ja punaviinimarjoja. Pieni määrä karviaisiakin vielä mahtui pakastelokeroon, vaikka tarkoitukseni olikin kerätä niitä vain yhden piiraan tarpeiksi. En ole koskaan leiponut karviaisista mitään, vaan ne on tullut nautittua suoraan puskasta silmät tyytyväisyydestä päässä pyörien. Ajatus karviaispiiraasta on kuitenkin pyörinyt mielessä jo useamman vuoden. Marjojen hapan mutta makea maku vei ajatukseni raparperileivonnaisiin ja päätin käyttää pohjana samankaltaista yksinkertaista taikinaa, joka sopii mielestäni raparperipiirakkaankin. Karviaiset kaipasivat mielestäni seurakseen kuitenkin pehmeää kauraa, ja niinpä taikina muuntui rakenteeltaan hieman rouheammaksi. 

Karviaispiirakka:

250 g voita

2 kananmunaa

2 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

3 dl kaurahiutaleita

2 dl maitoa / kermaa

n. 5 dl karviaisia 

Sulata voi ja anna jäähtyä hetki. Sekoita sillä aikaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää voisula joukkoon. Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe sekä kaurahiutaleet ja lisää taikinaan vuoron perään maidon kanssa. Levitä taikina  uuni- tai piirakkavuokaan ja painele kevyesti pinnalle peratut karviaiset. Ripottele piiraan pinnalle halutessasi hieman sokeria. Paista 175-asteisessa uunissa noin 30 min, kunnes piiraan pinta saa kauniin värin. Tarjoile sellaisenaan tai vaniljajäätelön kera. 

Oma piirakkavuokani oli kooltaan sen verran pieni, etten uskaltanut täyttää sitä taikinalla kokonaan. Jälkikäteen ajatellen piiras ei kuitenkaan noussut niin paljon kuin luulin, joten olisin luultavasti hyvin voinut käyttää myös koko taikinan ja täyttää vuoan melkein laitojaan myöten. Pääsin kuitenkin nyt kokeilemaan taikinaa myös muffinssivuoissa ja hullaannuin herkullisiin karviaismuffinsseihin. Jos valmistat reseptillä muffinsseja, annostele taikinaa lusikalla muffinssivuokiin ja paina keskelle 1–2 karviaista. Paista muffinsseja 175-asteisessa uunissa 15–20 minuuttia, kunnes niiden pinta saa hieman väriä.  Kaura sopii karviaispiiraaseen kuin nenä päähän. Aikuisen makuun piiras oli miellyttävän kirpeä, mutta lapsiraati kaipaa kenties seuraksi makua pehmentävää kastiketta tai jäätelöä.

Karviainen on herukkasukuinen marja, jota viljellään Suomessa keltaisena, punaisena ja vihreänä lajikkeena. Se on alunperin Keski-Euroopasta kotoisin oleva tulokaslaji, jota puutarhaviljelyn lisäksi esiintyy Suomessakin jonkin verran viljelyskarkulaisena. Karviainen tuotiin Suomeen 1600-luvulla, ja seuraavina vuosisatoina se yleistyi merkittävimmäksi viljellyksi marjakasviksemme.  Amerikasta 1900-luvun alussa levinnyt karviaishärmä romahdutti kuitenkin koko Euroopan karviaissadon. Ratkaisuna eurooppalaisia lajikkeita risteytettiin pohjoisamerikkalaisten härmänkestävien lajikkeiden kanssa. Niinpä nykyisin viljeltävät karviaislajikkeet eivät ole aivan samoja kuin ne, joista löytyy mainintoja jo 1100-luvulta lähtien. Karviainen on maukkautensa lisäksi sangen terveellinen marja: se sisältää runsaasti A-, C- ja K-vitamiinia sekä kaliumia. Verrattuna musta- ja punaviinimarjaan sen C-vitamiinipitoisuus on kuitenkin matalin. 

*  *  *

It's late summer and the nature is creating tasty delights for us to enjoy. I have been berry excited these past few days and spent a lot of time in the forest and garden. The freezer is full of blueberries, raspberries and currants, both black and red. I also froze some gooseberries even though I only ment to pick enough to make one gooseberry pie. I have never baked anything of gooseberries, instead I have been eating lots of them straight from the bush while rolling my eyes from the pure pleasure. The thought of gooseberry pie has been in my mind for years, though. The sour but sweet flavour of the berries made me think of rhubarb pie and I decided to use a similar pastry that fits rhubarb, too. Only gooseberries somehow make me want to add in a pinch of soft flavoured oat flakes: therefore the pie became a bit more rough in the texture. 

Gooseberry Pie:

250 g (9 oz) butter

2 eggs

2 dl (2 cups) sugar

5 dl (1 pt) plain flour

2 tsp. baking powder

3 dl (1 1/4 cups) oat flakes

2 dl (1 cup) milk / double cream

about 5 dl (1 pt) gooseberries

Melt the butter and let cool down a bit. Whip the eggs and sugar into foam. Add the butter. Mix together plain flour, baking powder and oat flakes. Add into the pastry together with the milk. Spread the pastry onto a baking tray and place cleaned up gooseberries on top. Press the berries gently into the dough. If you like, you can sprinkle some sugar on top of the pie. Bake in 175 C / 345 F for about half an hour so that the surface gets some nice colour. Serve as it is or with vanilla ice cream, for instance. 

My pie tray is so small I was afraid the pie would rise over it. Therefore I didn't use all of the pastry. Actually it didn't rise that much and now I think I could have filled the tray almost full and used the whole pastry. This way I got to try out gooseberry cup cakes too, though, and I totally fell in love with them! If you decide to use the recipe for cup cakes, place dough into cup cake tins and press one or two gooseberries in the middle. Bake the cup cakes in 175 C / 345 F for 15–20 minutes, until the surface gets golden colour. In my opinion the oat makes this pie delicious. The flavor is pleasant for an adult, but kids might enjoy some vanilla custard or ice cream on the side to soften it.

Gooseberry is a species of Ribes that also include currants. It's originally from central Europe and in Finland is widely cultivated as yellow, red and green varieties. It's not a natural species here, but there can be found some fugitive bushes in the wild. It arrived in Finland in the 17th century and along the following centuries it became our most cultivated berry species. In the beginning of the 20th century the American gooseberry mildew arrived in Europe and destroyed most of the harvest. To beat the disease the European species were crossbred with the American ones that endure the mildew. Therefore the species we grow nowadays are not the original ones that can be found mentioned already in the beginning of 12th century. In addition to its tastyness, gooseberry is also very healthy: it includes plenty of vitamins A, C and K and also potassium. Compared to black and red currants it includes the lowest amount of vitamin C, though. 

SaveSave
SaveSave

Kesäinen pitsikakku – The Summerly Lace Cake

"Parhaimmillaan kakku on vetäydyttyään jääkaapissa vuorokauden: voit siis hyvin koota kakun jo hyvissä ajoin ja koristella sen vasta vähän ennen tarjoilua.

Kesä on oikeaa juhlien ja täytekakkujen aikaa. Eri tavoin koristellut kakut ovat ihanaa katseltavaa ja maittavaa syötävää. Tutustuin tällä viikolla perinteiseen pitsikakkuun, jossa kakun pinta saadaan näyttäväksi uunissa paistetulla mantelikrokanttilevyllä. Kakun reunat voi koristella sipaisulla kermavaahtoa, ja kaunis kokonaisuus on sillä siisti. Itse innostuin kokeilemaan koristeena myös syreeninkukkia, jolloin kakkuun riitti vähäisempi määrä kermavaahtoa. Herkät mutta napakat kukat sopivat vaaleaan kakkuun hienosti. Tämä resepti on kaiken lisäksi luontaisesti gluteeniton: perunajauhoista valmistettava pohja sopii kaikenlaisille herkuttelijoille. 

Pitsikakku (gluteeniton):

Pohja: 
4 kananmunaa
2 dl sokeria
1 1/2 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl perunajauhoja

Pitsipinta:
50 g voita
1/2 dl mantelirouhetta
1 rkl maitoa
1 rkl siirappia
3 rkl mantelijauhetta
1/2 dl sokeria
1/2 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 sitruuna
2 kananmunaa
1 1/4 dl sokeria
50 g voita
2 dl kuohukermaa
2 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria

Koristeluun:
4 dl kuohukermaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria

Aloita valmistamalla kakkupohja: vaahdota kananmunat ja sokeri. Sekoita leivinjauhot perunajauhoihin ja lisää siivilän läpi vaahtoon varovasti käännellen. Kaada voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä puutikulla: kypsästä kakusta tikkuun ei jää taikinaa. Valmista kakun päälle tuleva pitsipinta sulattamalla voi ja sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Levitä seos leivinpaperilla suojatulle uunipellille noin kakun pinnan kokoiselle alueelle.: pinta laajenee paistettaessa. Paista seosta 200-asteisessa uunissa noin 5 minuuttia, kunnes krokantti saa kauniin värin. Leikkaa lämpimästä levystä kakun pinnan kokoinen ympyrä. Anna pitsin jäähtyä täysin. 

Täytettä varten raasta kattilaan sitruunan kuori ja purista mehu. Mittaa kattilaan kananmunat, sokeri sekä voi ja kuumenna jatkuvasti sekoittaen kiehumispisteeseen, jolloin kiisseli sakenee. Älä keitä kiisseliä vaan poista levyltä ja anna jäähtyä täysin. Vaahdota kuohukerma ja sekoita jäähtyneeseen kiisseliin. Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Kokoa kakku kostuttamalla pohjalevy sokerilla makeutetulla maidolla ja levittämällä sen päälle täytettä. Kostuta myös päällimmäiseksi tuleva pohjalevy ja levitä sitten kakun pinnalle ja reunoille kermavaahtoa. Aseta lopuksi pitsilevy kakun pinnalle. Paina sitä hieman niin, että kermavaahto kurkistaa pitsin rakosista. Huolittele pitsin reunat esimerkiksi kermavaahdolla koristelemalla. 

Nykyaikainen sokerikakku on lie syntynyt vasta 1800-luvun puolivälissä, kun  uusia innovaatioita, ruokasoodaa ja leivinjauhetta alettiin käyttää hiivan sijaan yleisenä kakun kohottajana. Siihen saakka kakut olivat hieman leipää muistuttavia, sokerikakkua tiiviimpiä versioita. Ensimmäiset kakun kuorrutteet vaikuttaisivat olleen tomusokerista ja munanvalkuaisista tehdyt seokset, jotka levitettiin kakun pinnalle ja käytettiin nopeasti uunissa: näin kuorrute kovettui kakun päälle kiiltäväksi pinnaksi. Sittemmin kakuissa yleistyivät voikreemikuorrutteet. 

Pitsikakku on erityisesti Etelä-Pohjanmaalainen herkku. Joidenkin mielestä perinteinen versio valmistetaan pelkkiä perunajauhoja käyttämällä, toisten mielestä joukossa voi olla myös vehnäjauhoja. Itse näkisin, että kakun keskeisin idea on juuri pitsipinnan valmistaminen. Sillä kakku saa vaivattomasti loppusilauksensa ja sen rapeus tuo muuten hyvin pehmeään kakkuun mukavan lisän. Täytteenä käytettävä sitruskiisseli on ihanan kirpeää ja makeaa. Seuraavalla kerralla luultavasti hieman jatkojalostan kakkua tuomalla siihen enemmän suutuntumaa. Kerrosten välissä voisi sitruskiisselin lisäksi ehkä ainakin olla sipaisu kinuskia sekä ripaus mantelirouhetta. Parhaimmillaan kakku on vetäydyttyään jääkaapissa vuorokauden: voit siis hyvin koota kakun jo hyvissä ajoin ja koristella sen vasta vähän ennen tarjoilua. Syreeninkukat toimivat kakun koristeena hyvin: ne ovat yksinkertaisen muotoisia ja napakoita. Syötävät syreeninkukat eivät makunsa puolesta tuo kakkuun erityistä lisää, sillä ne ovat hieman kirpeitä ja etenkin suurina määrinä päätyvät jäämään lautasen reunalle. Kukkien säilyvyys kakussa on ymmärrettävästi suhteellisen lyhyt: ne kestävät hyvin yhdet juhlat, mutta jos kakkua jää rääppiäisiin, ehtivät terälehdet nuupahtamaan. Jos haluat koristella kakkusi kermavaahtopursotuksin, suosittelen varaamaan enemmän kuohukermaa; reseptin määrällä kakun saa juuri ja juuri päällystettyä ohuella kermakuorrutuksella. 

*  *  *

Summer is the time of parties and delicious treats. It's the time of beautiful cakes each decorated in ever so beautiful manner. This week I learned about the traditional Lace Cake that is crowned with an almond brittle topping. You can cover the sides of the cake with a thin lining of whipped cream, and the beauty is done just like that. I got excited about lilacs this week, so I decided to use them in the decoration. This way I didn't need as much whipped cream. The beautiful inflorescences are both delicate and strict and since they're white, they fit to the cream nicely. This recipe is also gluten free: the pastry is made from potato flour, so it suits all types of eaters. 

Lace Cake (gluten free):

Pastry:
4 eggs
2 dl (3/4 cup) sugar
1 1/2 tsp. baking powder
2 1/2 dl (1 cup) potato flour

The lace decor:
50 g (2 oz) butter
1/2 dl  (1/4 cup) crushed almonds
1 tbsp. milk
1 tbsp. syrup
3 tbsp. grinded almonds
1/2 dl (1/4 cup) sugar
1/2 tsp. baking powder

Filling:
1 lemon
2 eggs
1 1/4 dl (1/2 cup) sugar
50 g (2 oz) butter
2 dl (1 cup) double cream
2 dl (1 cup) milk
2 tsp. vanilla sugar

For decorating:
2 dl (1 cup) double cream
2 tbsp. sugar
1 tsp. vanilla sugar

Start with the pastry: whip the room temperature eggs and sugar into foam. Mix together the baking powder and potato flour and carefully add into the pastry through a sieve. Pour the pastry into a buttered and floured cake tin with a removable bottom. Bake the cake in 175 C / 345 F for about half an hour. Make sure the cake is done by pricking it with a wooden stick: if the cake is done, there won't be any pastry stuck to it. Prepare the lace decor by melting the butter and mixing together all the ingredients. Spread the mixture on a baking tray covered with baking paper. It will spread while in the oven. Bake in 200 C / 390 F for about 5 minutes, until the brittle gets a golden color. When the brittle is still warm, cut it into a round shape the size of the cake tin.  Then leave it to completely cool off. 

In a kettle, grate the skin of the lemon and squeeze its juice. Measure in the eggs, sugar and butter and bring to a boil while mixing. The kissel will thicken during the heating. Don't cook it but once brought to a boiling point, remove from heat and completely let cool off. Whip the cream and mix together with the cold kissel. Cut the cake bottom into three layers. Assemble the cake by moistening each layer with sweetened milk and spreading the filling on top. Also moisten the topmost layer and then spread whipped cream on the edges and the top. Finally, place the lace decor on top of the cake. Gently press it down so that the cream peeks through its small holes. Clean up the edges by adding some whipped cream, for instance. 

The layered sugar cake that is so common today seems to originate to the mid-19th century. Earlier on cakes had been leavened with yeast and they resembled more breads. Now new innovations, baking soda and baking powder, quickly became more and more popular and the cakes were turned into fluffier versions we know so well today. The first icings seem to have been made from powdered sugar and egg whites: the mixture was spread over the cake and baked for a little while so that the surface would turn hard and shiny. Later on butter cream toppings became more common. 

The lace cake is traditional in the Southern Ostrobothnian area in Finland. Some think it has to be baked using only potato flour, but others find plain flour to be working well, too. I think it doesn't matter which type of flour is used in the pastry: what makes Lace Cake is the almond brittle. It gives the cake an effortless and beautiful finishing while brining some nice crunchiness to the whole. The lemon kissel used in the filling is heavenly. Next time I believe I will add something to this soft cake to bring it some more texture. Maybe there could be some caramel between the layers, too, and a sprinkle of crushed almonds. The cake is at its best after staying in the fridge for a day. You can assemble the cake early and decorate it just before the party. The lilac inflorescences work well with the cake: they have a simple form and they're quite sturdy. Their flavor won't bring the cake much though, since they taste quite sour. Especially in large quantities they easily end up on the side of the cake plate. They won't last very long, either: maybe through one day but if there's any leftovers, the flowers will wither. If you want to decorate the cake with whipped cream, reserve more double cream: with the amount in this recipe I could only coat the cake with a thin layer.

SaveSave

Juureen leivottu pähkinäinen sekaleipä – Sourdough Bread with Walnuts

"Hapanjuuri tuo leipään miellyttävää happamuutta ja parantaa sen säilyvyyttä. 

Blogi on ollut pitkällä tauolla arjen kiireiden johdosta. Leipomisinto ei ole kuitenkaan laantunut, päinvastoin, ja kesällä kiireen hellittäessä pääsen toivottavasti entistä innokkaammin toteuttamaan erilaisia kokeiluja niin leivonnan kuin ruoanlaitonkin alueella. Tällä kertaa halusin herätellä pakastimeen uinahtanutta hapanjuurta ja päätin kokeilla sekaleipää, johon tulisi pähkinöitä ja rusinoita. Tämänlaisen leivän kanssa voisi mennä kahteen suuntaan: joukkoon voisi lisätä siirappia ja tehdä leivästä makean, tai vahvistaa suolaista puolta käyttämällä hieman normaalia enemmän suolaa. Päädyin jälkimmäiseen, sillä pohdin, miten hapanjuuren tuoma maku sopisi makeaan leipään. Ainakin suolainen versio toimii kuin unelma: leipä on täyteläinen ja sopivan rouhea, ja rusinat tuovat makuun sopivaa pirteyttä poikkeamalla makeudellaan leivän muusta makumaailmasta. Lopputuloksena on ainakin allekirjoittaneelle mieluinen kokonaisuus, jossa erilaiset maut pysyvät miellyttävästi erillisinä samalla toisiaan täydentäen.

Pähkinäinen sekaleipä juureen (4 kpl): 

1. päivä: raski

leipäjuuri (n. 2 dl)

8 dl vettä

6 dl karkeita ruisjauhoja

2. päivä: taikina

2 dl vettä

2 rkl suolaa 

n. 1 1/2 l hiivaleipäjauhoja

300 g saksanpähkinää

2 1/2 dl rusinoita

Aloita leipomista edeltävänä päivänä sekoittamalla hyvin herännyt leipäjuuri kädenlämpöiseen veteen sekä ruisjauhoihin. Peitä kankaalla ja jätä huoneenlämpöön käymään seuraavaan päivään. Leivontapäivänä ota käyneestä raskista talteen uusi hapanjuuri. Lisää sitten taikinaan kädenlämpöinen vesi sekä suola. Alusta joukkoon vähitellen hiivaleipäjauhoja. Rouhi saksanpähkinät ja lisää taikinaan rusinoiden kanssa. Vaivaa jauhoja taikinaan huolella, kunnes se alkaa olla riittävän kiinteä työstettäväksi. Peitä taikina-astia kelmulla tai liinalla ja aseta lämpimään vesihauteeseen kohoamaan noin 3 tunniksi, kunnes se on kaksinkertaistunut. 

Jaa taikina kahteen osaan ja jätä toinen puolikas astiaan odottamaan. Leivo työstettävästä taikinasta kaksi limppua ja aseta pellille liian alle kohoamaan noin 1 1/2 tunnin ajaksi.  Voit työstää loppuosan taikinasta leiviksi puolisen tuntia ensimmäisten jälkeen, jos haluat niille saman kohotusajan. Koristele leivän pinta haluamallasi tavalla ja paista 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia.

Olen aikaisemminkin hehkuttanut hapanjuuren erinomaisuudesta, enkä sitä lopeta edelleenkään. Tuntuu todella mukavalta käyttää itse valmistettua hapanjuurta ja havaita se kerta toisensa jälkeen erinomaisesti toimivaksi. Se tuo leipään miellyttävää happamuutta ja parantaa sen säilyvyyttä. Hapanjuureen tehty leipä on myös vatsalle ystävällinen sen sisältämien maitohappobakteereiden ansiosta. Tähän mennessä olen käyttänyt valmistamaani ruisjuurta ja pitänyt sen täysin rukiisena valmistamalla raskin aina ruisjauhoihin ja ottamalla juuren talteen siitä ennen muiden jauhojen lisäämistä. Seuraavaksi haluaisinkin valmistaa ponnekkaan ruisjuureni rinnalle yhtä toimintaintoisen vehnäjuuren ja aloittaa leipäkokeilut sen kanssa. Ja entäpä kaikki ihanat erilaiset koristeluviillot? Tällä alueella rittää paljon opittavaa!

*  *  *

The blog has had a long break due to mundane hurries. It hasn’t killed my enthusiasm for baking, though, quite vice versa. I hope that now when the summer eases the hurries, I will be able to try out new things both in the never ending world of baking, and cooking. This time I wanted to wake up the sourdough starter that had fallen asleep in my freezer. I decided to make mixed grain bread that would include walnuts and raisins. With a bread like this you could go two ways: you might add some syrup to the dough to make the bread sweet, or add a bit more salt to strengthen its salty side. I decided on the latter, because I was sceptic about how the sourness of the sourdough would work with the sweetness of the syrup and raisins. And I have to say, that the salty version works like a dream: the bread is full flavored and crunchy while at the same time the raisins bring it some nice liveliness by popping out with their sweetness. The end result is a beautiful harmony of flavors that stay separate but complement each other at the same time.

Mixed grain bread with walnuts (4 pieces):

1st day:

rye starter (about 2 dl or 3/4 cup)

8 dl (1 3/4 pt) water

6 dl (1 1/4 pt) wholegrain rye flour

2nd day:

2 dl (3/4 cup) water

2 tbsp. salt

about 1 1/2 l (3 1/4 pt) dark wheat flour

300 g (10 oz) walnuts

2 1/2 dl (1 cup) raisins

Take the sourdough starter into a warm place on the evening before the first baking day.  Wake it up by adding a couple of tablespoons of body temperature water and wholegrain rye flour to it. On the first baking day, mix the sourdough with body temperature water and wholegrain rye flour. Cover the bowl with a cloth and leave to room temperature to ferment until the next day. On the second baking day, start by collecting the new sourdough starter from the dough. Then add more body temperature water to the dough along with the salt. Knead in dark wheat flour little by little. Grind the walnuts and add to the dough with the raisins. Continue kneading in the flour until the dough starts to feel firm enough. Then cover the bowl with a cloth or saran wrap. Place it in warm water to rise for about three hours, until it is double in size. 

Split the dough in two pieces and leave the other half in the bowl. Roll the dough into two bread loafs and place them on a baking tray to rise for about 1 1/2 hours. You can roll the rest of the dough into loafs about half an hour later, if you want to give them the same amount of time to rise. Decorate the surface of the bread the way you like and bake them in 200 C / 390 F for about 40 minutes. 

I have praised the excellency of sourdough many times before but I continue to do so. It feels so great to use a starter you have prepared yourself and see time and time again just how well it works. It brings bread pleasant sourness and prolongs its shelf life. Sourdough bread is also stomach friendly due to its lactic acid bacteria. I have been using a wholegrain rye sourdough starter until now. I have kept it 100 % rye by always preparing the pre-dough on the first day with rye flour and then collecting the new starter from the dough before adding in some other flour. However, I would now like to make another starter from wheat and start trying out different types of bread experiments with that one. And how about all those lovely decorative cuts you can make on the surface? There’s so much to learn!

Maakuntaleivät: Pohjanmaan maitorieska – Provincial Bread: Ostrobothnian Flat Milk Bread

"Napakkaa taikinaa on mukava taputella käsien välissä ja taikinan mieto tuoksu on hurmaava.

Pohjanmaalainen maitorieska on nopea ja miellyttävä leivottava. Yksinkertaisista aineksista syntyy mieto ja maittava rieska, joka on muidenkin leipien tapaan parhaimmillaan vastapaistettuna. Alueesta riippuen jotkut ovat tottuneet käyttämään maitorieskassa hivenen hiivaa kohottamisessa. Toisaalla maitorieska leivotaan kohottamattomaksi nyrkkirieskaksi. Käytit nostatetta tai et, melkein täysin ohrajauhoista valmistettava rieska on tukevaa syötävää: ohrajauhoissa on 10% sekä ravintokuitua että proteiinia!

Maitorieska:

1 l maitoa

1 rkl suolaa

n. 1 kg ohrajauhoja

2 dl vehnäjauhoja

Sekoita kylmään maitoon suola sekä jauhot. Vaivaa taikinaa loppuvaiheessa työtasolla. Taikinan kuuluu olla sopivan kimmoisaa ja kiinteää muttei liian kylläinen jauhoista. Pyöräytä taikina paksuhkoksi pötkyläksi ja jaa 6–8 osaan. Työstä palasia rieskoiksi paistamisen tahdissa. Vaivaa taikinapalaa hetki työtasolla, taputtele sitten pyöreäksi kakkuseksi käsien välissä ja painele lopuksi jauhotetulla työtasolla noin sentin paksuiseksi rieskaksi. Siirrä rieska puhtaalle uunipellille ja pistele haarukalla. Paista 250–350-asteisessa uunissa n. 10 min. kunnes rieskan pinnalle ilmestyy tummia kohoumia. Tarjoa voin ja kylmän maidon kera. 

Maitorieska on erittäin miellyttävä leivottava. Napakkaa taikinaa on mukava taputella käsien välissä ja taikinan mieto tuoksu on hurmaava. Kenties taikinaa voisi pitää paistamisen aikana jääkaapissa, jotta se pysyisi kylmänä. Kuumassa uunissa kylmä taikina kohoaa hieman ilmavammaksi. Sähköuunin on myös hyvä olla mahdollisimman kuuma, sillä perinteisesti leivinuunissa paistettavat rieskat neuvotaan laittamaan jopa 350-asteiseen uuniin. Maitorieska onkin ollut leivinuuneja käytettäessä mainio ensipaistettava, joka on auttanut laskemaan uunin lämpötilaa sopivammaksi muita leivonnaisia varten. 

*  *  *

Ostrobothnian flat milk bread is quick and enjoyable to bake. The simple ingredients create a tasty flat bread with a nice mild flavour, and just like any other bread it is at its best right after getting out of the oven. Depending on the area  some people are used to leavening the dough with a little bit of fresh baking yeast. In other parts flat milk bread is made without any leavening agent. This kind of flat bread  has been traditionally called nyrkkirieska, fist bread. Whether you use yeast or not, you are sure to bake sturdy bread when using barley flour: it includes 10% both dietary fibre and protein!

Ostrobothnian Flat Milk Bread:

1 l (2 pt) milk

1 tbsp. salt

about 1 kg (2 1/4 lbs) barley flour

2 dl (3/4 cup) plain flour

Mix cold milk with salt and flour. Knead in rest of the flour on a working top. The dough should be quite resilient but not too full of flour. Sprinkle some barley flour over the working top. Roll the dough into a thick stick and divide it into 6–8 pieces. Pat the pieces of dough into bread along with baking. Knead a piece of dough on a working top for a little moment, pat it into a round bit between your hands and finally press it against the working top into a flat bread about 1 cm / 0,5 inch in thickness. Move the bread onto a clean oven tray (I do not recommend using baking paper) and prick it with a fork. Bake the flat breads in 250–350 C / 480–660 F until they get dark spots on the surface. This takes about 10 minutes. Serve the freshly baked flat milk breads with butter and cold milk. 

The flat milk bread is very nice to bake. The firm dough feels nice when patting it between your hands and the mild scent is just lovely. Perhaps it could be good to keep the dough in the fridge while baking the breads? This way it would stay as cold as possible. When the cold milk reacts with the hot oven, the bread rises a bit and becomes softer. Also, when using electrical oven, it's good to keep it as hot as possible: traditionally the flat breads are baked in masonry oven that can be up to 350 C / 660 F hot. The flat milk bread has been baked first in the burning hot oven so that the temperature has dropped. The oven has then been ready for other baked goods. 

Klassinen kiisseli – Classic Kissel

"Ilmeisesti kiisseli on vuosisadan alussa ollut hyvin suosittu jälkiruoka.

Kiisselit ovat loistavan vaivaton ja makoisa lisä vaikkapa iltapalalle. Valmistus on helppoa ja nopeaa, eikä hinta päätä huimaa – etenkään jos olet onnekas ja valmistat kiisselin itse kerätyistä marjoista tai hedelmistä. 80–90-lukujen lapsuuteeni kuuluivat tuhdit iltapalat, jotka muodostuivat usein puurosta ja kiisselistä. Iltapalapuurot olivat meillä vaaleita: ohra-, riisi- ja mannapuuroa. Välillä puuroa valmistettiin liedellä, usein vaivattomasti uunissa. Kiisselit olivat useimmiten itse kerätyistä mustikoista valmistettuja. Samoin raparperi- ja vadelmakiisseli olivat meillä tuttuja iltapalapöydän vieraita. Mutta kiisseliähän voi tehdä mistä vain, vaikkapa pelkästä mehusta. Kuivatut hedelmät ovat myös hyvä kiisselin aines.

Kiisseli:

1 l vettä

n. 200–300 g marjoja tai hedelmiä

4–6 rkl sokeria

4–5 rkl perunajauhoja

Mittaa vesi ja marjat kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Jos valmistat kiisselin marjoista, riittää parin minuutin keittäminen. Kuivahedelmiä käytettäessä liota hedelmiä kylmässä vedessä ennen niiden pehmeämmäksi keittämistä. Lisää sitten joukkoon sokeri. Sekoita perunajauhot pieneen tilkkaan kylmää vettä ja sekoita kiisseliin ohuena nauhana kaataen. Anna kiisselin vielä kevyesti kiehahtaa ja poista sitten keitinlevyltä. Tarjoa kiisseliä jälkiruokana tai tukevampana ateriana esimerkiksi puuron tai voileipien kera.

Kiisseli on tarkoitus valmistaa ilman turhia keittelemisiä. Näin marjojen ja hedelmien vitamiinit säilyvät parhaiten. Kun siis herkut ovat sopivan pehmoisia, on kiisseli viittä vaille valmis. Kuivahedelmät pehmenevät hieman pelkässä liotuksessakin, joten se on hyvä tapa säästää vitamiineja.

Suomalaisen kiisselin historiasta ei paljoa tietoa heru. Ilmeisesti kiisseli on vuosisadan alussa ollut hyvin suosittu jälkiruoka. Ainekset siihen on perinteisesti kerätty puutarhan pensaista tai metsien mättäistä, mutta varakkaammat saattoivat herkutella myös esimerkiksi luumukiisselillä. Pulavuodet verottivat myös kiisselin syöntiä, kun sokeri oli kortilla.  Esimerkiksi porkkana- ja ruusunmajakiisseli tulivat suomalaisille tutuiksi. 60-luvulle tultaessa kiisselin suosio vähitellen väheni, koska markkinoille tuli uusia herkkuja. Kiisseli on kuitenkin maukas ja sangen terveellinen herkku. Suomessa tunnetaankin monen monituista kiisselireseptiä, johtuen juuri sen helposta valmistuksesta.

*  *  *

Different types of kissel are splendid in their effortlessness and delicious flavours. You can enjoy kissel as a dessert but also as evening snack. Cooking kissel is quick and easy, and the price is very cheap – especially if you are lucky enough to be using your own hand picked berries or fruits. In the 80’s and 90’s when I was a child we used to have sturdy kissel and porridge very often as an evening snack. The porridge we used to have in the evening was always light in colour: barley, rice and semolina porridge. Sometimes the porridge was made on the stove but pretty often in the oven. The kissel was often made from self picked blueberries. Rhubarb and raspberry kissel were also visiting the supper table often. But you can make kissel out of pretty much anything, even plain juice. Dried fruits are also a very good ingredient in kissel.

Kissel:

1 l (2 pt) water

about 200–300 g (7–10 oz) berries or fruits

4–6 tbsp. sugar

4–5 tbsp. potato flour

Measure the water and berries into a kettle and bring to a boil. If you are preparing the kissel from berries, a couple minutes of cooking is enough. When using dried fruits it’s good to soak them in the cold water before cooking them softer. Once the ingredients are soft, add sugar. Mix the potato flour in a small amount of water and pour slowly into the kissel while mixing. Bring the kissel to a boil once more before removing it from heat. Serve as a dessert or as an evening snack with porridge or sandwiches, for instance.

Kissel is supposed to be made without cooking it too much. This way the vitamins are preserved best way possible. So when the treats are getting soft, the kissel is almost done. Dried fruits will get softer when soaking, too, so it’s a good way to preserve the vitamins.

There’s not much information to be found on the history of Finnish kissel. Apparently kissel has been a very popular dessert in the early 1900’s. Traditionally the ingredients have been picked in the garden or forest, but wealthier people might also treat themselves with prune kissel. During the severe depression after the world wars kissel wasn’t made that often anymore: sugar was heavily regulated. People started making carrot and rose bud kissel, as well. The popularity of kissel went down during the 60’s, as other types of treats became available. Still, kissel is very tasty and quite a healthy treat. Thanks to the simplicity of the dish there are tons of kissel recipes in Finland.